Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä.

Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii tämän marokkolaishenkisen lyhdyn lukuisista pitsimäisistä pienistä reikäkuvioista. Pimenevissä syysilloissa on kyllä aivan oma, ainutlaatuinen tunnelmansa.

Syyskelien koittaessa pääsee vihdoin päivittämään pihan ruukkuistutuksia, sillä monet syyskasvit viihtyvät paremmin ja kukkivat pidempään viileässä säässä. Hyvinvoivia kesäkukkaistutuksia ei missään nimessä kannata heivata kompostiin. Ilmettä saa syksyisemmäksi pienillä muutoksilla, vaikka vaihtamalla kasvin kerrallaan. Tai kokoa yhteen kesäkukkaruukkuja ja syyskasveja, niin saat yhä nauttia runsaudesta syysilmeellä täydennettynä.

Koristekaalit ovat hauskan muotoisia ja raikastavat istutuksia. Väritkin ovat huikean hienoja!

Syklaami on syksyn klassikko. Hienostunut, herkkä ja suloinen. Syklaamit hehkuvat valkoisen ja punaisen sävyissä.

Ja entä nämä syystähdet eli princettiat sitten! Melkoisia karkkivärejä, jotka piristävät pimeämpääkin syyspäivää.

Myymälästä löytyy paljon myös viherkasveja. On pientä ja suurta, piikikästä ja nukkapintaista. Ylös- ja alaspäin rönsyävää. Sitä aina unohtaa, miten valtava määrä vihreän sävyjä löytyykään. Ja nämä kaikki erilaiset lehtikuviot. Ihanan runsasta!

Kun ilmat tästä vielä vähän viilenevät, on aika istuttaa kukkasipulit. Syksyllä istutettavia kukkasipuleita riittää nyt hyllytolkulla. Myymälässä vietetään lauantaina 15.9. Syysriehaa, jolloin kaikki kukkasipulit myydään ”ota 3, maksa 2” periaatteella. Lisäksi talo on täynnä muitakin tarjouksia, esimerkiksi kaikki koristepuut ja -pensaat myydään nyt -40 %. On 10 kg syyssipulisäkin arvontaa, kahvitarjoilua, musisointia…

Suuntaa siis puutarhamyymälän Syysriehaan lauantaina 15.9. klo 9-15!

14.9.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

14.9.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Syyskuun kukkaloistoa

Vaikka syksy jo tekee tuloaan, räiskyvää ruskaa saa vielä odotella. Onneksi puutarhassa riittää yhä kukkaloistoa. Ja osa syyskesän kukkijoista jaksaa kukkia pakkasiin asti.

Syyskuun puutarhassa on jo sellaista laissez-faire meininkiä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja niin edelleen. Puutarha ja syksy etenevät omalla painollaan, tehdään mitä ehditään ja jaksetaan. Kaunopunahattujen ja koristeheinien muodostamat mättäät sopivat tähän henkeen täydellisesti. En valitettavasti tiedä mitä perennapenkin heinät ovat, mutta ne on aikoinaan ostettu Viherpeukaloiden taimimyymälän alelaarista. Talvehtivat hienosti ja ovat mielestäni upeimmillaan juuri näiden punahattuisten syyskukkijoiden kanssa.

Ritarinkannukset kukkivat nyt toista kierrosta. Opin pari kesää sitten, että jos kukkavanan leikkaa pois heti ensimmäisen kukinnan jälkeen, kasvi saattaa kukkia uudestaan syksyllä. Ja se tosiaan toimii!

Erilaiset daaliat ovat ehdottomia syyspuutarhan kuningattaria. Tosin tämä kuninkaallinen on hieman vieraalla maalla, sillä en muista tämän väristä tai näköistä daaliaa ostaneeni. Herkkää ’Cafe au lait’ daaliaa tavoittelin, räväkän kaktusdaalian pukkasi. Nämä ovat taas näitä sarjassamme ostetaan messuilta yhtä ja saadaan toista…. Valkoinen daalia sen sijaan näyttää jo tutummalta. Tämän muodossa on jotakin kerrassaan kiehtovaa. Voisin tuijotella kukan terälehtiä tuntitolkulla, ihan parasta meditaatiota.

Osa syysleimuista alkaa olla jo ehtoopuolella, sillä ne aloittivat kukinnan tänä kesänä poikkeuksellisen aikaisin. Tämä kaksivärinen ’Sherbet Blend’ ilahduttaa vielä syyshortensian kupeessa.

Kosmokset ovat sitkeitä ja pitkään kukkivia kesäkukkia. Lämpimänä syksynä olen poiminut näitä maljakkoon vielä marraskuun alkupuolella!

Toivottelen lämpimää ja värikästä viikon jatkoa, antakoot syyskuu parastaan!

5.9.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

5.9.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Upea syyshortensia ’Grandiflora’

Syyshortensia on syyspuutarhan kuningatar, sillä sen suuret ja näyttävät kukinnot koristavat puutarhaa pitkään. Kukintojen väri vaihtelee kukinnan edetessä, joten tylsäksi pensasta ei ainakaan voi kutsua.

Syyshortensia on helppohoitoinen ja muhkea koristepensas. Sen kaunis kukinta alkaa usein jo heinäkuun lopulla ja jatkuu pitkälle syksyyn, aina syyspakkasiin asti.

Syyshortensian kukkatertut ovat aluksi vähän vihertäviä ja avautuvat sitten valkoisiksi. Syksyn edetessä kukinto saa upean, vaaleanpunaisen syysvärin. Suosiollisena syksynä väri syventyy lähes burgundinpunaiseksi.

Hortensiat sopivat hienosti esimerkiksi havujen tai rhodojen seuraan samaan penkkiin, sillä ne kaikki viihtyvät happamassa maassa. Näyttävänä kasvina hortensia sopii katseenvangitsijaksi myös yksinään.

Syyshortensiat eivät vaadi säännöllistä leikkaamista, mutta vuosittainen kevätleikkaus runsastaa kukintaa ja kasvattaa kukkien kokoa. Jos pensaan antaa kasvaa vapaasti leikkaamatta, kukintoja muodostaa enemmän mutta ne ovat kooltaan pienempiä. Suuria kukintoja saa, kun pensasta typistää keväisin niin, että tukeviin oksiin jätetään 2-3 silmuparia. Heikot versot poistetaan kokonaan.

Syyshortensia on huomiotaherättävä syyskukkija ja kookkaat kukinnot saavat oksat nuokkumaan. Upea koristepensas tuo puutarhaan valoa ja näköä. Kerrassaan mahtava kasvi!

31.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

31.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Hakuropajun tuho ja nousu

Istutin loppukeväästä hakuropajun ruukkuun, kuten jo monen vuonna aikaisemmin. Hakuropaju on näyttävä pikkupuu, jonka vihreä-puna-valkokirjava lehdistö muuttuu syksyn tullen lähes valkoiseksi. Silloin pikkupuu tuntuu suorastaan hohtavan ja tuovan valoa puutarhaan. Hakuropaju kestää hyvin muotoonleikkaamista ja latvusta voisi leikellä pallon muotoon. Itse olen antanut pikkupuun kasvaa kesän ajan vapaasti ja vallattomasti.

En ole onnistunut talvettamaan hakuropajua maahan istutettuna tai varastossa. Pidän kuitenkin kovasti pikkupuista ruukussa, joten nopeakasvuinen hakuropaju on saanut koristaa kesähuoneemme portaita jo useampana kesänä. Hakuropaju on edullinen pikkupuu, joten olen malttanut ostaa sen joka vuosi.

Hakuropaju viihtyy suojaisalla kasvupaikalla, auringossa tai puolivarjossa. Ja sitä kesähuoneen edusta totisesti on. Siinä mielessä paikka on kasveille (ja laiskalle kastelijalle) haasteellinen, että rakennuksen katto torppaa terassin sadevedet. Sinne ei myöskään yllä puutarhaletku. Tänä kesänä kesähuoneen rappusilla on ollut varsin paahteista, joten kasvit ovat joutuneet koville.

Niinpä lomareissulta palatessamme vastassa odotti surkea näky. Hakuropaju oli kuivunut pystyyn. Suorastaan palanut karrelle paahteessa. Siirsin hakuropajun takapihan ”väliasemalle”, jonne päätyvät kaikki jatkokäsittelyä odottavat kasvit. Tiedättehän sen paikan, jossakin katseilta piilossa. Jonne kannetaan ränsistyneet ruukut odottamaan tyhjennystä ja putsausta. Sinne hakuropajunkin unohdin.

Vaan sattui niin somasti, että pian saatiin heinäkuun ensimmäiset kunnon sateet. Rankkasateen jälkeen, helteessä, ruukussa alkoi tapahtua. Oksiin ilmaantui pienen pieniä silmuja, jotka puhkesivät nopeasti uuteen lehteen.

Ruukun kiikutus takaisin etupihalle, kuivuneiden kärkien leikkaus ja nauttimaan hakuropajun henkiin heräämisestä. Tämä todisti jälleen kerran, että kasvien kanssa on parempi olla hidas liikkeissään. Onneksi se sujuu meikäläiseltä varsin luonnikkaasti. Nyt elokuussa on aika erikoista nauttia heleästä keväänvihreästä, kun muu puutarha alkaa jo valmistautua syksyyn.

Tällainen kuolleista nouseminen ja ”uusi kevät” saattaisi sekottaa kasvin talvehtimisen pahanpäiväisesti. Mutta kun hakuropajun talvetus ei ole onnistunut itseltäni muutenkaan, en ota stressiä asian suhteen. Tiedä vaikka tämä olisi niin sisukas kaveri, että selviäisi. Pakko ainakin yrittää!

24.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

24.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Yhä ahkerasti kukkivat ahkeraliisat

Oli kesä sitten vetinen, hikinen tai kuiva, ahkeraliisat kukkivat ahkerasti aina kesän alusta loppuun asti. Istutin näitä helppohoitoisia kesäkukkia omenapuun alle, niin kuin olen tehnyt jo monena vuonna. Aikaisempi postaus aiheesta löytyy täältä. Alla olevassa kuvassa on tilanne istutuspäivänä, toukokuun lopussa. Vähän reppana näky, mutta ei hätää!

Tasan kolme viikkoa myöhemmin kesäkuussa ahkeraliisat olivat jo levittäytyneet iloisesti. Tässä kohtaa kuivuus ja paahde vaivasivat melko pahasti puutarhaa, sen huomaa kuvasta vieressä olevan nurmikon ruskettumisena. Mutta omenapuun lehdistö tarjosi täydellistä varjoa kukille. Ahkeraliisat viihtyvätkin parhaiten puolivarjosta varjoon. Ne pitävät myös tasaisesta kosteudesta, mutta sitä ei tänä kesänä ollut tarjolla. Kastelin kukkia harvakseltaan ja saattoivat nuo päästä nuupahtamaankin useamman kerran… En tietenkään kannusta laiskaan kasteluun, mutta hienosti kukat piristyivät joka kerta vettä saatuaan. Ja tuuheutuivat entisestään.

Heinäkuussa kukkien välit olivat jo melkein kasvaneet umpeen. Aikaisempina vuosina tähän on levittäytynyt valkoinen kukkamatto, mutta tänä kesänä valkoisen kaverina oli veikeää lohenpunaista. Näistä tuli yhdessä ihana pari!

Nyt elokuussa omenapuun alustan peittää kaunis, tasainen ja tuuhea kasvusto. Näkyä on mahtava ihailla, sillä moni muu kesäkukka on kuivan kesän ja laiskan kastelijan jäljiltä henkihievereissään.

Ahkeraliisat kestävät yleensä kauniina pitkälle syksyyn. Jatkossa istutan ehdottomasti tällaisen värikkäämmän kombon. Tiedä vaikka ensi vuonna sekoittaisin kolmea väriä, kun on nyt ihan hurjaksi heittäydytty!

Upea kesä lämmönrakastajalle ja upea kesä ahkeraliisoille. Toivotaan vielä leutoa alkusyksyä!

16.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

16.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Viiniköynnös tuo iloa myös ruukussa

Minulla on pari syksyä vanha viiniköynnös, jonka sain ilmaiseksi puutarhamyymälästä sen sulkiessa oviaan talven tullen. Olen pitkään haaveillut omasta viiniköynnöksestä, mutta tontilta ei ole tahtonut löytyä sopivaa kohtaa sen kasvattamiseen. Kasvihuoneessa köynnös ei pääsisi maakosketukseen ja muualta en ole löytänyt tarpeeksi aurinkoista, lämmintä ja tuulensuojaista paikkaa. Hätäpäissäni iskin ruukun talvetukseen perunamaalle.

Rusakot kävivät tietenkin parturoimassa taimen, vaan sieltä se ponnisti kevään tullen uuteen kasvuun. Ensimmäisen kesän köynnös vietti ruukussa terassin suojissa ja ilahdutti siellä kauniilla kasvutavallaan. Talveksi istutin sen jälleen perunapenkkiin, tällä kertaa verkolla suojattuna. Se ei estänyt rusakoita. Keväällä parturoitu taimi pääsi jälleen isompaan ruukkuun, nyt varaston lämpimälle seinustalle.

Eikä aikaakaan, kun viiniköynnökseen alkoi ilmestyä minikokoisia rypäleitä. Pieni ja nuori taimi ruukussa ja monta tertun alkua. En ollut uskoa silmiäni!

Myyntiruukussa olleen lapun mukaan tämä olisi vitis ’Nordica’, jonka rypäleet ovat sinisiä. Vaan missä vaiheessa tuon värin pitäisi muuttua? Vai onkohan laput menneet sekaisin? Oli lajike mikä tahansa, niin sitkeä kaveri tämä ainakin on!

Nyt viiniköynnös siis kasvaa ruukussa, varaston päädyssä olevassa ”seinustapuutarhassa”. Maakosketusta ei ole tarjolla sielläkään, joten toiveikkaana kyselen, olisiko kenelläkään teistä tarjota vinkkejä viiniköynnöksen ruukkukasvatukseen? Minkä kokoinen ruukku, miten suojata talvella? Vielä tätä on helppo siirrellä ja kanniskella perunapenkkiin talvehtimaan, mutta kun kokoa tulee lisää, olisi tietenkin kiva ankkuroida köynnös yhteen paikkaan.

Nyt pari vuotta vanhaan köynnökseen on tulossa kahdeksan (!) rypäleterttua. Näitä pitäisi kuulemma karsia, jotta ehtivät kypsyttää sadon. Mutta kyllä tuo koville ottaa, millään en hennoisi poistaa yhtäkään rypälettä, tertuista puhumattakaan. Aion pitkittää kasvukautta lasitetulla terassilla ja sitten tarvittaessa vaikka sisätiloissa. Ruukkua pystyy vielä toistaiseksi siirtelemään suht helposti.

Kuulisin ilomielin kokemuksia viiniköynnöksen kasvattamisesta ruukussa. Oletteko onnistuneet ja millä kommervenkeillä?

8.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

8.8.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Kurkistus kaalimaalle

Kävin pitkästä aikaa kurkkimassa kaalimaalle. Poistin harsot kaalipenkin päältä vasta pari viikkoa sitten ja nyt kaalit ovat saaneet olla takapihan kasvulaatikossa lähinnä itsekseen ja satunnaisen kastelun varassa. Vettä kun ei taivaalta tule vieläkään.

Kaalipenkki näyttää onneksi komealta. Lehdet ovat ehjiä ja terhakoita. Joka vuosi ihmettelen kukkakaalien valtaisaa lehtimassaa. Ja olen aivan varma, että saan valkoisten kaalien sijaan pelkästään komeakasvuiset lehdet. Mutta siellä se taas tervehti, ensimmäinen kukkakaali. Niin kaunis ja täydellinen!

Kotipihan kukkakaalisato alkaa siis kypsyä. Ja yleensähän nämä kypsyvät aika lailla kaikki samaan aikaan. Kukkakaalien ainoa huono puoli on niiden heikko säilyvyys, sillä kypsyttyään ne alkavat nahistua nopeasti. Tosin meidän puutarhassa näitä kasvaa hyvin maltillisesti, joten varsinaisiin kukkakaalitalkoisiin ei tarvitse ryhtyä. Kukkakaali tarvitsee paljon tilaa ja laatikkopuutarhassa on mukava kasvatella muutakin. Pari kerää sitä ja vähän tuota ja sitten vielä tätä…

Olen keskittänyt kaikki kaalit samaan penkkiin, jolloin niiden suojeleminen tuholaisilta on helpompaa. Taimien ulosistutuksen jälkeen peitän kaalipenkin visusti harsolla ja pidän sitä noin heinäkuun puoleen väliin asti. Tässä ajassa kaaleista ehtii kasvaa vahvoja ja tuholaiset eivät puputa koko satoa poskiinsa.

Kukkakaalin kaverina penkissä kasvaa tutut vihreä lehtikaali sekä suippolehtinen ’Black Magic’ mustalehtikaali. Uutena kokeiluna on ruusukaali ’Masterline’. Ruusukaalista pitäisi kypsyä pikkuisia palleroita lehtihankoihin. Odottelenkin näitä suurella mielenkiinnolla. Ruusukaali kehittyy hitaasti, joten sadonkorjuu osuu vasta syksyyn.

Kävi niin tai näin, niin lehtikaalia ainakin taas riittää. Ja mikä parasta, satoa voi korjata pitkälle syksyyn, jopa talvella. Lehtikaali sietää hyvin kylmää (myös lunta ja pakkasta). Tein viimeiset lehtikaalisipsit kasvimaan viime sadosta tammikuussa(!). Kyllähän se kieltämättä vähän oudolta tuntui, heilua saksien ja kulhon kanssa kasvimaalla, toppavaatteissa.

Satorikasta loppukesää!

30.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

30.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Yrttilaatikko – räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi!

Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon laatikkopuutarha. Tänä vuonna täytin yhden laatikoista pelkästään yrteillä. Usein nämä kasvavat minulle ruukuissa kasvihuoneen ympärillä tai siellä täällä keittiöpuutarhassa.

Olin aluksi hieman huolissani yrttilaatikon paikasta, sillä sinne paistaa ainoastaan ilta-aurinko. Monet yrtithän rakastavat aurinkoa ja lämpöä. Nooh, tänä kesänä molempia on todellakin riittänyt ja vähän varjoisampi paikka on ollut enemmän kuin tervetullut. Syvässä multatilassa, vähän varjossa, sopivasta kastelusta nauttien yrtit ovat valloittaneet koko kulmauksen ja pursuvat laatikon reunojen yli joka suuntaan.

Talvetan monivuotiset, ruukuissa kesän kasvaneet yrtit nostamalla ne perunapenkkiin. Kuten tämän yläkuvan useamman vuoden ikäisen salvian. Tänä vuonna tämäkin pyrähti ihan uudenlaiseen kasvuun laatikossa ja on jo valtava pehko.

Salvian vieressä kasvaa valkosipulilta maistuva ruohosipuli eli kiinalainen ruohosipuli. Kulmassa on vielä melko hentoinen mansikkaminttu. Korkea yrtti on puolestaan rakuuna, joka venahtaa lisää pituutta joka päivä.

Siemenestä laitetut sileälehtinen persilja, korianteri ja muut hentoiset alut näyttävät jäävän mohinto- ja suklaamintun jalkoihin. Pitääkin käydä karsimassa niitä vaikka smoothien joukkoon, niin tilaa riittää kaikille.

Vihreän yrttimassan lisäksi laatikkopuutarhassa on myös väriä. Kehäkukat ja samettikukat tuovat keittiöpuutarhaan paitsi iloisen ilmeen, niin tarjoavat myös oivan lisän kesäruokiin. Niiden kukat ovat syötäviä (kuten myös yrttien kukat) ja koristavat kauniisti leivonnaisia, kesäjuomia ja salaatteja.

21.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

21.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen ”mummokukkaan.”Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon.

Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne kestävät paremmin kuivuutta kuin märkää. Omani pääsivät toukokuussa kasvihuoneeseen suojaan sateilta, joita ei tosin sitten koskaan tullutkaan. Jotta kukinnan saa jatkumaan mahdollisimman pitkään ja runsaana, pelargonia tulisi muistaa myös lannoittaa. Poista kellastuvat lehdet ja kuihtuvat kukinnot, niin kasvi pysyy kauniina.

Tulppaanipelargonit muodostavat tiiviitä, nuppumaisia kukintoja. Kuin pieniä tulppaanikimppuja. Tässä tulppaanipelargoni ’Emma’.

Ruusunnuppupelargoni ’Apple Blossom’ on herkullinen väriyhdistelmä vaaleanpunaista, valkoista ja omenanvihreää. Sen kukinto on tiivis ja pallomainen.

Paras paikka talvettaa pelargonit olisi viileä ja valoisa tila, noin 5-10 asteen lämpötila. Mitä pimeämpi tila, sen alhaisempi lämpötilan tulisi olla. Sen tulee kuitenkin pysyä plussan puolella.

Mutta vielä ei mietitä talvettamista, vaan nautitaan heinäkuun helteistä ja kukkaloistosta!

13.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

13.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä, pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas. Oma ”Kodin puutarha” -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että ”metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) on sukunsa yleisin edustaja maassamme kestävyytensä, verraten suurien ja tuoksuvien kukkiensa vuoksi. Pensas tulee ainakin parin metrin korkuiseksi eikä leviä juuriversoista, mutta monistuu helposti pistokkaista ja siemenistä.”

Pihajasmike kukkii jasmikkeista ensimmäisenä, usein jo kesäkuun loppupuolella. Sillä on yksinkertaiset, valkoiset kukat ja se kukkii erittäin runsaasti. Kukissa on voimakas ja ihanan makeanhuumaava tuoksu. Se korostuu kesäillassa ja tuntuu täyttävän koko puutarhan. Osa jasmikelajikkeista puolestaan tuoksuu hyvin miedosti.

Jasmikkeita löytyy pienikukkaisista isompiin ja yksinkertaisista kerrottuihin. Pihajasmikkeen lisäksi löytyy tähtijasmiketta, kamelia-, pikku- ja hovijasmiketta. Muun muassa. Jasmikkeet ovat kauniita koristepensaita yksinään, mutta ne sopivat myös ryhmiin tai aidanteeksi.

Jasmikkeet viihtyvät auringosta puolivarjoon. Ne pitävät runsasravinteisesta ja kalkkipitoisesta maasta. Kalkituksen lisäksi jasmike hyötyy kevät- ja syyslannoituksesta. Typetön syyslannoitus auttaa pensaan talvehtimista.

Jasmiketta nuorennetaan harventamalla vanhimpia versoja. Versot kannattaa harventaa vasta kukinnan päätyttyä, sillä jasmikkeet kukkivat edellisvuoden versoilla. Harvennuksen yhteydessä poistetaan vain vanhimpia oksia läheltä maanpintaa. Vanhoja ja huonokuntoisia oksia harventamalla kasvi pysyy ilmavana ja saa valoa.

Jasmikkeen astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Helppohoitoiset koristepensaat sopivat monenlaiseen tyyliin ja puutarhaan. Meillä ne sijaitsevat lähellä kulkuväyliä, jotta upeasta tuoksusta saa nauttia aina ohikulkiessaan.

6.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

6.7.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Seuraava »