Valitse sivu

Mitä perennapenkkiin – osa 2

Mitä perennapenkkiin – osa 2

Tässä vielä muutama valintani vuodesta toiseen kukkivien koristekasvien joukkoon. Toivottavasti teidän tulevan kesän perennapenkit alkavat jo hahmottua!

Ritarinkannus

Ritarinkannukset ovat perennoiden korkeimmasta päästä. Ne kasvavat jopa puolitoista metriseksi, joten jos näitä sijoittaa perennaryhmään näiden paikka on luonnollisesti kukkaryhmän taustakasvina. Ritarinkannuksen lajeja on useita, muun muassa isoritarinkannus sekä jaloritarinkannus. Näitä sanotaan myös leinikkilajeiksi ja ne ovat myrkyllisiä. Perennoita valittaessa onkin hyvä muistaa myös ottaa selvää kasvien myrkyllisyydestä, varsinkin lapsiperheiden.

Ritarinkannukset voidaan myös helposti sekoittaa toiseen leinikkilajiin, ukonhattuihin. Jaloritarinkannus on nimensä mukaan majesteettinen ryhmäperenna. Kun näin ensi kertaa ritarinkannuksen lumouduin tästä sähkönsinisestä väristä. Se on kertakaikkisen upea kesäisellä pihamaalla. Olen nähnyt tätä perennaa käytettävän perennaryhmissä, mutta myös omana kukkapenkkinään. Olipa paikka missä tahansa, takaan, että tästä korkeasta perennasta saa näyttävän osion puutarhaan.

jaloritarinkannus
Pioni

Pioni huumaa useilla lajikkeillaan ja väreillään monilla pihoilla. Tässä yksi upea perennaksi sopiva pionilajike: Kiinanpioni Bowl of Beauty. Se pitää paljon auringosta ja menestyy myös lähes koko Suomessa. Jokaisella pionilajikkeella on kuitenkin omat vaatimuksensa ja ne kannattaa ottaa hyvin huomioon perennapenkkiä suunnitellessa. Pionin kukat ovat erittäin suurikokoisia, sekä myös hyvältä tuoksuvia.

Muutamia vinkkejä pioneihin liittyen. Parhaimmat paikat pioneille olisi rinteessä tai kohopenkeissä, koska ne eivät pidä seisovasta vedestä. Kalkkia pionille ei myöskään tarvitse antaa. Pioni käy aurinkoisille ja puolivarjoisille paikoille ja kun olet valinnut ja istuttanut pionisi puutarhaan, pyri pitämään niitä samassa paikassa, koska tämä kasvi stressaantuu siirtämisestä. Kirjaimellisesti se haluaa juurtua paikalleensa.

pioni_ja_jalopähkämö

Jalopähkämö

Kuvassa olevan pionin kumppaniksi on valittu violetin väreissä kukkiva jalopähkämö. Se on oikea vanhanajan perenna, joka käy hyvin juuri esimerkiksi pionin kumppaniksi perennapenkkiin. Jalopähkämön näkee kukkivan kesä-heinäkuussa. Jalopähkämö kasvaa korkeutta noin 40-50 cm. Jalopähkämö on hyvin helppohoitoinen ja varmasti kestää hyvin säätä ja talven yli. Parhaiten jalopähkämö sopii esimerkiksi reunuskasviksi. Kasvupaikkaa valittaessa sille sopii parhaiten aurinko tai puolivarjo.

Unikko

En yhtään ihmettele, että Marimekkokin on kuosiinsa valinnut unikon ja se on hurmannut maailmalla. Unikkilajikkeita on niin perennoina kuin yksivuotisina kesäkukkinakin. Unikko kukkii lyhyen aikaa, mutta kuten kuvasta näkyy, tätä kukintoa kannattaa odottaa kuin kuuta nousevaa kesä-heinäkuussa. Idänunikko on yksi suositummista unikon perennalajikkeista. Muita suosittuja unikkolajikkeita ovat monivuotisina jättiunikko ja siperianunikko, yksivuotisina silkkiunikko ja ruisunikko. Mikä ettei, voihan unikkoa ensin kokeilla pihalle esimerkiksi yksivuotisena ja jos siihen oikein tykästyy niin ottaa sitten perennapenkkiin monivuotisen lajikkeen.

Mielestäni puutarhaa on hyvä myös uudistaa vuosi vuodelta ja se onkin yksi tärkeimmistä ajatuksista, joka kantaa puutarhainnostusta eteenpäin. Puutarhassa ja pihalla aikuinenkin voi olla kuin leikkivä lapsi. Hän voi kokeilla eri vaihtoehtoja ja mikä parasta nähdä käsiensä jäljet hyvin konkreettisesti. Puutarha on kuin ihmisen ja luonnon yhteinen taideteos. Luonto hoitaa tehtävänsä, mutta sinun valinnoillasi on myös merkitystä.

unikko

Tietoa kirjoittajasta

Heidi Roth

Minun nimeni on Heidi ja kirjoitan tänne Viherpeukaloiden blogiin puutarhaan liittyvistä aiheista, Heidin kesästä. Olen kahden lapsen äiti, kirjailija, markkinointiviestinnän ammattilainen, mediatuottaja, sekä kaiken näiden lisäksi innokas puutarhanlaittaja. Mielestäni kauniin pihamaan pitää olla puhdasta zeniä eli sellaisen näköinen, että silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Luomuruoka omasta maasta on parhainta mitä tiedän. Ostimme kahdeksan vuotta sitten omakotitalon Nurmijärveltä peltojen ja metsien keskeltä. Talo oli hyvässä kunnossa, mutta pihalla ei ollut kuin nurmikko. Vuosi vuodelta olemme laittaneet pihaa omanlaiseksemme ja se näyttääkin olevan loputon suo...

Lisää kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Pin It on Pinterest

Share This