Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla.
Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä lyhytikäisinä, vähän ehkä tylsinä, jotenkin kuivakukkamaisina. Toisin sanoen niin 80-lukulaisina. Vaan nytpä joudun taas pyörtämään ajatukseni. Onhan tämä nyt ihan tavattoman kaunis! Lisäksi syysasterin sanotaan kestävän jopa pientä pakkasta. Siitä minulla ei vielä ole kokemusta, kiitos kapeakatseisuuteni. Mutta tuokin selvinnee tämän syksyn aikana.
Syysasterista, niin kuin muistakin syyskukista kannattaa nyppiä lakastuneet kukat pois. Syyskosteassa kelissä riittää maltillinen kastelu. Asterit eivät saa kuivahtaa, mutta eivät myöskään lillua vedessä. Asterit viihtyvät parhaiten valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa.
Meidän pihassamme ruska on tänä vuonna kovin maltillinen. Syysasterit tuovat täyteläistä väriä ja iloa muuten melko tasaväriseen maisemaan. Ne ovat kauniita ihan omana ryhmänään, mutta sopivat hyvin syysistutuksiin esimerkiksi koristekaalin, hopealehden- tai langan tai vaikka callunoiden kaveriksi.
Syysasterit pysyvät kauniina pidempään, jos pidät istutusta katoksen alla esimerkiksi terassilla tai parvekkeella. Avotaivaan alla syksyn rankkasateet niskassaan mikä tahansa kasvi ottaa nokkiinsa.
Laiskana tein syksyisen pikaistutuksen: sopivan mallinen kori, ruukut koriin ja ruukkujen muovireunat piiloon tuollaisella koristesisalilla. Nopeaa ja nättiä!
