
Mahdoton tehtävä

Hyvä lukija, rehellinen vastaus: kuinka moni teistä on onnistunut käymään puutarhamyymälässä vain ”ikkunaostoksilla”? Itse yritän sitä toistuvasti. Kotoa lähtiessä vakuutan, että ”käyn vain nappaamassa pari ideaa!”, mutta nappaan aina myös pari kasvia. Viime postauksessani hehkutin muun muassa Viherpeukaloiden puutarhamyymälän pieniä aitoviikunoita ja tupsulaventeleja. No nehän sieltä tarttuivat mukaani. Parin muun kasvin lisäksi…
Minulla on huikea yhden vuoden kokemus aitoviikunasta. Ostin sellaisen, ihan reilun kokoisen, viime keväänä. Kasvi venytti kokoa huimasti kesän aikana (lähinnä sivusuunnassa) ja tuotti jopa hedelmää.
Syksyllä siirsin viikunan talvehtimaan varastoon. Leikkasin silloin leveimpiä oksia, jotta sain sen mahtumaan hieman…hmmm…täyteläiseen talvisäilöönsä. Talven kasvi eleli omillaan. Maaliskuussa lisää saksimista ja kelien salliessa siirsin sen kasvihuoneeseen. Nyt viikuna kasvattaa kauniita, hennonvihreitä lehtiä.
En ole talvettamisen (tai leikkaamisen!) mestari, mutta tämä näyttää olevan sitkeä ja anteeksiantava kasvi. Siksi uskalsin hankkia sille ihanan pikkusiskon, joka sekin nyt elelee kasvihuoneessa. Ostamani aitoviikuna ’Panache’ näyttää googlen mukaan kasvattavan hauskan raidalliset hedelmät.
Tupsulaventelit odottavat vielä lopulliselle paikalle pääsyä. Paikka on kuitenkin jo valmiina, laitan ne totuttuun tapaan kasvihuoneen kulmalle.
Siinä laventelia on helppo hipaista kasvariin kulkiessa. Voi sitä tuoksua!
Myös hortensiat odottavat siirtoa suurempiin ruukkuihin. Kunhan oven pielessä olevat kevätkukkijat ovat antaneet kaikkensa, siirrän ne kukkapenkkiin ja hortensiat tilalle. Hortensiat viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Etuovelle paistaa vasta illemmalla, mutta silloin kyllä täydeltä terältä. Hortensia on melko tarkka kastelun suhteen, eikä multa saisi päästä kuivumaan kasteluiden välillä. Katsotaan miten kaunokaiset selviävät.
Edellisestä puutarhamyymälävisiitistä alkaa olla jo niin monta päivää, että taidan lähteä taas ”ikkunaostoksille”. Lienee mahdoton tehtävä. Kassalla siis tavataan!
Äärimmäisen harvoin puutarhamyymälästä pääsee tyhjin käsin pois. Aina sieltä jotain mukaan tarttuu, vaikka ihan vain katselemaan olisi mennyt. Mutta voipi sitä rahojaan turhempaankin hassata. Mieluummin jokin ihana perenna kuin pussi karkkia.
Tai jos oikein hulluksi heittäytyy, ostaa sekä kasvin että karkkipussin! Elämän pieniä suuria iloja:)
Juuri eilen lähdin ystävälle kaveriksi puutarhamyymälään, mutta tietäähän sen miten siinä kävi. Yhden puun sentään palautin kassajonossa vielä takaisin paikoilleen, joku järjen ääni koitti selvästi huudella jotakin.