Persikkasatoa omasta pihasta?

Yksi viime kesän erikoisempia kokeiluja puutarhassamme oli persikkapuun kasvatus. Ostin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hillittykasvuisen ’Bonanza’-persikan, jonka istutin reilunkokoiseen ruukkuun.

Persikka ’Bonanza’ on tuotetietojen mukaan itsepölytteinen lajike, eli se tuottaa hedelmiä ilman toista lajikettakin.

Persikka viihtyy valoisalla, lämpimällä ja tuulensuojaisalla paikalla. Meillä se vietti kesän kasvihuoneen perällä, vähän viidakkomaisissa olosuhteissa. Se olisi passeli pikkupuu myös terassille tai parvekkeelle.

Persikka viihtyi loistavasti tomaattien ja yrttien kaverina, vähän kosteissa olosuhteissa. Se kasvatti kesän aikana koristeellisen ja rehevän lehdistön, mutta kaunista kukintaa (tai sadonkorjuuta) en vielä päässyt näkemään.

Istutin persikan tyvelle valkoista ja punaista kuukausimansikkaa. Se muodosti hauskan parin persikan suippojen lehtien kanssa.

Persikka viihtyi kasvihuoneen suojissa pitkälle lokakuuhun. Sen jälkeen kannoin ruukun varastoon talvehtimaan pois pakkasen tieltä. Nyt näyttää siltä, että persikka on selvinnyt pimeästä kaudesta elossa, vaikka onkin ollut koko talven varastossa täysin oman onnensa nojassa.

En tiedä tulenko koskaan näkemään herkkää vaaleanpunaista kukintaa tai maistamaan mehukkaita hedelmiä. Mutta ruukussa kasvava persikka on kaunis pikkupuu ja ehdottomasti kokeilun väärti!

26.2.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

26.2.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Viime kesän voittajat

Viime kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen koleus ja kosteus. Tomaattisato antoi odotuttaa itseään pitkälle syyskuuhun. Sade liiskasi kukkia ja tuntui, että kaikki paikat täyttyivät ränsistyneistä kasveista. Vaan kun katsoo viime kesän kuvia, sieltä löytyy myös ihania aurinkoisia päiviä, maukasta satoa ja kasvattamisen riemua.

Viime kesän voittajia, ja siis melkoisen varmoja kasvatteja, ovat ainakin raparperi ja ruohosipuli. Ne nousevat maan kätköistä uskollisesti vuodesta toiseen. Oli talvi millainen tahansa, kevät myöhässä tai kesä viileä. Niitä eivät kylmyys ja tuulet hetkauta.

Yllättävää kyllä, kesä oli hyvä myös yrteille. Basilikat viihtyivät kasvihuoneen suojissa.

Keittiöpuutarhan laatikot täyttyivät kesän aikana mintusta, timjamista, persiljasta, sitruunamelissasta ja muista aromikkaista ryytimaan antimista. Tosin ne, kuten moni muukin vihannes, vietti lähes koko kesäkuun hallaharson alla.

Viime kesä sopi loistavasti myös keittiöpuutarhan kukkasille. Samettikukat, laventelit, kehäkukat ja kukkimaan päässeet yrtit ilostuttivat pitkälle syksyyn.

Sen sijaan todella yllättävää oli, että hidaskasvuinen ja vähän kylmänarka latva-artisokka ehti sekin tuottaa satoa. Tämän suhteen odotukset olivat todella alhaiset, mutta niin vaan pallero toisensa perään kypsyi ja saimme herkutella itsekasvatetuilla kukinnoilla.

Jos viime kesältä pitää nostaa vain yksi voittaja, olisi se ehdottomasti kaalit (no okei, yksi voittajalaji). Viileä kesä piti kaalien ötökkäkannan kurissa, satoa sai poimia pitkälle syksyyn, kukkakaalit olivat erityisen muhkeita ja kauniita. Niinhän se menee, että yhden epäonni on toisen onni.

Ja sehän tässä puutarhanhoidossa niin kiehtovaa onkin. Ikinä ei tiedä, millainen kesä on edessä. Mikä kasvi nousee satokauden voittajaksi? Onnistuvatko ”varmat valinnat” myös tänä vuonna? Joka kevät sitä kuitenkin lähtee touhuun täydellä innolla ja suurin odotuksin. Talven jälkeen vain taivas on rajana!

16.2.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

16.2.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Odotellen

Pakkasen paukkuessa parinkympin tuntumassa on vaikea uskoa, että kohta tarjolla on taas jotakin ihan muuta. Tuntuu kummalta, että keli voi vaihdella näin radikaalisti yhä tammikuussa. Kinosten keskeltä vesisateeseen, paukkupakkasista plussaan.

Kasvihuone uinuu pihan perällä. Käyn säännöllisesti tarkistamassa, että lasit ovat ehjät ja ovi aukeaa. Muistan nimittäin vieläkin, miten eräänä talvena säilytin havujen varjostuskankaita kasvihuoneessa ja ovi oli jäätynyt kiinni kauttaaltaan. Ei auttanut kuin lähteä juuttikangaskaupoille. Kevätahava, eli talvisen tuulen ja auringon yhteisvaikutus, olisi muuten saattanut koitua nuorten havupuiden kohtaloksi.

Kasvihuoneen edustan yrttiruukut ovat hautautuneet lumeen. Sisäpuolella nimitikut odottavat uutta kautta ja tärkeää tehtäväänsä.

Ruukutuspöytä on juuri siinä asussa, mihin se syystöiden yhteydessä jäi. Olin aikaisessa pestä kasvarin perusteellisesti, mutta alati jatkuneessa kosteassa kelissä luovuin koko puuhasta. Hyvin ehtii keväällä. Ja silloin intoakin on taas ihan eri tavalla!

Tomaatinkasvatuksessa käyttämäni vanhat perunalaatikot ovat pinossa terassin takanurkkauksessa. Keväällä tarkistan laatikoiden kunnon, putsaan ne vielä kertaalleen ja kannan ansariin. Tomaatit tulevat näihin laastipaljuissa, eli yleensä perunalaatikot pysyvät hyväkuntoisina ja melko puhtainakin.

Sieltä täältä sojottavat iisopit muistuttavat, että ansarin vieressä on kesäisin vehreä ryytimaa.

Nyt on otettava kaikki ilo irti talvimaisemasta. Luminen puutarha huokuu ihanaa rauhaa. Sekä kasvit että puutarhuri odottavat kevään tuloa. Päivien pitenemisen huomaa jo ihan selvästi ja valkoisenaan hohtava hanki on heijastanut kaivattua lisävaloa. Vielä tammikuussa sitä malttaa antaa kaiken mennä omalla painollaan, mutta kohta tekee jo mieli avittaa kevään tuloa.

Kutkuttavaa odotusta ja piteneviä päiviä!

23.1.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

23.1.2018 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Joulukukkailoa

Kukat ovat aika lailla varma kylävieminen, ja näin joulun aikaan löytyy valtavasti kauniita asetelmia. Itse rakastan yli kaiken hyasintin tuoksua. Ylväs amaryllis taas on aina yhtä upea. Tänä vuonna olen kuitenkin erityisen tykästynyt jouluisiin viherkasviasetelmiin.

Kyllähän se vaan niin on, että moni joulukukka alkaa vähän tökkiä tammikuun puolella. Erilaisista huonekasviasetelmista riittää iloa myös joulun jälkeen.

Ensin voi irrotella jouluiset koristeet ja nauhat, sitten vaihtoon saattaa lähteä ruukku. Kun istuttaa kaikki kasvit uudestaan omiin astioihinsa, niin kotiin saa jo pienen viherpisteen. Tilavaan ruukkuun ja tuoreeseen multaan päästyään asetelman kasvit ponkaisevat vauhdilla kasvuun.

Viherpeukaloiden valikoimasta löytyy asetelmia jokaiseen tyyliin. On perinteistä joulunpunaista, huurrettua valkoista ja tyylikkään vihertävää.

Kun tilaat joulukukka-asetelmat 19.12. tiistaiaamuun klo 10 mennessä, ehdit saamaan ne kaunistamaan kotia tai toimitettuna lahjansaajalle jouluksi. Löydät kaikki Viherpeukaloiden jouluiset kukka-asetelmat täältä.

Kukkien lisäksi myös erilaiset havukasvit kuuluvat olennaisena osana jouluun. Kaunis, pyramidimainen kartiovalkokuusi sopii niin ulko-oven pieleen, parvekkeelle kuin pieneksi joulupuuksi sisätiloihin. Sisätiloissa kartiovalkokuusi vaatii säännöllisen kastelun, sillä se ei siedä kuivumista.

Kartiovalkokuusen löydät tästä linkistä.

Marian hyötytarha toivottelee teille oikein ihanaa joulun odotusta ja mukavaa loppuvuotta.

Tavataan taas tammikuussa!

13.12.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

13.12.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime päivät ovat olleet täynnä Suomen syntymäpäiväjuhlintaa niin kouluissa, kerhoissa, työpaikoilla kuin erilaisissa yhteisöissäkin. Konsertit, tanssiaiset, valtakunnnaliset kahvitteluhetket, yhteislaulut, seppeleenlaskut ja teematapahtumat arvokkaista iloisiin ovat saaneet koko kansan liikkeelle. On ollut huikeaa nähdä, miten innostuneisuus on tarttunut vauvasta vaariin, keskellä pimeintä vuodenaikaa.

Myös meillä on juhlittu ja juhlitaan satavuotiasta Suomea. Kotona kesähuone sai merkkipäivän kunniaksi asiaankuuluvan juhla-asun.

Mökin metsästä haettu kuusi koristeltiin perinteisellä lippunauhalla ja muutamalla aidolla kuusenkynttilällä. Seinällä olevat simppelit eukalyptus-kranssit tuoksuvat ihanan raikkaalle.

Ikkunalaudalla ilostuttavat punamarjaiset ilexian oksat, jotka tuovat samalla mukanaan ripauksen joulua.

Joulun tulon myötä kesähuone saa ikkunoilleen myös perinteiset kyntteliköt, jotka loistavat lämpöä pimeisiin iltoihin. Kuusenhavuista tehty tähti on jokavuotinen perinne.

Suomen juhlavuoden teema on yksinkertainen ja ytimekäs Yhdessä. Se on monessa kohtaa tänä vuonna muuttunut pelkästä kauniista ja lämpöisestä sanasta konkreettiseksi tekemiseksi. Toivotaan, että teema jatkuu innostuksena yhteiseen tekemiseen ainakin seuraavat sata vuotta!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja paljon onnea satavuotiaalle Suomelle!

6.12.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

6.12.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten.

Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät tähän mainiosti.

Sidoin käärepaperit kasvin ympärille rouhealla narulla. Itseltäni löytyy aina useampi rulla juuttinarua, sillä käytän sitä sekä puutarhassa, askarteluun että paketointiin. Todellinen monitoimituote siis.

Lopuksi kiinnitin naruihin pienillä tervehdyksillä varustetut manilakortit. Näitä yksinkertaisen kauniita kortteja löytyy askartelu- ja kirjakaupoista.

Juhlan aikana mehikasvit toimivat juhlapöydän koristeina. Vihreä-ruskea väritys sopi juhlan teemaan ja kasvikoristeet olivat riittävän matalia istumapöytään käytettäviksi. Vieraiden lähtiessa jokainen sai valita mieleisensä kasvin mukaan.

Nimen korttiin lisäämällä nämä olisivat toimineet myös mainioina paikkakortteina, jos kyseessä olisi ollut plaseerattu juhla.

Nyt kun joulun juhla- ja kyläilykausi lähestyy, on taas aika muistaa kerhotätejä, opettajia, naapuria. Pienet kasvilahjat ovat mukava ja edullinen tapa kiittää kuluneesta vuodesta. Hyasintit ovat tietenkin ikiklassikko, mutta erilaiset trendikkäät mehikasvit sopivat myös monen tuoksuherkän lahjansaajan ikkunalaudalle.

Plussana vielä helppohoitoisuus, mehikasvit ovat todellisia laiskan kastelijan ystäviä!

17.11.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

17.11.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään tyytyväisiä, mutta sisätiloissa lankaköynnökset ovat vaativia primadonnia, jotka tiputtavat helposti lehtensä?

Terhakka isomaksaruoho oli sekin kuin syyskuussa.

Kauempaa tarkasteltuna toki näkyi jäänteitä lumesta. Olimme syyslomaviikon reissussa enkä tiedä, kuinka paksu lumivaippa tänne ehti sillä aikaa sataa, sillä palasimme keskelle vesiloskaa. Kasvulaatikon etureunassa näkyvä sitruunatimjami on muuten yksi sitkeimmistä keittiöpuutarhan kasveista. Se talvehtii ainakin itselläni tavallista timjamia huomattavasti paremmin. Yrttiä voi kaivella käyttöön vaikka lumen alta ja keväällä se tokenee melko aikaisin.

Lehtikaalit eivät kavahda lunta ja pakkasta. Päinvastoin, pieni pakkasen puraisu vain parantaa lehtikaalin makua. Mustakaali ’Black Magic’ on ollut tämän vuoden uusia tuttavuuksia. Kaunis ja koristeellinen, ja muistuttaa hauskasti palmun latvusta

Syyslomalle suunnatessamme puutarhassa oli aurinkoinen ja lämmin lokakuinen päivä. Elättelin vielä toiveita latva-artisokkien kypsymisestä. Vaan nyt nämä pääsivät suoraan kompostiin, latva-artisokka nimittäin ottaa heti nokkiinsa hallasta, lumikerroksesta puhumattakaan!

Onneksi porkkanat ja punajuuret ovat sitkeämpää tekoa. Marraskuun alun kunniaksi nostin loputkin sadosta, ihan kelpo yksilöitä sieltä vielä löytyi. Tarkoitus oli kyllä tehdä kaikki syystyöt ajallaan, mutta ne kiireet, ne kiireet…

Salaatti- ja kesäkurpitsalaatikot sentään pääsivät lepoon hyvissä ajoin ja uinuvat jo kohmeisen pinnan alla. Säleikköilliviini oli reissun aikana pudottanut värikkään syysasunsa, joten seuraavaksi sitten haravan varteen.

Syreenit ja luumupuu viheriöivät näin komeasti marraskuun ensimmäisenä päivänä. Vaan eiköhän tuo heti perässä tullut kipakka pakkanen saa lehdet tippumaan. Toivottavasti leutoja päiviä tulee vielä, jotta paksuimman lehtimassan ehtii haravoida pois. Kohmeista nurmea on tympeää tökkiä, mutta liian paksu lehtikerros ei sekään ole nurmen talvehtimiselle hyväksi.

Kaunis marraskuun aloitus meni perennapenkkejä siistiessä. Kaikkea en sentään kompostiin rahdannut, esimerkiksi varjoliljan veistokselliset siemenkodat ovat mitä kauneimpia talventörröttäjiä.

On se kumma, miten lumi ja pakkanen pääsevät joka vuosi yllättämään. Tässä kohtaa kuuluu tietenkin sanoa, että ensi vuonna teen kyllä kaiken valmiiksi hyvissä ajoin..!

Oikein mukavaa marraskuuta!

2.11.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

2.11.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla.

Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta kaivelen sipuleita maahan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Joskus kohmeista maata lapiolla pehmentäen, joskus lumipeitteen alle. Joka vuosi sipulit ovat kuitenkin kukkineet.

En varsinaisesti suosittele istuttamista lumisateessa. Näpit tahtovat jäätyä ja varusteena on usein otsalamppu. Tänä vuonna asettelin sipulit nätisti esille, jotta muistaisin myös istuttaa ne hyvissä ajoin. Usein siirrän puuhaa kun tiedän, ettei aika riitä koko satsin maahan upottamiseen. Nyt olen yrittänyt tehdä hommaa erissä, sipuliastia kerrallaan.

Periaatteessa kukkasipuleita voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana, mutta yleisohjeena sanottakoon, että mitä pienempi sipuli, sen aikaisemmin se tulisi istuttaa. Ja mitä paremmin sipulit ehtivät juurtua, sen varmemmin ne lähtevät kasvuun keväällä.

Eri aikaan kukkivia, eri korkuisia, eri mallisia ja erivärisiä sipulikukkia on lukematon määrä. Tarkkasilmäinen miettii värisävyt, kasvukorkeudet ja kukinta-ajat ennen istuttamista, boheemimpi puutarhuri heittää sipulit rennosti penkkiin ja istuttaa ne sinne minne sipuli laskeutuu.

Sipulin oikea istutussyvyys on kolme kertaa sipulin koko. Eli isommat sipulit syvemmälle ja pienemmät lähemmäs mullan pintaa. Jos maa on kovin kuiva, muista kastella istutusta. Tänä vuonna tuo huoli näyttää tosin olevan turha.

Normitalvena löydän vielä pari alennusmyynneistä ostettua ja varaston perälle unohtunutta sipulipussia tammikuussa. Silloin olen istuttanut sipulit ruukkuun ja nostanut ruukun lämpimään varastoon. Hukkaan eivät nekään ostokset ole siis menneet. Eikös se Audrey Hepburnilta lainattu sanonta kuulu: ”To plant a garden is to believe in tomorrow”. Sama koskee tietenkin kukkasipuleita. Kevättä kohti siis!

Ps. Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa on auki 20.10.2017 asti ja verkkokaupassa on juuri meneillään Villit Viikot Vielä siis ehtii sipuliostoksille!

12.10.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

12.10.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Syksyn väripilkut – syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla.

Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä lyhytikäisinä, vähän ehkä tylsinä, jotenkin kuivakukkamaisina. Toisin sanoen niin 80-lukulaisina. Vaan nytpä joudun taas pyörtämään ajatukseni. Onhan tämä nyt ihan tavattoman kaunis! Lisäksi syysasterin sanotaan kestävän jopa pientä pakkasta. Siitä minulla ei vielä ole kokemusta, kiitos kapeakatseisuuteni. Mutta tuokin selvinnee tämän syksyn aikana.

Syysasterista, niin kuin muistakin syyskukista kannattaa nyppiä lakastuneet kukat pois. Syyskosteassa kelissä riittää maltillinen kastelu. Asterit eivät saa kuivahtaa, mutta eivät myöskään lillua vedessä. Asterit viihtyvät parhaiten valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa.

Meidän pihassamme ruska on tänä vuonna kovin maltillinen. Syysasterit tuovat täyteläistä väriä ja iloa muuten melko tasaväriseen maisemaan. Ne ovat kauniita ihan omana ryhmänään, mutta sopivat hyvin syysistutuksiin esimerkiksi koristekaalin, hopealehden- tai langan tai vaikka callunoiden kaveriksi.

Syysasterit pysyvät kauniina pidempään, jos pidät istutusta katoksen alla esimerkiksi terassilla tai parvekkeella. Avotaivaan alla syksyn rankkasateet niskassaan mikä tahansa kasvi ottaa nokkiinsa.

Laiskana tein syksyisen pikaistutuksen: sopivan mallinen kori, ruukut koriin ja ruukkujen muovireunat piiloon tuollaisella koristesisalilla. Nopeaa ja nättiä!

5.10.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

5.10.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää yhä sekä kasvihuoneessa että viljelylaatikoissa.

Pensasmustikka ’North Blue’ on tarjonnut tänä vuonna poikkeuksellisen muhkeita marjoja. Satoa saadaan pitkään, sillä mustikat kypsyvät erissä.

Karhunvadelma ’Sonja’ teki tänä vuonna ensimmäisen sadon. Marjat ovat tavattoman kauniita ja käyvät täydellisesti leivonnaisten koristeluun. Niistä tekee myös makoisat marjapiirakat, smoothiesit ja hillot. Karhunvadelma olisi kuulemma mainio marja myös liköörin valmistukseen.

Perunasato on nyt nostettu ja kausi näyttää olleen perunoille suosiollinen. Tässä laatikossa on oma suosikkini, monikäyttöinen vaalea ’Lady Balfour’ sekä hauska violetti ’Shetland Black’. Sen vaaleaa maltoa kiertää violetti raita. Lisäksi perunapenkissä kasvoi tänä vuonna maukasta ’Puikulaa’ ja uutta ’Jussi’-varhaisperunaa.

Tomaateista odotin eniten tämän ’Olivade’-lajikkeen kypsymistä. Olin nimittäin katsonut siemenpussin tiedot vähän hutaisten ja kuvan perusteella luulin ensin kasvattavani sellaisia pikkuisia luumutomaatteja. Mutta näistä kehkytyikin isoja ja ruokaisia, ja kaksi taimea ovat antaneet hyvän sadon. Muutama vihreä tomaatti odottelee vielä kypsymistä kasvihuoneessa.

Varaston seinustalla kypsyvä violetti ’Indigo Rose’ ja vihreämaltoinen ’Green Zebra’ muodostavat hauskan väriparin.

Alla olevan syysomenan lajike on valitettavasti tuntematon, muuten suosittelisin tätä omenaleivonnaisfaneille. Omenat ovat suuria ja juuri oikealla tavalla kirpsakoita. Lisäksi maku jalostuu kypsennyksen myötä täydelliseksi. Mukaan ripaus kanelia, niin ollaan jo omenataivaassa!

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia myös latva-artisokka on ehtinyt tehdä satoa. Nämä ovat ehdottomasti puutarhan komistuksia. Kesäisellä Englannin reissulla kiinnitin huomiota, että näitä kasvatettiin hyvin usein kartanopuutarhojen perennapenkeissä. Latva-artisokat tuovatkin näyttävyyttä ja korkeutta mihin tahansa istutukseen.

Täällä sadonkorjuu on siis vielä kesken, toiveena on lempeitä syyssäitä pitkälle lokakuuhun.

Satorikasta syksyä siis!

28.9.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

28.9.2017 Kirjoittanut Marian hyötytarhassa

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Seuraava »