Ruskean sävyjä ja viivähdys vihreää

Onnistuin varastamaan itselleni pari aamuista tuntia pihalla pienen pienien kevään merkkien metsästykseen. Varsinainen tehtävä oli omenapuiden maltillinen leikkaaminen ennen kuin se on auttamatta liian myöhäistä. Eivät silmut täällä toki ole vielä avautumassa, mutta kivasti ne jo pullistelevat. Poistin lähinnä kuivia oksia sekä sellaisia, jotka roikkuvat maahan asti. Kiristelin hampaitani pitkin talvea lasten ihastellessa pihan poikki kulkevia jänön jälkiä. Ne pirulaiset nimittäin loikkivat herkuttelemassa näillä meidän omenapuiden matalalla roikkuvilla oksilla. Nyt sain poistaa reilusti oksia, joista kaikki silmut olivat jo pistelty parempiin suihin.

Ruokapöytä ja vessa kätevästi samassa – meidän omenatarhassa.

Pihan päävärejä ovat edelleen likainen valkoinen sekä ruskean ja harmaan monet sävyt. Oikein tarkkaan kun tiirailee löytää lämpimimmistä paikoista silti jo lupauksen keväästä.

Omenapuutarhassa skillat (olisiko idänsinililja kuitenkin kivempi nimitys?) ovat jo rohkeasti nousseet pintaan. Joukossa taisi olla jokunen krookuskin. Olisi ihanaa, jos skillat vielä leviäisivät ja värittäisivät koko omenapuutarhan keväisin sinisellään. Ehkä asiaa voisi itsekin edistää. Ehkä, jos syksyllä vielä jaksaa muistaa tämän malttamattoman kevään odotuksen.

Kevätvuohenjuuren lehtien alut vaikuttavat jotenkin varmoilta ja määrätietoisilta. Toivottavasti vaan ette enää palellu.

Joku rohkea pionin alkukin pilkistää pinkkinä viimevuotisten varsien juurella. Näiden siivoamisessa saa taas olla varovainen, etteivät arat alut saa kolhuja.

Istutimme viime keväänä jyrkkään ja jokseenkin paahteiseen rinteeseen kokeiluksi jokusen lamoherukan toivoen, että ne jaksaisivat kasvaa epämääräisten vuorenkilpien (ja vuohenputkien) seassa ja peittää vielä osittain paljaan rinteen. Lopullinen tavoite on päästä tässä kohtaa eroon sekä vuorenkilvistä että vuohenputkista. Herukat oikovat jo silmujaan, joten toivoa on. Täytynee kuitenkin tänä kesänä hankkia pari tainta lisää, jotta koko rinne vielä joku syksy hehkuu lamoherukan hienossa syysvärissä.

Tuulessa pitkin pihaa pyörivät syyshortensian kuivuneet kukinnot ovat jotenkin romanttisia. Auringossa ruskeaksi kuivunut kukinto näytti hetken aikaa lähes kultaiselta.

Linnuillekin löytyisi vielä vähän siemeniä.

Sisältä löytyy ihan oikeaa väriäkin, sillä koko tammikuun kukkinut kiinanruusu on taas innostunut. Aamulla auennut kukka hehkuu punaistaan ja nuppuja on ainakin kolme lisää. Tätä seuraillessa jaksaa odottaa niitä ihan oikeita puutarhan kevättöitä.