Marjatomaatti ’Perlino’ – makeaa mahan täydeltä

Meillä on ollut tänä vuonna kokeilussa marjatomaatti ’Perlino’. Hankin toukokuussa kaksi valmista marjatomaatin taimea Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä. Sadonkorjuu on yhä käynnissä, mutta tässä jo summausta kuluneen kesän kasvatuskokemuksista. Pääseekö marjatomaatti jatkoon vai ei?

Toinen tomaatintaimista istutettiin kasvihuoneeseen, 20 litran saaviin. Toinen pääsi ulkotiloihin varaston seinustalle. Seinusta on suojaisa ja lämmin, ja siinä on onnistunut tomaatin lisäksi niin maissien, munakoisojen kuin kurpitsojenkin kasvatus. Kesän ollessa superhelteinen marjatomaattien kypsymisessä ei ollut havaittavissa selvää eroa kasvihuoneen eduksi.

Marjatomaatti on siinä mielessä helppo valinta, että siitä ei tarvitse poistaa varkaita, eli lehtihankoihin kasvavia sivuversoja. Mutta samalla tässä piilee myös marjatomaatin haastavuus. Se kasvaa korkeaksi runkotomaatin tavoin, mutta vaatii ympärilleen enemmän tilaa. Sinne tänne sojottavat versot tarvitsevat myös tuentaa. Juuri tästä syytä koin, että marjatomaattia oli helpompi kasvattaa tilavalla seinustalla kuin pienehkössä kasvihuoneessa.

Taimet kukkivat runsaasti pitkin kesää ja kypsyvät tomaatit ovat todellakin olleet kuin marjoja. Pieniä ja suloisia. Koko on ehkä noin karviaisten luokkaa. Maku on mukavan makea ja nämä minitomaatit ovat erityisesti lasten mieleen. Marjatomaatit ovat kauniita salaateissa ihan sellaisenaan. Pienet pallerot ovat olleet kesän vakiovälipaloja, usein suoraan emokasvista napsittuna.

Kulhossa oleva marjatomaatit ovat tässä normaalikokoisten kirsikkatomaattien kavereina. Siitä huomaa kokoeron. Väri on raikkaan punainen ja muoto kaunis.

Marjatomaatti pääsee jatkoon ja kasvatukseen myös ensi kesänä. Tosin kasvupaikaksi valitsen silloin lämpimän seinustan, ja jätän kasvihuoneen perinteisille runkotomaateille.