Ahkeraliisat omenapuun kaverina

Meillä on puutarhassa persoonallinen omenapuu kasvihuoneen ja pääterassin välissä. Persoonallinen siksi, että se on aivan kallellaan, lajike ei ole tiedossa ja puu tuottaa (myös huonona omenavuonna) valtavan määrän loppukesästä kypsyviä isoja ja meheviä omenoita. Täydellisiä rouskutteluun sekä leivontaan. Koska Lue koko kirjoitus

Ikivihreä alppiruusu

Alppiruusut viettivät meillä viime kesänä välivuotta, mutta tänä vuonna kukinta on taas ollut yltäkylläisen runsasta ja näyttävää. Ikivihreä alppiruusu kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Komea kukinta kestää viileällä kelillä pidempään. Alppiruusujen lehdistö on tummanvihreä ja kiiltävän vahapintainen. Värejä löytyy hennoista vaaleista loisteliaan Lue koko kirjoitus

Chilinkasvattajan kuulumisia

Hei kaikki! Harvinaisen upea toukokuu on takanapäin. Chiliviljelmät ovat saaneet oleilla ulkona koko kuukauden. Välillä on jopa pitänyt siirrellä ja suojata kasveja liian kuumalta paahteelta. Toiset lajikkeet tuntuvat viihtyvän paremmin paahteessa ja toiset huonommin (lehdet menee veltoiksi). Etenkin pienempikokoiset taimet Lue koko kirjoitus

Tulppaanit, puutarhan väriläiskät

Kevätpuutarhan ehdottomia kuningattaria ovat tulppaanit. Ne tuovat puutarhan väriä ja näköä. On makuasia, tekeekö tulppaani-istutuksesta puutarhan väriläiskän vai istuttaako penkkiin suuren määrän samanvärisiä tulppaaneja. Vaihtoehtoja kyllä riittää. Itse tykkään leikitellä väreillä ja istutankin yhteen penkkiin aina suuret määrät toisiinsa sointuvia Lue koko kirjoitus

Chiliprojektit aluille

Hei kaikki viherpeukut ja hyvää keväänalkua! Onko muillakin jo multaa kynsien alla?

Täällä Espoossa on tulevan kesän kasvatusprojekti taas laitettu aluille. Siemenet laitettiin itämään jo hyvissä ajoin, helmikuun loppupuolella. Tänä vuonna siemenestä saakka on tulossa viimekesältä tutut lajikkeet: Punainen jalapenon sukulainen Jalapa, vanha suosikkimme Piriz, sekä pitkiä keltaisia hedelmiä tuottava Star Flame.

Uutena tuttavuutena idätyspöydällä kasvaa Aji Norteno (Capsicum baccatum). Tämä lajike ei ehkä ollut jälkeenpäin ajateltuna järkevin valinta pienelle parvekkeellemme, sillä kasvi saattaa kasvaa todella suureksi ja rönsyileväksi. Mutta kasvin pitäisi olla helppohoitoinen ja runsassatoinen. Aji Nortenon hedelmät ovat punaisia, pitkiä ja suippoja. Tulisuusaste on keskitulinen ja maultaan sen pitäisi olla hedelmäinen ja todella makea. Kuulostaa mielenkiintoiselta kasvilta, innolla jäämme seuraamaan sen kasvua.

Chilin ja tomaatin alkuja idätyspöydällä.

Pitkät ja hennot varret kertovat liian vähäisestä valon määrästä. Täytynee nyt tosiaan hankkia sitä lisävaloa, jotta taimet kasvaisivat vahvemmiksi ja pysyisivät matalampina.

Katsotaan tulisiko vielä lisäksi hankittua joitakin valmiiksi kasvatettuja taimia. Ainakin Viherpeukaloiden kaupassa olisi muutamia mielenkiintoisia chilejä…. Tällä menolla parvekkeelle ei mahdu muuta kuin pelkkiä kasveja!

Myös talvetuskokeilumme onnistui! Siitä lisää pian, pysykää kuulolla 🙂

 

 

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

Tästä se lähtee, puutarhamyymälä on auki!

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa avautui jälleen talven jäljiltä. Voi tätä kevään riemua! Olihan siellä oltava heti avajaispäivänä. Myymälän sisällä kävi ihana kuhina, kun hyllyt täyttyivät värikkäistä kevätkukista ja rullakkoa toisensa perään purettiin kukkalasteista. Ihan parasta puutarhaterapiaa pitkän talven jäljiltä.

Ja se tuoksu! Voi kun kuvan kautta pystyisi välittämään orvokkipöytien keskeltä vastaan tulleen huumaavan tuulahduksen. Se iski suoraan jonnekin kesähermoon. Auringon lämmittämässä kasvihuoneessa, orvokkien ympäröimänä, leijailin mielessäni jo kauas kesälaitumille.

Tässä vaiheessa kautta myymälästä löytyy tietenkin muun muassa kylmää kestäviä kevätkukkijoita. Värikkäiden orvokkien lisäksi oli erilaisia narsisseja, ruukkutulppaaneja, krookuksia, belliksiä, kirjopikarililoja, neilikoita… Oli myös murattia ja lankaköynnöstä, krysanteemia, liljapuita. Ja entä nämä ruusumantelit sitten, niin sulokkaita!

Viherkasveista ihastuin erityisesti tähän ’Monkey Mask’ peikonlehteen. Se on isokokoista peikonlehteä pienempi ja lehdessä on hauska, jotenkin kangasmaiselta näyttävä struktuuri. Piti ihan hipelöidä, että onko kasvi varmasti aito.

Puutarhamyymälän valikoima täydentyy koko ajan myös ruukuilla ja muilla tärkeillä puutarhatarvikkeilla. On siemeniä, hallaharsoja, pensastukia, lannoitteita, puutarhatyökaluja.

Säätiedotus näyttää nyt varsin lupaavalta. Päivisin on jo ihanan lämmintä ja lumikinokset sulavat silmissä.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä on tällä hetkellä auki joka päivä, maanantaista sunnuntaihin. Löydät tarkat aukioloajat täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kalkitus

Lunta ja kosteutta riittää yhä koko maassa. Nyt onkin hyvä aika kalkita puutarhaa.

Kalkita voi toki ihan milloin vain, ympäri vuoden. Itse tykkään tehdä sen näin keväisin, sillä mieli halajaa jo pihatöiden pariin. Lumen päälle levitelty kalkki imeytyy sulamisveden mukana maahan.

Turhaan puutarhaa ei pidä kalkita. Selvitä siis pihasi kalkitsemisen tarve ja määrä. Tähän vaikuttaa puutarhan kasvualusta ja siihen istutetut kasvit. Esimerkiksi happaman maan kasvit, kuten monet havukasvit, hortensiat ja mustikat eivät pidä kalkista. Kalkkipussista löytyy annosteluohjeet, ne kannattaa ihan oikeasti lukea.

Miksi kalkkia sitten tarvitaan? Suomessa maaperä on luonnostaan hapanta ja kalkitus vähentää maan happamuutta. Monien puutarhakasvien on helpompi saada ravinteet käyttöönsä kalkitusta maaperästä. Kalkitus luo hyvät olosuhteet pieneliöstön toiminnalle ja parantaa siten myös maan mururakennetta.

Kalkkia löytyy sekä jauheena että rakeena, usealta eri valmistajalta. Itse tykkään viskellä rakeista kalkkia, sillä se on vähän siistimpää puuhaa varsinkin pikkupuutarhurin avustaessa. Jauheinen kalkki on puolestaan edullisempaa.

Juuri nyt ulkona ulkona roiskuu rapa ja kura, ja kaikki näyttää talven jäljiltä vähän kulahtaneelta. Mutta tämähän tarkoittaa vain kevään tuloa. Siispä oikein hyvää huhtikuun alkua ja puutarhakauden avausta! Tästä se taas lähtee!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Helpot pääsiäiskukat

Keltainen väri kuuluu pääsiäiseen yhtä varmasti kuin mansikat juhannuskakkuun. Varsinkin meillä pohjoisessa keltainen väri liitetään aurinkoon, kevääseen ja uuden elämän alkuun. Puutarhan uinuessa vielä värittömänä (tai pahimmassa tapauksessa lumipeitteen alla!) kevään ja auringon kaipuuta helpotetaan keltaisilla pääsiäiskukilla.

Tulppaanisesonki päättyy pääsiäisen tienoilla. Vielä siis kannattaa nauttia näistä ihanista, värikkäistä ja edullisista leikkokukista. Moni liittää tulppaanin kevään tuloon. Sitä pidetään samaan aikaan sekä iloisen värikkäänä että tyylikkäänä kukkana.

Helppo pääsiäisasetelma syntyy pikkupulloihin tehdyistä keltaisista kukista. Tässä on käytetty keltaisia tulppaaneja sekä onnenpensaan oksia. Mukaan on sujautettu muutama pajunkissa.

Tarjottimelle on kerätty erilaisia pikkupulloja- ja maljakoita. Varta vasten ostettuja ja jatkokäyttöön jalostettuja. Esimerkiksi alakuvan pullossa oli aikasemmin lääkettä korvatulehdukseen. Perusteellinen pesu, etikettien irrotus ja uusi elämä kukkatarjottimella!

Pikkupulloja on kätevä sijoitella pääsiäisen ruoka- tai kahvipöytään, sillä ne eivät estä näköyhteyttä kanssaruokailijaan. Itse tykkään koota pieniä asetelmia tarjottimille, joita voi vielä höystää koristemunilla tai höyhenillä. Helppoa, nopeaa ja kaunista.

Oikein ihanaa pääsiäistä!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ihmeelliset ilmakasvit

Joko teillä on supertrendikkäitä ilmakasveja? Tillandsiat eli ilmakasvit ovat siitä erikoisia, että ne eivät tarvitse multaa kasvaakseen. Ilmakasvit elävät luonnossa puiden ja pensaiden oksilla päällyskasveina ja saavat kaiken tarvitsemansa ilmasta.

Sympaattiset ja helppohoitoiset tillandsiat ovat myös lasten mieleen. Vähään tyytyväinen kasvi pärjää nuoremmankin viherpeukalon hoivissa. Meidän perheessä niille on annettu nimet ja ilmakasveille toivotetaan hyvää yötä kuin mille tahansa lemmikille tai pehmolelulle.

Ilmakasvit ovat vihersisustajan unelma, sillä ne voi sijoittaa melkeinpä mihin tahansa. Hyllyn päälle sellaisenaan, lasiastiaan, ripustaa peiliin. Niistä voi tehdä kauniita asetelmia tai rakentaa minipuutarhoja lasikuvun alle. Ilmakasveilla saa helposti vehreyttä ja veikeitä yksityiskohtia kotiin.

Ilmakasvit viihtyvät valosta varjoon, mutta eivät pidä suorasta auringonpaahteesta. Kasvi pärjää vähällä vedellä, riittää kun sen upottaa hetkeksi veteen noin kerran viikossa. Uppokastelun jälkeen kasvi on hyvä kuivattaa alassuin, jotta lehtien väliin ei jää vettä seisomaan. Liiallinen kosteus voi johtaa koko kasvin mätänemiseen. Ilmakasvin kylpyveteen kannattaa sekoittaa hieman lannoitetta ja merileväuutetta kerran kuukaudessa. Hyvin mieto lannoitus riittää.

Kiehtovat ja tyylikkäät ilmakasvit sopivat monenlaiseen makuun. Ilmakasveista on saatavilla viime vuonna ilmestynyt kattava opus ”Living with Air Plants”, joka nimestään huolimatta sisältää selkeät hoito-ohjeet myös suomeksi. Lisäksi kirja esittelee yleisimmät ilmakasvit ja antaa ideoita ja vinkkejä ilmakasveilla sisustamiseen.

Kirja yhdessä ilmakasvin kanssa on mainio lahjaidea vaikkapa omaan kotiin muuttavalle. Erikoiset ilmakasvit ilahduttavat ikään ja sukupuoleen katsomatta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Positiivinen ongelma, eli villisti kasvava viikuna

Minulla on aikoinaan Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hankittu aitoviikuna, joka viettää talvensa pimeässä varastossa, noin + 10 asteen lämpötilassa. Kesät kasvi kasvaa kasvihuoneessa tai terassilla, vähän kelistä riippuen.

Kevään lämmön myötä viikuna on yleensä päässyt totuttelemaan päivänvaloon ja heräilemään uuteen kasvukauteen kaikessa rauhassa kasvihuoneen suojissa.

Tänä vuonna jouduin tuomaan viikunan varastosta huoneenlämpöön tilanpuutteen vuoksi jo helmikuussa. Talveksi lehtensä tiputtava viikuna näytti tietysti aika reppanalta.

Mutta kokemuksesta tiedän, että se alkaa nopeasti kasvattaa lehtiä. Viikunalle ominainen veikeä lehtimuoto paljastuu jo heti alkumetreillä.

Nyt viikuna on ollut huoneenlämmössä kuukauden päivät ja alkaa vallata tilaa vähän turhankin innokkaasti. Kasvi oli jo siirrettävä pois tv:n läheisyydestä, sillä isot lehdet sensuroivat ohjelmia tehokkaasti. Alan kaivata kasvihuonekelejä, jotta rehevä kasvi pääsisi muuttamaan ”ulkotiloihin”.

Mitähän teen tälle jatkossa, jos kasvi kasvaa yhtä innokkaasti? Se ei enää kauaa mahdu viettämään talviaan varastossa (saatikka sisällä!).

Onko kukaan uskaltanut istuttaa aitoviikunaa maahan, tai onnistunut talvettamaan ruukussa olevaa viikunaa kasvihuoneessa tai lasitetulla terassilla? Vinkkejä villisti kasvavasta viikunasta otetaan ilolla vastaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Persikkasatoa omasta pihasta?

Yksi viime kesän erikoisempia kokeiluja puutarhassamme oli persikkapuun kasvatus. Ostin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hillittykasvuisen ’Bonanza’-persikan, jonka istutin reilunkokoiseen ruukkuun.

Persikka ’Bonanza’ on tuotetietojen mukaan itsepölytteinen lajike, eli se tuottaa hedelmiä ilman toista lajikettakin.

Persikka viihtyy valoisalla, lämpimällä ja tuulensuojaisalla paikalla. Meillä se vietti kesän kasvihuoneen perällä, vähän viidakkomaisissa  olosuhteissa. Se olisi passeli pikkupuu myös terassille tai parvekkeelle.

Persikka viihtyi loistavasti tomaattien ja yrttien kaverina, vähän kosteissa olosuhteissa. Se kasvatti kesän aikana koristeellisen ja rehevän lehdistön, mutta kaunista kukintaa (tai sadonkorjuuta) en vielä päässyt näkemään.

Istutin persikan tyvelle valkoista ja punaista kuukausimansikkaa. Se muodosti hauskan parin persikan suippojen lehtien kanssa.

Persikka viihtyi kasvihuoneen suojissa pitkälle lokakuuhun. Sen jälkeen kannoin ruukun varastoon talvehtimaan pois pakkasen tieltä. Nyt näyttää siltä, että persikka on selvinnyt pimeästä kaudesta elossa, vaikka onkin ollut koko talven varastossa täysin oman onnensa nojassa.

En tiedä tulenko koskaan näkemään herkkää vaaleanpunaista kukintaa tai maistamaan mehukkaita hedelmiä. Mutta ruukussa kasvava persikka on kaunis pikkupuu ja ehdottomasti kokeilun väärti!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Viime kesän voittajat

Viime kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen koleus ja kosteus. Tomaattisato antoi odotuttaa itseään pitkälle syyskuuhun. Sade liiskasi kukkia ja tuntui, että kaikki paikat täyttyivät ränsistyneistä kasveista. Vaan kun katsoo viime kesän kuvia, sieltä löytyy myös ihania aurinkoisia päiviä, maukasta satoa ja kasvattamisen riemua.

Viime kesän voittajia, ja siis melkoisen varmoja kasvatteja, ovat ainakin raparperi ja ruohosipuli. Ne nousevat maan kätköistä uskollisesti vuodesta toiseen. Oli talvi millainen tahansa, kevät myöhässä tai kesä viileä. Niitä eivät kylmyys ja tuulet hetkauta.

Yllättävää kyllä, kesä oli hyvä myös yrteille. Basilikat viihtyivät kasvihuoneen suojissa.

Keittiöpuutarhan laatikot täyttyivät kesän aikana mintusta, timjamista, persiljasta, sitruunamelissasta ja muista aromikkaista ryytimaan antimista. Tosin ne, kuten moni muukin vihannes, vietti lähes koko kesäkuun hallaharson alla.

Viime kesä sopi loistavasti myös keittiöpuutarhan kukkasille. Samettikukat, laventelit, kehäkukat ja kukkimaan päässeet yrtit ilostuttivat pitkälle syksyyn.

Sen sijaan todella yllättävää oli, että hidaskasvuinen ja vähän kylmänarka latva-artisokka ehti sekin tuottaa satoa. Tämän suhteen odotukset olivat todella alhaiset, mutta niin vaan pallero toisensa perään kypsyi ja saimme herkutella itsekasvatetuilla kukinnoilla.

Jos viime kesältä pitää nostaa vain yksi voittaja, olisi se ehdottomasti kaalit (no okei, yksi voittajalaji). Viileä kesä piti kaalien ötökkäkannan kurissa, satoa sai poimia pitkälle syksyyn, kukkakaalit olivat erityisen muhkeita ja kauniita. Niinhän se menee, että yhden epäonni on toisen onni.

Ja sehän tässä puutarhanhoidossa niin kiehtovaa onkin. Ikinä ei tiedä, millainen kesä on edessä. Mikä kasvi nousee satokauden voittajaksi?  Onnistuvatko ”varmat valinnat” myös tänä vuonna? Joka kevät sitä kuitenkin lähtee touhuun täydellä innolla ja suurin odotuksin. Talven jälkeen vain taivas on rajana!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Odotellen

Pakkasen paukkuessa parinkympin tuntumassa on vaikea uskoa, että kohta tarjolla on taas jotakin ihan muuta. Tuntuu kummalta, että keli voi vaihdella näin radikaalisti yhä tammikuussa. Kinosten keskeltä vesisateeseen, paukkupakkasista plussaan.

Kasvihuone uinuu pihan perällä. Käyn säännöllisesti tarkistamassa, että lasit ovat ehjät ja ovi aukeaa. Muistan nimittäin vieläkin, miten eräänä talvena säilytin havujen varjostuskankaita kasvihuoneessa ja ovi oli jäätynyt kiinni kauttaaltaan. Ei auttanut kuin lähteä juuttikangaskaupoille. Kevätahava, eli talvisen tuulen ja auringon yhteisvaikutus, olisi muuten saattanut koitua nuorten havupuiden kohtaloksi.

Kasvihuoneen edustan yrttiruukut ovat hautautuneet lumeen. Sisäpuolella nimitikut odottavat uutta kautta ja tärkeää tehtäväänsä.

Ruukutuspöytä on juuri siinä asussa, mihin se syystöiden yhteydessä jäi. Olin aikaisessa pestä kasvarin perusteellisesti, mutta alati jatkuneessa kosteassa kelissä luovuin koko puuhasta. Hyvin ehtii keväällä. Ja silloin intoakin on taas ihan eri tavalla!

Tomaatinkasvatuksessa käyttämäni vanhat perunalaatikot ovat pinossa terassin takanurkkauksessa. Keväällä tarkistan laatikoiden kunnon, putsaan ne vielä kertaalleen ja kannan ansariin. Tomaatit tulevat näihin laastipaljuissa, eli yleensä perunalaatikot pysyvät hyväkuntoisina ja melko puhtainakin.

Sieltä täältä sojottavat iisopit muistuttavat, että ansarin vieressä on kesäisin vehreä ryytimaa.

Nyt on otettava kaikki ilo irti talvimaisemasta. Luminen puutarha huokuu ihanaa rauhaa. Sekä kasvit että puutarhuri odottavat kevään tuloa. Päivien pitenemisen huomaa jo ihan selvästi ja valkoisenaan hohtava hanki on heijastanut kaivattua lisävaloa. Vielä tammikuussa sitä malttaa antaa kaiken mennä omalla painollaan, mutta kohta tekee jo mieli avittaa kevään tuloa.

Kutkuttavaa odotusta ja piteneviä päiviä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Chilinkasvattajan talvi

Hei taas kaikki lukijat. Toivottavasti syksy ja alkutalvi ovat menneet mukavasti, eikä viherpeukkuilijoilla ole käynyt aika liian pitkäksi. Oma chilisatomme valmistui loppuun lokakuun aikana siirrettyämme kasvit sisätiloihin. Habaneroa ja nagaakin tuli valtavat määrät, piriziä olisimme toivoneet hieman runsaammin. Pienempi ruukku tietysti vaikutti sadon määrään, joten ensivuodeksi hankimme lisää isoja ruukkuja.

Sadonkorjuuta

Sadon korjattuamme leikkasimme talvehtimista varten kasveista melkein kaiken vihreän pois. Jätimme oksiin haarakohtia, mistä kasvi alkaa keväällä tuottaa uutta kasvustoa. Myöhemmin saimme tietää että juuripaakkuakin tulisi pienentää huomattavasti ja siirtää pienempään astiaan talven ajaksi. Juuripaakun ja karsitun kasvin pitäisi olla suhteessa samankokoiset. Jos juuret ovat liian suuret, kasvi pystyy ottamaan vettä enemmän kuin kykenee haihduttamaan vähäisillä lehdillään ja pahimmillaan saattaa jopa kuolla.

Chilejä talvehtimassa omakotitalon kellarikäytävässä noin 10 asteessa

Pääsimme käyttämään herkullista satoamme myös joululahjojen valmistukseen. Keitimme kahta erilaista chilikastiketta, pullotimme hienoihin vanhan ajan lasipulloihin ja pakkasimme lahjaksi ystäville ja perheelle.

Erittäin tulista chilikastiketta ja sweet chiliä

Palataan seuraavan kerran keväämmällä, kun alamme suunnittelemaan kesän kasvatusprojekteja.

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti