Istutuspuuhissa syksyllä

Tervehdys syyspuutarhasta! Marian hyötytarha palailee taas eetteriin Amerikanvuoden jälkeen. Nyt ollaan istutuspuuhissa, sillä villinä ja vapaana elänyt puutarha koki muutaman menetyksen kahden kesän ja yhden talven aikana. Onneksi syksy on mitä mainiointa istutusaikaa, eli hyvin ehtii vielä kääräistä hihat ja ryhtyä puuhaan.

Ja puuhaa todellakin riittää! Moni villiintynyt penkki odottaa yhä perkaamista, mutta sitä ehtii tehdä myöhemmin syksyllä. Nyt on aika katsastaa puutarhan aukkokohtia, mahdollisia menetyksiä ja perennapenkkien laajentamista. Jos edessäsi on täysin neitseellinen piha, vielä ehtii luoda kokonaan uuttakin.

Istutuspuuhissa paras aika on nyt

Miksi istutuspuuhissa kannattaa olla juuri syksyllä? Näin syyskuussa helle ja kuivuus eivät enää rasita nuoria taimia. Kasvi ehtii juurtua vielä ennen routaa ja pääsee ponkaisemaan vahvaan kasvuun heti kevään koitettua. Syyskosteaa maata on helpompi kaivaa, varsinkin jos alla on savipohja. Kokemuksesta tiedän, että kuivan saven lapioiminen heinäkuun helteissä ei ole mitään köykäistä puuhaa.

Tappioiden katsastaminen

Meillä näkyvin tappio osui paraatipuolelle pihaa, kesähuoneen edustalle. Ihana rungollinen pikkusyreeni ’Palibin’ alkoi oireilla jo pari vuotta sitten. Osa oksista kuivui pystyyn kesken kasvukauden, mutta elättelin toiveita sitkeän syreenin uusiutumisesta.

Nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että kasvi kuukahtanee kokonaan viimeistään ensi kesänä. Jos paikka olisi jonkin toinen, antaisin puun lopahtaa rauhassa, mutta syreeni törröttää keskellä etupihaa. Puutarha on ensi kesänä rippijuhlien näyttämönä ja suotavaa tietenkin olisi, että kuolleita puita olisi silloin mahdollisimman vähän.

Koristepuita pieneen pihaan

Ensimmäinen ajatus oli istuttaa uusi rungollinen pikkusyreeni, mutta nythän sitä olisi kiva kokeilla jotain muutakin pieneen pihaan sopivaa koristepuuta. Rungollinen hortensia, helmiorapihlaja tai vaikka kauniisti keväällä kukkiva pilvikirsikka, kaikki viehättäviä puita. Pilvikirsikka saa syksyllä näyttävän syysasun, joten siitä riittää iloa ja näköä puutarhaan koko kasvukaudelle.

Perennalisäyksiä penkkeihin

Syysleimut ovat loppukesän näyttäviä kukkijoita ja niitä ei mielestäni voi koskaan olla liikaa. Näin syksyn kynnyksellä sitä kaipaa vahvoja värejä, joten ajattelin terästää puutarhan muuten aika hempeää syysleimuvalikoimaa purppuranlilalla ’Dusterlohe’-syysleimulla. Se sopisi erityisen hyvin valkoisten kasvien kaveriksi, mutta antaisi varmasti ryhtiä myös kuvan hempeille sulottarille.

Sivupihallamme on pari nuorta puuta, jotka kököttävät vähän paljaan ja yksinäisen näköisinä. Maisema on tässä vaiheessa vuotta tasaisen vihreä. Jos puiden tyvelle istuttaisi vaikka kaksivärisiä kuunliljoja, saisi heti elävyyttä näkymään. Myös keijunkukan koristeelliset lehdet olisivat tervetullut lisä. Esimerkiksi Purppurakeijunkukka ’Palace Purple’ olisi aivan täydellinen perenna syyspuutarhaan. Sen purppuranpunaiset lehdet erottuisivat taatusti!

Puuhaa tosiaan riittää, onneksi puutarhakausi ei ole vielä lähelläkään loppua. Nyt nautitaan syyskuun lempeästä säästä hihat ja lapio heiluen!