Valitse sivu

Ruskean sävyjä ja viivähdys vihreää

Ruskean sävyjä ja viivähdys vihreää

Onnistuin varastamaan itselleni pari aamuista tuntia pihalla pienen pienien kevään merkkien metsästykseen. Varsinainen tehtävä oli omenapuiden maltillinen leikkaaminen ennen kuin se on auttamatta liian myöhäistä. Eivät silmut täällä toki ole vielä avautumassa, mutta kivasti ne jo pullistelevat. Poistin lähinnä kuivia oksia sekä sellaisia, jotka roikkuvat maahan asti. Kiristelin hampaitani pitkin talvea lasten ihastellessa pihan poikki kulkevia jänön jälkiä. Ne pirulaiset nimittäin loikkivat herkuttelemassa näillä meidän omenapuiden matalalla roikkuvilla oksilla. Nyt sain poistaa reilusti oksia, joista kaikki silmut olivat jo pistelty parempiin suihin.

IMG_1987

Ruokapöytä ja vessa kätevästi samassa – meidän omenatarhassa.

Pihan päävärejä ovat edelleen likainen valkoinen sekä ruskean ja harmaan monet sävyt. Oikein tarkkaan kun tiirailee löytää lämpimimmistä paikoista silti jo lupauksen keväästä.

IMG_1986

Omenapuutarhassa skillat (olisiko idänsinililja kuitenkin kivempi nimitys?) ovat jo rohkeasti nousseet pintaan. Joukossa taisi olla jokunen krookuskin. Olisi ihanaa, jos skillat vielä leviäisivät ja värittäisivät koko omenapuutarhan keväisin sinisellään. Ehkä asiaa voisi itsekin edistää. Ehkä, jos syksyllä vielä jaksaa muistaa tämän malttamattoman kevään odotuksen.

IMG_1996

Kevätvuohenjuuren lehtien alut vaikuttavat jotenkin varmoilta ja määrätietoisilta. Toivottavasti vaan ette enää palellu.

IMG_1992

IMG_1991

Joku rohkea pionin alkukin pilkistää pinkkinä viimevuotisten varsien juurella. Näiden siivoamisessa saa taas olla varovainen, etteivät arat alut saa kolhuja.

IMG_1995

Istutimme viime keväänä jyrkkään ja jokseenkin paahteiseen rinteeseen kokeiluksi jokusen lamoherukan toivoen, että ne jaksaisivat kasvaa epämääräisten vuorenkilpien (ja vuohenputkien) seassa ja peittää vielä osittain paljaan rinteen. Lopullinen tavoite on päästä tässä kohtaa eroon sekä vuorenkilvistä että vuohenputkista. Herukat oikovat jo silmujaan, joten toivoa on. Täytynee kuitenkin tänä kesänä hankkia pari tainta lisää, jotta koko rinne vielä joku syksy hehkuu lamoherukan hienossa syysvärissä.

IMG_1993

Tuulessa pitkin pihaa pyörivät syyshortensian kuivuneet kukinnot ovat jotenkin romanttisia. Auringossa ruskeaksi kuivunut kukinto näytti hetken aikaa lähes kultaiselta.

IMG_1990

Linnuillekin löytyisi vielä vähän siemeniä.

IMG_1994

Sisältä löytyy ihan oikeaa väriäkin, sillä koko tammikuun kukkinut kiinanruusu on taas innostunut. Aamulla auennut kukka hehkuu punaistaan ja nuppuja on ainakin kolme lisää. Tätä seuraillessa jaksaa odottaa niitä ihan oikeita puutarhan kevättöitä.

IMG_1997

Tietoa kirjoittajasta

Paluumuuttajan puutarhassa

Paluumuuttaja yrittää ja erehtyy 15 kaupunkilaisvuoden jälkeen hyötypuutarhan ja kukkien hoidossa. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti, sillä työmaana on 60 vuotta vanha puutarha omena- ja kirsikkapuineen, marjapensaineen ja ruusuineen. Kasvimaa ja parvekeviljely ovat suunnitelmissa ja verannan käyttöä kasvihuoneena ainakin kokeillaan. Puutarha on paluumuuttajan isovanhempien perustama, joten sitä pyritään kohtelemaan arvokkaasti ja alkuperäistä (ainakin jollain tasolla) kunnioittaen. Paluumuuttaja ihailee suurkaupunkien puistoja sekä Alppien viini-, omena- ja aprikoositarhoja. Toivottavasti jotain näiden tunnelmasta onnistutaan imitoimaan omaan puutarhaan.

Lisää kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Pin It on Pinterest

Share This