Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

Kevätpuutarhassa juuri nyt

Olisin halunnut luritella tähän alkuun loisteliaan oodin keväälle, mutta mieleeni ei tullut mitään muuta kevätrunoa kuin ”Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli.” Mennään siis sillä.

Puutarhassa alkaa vihdoin vihertää ja luonto on saanut väriä ylleen. Krookukset ovat viihtyneet viileässä säässä ja pysyneet kauniina pitkään. Tänä vuonna jopa jänojussit jättivät herkulliset nuput rauhaan.

Kevätkaihonkukka pääsee yllättämään joka vuosi. Ensin ulkona ei tapahdu yhtään mitään ja hetikohta mustia kukkapenkkejä alkaa täplittää suloiset siniset kukat.

Scillat eli idänsinililjat ovat nauttineet viime päivien auringosta. Kuten myös valkovuokot. Vielä pari viikkoa sitten olin aivan varma, etteivät valkovuokot ehdi äitienpäiväksi. Ja tuolla nuo ensimmäiset jo loistavat!

Kevätpuutarhaa on aina yhtä mahtavaa kierrellä. Osan kasveista tunnistaa jo alkumetreillä, kuten tämän iki-ihanan tarhakylmänkukan. Sen nukkaiset varret ponnistavat ensimmäisten joukossa ja violetit kukat aukeavat jo varhain.

Osaa kasveista taas katsoo hölmistyneenä. Että mitä ihmettä tähänkin on tullut istutettua? En yhtään tiedä millainen tulppaani täällä odottaa, lehdet ainakin herättävät huomiota erilaisuudellaan.

Pihan tulppaaneista kukkaan ehtivät ensimmäisenä lummetulppaani ’Ancilla’ ja kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’. ’Ancilla’ on siitä hauska tapaus, että sen kukat ovat pilvisinä päivinä supussa, mutta aukeavat auringon paistaessa lähes vaakatasoon.

Tänä vuonna olen ollut erityisen innoissani kirjokevättähdistä. Tosin vaaleanpunaiset yksilöt näyttävät vuosien varrella kadonneen jonnekin. Asia pitää korjata syksyn tullen uusilla sipuli-istutuksilla.

Minusta kevätpuutarhan kauneimmat hetket löytyvät ilta-auringosta. Ensinnäkin, pitkälle iltaan jatkuva valoisuus on suorastaan huumaannuttavaa. Ja kun vielä saa nauttia kasvien lehdillä tanssivista valoista ja varjoista, on fiilis aika lailla täydellinen.

 Perennapenkin reunalta ponnistava posliinihyasinttikin sen tietää:

Kevät on taas täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevätpuuhia: kasvihuoneen pesu

Auringon paistellessa kauniisti kasvihuoneen pesu alkoi nakuttaa takaraivossa. Tosin ennätin puuhaan vasta viikonloppuna, jolloin lämmin kevätaurinko oli jo ehtinyt muuttua täysin arvaamattomaksi keliksi.

Ei auttanut kuin vetää pipo päähän, lämmintä päälle ja ryhtyä ansarin tyhjennyspuuhiin. Joka vuosi ihmettelen, miten paljon tavaraa mahtuu reiluun seitsemään neliöön!

Siivoan kasvihuoneen joka syksy suuremmista roskista ja kasvijätteistä. Mutta syysistutuksista, joulun havutöistä ja muista pihapuuhailuista kertyy silti aina roskia lattialle.

Ensin harjaan kasvihuoneen lattian ja sisänurkat rivakalla otteella.  Sen jälkeen kastelen vanhoista tiilistä ladotun lattian.

Lopuksi jynssään vuoden aikana vihertyneet lattiatiilet harjalla ja miedolla mäntysuopaliuoksella. Käyn huolellisesti läpi myös lattialistat ja sisänurkat.

Kun lattia on huuhdeltu puutarhaletkun avulla, siirryn ikkunoiden pesuun.

Tällä kertaa mustanpuhuvat pilvet päättivät puolestani, että lasien pesu sisäpuolelta riittää tässä kohtaa. Ehdin nippa nappa kantaa tavarat pihalta kasvihuoneeseen ennen kaatosadetta.

Seuraavan aamun tarkastuskäynnillä taivaalta vihmoikin jo räntää. Mutta voi miten mukavalta tuntui astua puhtaaseen kasvihuoneeseen, jossa tavarat olivat järjestyksessä ja vastaan tulvahti mäntysuovan vieno tuoksu.

Ompahan kaikki ainakin valmiina, kun kasvihuonekelit koittavat!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tästä se lähtee, puutarhamyymälä on auki!

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa avautui jälleen talven jäljiltä. Voi tätä kevään riemua! Olihan siellä oltava heti avajaispäivänä. Myymälän sisällä kävi ihana kuhina, kun hyllyt täyttyivät värikkäistä kevätkukista ja rullakkoa toisensa perään purettiin kukkalasteista. Ihan parasta puutarhaterapiaa pitkän talven jäljiltä.

Ja se tuoksu! Voi kun kuvan kautta pystyisi välittämään orvokkipöytien keskeltä vastaan tulleen huumaavan tuulahduksen. Se iski suoraan jonnekin kesähermoon. Auringon lämmittämässä kasvihuoneessa, orvokkien ympäröimänä, leijailin mielessäni jo kauas kesälaitumille.

Tässä vaiheessa kautta myymälästä löytyy tietenkin muun muassa kylmää kestäviä kevätkukkijoita. Värikkäiden orvokkien lisäksi oli erilaisia narsisseja, ruukkutulppaaneja, krookuksia, belliksiä, kirjopikarililoja, neilikoita… Oli myös murattia ja lankaköynnöstä, krysanteemia, liljapuita. Ja entä nämä ruusumantelit sitten, niin sulokkaita!

Viherkasveista ihastuin erityisesti tähän ’Monkey Mask’ peikonlehteen. Se on isokokoista peikonlehteä pienempi ja lehdessä on hauska, jotenkin kangasmaiselta näyttävä struktuuri. Piti ihan hipelöidä, että onko kasvi varmasti aito.

Puutarhamyymälän valikoima täydentyy koko ajan myös ruukuilla ja muilla tärkeillä puutarhatarvikkeilla. On siemeniä, hallaharsoja, pensastukia, lannoitteita, puutarhatyökaluja.

Säätiedotus näyttää nyt varsin lupaavalta. Päivisin on jo ihanan lämmintä ja lumikinokset sulavat silmissä.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä on tällä hetkellä auki joka päivä, maanantaista sunnuntaihin. Löydät tarkat aukioloajat täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kalkitus

Lunta ja kosteutta riittää yhä koko maassa. Nyt onkin hyvä aika kalkita puutarhaa.

Kalkita voi toki ihan milloin vain, ympäri vuoden. Itse tykkään tehdä sen näin keväisin, sillä mieli halajaa jo pihatöiden pariin. Lumen päälle levitelty kalkki imeytyy sulamisveden mukana maahan.

Turhaan puutarhaa ei pidä kalkita. Selvitä siis pihasi kalkitsemisen tarve ja määrä. Tähän vaikuttaa puutarhan kasvualusta ja siihen istutetut kasvit. Esimerkiksi happaman maan kasvit, kuten monet havukasvit, hortensiat ja mustikat eivät pidä kalkista. Kalkkipussista löytyy annosteluohjeet, ne kannattaa ihan oikeasti lukea.

Miksi kalkkia sitten tarvitaan? Suomessa maaperä on luonnostaan hapanta ja kalkitus vähentää maan happamuutta. Monien puutarhakasvien on helpompi saada ravinteet käyttöönsä kalkitusta maaperästä. Kalkitus luo hyvät olosuhteet pieneliöstön toiminnalle ja parantaa siten myös maan mururakennetta.

Kalkkia löytyy sekä jauheena että rakeena, usealta eri valmistajalta. Itse tykkään viskellä rakeista kalkkia, sillä se on vähän siistimpää puuhaa varsinkin pikkupuutarhurin avustaessa. Jauheinen kalkki on puolestaan edullisempaa.

Juuri nyt ulkona ulkona roiskuu rapa ja kura, ja kaikki näyttää talven jäljiltä vähän kulahtaneelta. Mutta tämähän tarkoittaa vain kevään tuloa. Siispä oikein hyvää huhtikuun alkua ja puutarhakauden avausta! Tästä se taas lähtee!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Helpot pääsiäiskukat

Keltainen väri kuuluu pääsiäiseen yhtä varmasti kuin mansikat juhannuskakkuun. Varsinkin meillä pohjoisessa keltainen väri liitetään aurinkoon, kevääseen ja uuden elämän alkuun. Puutarhan uinuessa vielä värittömänä (tai pahimmassa tapauksessa lumipeitteen alla!) kevään ja auringon kaipuuta helpotetaan keltaisilla pääsiäiskukilla.

Tulppaanisesonki päättyy pääsiäisen tienoilla. Vielä siis kannattaa nauttia näistä ihanista, värikkäistä ja edullisista leikkokukista. Moni liittää tulppaanin kevään tuloon. Sitä pidetään samaan aikaan sekä iloisen värikkäänä että tyylikkäänä kukkana.

Helppo pääsiäisasetelma syntyy pikkupulloihin tehdyistä keltaisista kukista. Tässä on käytetty keltaisia tulppaaneja sekä onnenpensaan oksia. Mukaan on sujautettu muutama pajunkissa.

Tarjottimelle on kerätty erilaisia pikkupulloja- ja maljakoita. Varta vasten ostettuja ja jatkokäyttöön jalostettuja. Esimerkiksi alakuvan pullossa oli aikasemmin lääkettä korvatulehdukseen. Perusteellinen pesu, etikettien irrotus ja uusi elämä kukkatarjottimella!

Pikkupulloja on kätevä sijoitella pääsiäisen ruoka- tai kahvipöytään, sillä ne eivät estä näköyhteyttä kanssaruokailijaan. Itse tykkään koota pieniä asetelmia tarjottimille, joita voi vielä höystää koristemunilla tai höyhenillä. Helppoa, nopeaa ja kaunista.

Oikein ihanaa pääsiäistä!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ihmeelliset ilmakasvit

Joko teillä on supertrendikkäitä ilmakasveja? Tillandsiat eli ilmakasvit ovat siitä erikoisia, että ne eivät tarvitse multaa kasvaakseen. Ilmakasvit elävät luonnossa puiden ja pensaiden oksilla päällyskasveina ja saavat kaiken tarvitsemansa ilmasta.

Sympaattiset ja helppohoitoiset tillandsiat ovat myös lasten mieleen. Vähään tyytyväinen kasvi pärjää nuoremmankin viherpeukalon hoivissa. Meidän perheessä niille on annettu nimet ja ilmakasveille toivotetaan hyvää yötä kuin mille tahansa lemmikille tai pehmolelulle.

Ilmakasvit ovat vihersisustajan unelma, sillä ne voi sijoittaa melkeinpä mihin tahansa. Hyllyn päälle sellaisenaan, lasiastiaan, ripustaa peiliin. Niistä voi tehdä kauniita asetelmia tai rakentaa minipuutarhoja lasikuvun alle. Ilmakasveilla saa helposti vehreyttä ja veikeitä yksityiskohtia kotiin.

Ilmakasvit viihtyvät valosta varjoon, mutta eivät pidä suorasta auringonpaahteesta. Kasvi pärjää vähällä vedellä, riittää kun sen upottaa hetkeksi veteen noin kerran viikossa. Uppokastelun jälkeen kasvi on hyvä kuivattaa alassuin, jotta lehtien väliin ei jää vettä seisomaan. Liiallinen kosteus voi johtaa koko kasvin mätänemiseen. Ilmakasvin kylpyveteen kannattaa sekoittaa hieman lannoitetta ja merileväuutetta kerran kuukaudessa. Hyvin mieto lannoitus riittää.

Kiehtovat ja tyylikkäät ilmakasvit sopivat monenlaiseen makuun. Ilmakasveista on saatavilla viime vuonna ilmestynyt kattava opus ”Living with Air Plants”, joka nimestään huolimatta sisältää selkeät hoito-ohjeet myös suomeksi. Lisäksi kirja esittelee yleisimmät ilmakasvit ja antaa ideoita ja vinkkejä ilmakasveilla sisustamiseen.

Kirja yhdessä ilmakasvin kanssa on mainio lahjaidea vaikkapa omaan kotiin muuttavalle. Erikoiset ilmakasvit ilahduttavat ikään ja sukupuoleen katsomatta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Positiivinen ongelma, eli villisti kasvava viikuna

Minulla on aikoinaan Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hankittu aitoviikuna, joka viettää talvensa pimeässä varastossa, noin + 10 asteen lämpötilassa. Kesät kasvi kasvaa kasvihuoneessa tai terassilla, vähän kelistä riippuen.

Kevään lämmön myötä viikuna on yleensä päässyt totuttelemaan päivänvaloon ja heräilemään uuteen kasvukauteen kaikessa rauhassa kasvihuoneen suojissa.

Tänä vuonna jouduin tuomaan viikunan varastosta huoneenlämpöön tilanpuutteen vuoksi jo helmikuussa. Talveksi lehtensä tiputtava viikuna näytti tietysti aika reppanalta.

Mutta kokemuksesta tiedän, että se alkaa nopeasti kasvattaa lehtiä. Viikunalle ominainen veikeä lehtimuoto paljastuu jo heti alkumetreillä.

Nyt viikuna on ollut huoneenlämmössä kuukauden päivät ja alkaa vallata tilaa vähän turhankin innokkaasti. Kasvi oli jo siirrettävä pois tv:n läheisyydestä, sillä isot lehdet sensuroivat ohjelmia tehokkaasti. Alan kaivata kasvihuonekelejä, jotta rehevä kasvi pääsisi muuttamaan ”ulkotiloihin”.

Mitähän teen tälle jatkossa, jos kasvi kasvaa yhtä innokkaasti? Se ei enää kauaa mahdu viettämään talviaan varastossa (saatikka sisällä!).

Onko kukaan uskaltanut istuttaa aitoviikunaa maahan, tai onnistunut talvettamaan ruukussa olevaa viikunaa kasvihuoneessa tai lasitetulla terassilla? Vinkkejä villisti kasvavasta viikunasta otetaan ilolla vastaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Persikkasatoa omasta pihasta?

Yksi viime kesän erikoisempia kokeiluja puutarhassamme oli persikkapuun kasvatus. Ostin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hillittykasvuisen ’Bonanza’-persikan, jonka istutin reilunkokoiseen ruukkuun.

Persikka ’Bonanza’ on tuotetietojen mukaan itsepölytteinen lajike, eli se tuottaa hedelmiä ilman toista lajikettakin.

Persikka viihtyy valoisalla, lämpimällä ja tuulensuojaisalla paikalla. Meillä se vietti kesän kasvihuoneen perällä, vähän viidakkomaisissa  olosuhteissa. Se olisi passeli pikkupuu myös terassille tai parvekkeelle.

Persikka viihtyi loistavasti tomaattien ja yrttien kaverina, vähän kosteissa olosuhteissa. Se kasvatti kesän aikana koristeellisen ja rehevän lehdistön, mutta kaunista kukintaa (tai sadonkorjuuta) en vielä päässyt näkemään.

Istutin persikan tyvelle valkoista ja punaista kuukausimansikkaa. Se muodosti hauskan parin persikan suippojen lehtien kanssa.

Persikka viihtyi kasvihuoneen suojissa pitkälle lokakuuhun. Sen jälkeen kannoin ruukun varastoon talvehtimaan pois pakkasen tieltä. Nyt näyttää siltä, että persikka on selvinnyt pimeästä kaudesta elossa, vaikka onkin ollut koko talven varastossa täysin oman onnensa nojassa.

En tiedä tulenko koskaan näkemään herkkää vaaleanpunaista kukintaa tai maistamaan mehukkaita hedelmiä. Mutta ruukussa kasvava persikka on kaunis pikkupuu ja ehdottomasti kokeilun väärti!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viime kesän voittajat

Viime kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen koleus ja kosteus. Tomaattisato antoi odotuttaa itseään pitkälle syyskuuhun. Sade liiskasi kukkia ja tuntui, että kaikki paikat täyttyivät ränsistyneistä kasveista. Vaan kun katsoo viime kesän kuvia, sieltä löytyy myös ihania aurinkoisia päiviä, maukasta satoa ja kasvattamisen riemua.

Viime kesän voittajia, ja siis melkoisen varmoja kasvatteja, ovat ainakin raparperi ja ruohosipuli. Ne nousevat maan kätköistä uskollisesti vuodesta toiseen. Oli talvi millainen tahansa, kevät myöhässä tai kesä viileä. Niitä eivät kylmyys ja tuulet hetkauta.

Yllättävää kyllä, kesä oli hyvä myös yrteille. Basilikat viihtyivät kasvihuoneen suojissa.

Keittiöpuutarhan laatikot täyttyivät kesän aikana mintusta, timjamista, persiljasta, sitruunamelissasta ja muista aromikkaista ryytimaan antimista. Tosin ne, kuten moni muukin vihannes, vietti lähes koko kesäkuun hallaharson alla.

Viime kesä sopi loistavasti myös keittiöpuutarhan kukkasille. Samettikukat, laventelit, kehäkukat ja kukkimaan päässeet yrtit ilostuttivat pitkälle syksyyn.

Sen sijaan todella yllättävää oli, että hidaskasvuinen ja vähän kylmänarka latva-artisokka ehti sekin tuottaa satoa. Tämän suhteen odotukset olivat todella alhaiset, mutta niin vaan pallero toisensa perään kypsyi ja saimme herkutella itsekasvatetuilla kukinnoilla.

Jos viime kesältä pitää nostaa vain yksi voittaja, olisi se ehdottomasti kaalit (no okei, yksi voittajalaji). Viileä kesä piti kaalien ötökkäkannan kurissa, satoa sai poimia pitkälle syksyyn, kukkakaalit olivat erityisen muhkeita ja kauniita. Niinhän se menee, että yhden epäonni on toisen onni.

Ja sehän tässä puutarhanhoidossa niin kiehtovaa onkin. Ikinä ei tiedä, millainen kesä on edessä. Mikä kasvi nousee satokauden voittajaksi?  Onnistuvatko ”varmat valinnat” myös tänä vuonna? Joka kevät sitä kuitenkin lähtee touhuun täydellä innolla ja suurin odotuksin. Talven jälkeen vain taivas on rajana!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Odotellen

Pakkasen paukkuessa parinkympin tuntumassa on vaikea uskoa, että kohta tarjolla on taas jotakin ihan muuta. Tuntuu kummalta, että keli voi vaihdella näin radikaalisti yhä tammikuussa. Kinosten keskeltä vesisateeseen, paukkupakkasista plussaan.

Kasvihuone uinuu pihan perällä. Käyn säännöllisesti tarkistamassa, että lasit ovat ehjät ja ovi aukeaa. Muistan nimittäin vieläkin, miten eräänä talvena säilytin havujen varjostuskankaita kasvihuoneessa ja ovi oli jäätynyt kiinni kauttaaltaan. Ei auttanut kuin lähteä juuttikangaskaupoille. Kevätahava, eli talvisen tuulen ja auringon yhteisvaikutus, olisi muuten saattanut koitua nuorten havupuiden kohtaloksi.

Kasvihuoneen edustan yrttiruukut ovat hautautuneet lumeen. Sisäpuolella nimitikut odottavat uutta kautta ja tärkeää tehtäväänsä.

Ruukutuspöytä on juuri siinä asussa, mihin se syystöiden yhteydessä jäi. Olin aikaisessa pestä kasvarin perusteellisesti, mutta alati jatkuneessa kosteassa kelissä luovuin koko puuhasta. Hyvin ehtii keväällä. Ja silloin intoakin on taas ihan eri tavalla!

Tomaatinkasvatuksessa käyttämäni vanhat perunalaatikot ovat pinossa terassin takanurkkauksessa. Keväällä tarkistan laatikoiden kunnon, putsaan ne vielä kertaalleen ja kannan ansariin. Tomaatit tulevat näihin laastipaljuissa, eli yleensä perunalaatikot pysyvät hyväkuntoisina ja melko puhtainakin.

Sieltä täältä sojottavat iisopit muistuttavat, että ansarin vieressä on kesäisin vehreä ryytimaa.

Nyt on otettava kaikki ilo irti talvimaisemasta. Luminen puutarha huokuu ihanaa rauhaa. Sekä kasvit että puutarhuri odottavat kevään tuloa. Päivien pitenemisen huomaa jo ihan selvästi ja valkoisenaan hohtava hanki on heijastanut kaivattua lisävaloa. Vielä tammikuussa sitä malttaa antaa kaiken mennä omalla painollaan, mutta kohta tekee jo mieli avittaa kevään tuloa.

Kutkuttavaa odotusta ja piteneviä päiviä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti