Tonttuovi ja joulusalaisuuksia

Nyt kun joulukuu on pyörähtänyt käyntiin, pihamaalla saattaa taas nähdä vilauksen punaisesta hiippalakista. Kuopusta on viime päivinä kovasti mietityttänyt, mistä tontut pääsevät sisälle täyttämään joulukalenterin pussukoita. Oli siis aika askarrella tonttuovi.

Meillä on varaava takka keittiön ja olohuoneen välissä. Takan vieressä on pieni jakkara, jossa on mukava istuskella ja lämmitellä kylki kiinni kaakeleissa. Eräänä yönä jakkaralle oli ilmestynyt tontun asumus. Voi että siinä riitti ihmeteltävää!

Viherpeukaloilta hankkimaani tonttuovisettiin kuului yllä olevat tuotteet . Osa tuotteista oli todellakin miniatyyriä, kuten tämä maton alle sujautettu tontun kotiavain. Ja esimerkiksi ovikilkutin ihan oikeasti liikkui ja toimi. Siinä voi sitten kolkutella oveen ja odottaa ilmestyykö joku avaamaan.

Tontun sisäänkäynti täydentyi minisaappailla, minikuusilla ja autolla. Tontun postilaatikosta muuten pilkistää jo aivan selvästi kevään siemenkuvasto!

Asetelma kruunattiin tekolumella. Siinäpä olikin mielenkiintoinen taika-aine. Sekoittamalla yhden teelusikallisen 1,25 dl vettä syntyi reilu satsi höttöistä tekolunta. Vähän kuin olisi taikatempun tehnyt.

Ja koska tontut liikkuvat enimmäkseen pimeällä, täytyy kulkupelissä tietenkin olla valot. Tämä led-valoilla varustettu miniauto herätti erityisen paljon ihastus perheen pikkumiehessä.

Nyt toivotaan, että tonttuovi toimii myös joulukuun perinteisten mantrojen tukena: ”Täytyy olla kiltisti, ettei tontut vain kuule!” Alku ainakin näyttää lupaavalta…