Pelargonia kukkii kellarissa
Mummolassa asumiseen tuntuu kuuluvan jonkinasteinen perinteiden vaaliminen. Yksi vaalittava perinne ovat pelargoniat, joita kukki viime kesänä sekä verannalla että ulkorappusilla, valkoisena ja punaisena. Olen kyllä aiemminkin pitänyt pelargonioista kaupunkikodin parvekelaatikoissa, mutta silloin lajivalintaa ohjasi naapurin rouvan vakuuttelut, ettei siinä paahteessa mikään muu kestäisi. Eikä muuten kestänytkään, kokeilin kyllä. Pelargoniat sen sijaan kukkivat runsaasti aina koko kesän, vaikka hoito oli huolimatonta. Nyt täällä paluumuuttajan paratiisissa on sekä parveke että veranta suoraan etelään ja pelargoniahan se on, jonka tänne kuuluu. Haaveissa on isot ruukut ja moniväriset, runsaat pelargonian kukinnot, sirot metallikalusteet, pitsiliina ja paljon joutilasta aikaa. Jos saan nämä ensimmäisen kesän pelargoniat talvehtimaan ja jatkan samaan malliin, voi olla, että reilun 30 vuoden päästä kukinnot on runsaat ja aikaa on.
Ensimmäisen kesän pelargoniat ovat talvehtimassa kellarikerroksessa kodinhoitohuoneessa, jossa on ehkä vähän liian lämmintä ja pimeää, mutta hyvin tuntuvat pärjäävän. Lokakuun jälkeen vettä ovat saaneet pari kertaa ja muuten ei mitään. Ja sitten tulivat kukat! En tiedä kuuluuko asiaan, mutta hauskaltahan tuo keskellä talvea näyttää.
Paluumuuttajan puutarhasta ei syksyn aikana juuri kuulunut, vaikka oikeastaan pihan tekemiseen päästiin vasta elokuussa. Kerrottavaa olisi siis ehkä ollut, mutta taisi olla paluumuuttajalla jonkinlaista turnausväsymystä kattoremontin, talon maalauksen ja salaojaputkien uusimisen jäljiltä. Vähän tuota puutarhaakin toki saatiin kohennettua, mutta ilme ei juuri ole muuttunut. Tämä vuosi kuitenkin alkoi uudenvuoden päivän haravoinnilla, joka johti ajatukset suoraan ensi kesään ja puutarhaunelmiin. Yhden kesän kokemuksella yritän olla odotusten suhteen hieman maltillisempi – ainakin vielä näin helmikuun alussa.
PS. On muuten aivan mielettömiä kuvia Viherpeukaloiden kuvakisassa. Ihania puutarhoja teillä!