Kuulumisia ja chilikastikkeen keittelyä

Moikka taas kaikille viherpeukaloille!

Miten muilla on loppukesä sujunut? Täällä Espoossa on mennyt oikein mukavasti, kasveja kastellen ja valmiista chileistä nauttien.

Kasvit voivat erinomaisesti. Meille uudet lajikkeet Cheyenne ja Red Calita F1 ovat alkaneet äskettäin tuottaa kypsää satoa.

Cheyenne

Cheyennen kypsä hedelmä on oranssi paksuhko pötkylä. Kasvi ja sen hedelmä muistuttaa paljon kasvattamaamme Jalapaa. Hedelmäliha on samalla tavalla paksua, joten se voisi sopia jalapenojen tapaan pikkelöitäväksi etikkaliemeen. Täytyy laittaa kokeiluun!

Cheyenne menossa mausteeksi ruokaan

Red Calita on kypsyttänyt yhden valmiin punaisen marjan. Vihreitä raakileita roikkuu myös ylempänä oksilla. Emme ole vielä maistaneet löytyykö tästä suuresta pallerosta potkua.

Calita Red ja yksinäinen kielletty hedelmä 😁

Keittelimme yhtenä kesäisenä iltana kattilallisen himoittua chilikastikettamme.

Esivalmistelua

Säilötyt kokonaiset tomaatit, chilit, sipulit ja valkosipuli ajetaan blenderillä tasaiseksi murskaksi. Sen jälkeen murska kaadetaan kattilaan ja aletaan keittää soosia kasaan. Keiton aikana joukkoon lisätään vielä valkoviinietikkaa, vaahterasiirappia ja suolaa. Keitosta saa keitellä reilun pari tuntia aina välillä sekoitellen ja maistellen.

Valmiit kastikepullot

Tämäkin erä onnistui jälleen erinomaisesti. Voittaa kaupan kastikkeet 6-0!

Seuraavan kerran kurkistetaan parvekkeelle, mitä kuuluu tämän kesän siemenestä kasvatetuille kasveille. Palataan pian!

20.8.2018 Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

20.8.2018 Kirjoittanut Chilijutunjuuri

Yhä ahkerasti kukkivat ahkeraliisat

Oli kesä sitten vetinen, hikinen tai kuiva, ahkeraliisat kukkivat ahkerasti aina kesän alusta loppuun asti. Istutin näitä helppohoitoisia kesäkukkia omenapuun alle, niin kuin olen tehnyt jo monena vuonna. Aikaisempi postaus aiheesta löytyy täältä. Alla olevassa kuvassa on tilanne istutuspäivänä, toukokuun lopussa. Vähän reppana näky, mutta ei hätää!

Tasan kolme viikkoa myöhemmin kesäkuussa ahkeraliisat olivat jo levittäytyneet iloisesti. Tässä kohtaa kuivuus ja paahde vaivasivat melko pahasti puutarhaa, sen huomaa kuvasta vieressä olevan nurmikon ruskettumisena. Mutta omenapuun lehdistö tarjosi täydellistä varjoa kukille. Ahkeraliisat viihtyvätkin parhaiten puolivarjosta varjoon. Ne pitävät myös tasaisesta kosteudesta, mutta sitä ei tänä kesänä ollut tarjolla. Kastelin kukkia harvakseltaan ja saattoivat nuo päästä nuupahtamaankin useamman kerran… En tietenkään kannusta laiskaan kasteluun, mutta hienosti kukat piristyivät joka kerta vettä saatuaan. Ja tuuheutuivat entisestään.

Heinäkuussa kukkien välit olivat jo melkein kasvaneet umpeen. Aikaisempina vuosina tähän on levittäytynyt valkoinen kukkamatto, mutta tänä kesänä valkoisen kaverina oli veikeää lohenpunaista. Näistä tuli yhdessä ihana pari!

Nyt elokuussa omenapuun alustan peittää kaunis, tasainen ja tuuhea kasvusto. Näkyä on mahtava ihailla, sillä moni muu kesäkukka on kuivan kesän ja laiskan kastelijan jäljiltä henkihievereissään.

Ahkeraliisat kestävät yleensä kauniina pitkälle syksyyn. Jatkossa istutan ehdottomasti tällaisen värikkäämmän kombon. Tiedä vaikka ensi vuonna sekoittaisin kolmea väriä, kun on nyt ihan hurjaksi heittäydytty!

Upea kesä lämmönrakastajalle ja upea kesä ahkeraliisoille. Toivotaan vielä leutoa alkusyksyä!

16.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

16.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Viiniköynnös tuo iloa myös ruukussa

Minulla on pari syksyä vanha viiniköynnös, jonka sain ilmaiseksi puutarhamyymälästä sen sulkiessa oviaan talven tullen. Olen pitkään haaveillut omasta viiniköynnöksestä, mutta tontilta ei ole tahtonut löytyä sopivaa kohtaa sen kasvattamiseen. Kasvihuoneessa köynnös ei pääsisi maakosketukseen ja muualta en ole löytänyt tarpeeksi aurinkoista, lämmintä ja tuulensuojaista paikkaa. Hätäpäissäni iskin ruukun talvetukseen perunamaalle.

Rusakot kävivät tietenkin parturoimassa taimen, vaan sieltä se ponnisti kevään tullen uuteen kasvuun. Ensimmäisen kesän köynnös vietti ruukussa terassin suojissa ja ilahdutti siellä kauniilla kasvutavallaan. Talveksi istutin sen jälleen perunapenkkiin, tällä kertaa verkolla suojattuna. Se ei estänyt rusakoita. Keväällä parturoitu taimi pääsi jälleen isompaan ruukkuun, nyt varaston lämpimälle seinustalle.

Eikä aikaakaan, kun viiniköynnökseen alkoi ilmestyä minikokoisia rypäleitä. Pieni ja nuori taimi ruukussa ja monta tertun alkua. En ollut uskoa silmiäni!

Myyntiruukussa olleen lapun mukaan tämä olisi vitis ’Nordica’, jonka rypäleet ovat sinisiä. Vaan missä vaiheessa tuon värin pitäisi muuttua? Vai onkohan laput menneet sekaisin? Oli lajike mikä tahansa, niin sitkeä kaveri tämä ainakin on!

Nyt viiniköynnös siis kasvaa ruukussa, varaston päädyssä olevassa ”seinustapuutarhassa”. Maakosketusta ei ole tarjolla sielläkään, joten toiveikkaana kyselen, olisiko kenelläkään teistä tarjota vinkkejä viiniköynnöksen ruukkukasvatukseen? Minkä kokoinen ruukku, miten suojata talvella? Vielä tätä on helppo siirrellä ja kanniskella perunapenkkiin talvehtimaan, mutta kun kokoa tulee lisää, olisi tietenkin kiva ankkuroida köynnös yhteen paikkaan.

Nyt pari vuotta vanhaan köynnökseen on tulossa kahdeksan (!) rypäleterttua. Näitä pitäisi kuulemma karsia, jotta ehtivät kypsyttää sadon. Mutta kyllä tuo koville ottaa, millään en hennoisi poistaa yhtäkään rypälettä, tertuista puhumattakaan. Aion pitkittää kasvukautta lasitetulla terassilla ja sitten tarvittaessa vaikka sisätiloissa. Ruukkua pystyy vielä toistaiseksi siirtelemään suht helposti.

Kuulisin ilomielin kokemuksia viiniköynnöksen kasvattamisesta ruukussa. Oletteko onnistuneet ja millä kommervenkeillä?

8.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

8.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Kurkistus kaalimaalle

Kävin pitkästä aikaa kurkkimassa kaalimaalle. Poistin harsot kaalipenkin päältä vasta pari viikkoa sitten ja nyt kaalit ovat saaneet olla takapihan kasvulaatikossa lähinnä itsekseen ja satunnaisen kastelun varassa. Vettä kun ei taivaalta tule vieläkään.

Kaalipenkki näyttää onneksi komealta. Lehdet ovat ehjiä ja terhakoita. Joka vuosi ihmettelen kukkakaalien valtaisaa lehtimassaa. Ja olen aivan varma, että saan valkoisten kaalien sijaan pelkästään komeakasvuiset lehdet. Mutta siellä se taas tervehti, ensimmäinen kukkakaali. Niin kaunis ja täydellinen!

Kotipihan kukkakaalisato alkaa siis kypsyä. Ja yleensähän nämä kypsyvät aika lailla kaikki samaan aikaan. Kukkakaalien ainoa huono puoli on niiden heikko säilyvyys, sillä kypsyttyään ne alkavat nahistua nopeasti. Tosin meidän puutarhassa näitä kasvaa hyvin maltillisesti, joten varsinaisiin kukkakaalitalkoisiin ei tarvitse ryhtyä. Kukkakaali tarvitsee paljon tilaa ja laatikkopuutarhassa on mukava kasvatella muutakin. Pari kerää sitä ja vähän tuota ja sitten vielä tätä…

Olen keskittänyt kaikki kaalit samaan penkkiin, jolloin niiden suojeleminen tuholaisilta on helpompaa. Taimien ulosistutuksen jälkeen peitän kaalipenkin visusti harsolla ja pidän sitä noin heinäkuun puoleen väliin asti. Tässä ajassa kaaleista ehtii kasvaa vahvoja ja tuholaiset eivät puputa koko satoa poskiinsa.

Kukkakaalin kaverina penkissä kasvaa tutut vihreä lehtikaali sekä suippolehtinen ’Black Magic’ mustalehtikaali. Uutena kokeiluna on ruusukaali ’Masterline’. Ruusukaalista pitäisi kypsyä pikkuisia palleroita lehtihankoihin. Odottelenkin näitä suurella mielenkiinnolla. Ruusukaali kehittyy hitaasti, joten sadonkorjuu osuu vasta syksyyn.

Kävi niin tai näin, niin lehtikaalia ainakin taas riittää. Ja mikä parasta, satoa voi korjata pitkälle syksyyn, jopa talvella. Lehtikaali sietää hyvin kylmää (myös lunta ja pakkasta). Tein viimeiset lehtikaalisipsit kasvimaan viime sadosta tammikuussa(!). Kyllähän se kieltämättä vähän oudolta tuntui, heilua saksien ja kulhon kanssa kasvimaalla, toppavaatteissa.

Satorikasta loppukesää!

30.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

30.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Taimien siirto suurempiin ruukkuihin ja kokkailua chileistä

Moi kaikille! Toivottavasti kuumasta paahteesta huolimatta kasvit voivat hyvin ja puutarhat vihertää sekä tuottaa satoa. Meidän parvekkeella chilit voivat erinomaisesti ja kypsiä hedelmiä on saatu jo omaan sekä lähipiirin käyttöön.

Heinäkuun alussa siemenestä kasvatetut taimet alkoivat olla jo tarpeeksi suuria siirrettäväksi isoihin altakasteluruukkuihin.

Viimeisetkin taimet pääsivät suuriin ruukkuihin. Jalapa, Aji Norteno ja Starflame.

Pohjalle laitoimme tuttuun tapaan ruukkusoraa ja loput ruukusta täytimme tuoreella mullalla, jättäen keskelle pienen kolon taimelle. Lopuksi vielä kunnon kastelu.

Voilá!

Nyt kun tuoretta chiliä saa suoraan parvekkeelta, niin on tullut kokkailtua paljon erilaisia chiliruokia.

Tässä valmistuvat herkulliset kastikkeet tortilloille. Tuoretta, värikästä ja terveellistä!

Guacamolen ja tomaattisalsan tekoa.

Käytimme salsan tekoon Piriziä ja Apachea.

Piriz sopii erinomaisesti salsakastikkeisiin raikkaan ja hedelmäisen makunsa vuoksi. Tällä kertaa oli vain yksi kypsä valmiina, joten laitoimme kaveriksi yhden Apachen.

Valmis päivällinen

Valmistamiemme salsojen maku ja tulisuusaste vaihtelee aina kerta kerralta. Tällä kertaa siitä ei tullut niin tulinen kuin yleensä. Maukkain salsa tulee makeista kirsikkatomaateista. Valmistamme sen usein tällaisella ohjeella:

pari kourallista kirsikkatomaatteja/ pari isoa tomaattia

1 sipuli

chiliä maun mukaan

kourallinen tuoretta korianteria

puolikkaan limen mehu

loraus oliiviöljyä

1 tl punaviinietikkaa

ripaus suolaa ja pippuria

Pilko tomaatit, sipuli, chilit ja korianteri mahdollisimman pieneksi silpuksi. (Mitä terävämpi veitsi, sen helpompi pilkkoa!) Purista joukkoon limen mehu. Lisää oliiviöljy, punaviinietikka ja suola&pippuri. Tarkista vielä maku ja lisää tarvittaessa lisää suolaa. Nauti valmiista herkuista!

Seuraavaksi chilinkasvattajat täällä odottelee uusien, meille toistaiseksi tuntemattomien lajikkeiden tuottamia maistiaisia. Viime joulukuussa tekemällemme tuliselle chilikastikkeelle on tullut uusintatilauksia, joten sitä varmaankin keittelemme ennen seuraavaa postausta. Siihen asti helteiset heipat Espoosta!

24.7.2018 Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

24.7.2018 Kirjoittanut Chilijutunjuuri

Yrttilaatikko – räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi!

Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon laatikkopuutarha. Tänä vuonna täytin yhden laatikoista pelkästään yrteillä. Usein nämä kasvavat minulle ruukuissa kasvihuoneen ympärillä tai siellä täällä keittiöpuutarhassa.

Olin aluksi hieman huolissani yrttilaatikon paikasta, sillä sinne paistaa ainoastaan ilta-aurinko. Monet yrtithän rakastavat aurinkoa ja lämpöä. Nooh, tänä kesänä molempia on todellakin riittänyt ja vähän varjoisampi paikka on ollut enemmän kuin tervetullut. Syvässä multatilassa, vähän varjossa, sopivasta kastelusta nauttien yrtit ovat valloittaneet koko kulmauksen ja pursuvat laatikon reunojen yli joka suuntaan.

Talvetan monivuotiset, ruukuissa kesän kasvaneet yrtit nostamalla ne perunapenkkiin. Kuten tämän yläkuvan useamman vuoden ikäisen salvian. Tänä vuonna tämäkin pyrähti ihan uudenlaiseen kasvuun laatikossa ja on jo valtava pehko.

Salvian vieressä kasvaa valkosipulilta maistuva ruohosipuli eli kiinalainen ruohosipuli. Kulmassa on vielä melko hentoinen mansikkaminttu. Korkea yrtti on puolestaan rakuuna, joka venahtaa lisää pituutta joka päivä.

Siemenestä laitetut sileälehtinen persilja, korianteri ja muut hentoiset alut näyttävät jäävän mohinto- ja suklaamintun jalkoihin. Pitääkin käydä karsimassa niitä vaikka smoothien joukkoon, niin tilaa riittää kaikille.

Vihreän yrttimassan lisäksi laatikkopuutarhassa on myös väriä. Kehäkukat ja samettikukat tuovat keittiöpuutarhaan paitsi iloisen ilmeen, niin tarjoavat myös oivan lisän kesäruokiin. Niiden kukat ovat syötäviä (kuten myös yrttien kukat) ja koristavat kauniisti leivonnaisia, kesäjuomia ja salaatteja.

21.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

21.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen ”mummokukkaan.”Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon.

Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne kestävät paremmin kuivuutta kuin märkää. Omani pääsivät toukokuussa kasvihuoneeseen suojaan sateilta, joita ei tosin sitten koskaan tullutkaan. Jotta kukinnan saa jatkumaan mahdollisimman pitkään ja runsaana, pelargonia tulisi muistaa myös lannoittaa. Poista kellastuvat lehdet ja kuihtuvat kukinnot, niin kasvi pysyy kauniina.

Tulppaanipelargonit muodostavat tiiviitä, nuppumaisia kukintoja. Kuin pieniä tulppaanikimppuja. Tässä tulppaanipelargoni ’Emma’.

Ruusunnuppupelargoni ’Apple Blossom’ on herkullinen väriyhdistelmä vaaleanpunaista, valkoista ja omenanvihreää. Sen kukinto on tiivis ja pallomainen.

Paras paikka talvettaa pelargonit olisi viileä ja valoisa tila, noin 5-10 asteen lämpötila. Mitä pimeämpi tila, sen alhaisempi lämpötilan tulisi olla. Sen tulee kuitenkin pysyä plussan puolella.

Mutta vielä ei mietitä talvettamista, vaan nautitaan heinäkuun helteistä ja kukkaloistosta!

13.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

13.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä, pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas. Oma ”Kodin puutarha” -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että ”metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) on sukunsa yleisin edustaja maassamme kestävyytensä, verraten suurien ja tuoksuvien kukkiensa vuoksi. Pensas tulee ainakin parin metrin korkuiseksi eikä leviä juuriversoista, mutta monistuu helposti pistokkaista ja siemenistä.”

Pihajasmike kukkii jasmikkeista ensimmäisenä, usein jo kesäkuun loppupuolella. Sillä on yksinkertaiset, valkoiset kukat ja se kukkii erittäin runsaasti. Kukissa on voimakas ja ihanan makeanhuumaava tuoksu. Se korostuu kesäillassa ja tuntuu täyttävän koko puutarhan. Osa jasmikelajikkeista puolestaan tuoksuu hyvin miedosti.

Jasmikkeita löytyy pienikukkaisista isompiin ja yksinkertaisista kerrottuihin. Pihajasmikkeen lisäksi löytyy tähtijasmiketta, kamelia-, pikku- ja hovijasmiketta. Muun muassa. Jasmikkeet ovat kauniita koristepensaita yksinään, mutta ne sopivat myös ryhmiin tai aidanteeksi.

Jasmikkeet viihtyvät auringosta puolivarjoon. Ne pitävät runsasravinteisesta ja kalkkipitoisesta maasta. Kalkituksen lisäksi jasmike hyötyy kevät- ja syyslannoituksesta. Typetön syyslannoitus auttaa pensaan talvehtimista.

Jasmiketta nuorennetaan harventamalla vanhimpia versoja. Versot kannattaa harventaa vasta kukinnan päätyttyä, sillä jasmikkeet kukkivat edellisvuoden versoilla. Harvennuksen yhteydessä poistetaan vain vanhimpia oksia läheltä maanpintaa. Vanhoja ja huonokuntoisia oksia harventamalla kasvi pysyy ilmavana ja saa valoa.

Jasmikkeen astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Helppohoitoiset koristepensaat sopivat monenlaiseen tyyliin ja puutarhaan. Meillä ne sijaitsevat lähellä kulkuväyliä, jotta upeasta tuoksusta saa nauttia aina ohikulkiessaan.

6.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

6.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään?

Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut kasvimaan kasvatteja isolla kädellä. Edes kaikki uusintakylvöt eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, eli se on kohta taas suunnattava kasvimaalle siemenpussi kädessä.

Kasvukauden kuivuus on ollut toistuva keskustelunaihe puutarhaihmisten parissa. Mistä vettä, mitkä kasvit ovat kärsineet, mitkä porskuttaneet totutusti eteenpäin? Ei sellaista tapaamista olekaan, etteikö olisi päivitelty viime ja tätä kesää. Ääripäitä molemmat.

Kaalimaalla harson alla näyttää hyvältä. Tämän vuoden uusia kokeiluja on ruusukaali, odotan jo suurella mielenkiinnolla pieniä palleroita! Harso on pitänyt tuholaiset loitolla, otan sen yleensä pois heinäkuun puolen välin kieppeillä.

Avomaankurkuilla ei sen sijaan mene ihan yhtä hyvin. Kuivuus ja kovat tuulet riepottelivat taimia ja kurkuntaimista on enää jäljellä neljä. Toivottavasti näistä saataisiin viime vuotista parempi sato.

Tomaatit ovat nauttineet kasvihuoneen lämmöstä ja tasaisesta kosteudesta. Tässä keskisuuria hedelmiä tuottava ’Shirley’ on jo hyvässä vauhdissa.

Viimeiset kesäkukat odottelevat vielä istutusta kasvihuoneessa. Sekä muutama hidas kesäkurpitsa, joita hentomielinen puutarhuri ei ole malttanut laittaa kompostiin. Ehkäpä istutan nämä ruukkuihin ja testaan, ehtivätkö ne tehdä satoa. Jos ei muuta, niin saapa ainakin vehreyttä terassille!

Kesäkelit heittelevät taas laidasta laitaan, mutta toivotaan sopivassa suhteessa vettä ja lämpöä. Oikein hyvää alkavaa heinäkuuta!

29.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

29.6.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Valoa kasveille

Hei vaan kaikille! Onko teillä tämän kesän hyötykasvatusprojektit tuottaneet jo satoa?

Meidän chililandiaan kuuluu hyvää. Saimme viimein viherpeukaloilta tilaamamme kasvilampun laitettua kattoon. Se ei ollutkaan niin yksinkertainen homma, sillä epähuomiossa valitsimme valaisimen jossa on sokeripalakiinnitys. Olohuoneen ainoa sokeripala oli jo käytössä joten asentaminen vaatikin vähän luovuutta. Onneksi kaupasta löytyi tietty välikappalejohto, jolla saimme muunnettua virran tulemaan pistorasiasta.

Öiden hieman viiletessä otimme siemenestä kasvatetut taimet vielä takaisin sisälle lampun alle kasvamaan.

Lisävaloa kasveille. Iltahämärässä otettu kuva.

Näyttäisi siltä että valaisin oli loistava hankinta, sillä nämä lampun alla olleet kasvit ovat kasvaneet ja vahvistuneet valtavasti vain parissa viikossa! Lisäksi valaisin on kivan näköinen ja sopii hyvin roikkumaan ikkunalla ympäri vuoden, vaikka se ei olisikaan käytössä.