Amarylliksen istuttaminen

Amaryllis eli ritarinkukka on näyttävä joulunajan kukka. Kasvun seuraaminen sipulista pitkänhuiskeaksi kaunottareksi on osa jouluperinteitäni siinä missä pipareiden leipominen. Amarylliksen istuttaminen on helppoa ja onnistuu myös perheen pikkutonttujen kanssa. Minulla oli kaksi amarylliksen sipulia, punainen 'Red Lion' ja valkoinen 'Alfresco'. Lue koko kirjoitus

Ripaus joulua kasvihuoneessa

Nyt kun halloween ja pyhäinmiestenpäivä on ohitettu, voi pikku hiljaa siirtää katseita kohti joulua. Joulu hiipii meillä ensin kasvihuoneeseen ja terassille, ja vasta sitten sisätiloihin. Ripaus joulua kasvihuoneessa piristää marraskuun päiviä ja saa sormet syyhyämään havutöiden pariin. Liian aikaisen jouluähkyn Lue koko kirjoitus

Syyspuuhia puutarhassa

Kelit ovat parin viikon sisällä heitelleet melkoisesti. Hehkuvasta ruskasta on menty monin paikoin ensilumeen ja toisaalta sääennuste lupailee seuraavalle viikolle taas lähes 10 asteen lämpötiloja. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä! Meidän puutarhassa riittää vielä kosolti syyspuuhia, vaikka näitä Lue koko kirjoitus

Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

puutarha

Mansikkapenkin uudelleenistutus ja suut makiaksi parilla ohjeella

Pihastamme löytyy noin 13 metrin mittainen aidanpätkä, jonka juurelle on istutettu samalta matkalta mansikoita. Mukavan ergonomisen poiminta-asennon takaa vielä muutamalla muurikivellä nostettu penkki. Mansikkapuskien ollessa parhaimmassa kasvussaan rönsyt riippuivat nätisti muurikiveltä ja sen lisäksi, että mansikat tuottavat satoa, ovat ne myös nätin näköisiä.

Viime kesänä funtsin jo vakavissani, että pitäisi leikata mansikoista rönsyjä ja pistää koko penkki uusiksi, kun jo viime kesänä sato ei ollut enää huippuluokkaa. Se kuitenkin jäi ja kun tänä kesänä mansikat eivät oikein jaksaneet enää lähteä kunnolla kasvuun, niin ei auttanut muu, kuin ottaa nokka kohti puutarhamyymälää ja laittaa uudet taimet kasvamaan.

IMG_4675

Aikaisemmat mansikat olivat 90 % lajiketta Polka, joskin penkkiin mukaan oli eksynyt sinne istuttamiani eri lajikkeita amppelimansikoita ja ananasmansikoita. Nyt uudistaessani penkkiä revin vanhat kasvustot lähes kokonaan pois, kitkin rikkaruohot huolellisesti, lisäsin mukaan uutta multaa ja vähän lannoitetta. Osan olemassa olevista kasvustoista jätin paikalleen, jotka eivät olleet niitä vanhimpia, vaan varmaankin viime vuoden rönsyistä juurtuneita.

IMG_4677

Penkkiin istutin puolet lajiketta Polka, joka on ainakin oma ehdoton suosikkini mansikkalajikkeista ja toinen puoli onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Ennakkoluulottomasti penkkiin on nyt istutettu lajiketta Kulkuri. Lajikkeen pitäisi olla kestävä, hieman myöhäisempi, kuin Polkan, marjan voimakkaan makuinen.

IMG_2073

Itse tykkään syödä mansikoita tuoreina ja vaikka tuosta omasta pihastani satoaikana tuleekin mansikkaa aivan tarpeeksi omiin tarpeisiin, eli heti syötäviksi, leivontaan ja säilöntään, voisi mansikkakausi kuitenkin olla mielestäni paljon pidempi. Vaikka läpi vuoden 😉

Ja näppärästi tästä päästiin aasinsiltana leivontaan, joka on yksi rakkaista harrastuksistani. Ei ole kesää, etteikö keittiössä syntyisi ainakin yksi mansikkakakku ja -piirakka. Vaikka oma leivonta nykyään painottuukin enemmän hieman terveellisemmälle puolelle mm. raakaleivonnaisiin, ovat nämä kaksi alla olevaa leivonnaista silti omalla top10-listallani. Ensimmäinen sen helppouden vuoksi ja toinen sen vuoksi, että maut vain kohtaavat niin hyvin yhteen; suklaata, vaniljaa ja marjoja.

IMG_6924

MANSIKKA-OMENAPIIRAS

Pohja
100 g kylmää voita
1½ rkl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl  kylmää vettä

Täyte
n. 1½ dl omenahilloa
mansikoita paloiteltuina

Muruseos
50 g kylmää voita
½ dl sokeria
1½ dl  vehnäjauhoja
2 rkl kookoshiutaleita
½ dl kaurahiutaleita

Laita uuni 200 asteeseen. Nypi  pohjan kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi ja lisää vesi. Painele  pohja voidellun piirakkavuoan  pohjalle ja reunoille.
Levitä omenahillo pohjalle ja mansikat paloina  päälle.
Yhdistä muruseoksen aineet keskenään ja ripottele se  mansikkapalojen päälle.
Paista uunin alatasolla 20-30 min. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

IMG_0410

VANILJAKAKKU TUOREILLA MARJOILLA

Pohja
125 g sokeria
4 munaa
100 g suklaata
100 g jauhoja
vajaa tl leivinjauhetta
25 g tummaa kaakaojauhetta

Vaniljamousse
150 g sokeria
6 munanvalkuaista
1 vaniljatangon siemenet
8 liivatetta
5 dl kermaa
2,5 dl vispautuvaa vaniljakastiketta

Pohja: Vaahdota sokeri ja munat. Sulata suklaa ja lisää vaahtoon. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi. Laita irtokakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja kaada seos vuokaan. Irtokakkuvuoka saa olla suhteellisen iso. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa. Paista 200 asteessa n. 10-15 min. Pohja saa jäädä aavistuksen pehmeäksi.

Vaniljamousse: Vatkaa valkuaiset, sokeri ja vanilja kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kermat ja vaniljavispi eri astiassa. Liota liivatteet ja sulata pienessä määrässä (max 1 rkl) kiehautettua vettä. Ota valkuaisvaahdosta osa eri astiaan ja sekoita liivate siihen. Lisää loput valkuaisvaahdosta. Yhdistä valkuaisvaahto ja kermavaahto toisiinsa. Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Koristele marjoilla. Nauti.

IMG_6164

 

Kirjoittanut Terhi Jätä kommentti

Virikkeitä puistoista, oppia ammattilaisilta

5.syreeni

Kun liikkuu silmät auki arkiympäristöä havainnoiden, saa omaan puutarhanhoitoonsa helposti vinkkejä ja virikkeitä ammattitason tekijöiltä. Oman lähialueen ja lähikaupunkien puistoja voi vapaasti käyttää inspiraatio lähteenä. Tässä ideasatoa Helsingin Tähtitorninmäeltä.

3.käytavarajaus

Selkeästi rajatut alueet erityyppisille istutuksille, nurmikolle ja kulkukäytäville tekevät alueesta suunnitellun ja viimeistellyn näköisen.

4.perennarymmä

Ryhmässä on voimaa. Suunnitellun näköinen alue syntyy istuttamalla joko vain yhtä lajia tiettyyn paikkaan tai yhdistämällä lajit perennaryhmiksi yhteensopivuusperiaatteella. Lähtökohtana voi olla esim. yhteensopivat ja toisiaan täydentävät värit, kasvien korkeudet tai kukkimisajat.

8puuryhmä

Yhdessäolo tuo näyttävyyttä myös puuistutuksille. Puistoissakin on syytä huolehtia puiden runkojen suojaamisesta. Peurat, jänikset ja city-kanit syököön muuta kuin istutettuja kasveja.

6puunrunko

7puunrunko

Vanha puunrunko on kiehtova katseenvangitsija ja jopa veistosmainen yksityiskohta, joka lisää puutarhan monimuotoisuutta. Puunrunkoja voi hyödyntää oivaltavasti myös pihan rakenteissa kuten istumapaikkoina tai lasten leikkipaikkana. Lahoavalle rungolle voi istuttaa myös kukkasia. Lahoava puu tuo pihaan uusia kiinnostavia lajeja kuten kääpiä, sieniä, hauskoja kuoriaisia ja muita hyödyllisiä pölyttäjiä. Runsas lajisto sinällään ylläpitää alueen luonnollista vakautta. Lahopuutarha onkin viime aikoina noussut esiin ehkä jopa pienimuotoisena trendinä.

8kallio

Kivet ja kalliot kannatta hyödyntää luontevina osina maisemaa. Sopivien kalliokasvien rinnalla kiven kauneus pääsee kukkaansa.

1pensasmustikka_kukkii

Omalla pihalla kukkivat parhaillaan muiden muassa makea-pihlaja, pensasmustikka, omena ja karhunvadelma. Kunhan pölytys onnistuu, on tiedossa loistava satovuosi.

Iltalenkillä huumaavien kielon ja syreenin tuoksujen keskellä en voi muuta toivoa kuin ajankulun hidastusta tämän hetken näkymiin ja tuoksuihin. Vaan luonnolla on aina kiire eteenpäin, vaikka itse haluaisin vielä pitkään pitää omenankukat kiinni puun oksissa.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Porkkanoista ja tyrneistä saa voimaa

aurinkomehu

Porkkanoista ja tyrneistä saa voimaa jos käyttää näitä paljon vitamiineja sisältäviä raaka-aineita piristysruiskeena pimeää vastaan. Tässä talven suosikkijuomani; porkkanoista ja tyrneistä tehty aurinkomehu.

Meillä oli kesällä kasvulaatikoissa kasvamassa paljon porkkanoita. Porkkana on varmastikin meillä se ”suosikkijuures”. Jo pelkkä porkkanan piristävä oranssi väri saa suupielet nousemaan. Porkkanalle värin tuova beetakaroteeni on antioksidantti, sen lisäksi porkkana sisältää myös seleeniä.

Porkkana säilyy parhaiten talven yli maakellarissa. Porkkanoita voi esim. säilöä puulaatikoihin, joihin laitetaan hiekkaa. Täytyy tunnustaa, että viime syksynä olin niin kiireinen, että suurinosa porkkanoista jäi maahan. Tämä ei ollut kuitenkaan katastrofi, koska keväällä minua odotti kiva yllätys: sain tuoreita porkkanoita suoraan pataan.

tyrnipensas
Viime kesänä tyrnisato jäi hyvin pieneksi, mutta tänä syksynä meidän kuusivuotiaat tyrnipensaat olivat täynnä kirpeitä piristysruiskeita. Tyrnien kerääminen on operaatio itsessään. Sormet kirvelevät piikikkäiden tyrninoksien pistoista vielä seuraavana päivänäkin, mutta mielestäni lopputulos on sen arvoinen. Ja kyllä, olen kuullut tyrnin kerääjästä, mutta käsin kerääminen on jotenkin niin konkreettinen juttu, josta voi vaikka ihan nauttiakin jos ei ole minnekään kiire. Marjojen poimiminen voisikin olla se seuraava iso juttu hetkessä elämisen taitoihin!

Kun olin kerännyt tyrnejä pienissä erissä pois puutarhasta, laitoin ne sopiviin annospusseihin ja pakkaseen. Näitä valmiita vitamiiniannoksia on helppo käyttää esimerkiksi tyrnikiisselin tekoon. Toinen suosikkini on tämä aurinkomehu. Mehupuristimella on helppo saada porkkanoista makea mehu talteen ja siihen kun sekoittaa vielä pirtsakkaa tyrniä, niin kyllä luulisi aamujen lähtevän ripakasti liikkeelle. Plussana vielä kaiken lisäksi se, ettei tällaisissa omatekemissä mehuissa tarvitse pelätä turhia lisäaineita, joita useissa kaupan mehuissa on kaupanpäällisinä. Mehustaa voi myös paljon muitakin kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Olen varma, että kokeilemalla löytyy ne omat suosikkimehut.

Hyviä mehustushetkiä!

porkkana

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Syyskuun tähtihetket puutarhassa – auringonkukkaa ja lehtikaalia

Auringonkukka

Ikuistin syyskuun tähtihetket puutarhassa valokuvien muodossa ja halusin nyt muistella niitä. Onneksi tänä syksynä olemme saaneet nauttia auringon lämmittävistä säteistä jopa pitkälle lokakuuhun.

Syyskuussa kävin lähes joka päivä ”kaupassa” omassa puutarhassa. Satoa oli runsaasti, jopa niin paljon, että aina kun saimme vieraita käytin heidät puutarhan kautta ja he saivat kotiin viemiseksi tuoreita luomu vihanneksia ja kasviksia.

Heidin puutarha

Ylläolevassa kuvassa näkyy yksi osio puutarhastani. Mieheni teki nämä kasvulaatikot ja aion kertoa ensi keväänä enemmän siitä prosessista.

Oli hyvä idea sijoittaa korkeat auringonkukat keskellä olevaan neliön muotoiseen kasvulaatikkoon, se luo heti tiettyä harmonista symmetrisyyttä kokonaisuuteen. Auringonkukat ovat myös terveellistä lautasella, vaikka kauniitahan ne ovat myös katsoa. Kun kukka alkaa lakastumaan, kannattaa kukinto ottaa talteen ja napsutella siemenet irti. Auringonkukkien siementen kuivatus käy helposti esimerkiksi uunissa tai infrapunakuivurilla. Talven aikana niitä voi sitten vaikka lisäillä salaatteihin tai mysleihin.

Yllättävän kiva uusi tuttavuus minulle oli lehtikaali. Ystäväni, joka oli asunut jo vuosia jenkeissä, osasi vinkata siellä super suosituista lehtikaalisipseistä. Niinpä hänen yllyttämänä ostin kahta eri lajia lehtikaalia (ylläolevassa kuvassa lehtikaali ”black magic”, jota myös mustakaaliksi kutsutaan ja alla olevassa kuvassa on lehtikaali ”westland autumn”) ja istuttelin niitä kasvulaatikoihin. Nyt olen jo lehtikaalisipsien tekemisessä expertti, mutta täytyy myöntää, että parit ensimmäiset sipsikokeilut olivat todellakin kokeiluita. Luin juuri siemenkaupan sivuilta, että lehtikaalin maku muuttuu makeammaksi muutaman pakkasyön jälkeen. Täytyykin käydä hakemassa taas sipsiainekset ja katsoa onko todellakin näin.

lehtikaali

Parasta näissäkin kaaleisssa on se, että satoa voi poimia pikku hiljaa. Esimerkiksi mustakaali kestää hyvin hallaa, joten oikeasti se voi olla pellossa lokakuulle saakka, niin kuin sitä tuolla minun pellollani vielä on. Tuon samaisen mustakaalin käyttöä voisin laajentaa omissa kokkailuissani ja luinkin, että se on hyvin suosittu Italialaisessa keittiössä, mutta sipsi tarkoituksiin suosittelen tätä ryppyistä ”westland autumn” lajiketta.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti
« Edellinen  1 2 3 4 5