Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen ”mummokukkaan.”Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon.

pelargoni

Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne kestävät paremmin kuivuutta kuin märkää. Omani pääsivät toukokuussa kasvihuoneeseen suojaan sateilta, joita ei tosin sitten koskaan tullutkaan. Jotta kukinnan saa jatkumaan mahdollisimman pitkään ja runsaana, pelargonia tulisi muistaa myös lannoittaa. Poista kellastuvat lehdet ja kuihtuvat kukinnot, niin kasvi pysyy kauniina.

pelargonit

Tulppaanipelargonit muodostavat tiiviitä, nuppumaisia kukintoja. Kuin pieniä tulppaanikimppuja. Tässä tulppaanipelargoni ’Emma’.

tulppaanipelargoni

Ruusunnuppupelargoni ’Apple Blossom’ on herkullinen väriyhdistelmä vaaleanpunaista, valkoista ja omenanvihreää. Sen kukinto on tiivis ja pallomainen.

ruusunnuppupelargoni

Paras paikka talvettaa pelargonit olisi viileä ja valoisa tila, noin 5-10 asteen lämpötila. Mitä pimeämpi tila, sen alhaisempi lämpötilan tulisi olla. Sen tulee kuitenkin pysyä plussan puolella.

perlagonit-kesahuone

Mutta vielä ei mietitä talvettamista, vaan nautitaan heinäkuun helteistä ja kukkaloistosta!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä,  pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas.  Oma ”Kodin puutarha” -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että ”metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) on sukunsa yleisin edustaja maassamme kestävyytensä, verraten suurien ja tuoksuvien kukkiensa vuoksi. Pensas tulee ainakin parin metrin korkuiseksi eikä leviä juuriversoista, mutta monistuu helposti pistokkaista ja siemenistä.”

jasmikkeet

Pihajasmike kukkii jasmikkeista ensimmäisenä, usein jo kesäkuun loppupuolella. Sillä on yksinkertaiset, valkoiset kukat ja se kukkii erittäin runsaasti. Kukissa on voimakas ja ihanan makeanhuumaava tuoksu. Se korostuu kesäillassa ja tuntuu täyttävän koko puutarhan. Osa jasmikelajikkeista puolestaan tuoksuu hyvin miedosti.

jasmike-kukka

Jasmikkeita löytyy pienikukkaisista isompiin ja yksinkertaisista kerrottuihin. Pihajasmikkeen lisäksi löytyy tähtijasmiketta, kamelia-, pikku- ja hovijasmiketta. Muun muassa. Jasmikkeet ovat kauniita koristepensaita yksinään, mutta ne sopivat myös ryhmiin tai aidanteeksi.

jasmike-kukinta

Jasmikkeet viihtyvät auringosta puolivarjoon. Ne pitävät runsasravinteisesta ja kalkkipitoisesta maasta. Kalkituksen lisäksi jasmike hyötyy kevät- ja syyslannoituksesta. Typetön syyslannoitus auttaa pensaan talvehtimista.

jasmike

Jasmiketta nuorennetaan harventamalla vanhimpia versoja. Versot kannattaa harventaa vasta kukinnan päätyttyä, sillä jasmikkeet kukkivat edellisvuoden versoilla. Harvennuksen yhteydessä poistetaan vain vanhimpia oksia läheltä maanpintaa. Vanhoja ja huonokuntoisia oksia harventamalla kasvi pysyy ilmavana ja saa valoa.

jasmike-koristepensas

Jasmikkeen astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Helppohoitoiset koristepensaat sopivat monenlaiseen tyyliin ja puutarhaan. Meillä ne sijaitsevat  lähellä kulkuväyliä, jotta upeasta tuoksusta saa nauttia aina ohikulkiessaan.

 

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään?

Keittiöpuutarhassa

Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut kasvimaan kasvatteja isolla kädellä. Edes kaikki uusintakylvöt eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, eli se on kohta taas suunnattava kasvimaalle siemenpussi kädessä.

Keittiopuutarhassa

Kasvukauden kuivuus on ollut toistuva keskustelunaihe puutarhaihmisten parissa. Mistä vettä, mitkä kasvit ovat kärsineet, mitkä porskuttaneet totutusti eteenpäin? Ei sellaista tapaamista olekaan, etteikö olisi päivitelty viime ja tätä kesää. Ääripäitä molemmat.

Keittiopuutarhassa_kehakukka

Kaalimaalla harson alla näyttää hyvältä. Tämän vuoden uusia kokeiluja on ruusukaali, odotan jo suurella mielenkiinnolla pieniä palleroita! Harso on pitänyt tuholaiset loitolla, otan sen yleensä pois heinäkuun puolen välin kieppeillä.

kaalimaa

Avomaankurkuilla ei sen sijaan mene ihan yhtä hyvin. Kuivuus ja kovat tuulet riepottelivat taimia ja kurkuntaimista on enää jäljellä neljä. Toivottavasti näistä saataisiin viime vuotista parempi sato.

avomaankurkku-taimi

Tomaatit ovat nauttineet kasvihuoneen lämmöstä ja tasaisesta kosteudesta. Tässä keskisuuria hedelmiä tuottava ’Shirley’ on jo hyvässä vauhdissa.

tomaatti_shirley

Viimeiset kesäkukat odottelevat vielä istutusta kasvihuoneessa. Sekä muutama hidas kesäkurpitsa, joita hentomielinen puutarhuri ei ole malttanut laittaa kompostiin. Ehkäpä istutan nämä ruukkuihin ja testaan, ehtivätkö ne tehdä satoa. Jos ei muuta, niin saapa ainakin vehreyttä terassille!

kasvihuone

Kesäkelit heittelevät taas laidasta laitaan, mutta toivotaan sopivassa suhteessa vettä ja lämpöä. Oikein hyvää alkavaa heinäkuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Maistuva minipuutarha – yrttilaatikko

Yrttilaatikko on mainio pienen tilan puutarhaan tai vaikka isommankin kasvimaan kaveriksi. Yrttejä voi istuttaa pitkin kesää ja valita laatikkoon juuri omaan kesäkokkailuun sopivimmat.

yrttilaatikko_sinkkinen

Löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hauskan jalallisen sinkkilaatikon. Salaojitin reilunkokoisen laatikon paksuhkolla kerroksella lekasoraa. Päälle asettelin palan suodatinkangasta, jotta lekasora ja multa eivät sekoitu keskenään. Näin lekasoraa voi halutessaan käyttää myöhemmin uudestaan.

yrttilaatikko_salaojitus_lekasora_suodatinkangas

Istutin laatikkoon ’Medina’ chilin, kirjavalehtistä sitruunatimjamia, meksikoniison, sitruunalippian eli sitruunaverbenan ja intianminttua. Medina on keskivahva chili ja tekee kauniit, pitkänmalliset punaiset hedelmät. Sitruunatimjami on kukkiessaan loistava perhoskasvi. Meksikoniiso on itselleni uusi tuttavuus. Sen lehdet maistuvat anikselta ja kukista pitäisi tulla violetit ja tuoksuvat.

yrttilaatikko

Sitruunaverbenan lehdet maistuvat sitruunalta ja koko kasvissa on ihanan raikas tuoksu. Lehdillä maustaa kesän janojuomat ja makuvedet. Intianminttua voi käyttää mintun tavoin, vaikka se ei ole minttu laisinkaan. Se kasvattaa kesän aikana pitkät rönsyt ja se sopii kauniisti myös kesäkukkaistutuksiin.

yrttilaatikko_intianminttu

Peittelin vastaistutetun yrttilaatikon pinnan kuorikatteella, jotta se pitäisi paremmin kosteutta. Vaan ei aikaakaan, kun laatikko alkoi jo täyttyä rehevistä yrteistä. Katsotaan, miten nämä tulevat mahtumaan laatikkoon loppukesästä…

yrttilaatikko_intianminttu_sitruunatimjami_sitruunalippia

Yrttilaatikko sopii niin terassille, parvekkeelle, kesäkeittiön kylkeen kuin kesämökillekin. Sen voi tehdä vaikka sinkkiämpäriin, jolloin miniryytimaata on helppo kuljettaa mukanaan. Se on myös maukas lahjaidea kesävierailuille.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Ahkeraliisat omenapuun kaverina

Meillä on puutarhassa persoonallinen omenapuu kasvihuoneen ja pääterassin välissä. Persoonallinen siksi, että se on aivan kallellaan, lajike ei ole tiedossa ja puu tuottaa (myös huonona omenavuonna) valtavan määrän loppukesästä kypsyviä isoja ja meheviä omenoita. Täydellisiä rouskutteluun sekä leivontaan. Koska puu on keskeisellä paikalla, olen jo useana vuonna istuttanut sen tyvelle ahkeraliisoja. Ahkeraliisat ovat yksivuotisia kesäkukkia ja ilahduttavat kukinnallaan koko kesän.

puutarha_omenapuu_kasvihuone

Yleensä olen istuttanut tähän valkoisia ahkeraliisoja, mutta tänä vuonna heittäydyin ihan villiksi ja sekoitin kahta väriä. Tyylikästä valkoista ja viehkeää  lohenpunaista. Molemmat löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä Valkealasta.

ahkeraliisa_istutus_omenapuun_alle

Puun alle istutetut ahkeraliisat tuovat mukavan väriläiskän muuten vihreänvehreään maisemaan.

puutarha_ahkeraliisa_omenapuu

Kesän aikana nämä levittäytyvät kauniiksi kukkamatoksi peittäen loppukesästä koko puunaluspenkin.

ahkeraliisat

Ahkeraliisat viihtyvät parhaiten puolivarjosta varjoon. Omenapuun lehdistö luo sopivasti varjoa muuten aurinkoiselle tontillemme ja ahkeraliisat kukkivat kauniisti puun alla myös paahteisella kelillä. Ahkeraliisa pitää tasaisesta kosteudesta, eikä siedä totaalista kuivahtamista. Säännöllisesti lannoittamalla kukinta pysyy runsaana.

ahkeraliisa-istutus-omenapuun-alle

Ahkeraliisa sopii penkki-istutusten lisäksi mainiosti myös amppeleihin ja ruukkuihin. Viime kesä osoitti sen sietävän hyvin sadetta ja tuulta, mutta hallasta tämä ei tykkää. Sitä on toivon mukaan tarjolla vasta syksyllä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ikivihreä alppiruusu

Alppiruusut viettivät meillä viime kesänä välivuotta, mutta tänä vuonna kukinta on taas ollut yltäkylläisen runsasta ja näyttävää. Ikivihreä alppiruusu kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Komea kukinta kestää viileällä kelillä pidempään.

alppiruusu

Alppiruusujen lehdistö on tummanvihreä ja kiiltävän vahapintainen. Värejä löytyy hennoista vaaleista loisteliaan kirkkaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Alppiruusuissa on jotakin kiehtovan eksoottista. Ne eivät äkkiseltään tunnut perinteisimmiltä suomalaisilta pihakasveilta, mutta ovat täällä kyllä äärettömän suosittuja. Onhan meillä monta alppiruusupuistoa ja erilaisia asiaan vihkiytyneitä seuroja. Alla oleva komea alppiruusurivistö löytyy Lappeenrannasta.

alppiruusu_rhodo_lappeenranta_marianhyotytarhassa

Pihamme vanhin alppiruusu (eikä kauhean vanha ole sekään) on ’Pohjolan Tytär’, joka on nuppuvaiheessa aniliininpunainen.

alppiruusu_nuppu

Kukka vaalenee avautuessaan ensin hennon violetiksi ja kukinnan edetessä lähes valkoiseksi.

pohjolantytar_alppiruusu_rhodo

Alppiruusut eli rhododendronit eli rhodot viihtyvät parhaiten puolivarjossa ja kosteahkossa maassa. Ne pitävät happamasta kasvualustasta, eli sitä ei tule kalkita. Luontevia seuralaisia alppiruusuille ovat muun muassa erilaiset havukasvit. Juuristo kannattaa peittää esimerkiksi kuorikatteella tai istuttaa rhodon alle maanpeittokasveja. Aurinkoisella kasvupaikalla tulee huolehtia riittävästä kosteudesta sekä kunnollisesta kevätsuojauksesta.

alppiruusu_kasvupaikka

Erilaisista lajikkeista löytyy korkeita, matalia ja leveitä pensaita. Alppiruusut ovat helppohoitoisia ja sopivat useimpiin puutarhoihin. Oikeanlaisella kasvupaikalla ne ilostuttavat upealla kukinnallaan vuodesta toiseen.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tulppaanit, puutarhan väriläiskät

Kevätpuutarhan ehdottomia kuningattaria ovat tulppaanit. Ne tuovat puutarhan väriä ja näköä. On makuasia, tekeekö tulppaani-istutuksesta puutarhan väriläiskän vai istuttaako penkkiin suuren määrän samanvärisiä tulppaaneja. Vaihtoehtoja kyllä riittää.

Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_marianhyotytarhassa

Itse tykkään leikitellä väreillä ja istutankin yhteen penkkiin aina suuret määrät toisiinsa sointuvia värejä. Tämä penkki on kesähuoneemme päädystä ja kukkii pihassa viimeisenä (ja pisimpään). Penkki on osan päivästä varjossa, jolloin kukinta kestää kauemmin kuin suorassa auringonvalossa.

tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_kevatpuutarha

Auringonvaloa, ja paahdetta, on tänä vuonna piisannut! Ja kun vilkuilee sääennustetta, ei tuossa ihan kauhean suuria muutoksia ole luvassa. Tulppaanien kukinta on kestänyt harmillisen vähän aikaa tänä keväänä, juuri paahteesta ja kuivuudesta johtuen. En muista milloin viimeksi olisi satanut. Melkoinen toukokuu.

tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_marianhyotytarhassa

Tulppaanit rakastavat omaa tilaa ja perennojen täyttämässä penkissä ne eivät jaksa kukkia vuodesta toiseen. Siksi istutan tulppaaneja lisää joka vuosi. Yritän nyt tallentaa verkkokalvolleni (ja kameraan) kuvat näistä kevätpuutarhan ihanista väriläiskistä. Syksyllä, kun viima jo puree sormenpäitä, sade piiskaa kasvoja ja kotisohva kutsuu puoleensa, kaivan kuvat esiin ja ryhdyn uusiin istutuspuuhiin.

4_Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_kevatpuutarha

Tulppaanien seuraavan vuoden kukintaa voi varmistella leikkaamalla kuihtuneet kukat pois. Silloin kasvi ei turhaan käytä voimia siementen muodostamiseen. Lehdet ja varret sen sijaan saavat lakastua omassa tahdissaan. Lehtien ravinto kulkeutuu sipuliin ja tulppaani saa uutta voimaa kukkiakseen seuraavana vuonna.

Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat

Tänä vuonna omenapuut kukoistivat kilpaa tulppaanien kanssa. Tai oikeastaan tuntuu, että ihan kaikki puutarhan alkukesän kasvit pamahtivat loistoonsa samanaikaisesti. Syreenit ovat jo täydessä kukassa, pionit pullistelevat nuppujaan, lumipalloheisi notkuu kukkien painosta.

omenanpuunkukinta_kevatpuutarha_Tulppaanit_puutarhanvarilaiskat_marianhyotytarhassa

Miltähän puutarhassa näyttää kesäkuussa…?

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ei ikinä ennen! Eli ihmeellinen lumikello.

Olen monena syksynä istuttanut maahan lumikellon sipuleja. Ja yhtä monena keväänä olen joutunut toteamaan, että ne eivät jostakin syystä suostu kukkimaan puutarhassamme. Tiukka savimaa ei kieltämättä ole lumikelloille paras kasvualusta. Muistelin jo luovuttaneeni kokonaan asian suhteen. Kunnes, eräänä toukokuun päivänä, tulppaanien jo kasvattaessa terhakasti lehtiään, huomasin kukkapenkissä jotakin yllättävää. Lumikello! Niin herkkä, kaunis ja hentoinen. Voi ihmetys ja autuus!

Muistin sopukoista mieleeni palautui pieni lumikelloruukku, jonka istutin kesähuoneen penkkiin viime keväänä. Se oli ilahduttaneet alkuvuodesta sisällä ja istutin ne maahan heti, kun maa oli tarpeeksi sula kaivettavaksi.

Ostan aina alkuvuodesta erilaisia narsisseja, helmililjoja, krookuksia ja muita sipulikukkia helpottamaan kevään odotusta. Usein näitä alkaa saada kaupoista jo helmikuussa. Näitä sisälle ostettavia ja myöhemmin jo kukkineita sipuliruukkuja ei missään nimessä kannata heittää pois. Ne voi siirtää puutarhaan heti maan sulettua. Vaihtoehtoisesti kukkien voi antaa nuupahtaa kaikessa rauhassa ja istuttaa niiden sipulit maahan myöhemmin syksyllä muiden kukkasipulien tapaan.

On makuasia, toimiiko heti keväällä vai vasta syksyllä. Tähän aikaan vuodesta maasta nousevat tulppaanit sekä muut alkukesän perennat peittävät nopeasti yksittäisten sipulikukkien kuihtuvat lehdet alleen. Kun lehtien antaa lakastua kukinnan jälkeen, sipuli kerää itseensä voimia ja jaksaa kukkia myös seuraavana vuonna. Yleensä istutan pienet sipulikukkaruukut, kuten kirjopikarililjat ja iirikset heti keväällä.

Suuremmat määrät narsisseja ja helmililjoja kerään ilmavaan koriin ulkovaraston taakse. Ne saavat kuihtua siellä rauhassa ja keräillä voimia sipuleihinsa. Myöhemmin syksyllä on hyvä vielä tarkistaa sipulien kunto. Kiinteät ja ehjät sipulit jaksavat kukkia myös jatkossa ja hyvällä tuurilla kukista pääsee nauttimaan useamman vuoden.

Oman kokemukseni mukaan sinnikkäimpiä ovat helmililjat ja kirjopikarililjat. Ja toivon mukaan nyt myös lumikellot!

Kirjopikarililjat kukkivat puutarhassa juuri nyt kauneimmillaan. Valkoisiakin löytyy, mutta suurin osa meillä kasvavista on viininpunaisia. Kasvihuoneen vieressä oleva mätäs on aikoinaan ollut hentoinen kevätkukkaruukku. Se on kasvurauhan saatuaan lisääntynyt vuosien varrella sivusipuleista ja siemenistä. Kasvi on vähään tyytyväinen ja muodostaa pikku hiljaa laajojakin kasvustoja.

Keväällä kotiin hankituista sipulikasveista on iloa pitkään. Sama koskee tietenkin ulkona olevia ruukkuistutuksia. Omistani ovat näissä helteissä kuihtuneet perunanarsissit, mutta orvokit ja bellikset jatkavat hyväkuntoisina.  Sipulit siis varaston taakse koriin ja tilalle ruukkuun jotakin ihanan kesäistä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Lahjaideoita äitienpäivään

Kukat kuuluvat äitienpäivään kuin jätskikioskit kesäiseen katukuvaan. Suomalaisten äitienpäiväsuosikki on edelleen ruusu, mutta tarjolla on toki paljon muutakin. Kävin Viherpeukaloiden puutarhamyymälässä katsastamassa valikoimaa ja keräsin tähän muutaman idean.

Erilaiset kukka-amppelit ovat taatusti tervetullut lahja. Lajeja ja värejä löytyy dramaattisesta hempeään. Tässä lumihiutale, hauskasti kolmivärisenä mixinä.

Jos haluaa kerätä ylimääräisiä miniä- / lapsipisteitä, kannattaa äitienpäivänä satsata todella näyttävään hortensia-amppeliin. Etualan orvokkiruukku on kuvassa puhtaasti mittasuhdesyistä. Hortensia-amppeli mykistää vaativammankin anopin.

Prinsessalilja ruukussa tuo loistoa koko kesään. Värit hehkuvat etelänmatkoista tutuissa sävyissä.

Kokodama-amppeli on trendikäs lahja ja hauska sisustuselementti. Muutamalla erilaisella kokodama-amppelilla saa jo mielenkiintoisen riippuvan puutarhan vaikkapa parvekkeelle.

Moderniin ilmeeseen sopii myös ruukussa kasvava japaninvaahtera. Se tuo upeaa runsautta ja vehreyttä esimerkiksi terassille. Itse ihastuisin tällaisesta kasvilahjasta ikihyviksi.

Puutarhamyymälästä löydät myös lahjan viimeistelyyn sopivat ruukut. Näissä ruukuissa oli melkoisia karkkivärejä! Tarjolla on toki kaikkea kevyestä ja käytännöllisestä muoviruukusta perinteisiin punasaviruukkuihin.

Aina voi tietenkin kokeilla lahjansaajan huumorintajua ja ostaa puutarhatontun. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä ovat niin kamalia että ovat jo ihania. Vuosien pohdinnan tuloksena olen tullut loppupäätelmään, että jokaisella itseään kunnioittavalla puutarhurilla pitäisi olla pihassaan puutarhatonttu. Vaikka sitten jonkin pensaan alla piilossa. Tonttuostoksilla toki ottaa tietoisen riskin. Huonolla tuurilla tonttuun törmään hetikohta äitienpäivän jälkeen paikallisen kirpputorin myyntipöydässä. Varman päälle pelaaja ostaa lahjakortin puutarhamyymälään. Silloin sankari pääsee valitsemaan varmuudella mieluisan lahjan.

Mukavia lahjaostoksia ja ihanaa äitienpäivää!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevätpuutarhassa juuri nyt

Olisin halunnut luritella tähän alkuun loisteliaan oodin keväälle, mutta mieleeni ei tullut mitään muuta kevätrunoa kuin ”Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli.” Mennään siis sillä.

Puutarhassa alkaa vihdoin vihertää ja luonto on saanut väriä ylleen. Krookukset ovat viihtyneet viileässä säässä ja pysyneet kauniina pitkään. Tänä vuonna jopa jänojussit jättivät herkulliset nuput rauhaan.

Kevätkaihonkukka pääsee yllättämään joka vuosi. Ensin ulkona ei tapahdu yhtään mitään ja hetikohta mustia kukkapenkkejä alkaa täplittää suloiset siniset kukat.

Scillat eli idänsinililjat ovat nauttineet viime päivien auringosta. Kuten myös valkovuokot. Vielä pari viikkoa sitten olin aivan varma, etteivät valkovuokot ehdi äitienpäiväksi. Ja tuolla nuo ensimmäiset jo loistavat!

Kevätpuutarhaa on aina yhtä mahtavaa kierrellä. Osan kasveista tunnistaa jo alkumetreillä, kuten tämän iki-ihanan tarhakylmänkukan. Sen nukkaiset varret ponnistavat ensimmäisten joukossa ja violetit kukat aukeavat jo varhain.

Osaa kasveista taas katsoo hölmistyneenä. Että mitä ihmettä tähänkin on tullut istutettua? En yhtään tiedä millainen tulppaani täällä odottaa, lehdet ainakin herättävät huomiota erilaisuudellaan.

Pihan tulppaaneista kukkaan ehtivät ensimmäisenä lummetulppaani ’Ancilla’ ja kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’. ’Ancilla’ on siitä hauska tapaus, että sen kukat ovat pilvisinä päivinä supussa, mutta aukeavat auringon paistaessa lähes vaakatasoon.

Tänä vuonna olen ollut erityisen innoissani kirjokevättähdistä. Tosin vaaleanpunaiset yksilöt näyttävät vuosien varrella kadonneen jonnekin. Asia pitää korjata syksyn tullen uusilla sipuli-istutuksilla.

Minusta kevätpuutarhan kauneimmat hetket löytyvät ilta-auringosta. Ensinnäkin, pitkälle iltaan jatkuva valoisuus on suorastaan huumaannuttavaa. Ja kun vielä saa nauttia kasvien lehdillä tanssivista valoista ja varjoista, on fiilis aika lailla täydellinen.

 Perennapenkin reunalta ponnistava posliinihyasinttikin sen tietää:

Kevät on taas täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti