Kevätpuutarhan ehdottomia kuningattaria ovat tulppaanit. Ne tuovat puutarhan väriä ja näköä. On makuasia, tekeekö tulppaani-istutuksesta puutarhan väriläiskän vai istuttaako penkkiin suuren määrän samanvärisiä tulppaaneja. Vaihtoehtoja kyllä riittää.
Itse tykkään leikitellä väreillä ja istutankin yhteen penkkiin aina suuret määrät toisiinsa sointuvia värejä. Tämä penkki on kesähuoneemme päädystä ja kukkii pihassa viimeisenä (ja pisimpään). Penkki on osan päivästä varjossa, jolloin kukinta kestää kauemmin kuin suorassa auringonvalossa.
Auringonvaloa, ja paahdetta, on tänä vuonna piisannut! Ja kun vilkuilee sääennustetta, ei tuossa ihan kauhean suuria muutoksia ole luvassa. Tulppaanien kukinta on kestänyt harmillisen vähän aikaa tänä keväänä, juuri paahteesta ja kuivuudesta johtuen. En muista milloin viimeksi olisi satanut. Melkoinen toukokuu.
Tulppaanit rakastavat omaa tilaa ja perennojen täyttämässä penkissä ne eivät jaksa kukkia vuodesta toiseen. Siksi istutan tulppaaneja lisää joka vuosi. Yritän nyt tallentaa verkkokalvolleni (ja kameraan) kuvat näistä kevätpuutarhan ihanista väriläiskistä. Syksyllä, kun viima jo puree sormenpäitä, sade piiskaa kasvoja ja kotisohva kutsuu puoleensa, kaivan kuvat esiin ja ryhdyn uusiin istutuspuuhiin.
Tulppaanien seuraavan vuoden kukintaa voi varmistella leikkaamalla kuihtuneet kukat pois. Silloin kasvi ei turhaan käytä voimia siementen muodostamiseen. Lehdet ja varret sen sijaan saavat lakastua omassa tahdissaan. Lehtien ravinto kulkeutuu sipuliin ja tulppaani saa uutta voimaa kukkiakseen seuraavana vuonna.
Tänä vuonna omenapuut kukoistivat kilpaa tulppaanien kanssa. Tai oikeastaan tuntuu, että ihan kaikki puutarhan alkukesän kasvit pamahtivat loistoonsa samanaikaisesti. Syreenit ovat jo täydessä kukassa, pionit pullistelevat nuppujaan, lumipalloheisi notkuu kukkien painosta.
Miltähän puutarhassa näyttää kesäkuussa…?
