Kevätkaipuuta ja talventörröttäjiä

Hiihtolomakelit ovat tänä vuonna muistuttaneet enemmän maaliskuun kevätpäiviä kuin sydäntalvea. Se tietenkin on saanut puutarhurin pulssin kohoamaan ja aiheuttanut aivan mahdotonta kevätkaipuuta. Tässä vaiheessa ei olisi enää ollenkaan valmis vastaanottamaan pakkaspäiviä tai uutta lunta. Olkoon miten vaan vanhan surmaa.

Lumipenkkojen madaltuessa esiin on taas tullut syksyllä puutarhaan jätettyjä talventörröttäjiä. Talventörröttäjät ovat ruohovartisia kasveja, joista jää talveksi varsi pystyyn. Sen lisäksi, että talventörröttäjät kaunistavat muuten karua talvipuutarhaa, niin niiden siemenet ovat tärkeää ravintoa monille pikkulinnuille.

Kaunophunahatut ovat sitkeitä selviytyviä. Niiden piikikäs kukkapohjus on veikeä pallero valkoisena hohtavaa hankea vasten. Oma lempparini on ehdottomasti varjolilja, sillä sen avautuneet siemenkodat loistavat upeasti kevätauringossa. Kuin pienet kiinalaiset lyhdyt.

Vaikka hanki on laskenut jo ihan silmissä, on lunta näillä main vielä aivan riittämiin. Olen hieman kateellisena seurannut ihmisten Facebook- ja Instagram-päivityksiä maasta pilkottavista piipoista ja lumikelloista. Näin keväällä Suomi tuntuu olevan valtavan iso ja säävaihtelut sen mukaiset. Toisten talsiessa vielä hangessa etelämmässä iloitaan jo puutarhan pälvipaikoista.

Minä iloitsen, kun kasvihuoneen ovi taas aukeaa ja lasiansari on muutenkin tullut esiin kinosten keskeltä. Kyllä se kevät vielä saapuu joka niemeen ja notkelmaan. Edessä on ihan parhaat ajat!