Valitse sivu

Ihanaa aurinkoa ja uhkarohkeita istutuksia

Ihanaa aurinkoa ja uhkarohkeita istutuksia

Eipä ollut helppoa palata toimistoon pääsiäisen ainutlaatuisen ihanien ulkoiluilmojen jatkuessa. Toisaalta voimat eivät olisi enää riittäneet monen päivän lapiointiin tai kottikärryilyyn. Paluumuuttajan puutarhassa saatiin kuitenkin pyhien aikana enemmän aikaan kuin osattiin suunnitella. Eikä tuntunut edes työleiriltä!

Ensin vähän pääsiäistunnelmaa verannalta, jossa voi jo nauttia myöhäisen aamukahvin paleltumatta.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

 

Olen suunnitellut keittiöpuutarhaa jo puolitoista vuotta ja tänä kesänä päästään jotenkin enemmän kiinni aiheeseen. Viime kesänä hyötykasvipuoli hoitui yhdellä vanhaan ovenkarmiin tehdyllä kohopenkillä, johon kylvin aivan liian tiiviisti kesäkurpitsaa, papuja, herneitä, salaatteja ja kukkia. Samaan penkkiin sain mahtumaan vielä pari tomaattiakin. Nyt keittiöpuutarhaa on laajennettu kuuden lavakauluksen verran ja ”eteläpäähän” jää vielä tilaa raparpereille, pavuille ja ehkäpä parille mansikalle.

Erilaisia suunnitelmia penkkien sijoittelusta ja kasvien sijoittelusta penkkeihin olen tehnyt tammikuusta lähtien ja nyt, kun lavakaulukset ovat oikeasti paikoillaan, ei järjestys luonnollisestikaan noudata mitään suunnitelmaa. Tällä jaolla kiertoviljelyn suunnitteluun tarvitaan korkeampaa matematiikkaa. No, se ei haittaa menoa tänä kesänä toisin kuin tämä kumppanuuskasviasia. Kasvien järjestystäkin olen siis jo luonnostellut, mutta kun penkit ovat toisin, on suunnitelmat uusittava.  Miten tämä voi olla näin monimutkaista? Ja ihanaa!

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

 

Kitkettävää tässä puutarhassa on sen verran, että penkkien välit laatoitettiin vanhoilla betonilaatoilla, joille ei alkuperäisillä paikoillaan ole käyttöä. Laattoja on vielä lisää, joten penkkien päädytkin saanevat päällysteen.

Piinaviikon ällöttävin löytö oli munakoison taimiruukkuihin ilmestyneet sienet. Googlailin asiaa, mutta en pystynyt tekemään ihan varmaa lajintunnistusta. Sekalaisissa lähteissä kuitenkin vakuuteltiin, että tuulettaminen, mullan kuivahtaminen ja ehkä uusi kerros multaa korjaisivat tilanteen.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

 

Turveruukut, joissa taimia olen kasvatellut, ovat tosiaan olleet aika tiiviisti kylvölaatikoissa, joten ei ihme, jos hometta ja sieniä ruukkuihin ilmestyy. Nyt niistä toivottavasti päästään eroon, sillä suurin osa taimista pääsi auringossa suurempiin ruukkuihin. Tai patojahan nuo pääsääntöisesti ovat, mutta lisää tilaa ja multaa siis kasvaville taimille.

Ihan ite kasvatettuja.

Ihan ite kasvatettuja.

 

Nyt ongelmaksi taitaa muodostua näiden patojen, kattiloiden ja ämpäreiden sijoittelu. Mitään ei voi vielä jättää ulos ja verannallakin saattaa kylminä öinä olla liian kylmää. Pieniin ruukkuihin päätyneet taimet pääsivät vielä sisään, mutta muut saavat olla verannalla. Paleltumisen uhallakin. Laitan vaikka kynttilöitä palamaan, jos meinaa mennä liian kylmäksi. Tuikkuja saan varmaan viritellä myös näille tomaateille, joiden istuttamista ulos en voinut vastustaa.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

 

Viikonlopun aikana tapahtui myös muualla puutarhassa.  Lapset saivat vihdoin hiekkaa hiekkalaatikkoon (kiinnostus kasvoi eksponentiaalisesti) ja loputkin kevättalvella kaadetut puut saatiin pätkittyä ja halottua. Vuohenputki- ja nokkossatoa saa jo kohta alkaa keräämään, mutta onneksi pihassa kasvaa jo jotain kaunistakin.

Idänsinililja

Krookukset

Tämähän siis on

 

 

Tietoa kirjoittajasta

Paluumuuttajan puutarhassa

Paluumuuttaja yrittää ja erehtyy 15 kaupunkilaisvuoden jälkeen hyötypuutarhan ja kukkien hoidossa. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti, sillä työmaana on 60 vuotta vanha puutarha omena- ja kirsikkapuineen, marjapensaineen ja ruusuineen. Kasvimaa ja parvekeviljely ovat suunnitelmissa ja verannan käyttöä kasvihuoneena ainakin kokeillaan. Puutarha on paluumuuttajan isovanhempien perustama, joten sitä pyritään kohtelemaan arvokkaasti ja alkuperäistä (ainakin jollain tasolla) kunnioittaen. Paluumuuttaja ihailee suurkaupunkien puistoja sekä Alppien viini-, omena- ja aprikoositarhoja. Toivottavasti jotain näiden tunnelmasta onnistutaan imitoimaan omaan puutarhaan.

Lisää kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Pin It on Pinterest

Share This