Amatööri-siemenkasvattaja

Pääsiäisruohoni on syötävää laatua. Vehnänoras maistuu lemmikeille ja on mainio lisäravinne myös ihmisille. Itse leikkaan tätä ravintorikasta viherlisuketta päivittäisen smoothien sekaan, missä marjat ja hedelmät häivyttävät tehokkaasti ruohon maun. Odotan alkavaa villivihannes- ja hortoilukautta jo malttamattomana, sillä lähes kaikki viime kesän sato on hyödynnetty. Vain ripaus kuivattua nokkosjauhetta on viime kesältä enää jäljellä.

Samalla mietin, että onko vehnänoras ehkä ainoa, minkä onnistun saamaan siemenestä kasvuun. Amatööri-siemenkasvattajana en voi kuin ihailla niitä viherpeukaloita, jotka onnistuvat kasvattamaan upeita kukkia ja satoisia vihanneksia siemenistä.

Itse arvioin omat taitoni puutarhurina aika lailla keskitasoisiksi. Siksi minun on satoa ja näyttävää lopputulosta havitellessani panostettava ehdottomasti hyvälaatuisiin valmiisiin taimiin, mukuloihin ja juurakoihin. Muuten lopputulos on täysin arvaamaton, ja harvoin niin kovin kukkea.

Siemenkokeilut ovat toki kiinnostava lisäharrastus, mutta minulle siinä vain tuntuu olevan liian monta lopputulokseen vaikuttavaa muuttujaa: mullan laatu, valo, kastelu, siementen tiheys, taimien koulinta, siirron ajoitus… Miten ihmeessä näissä kaikissa voi onnistua?

Esimerkkinä kokeiluistani yllä olevassa kuvassa ovat helmikuun puolivälissä kylvämäni chilin siemenet. Isossa ruukussa muovipussin alla on vielä elämää, mutta kasvua ei juuri ole ollut kuukauteen. Omiin pikkuruukkuihinsa siirretyt taimet sen sijaan näivettyivät paikoilleen. Vai onko se vain niin, että chilinkasvatus on miesten hommaa?

Yllä olevassa kuvassa on vertailun vuoksi viime vuonna hienosti satoa tuottanut chilipaprika, joka on peräisin Viherpeukaloiden valmiista chilipaprika mix -taimipakkauksesta. Jos minä onnistun jotakin kasvattamaan, niin se on mahdollista kenelle tahansa.

Kokeilin myös chilipaprikan ja rosmariinin talvetusta autotallissa. Kuivilta näyttävät. Chili on luokiteltukin erittäin haastavaksi talvetettavaksi, joten uudet taimen pitäisi hankkia joka vuosi. Rosmariini olisi hyvissä olosuhteissa saattanutkin talvehtia. Epäilen, että autotallissamme oli hieman liian korkea lämpötila ja liian hämärää. Välimeren kasvit vaativat selkeästi viileän jakson talvella, mutta ei kuitenkaan pakkasta.

Raparperi kuuluu helppohoitoisiin ja satoisiin kotimaisiin hyötykasveihin. Sopivassa ympäristössä, kuten meidän pihalla, se tuottaa satoa jopa ilman hoitoa. Uusia raparperinalkuja on jo pilkistämässä, ja siksi oli korkea aika käyttää pakastimesta viimeiset raparperit. Teinkin viikonlopun iloksi vanhanajan herkkua: mannapuuroa ja makeaan keittoa. Keiton aineksina raparperia, omenaa ja mansikkaa.

Tässä vinkki raparperisadon aikaistamiseen valveutuneelta viherpeukalolta: laita kumollaan oleva iso saavi raparperin alkujen päälle – saat ensimmäisen ohutkuorisen sadon jo viikossa! Kannattaa kokeilla.

Nurmikko vihertää jo, joten eiköhän kohta päästä eroon jo näistä kummitusmaisista hupuista ja sallita auringon helliä havujenkin oksia. Touhukasta pääsiäistä kaikille viherpeukaloille!