Kilpipiilea – pistokaspuuhissa
Maaliskuu on mitä mainiointa aikaa puuhastella viherkasvien parissa. Kilpipiilea on loistava valinta laiskalle viherpeukalolle, sillä se tulee toimeen vähällä hoidolla ja tekee siitä huolimatta uusia sivuversoja innokkaasti.
Kilpipiilea viihtyy parhaiten suht valoisassa paikassa, ei kuitenkaan suorassa paahteessa. Multa saa kuivahtaa kastelukertojen välillä.
Kilpipiilea tekee pistokasryppäitä emokasvin juurelle, usein lähelle ruukun reunoja. Pistokasta ruukusta kaivaessa on tärkeää saada mahdollisimman paljon juurta mukaan. Tämä takaa kasvipienokaisen paremman juurtumisen ja kasvuunlähdön.
Kilpipiilean versot voi toki jättää emokasvin kanssa samaan ruukkuun, jolloin saa tuuheamman ruukkuistutuksen. Siirtämällä juuriversot omiin ruukkuihin saa monta uutta pikkuruista viherkasvia.
Käytin kilpipiilean pistokkaille kosteaa kukkamultaa. Eli ruukku lähes täyteen mullalla, sitten keskelle kuoppa sormilla, pistokas varovasti kuoppaan ja mullan lisäys sekä kevyt tiivistys, jotta pistokas varmasti pysyy pystyssä ja saa kunnon multakosketuksen.
Minusta tämä pyöreälehtinen viherkasvi on varsin sympaattinen. Helppohoitoisuus on aina iso plussa. Jos kasvi on talven jäljiltä vähän nuutuneen näköinen, pieni muutto toiseen kasvupaikaan voi tehdä hyvää. Tosin itse olen sitä mieltä, että tämä elää lähes pyhällä hengellä. Aivan täydellinen huonekasvi siis!
