Inhokista ihastukseksi – verenpisara

Jos vanhemmiten alkaa vaivata ikänäkö, niin onko olemassa myös ikäkukkia? Tiedättekö, niitä joista on aikaisemmin vannonut, että tätä ei ainakaan tule omaan pihaan. Eikä ainakaan tämän värisenä! Ja sitten iän karttuessa inhokit laimenevat ja muuttuvat parhaassa tapauksessa uusiksi suosikeiksi. Itselleni on käynyt näin verenpisaran kohdalla. ”Ei ikinä!” onkin nyt uusin ihastus.

En tiedä miksi olen pitänyt verenpisaraa vähän tylsän tätimäisenä kukkana. Tästä eksoottisesta kaunottaresta on nimittäin tylsyys kaukana! Kukkahan on oikeasti varsin näyttävä, eikä todellakaan mikään seinäruusu vaan kaiken huomion keskipiste.

Tämän verenpisaran kukat ovat mahtavan kokoiset ja nuppuvaihekin kaunis. Minulle tulee nupuista mieleen kiinalaiset paperilyhdyt.

Verenpisara viihtyy puolivarjosta varjoon. Poista kuihtuneet kukat säännöllisesti, jotta saat nauttia kukinnasta ilman taukoja. Kastelun suhteen verenpisara on vähän kranttu: multa ei saa olla liian märkää eikä toisaalta päästä kokonaan kuivumaan. Löydät hoito-ohjeita verenpisaralle täältä.

Nuokkuvakukkaisella verenpisaralla on rento kasvutapa. Istutin sen korkeaan ruukkuun terassille, jossa kaartuvat versot pääsevät oikeuksiinsa tummaa ruukkua vasten. Kaverina ruukussa on kaunis sirokesäkynttilä. Sen hento olemus ja vaaleanpunaiset pystyt kukinnot keventävät runsasta verenpisaraistutusta.

Lisäksi laitoin ruukkuun sulkahirssin, joka pystykasvuisena tuo lisää elävyyttä istutukseen. Erilaiset koristeheinät ovat nyt kovin suosittuja ja niiden tarjonta on jo lisääntynyt mukavasti.

Minä nautiskelen uudesta suosikistani verenpisarasta. Ja lupaan etten sano enää koskaan ”ei koskaan”. Tällä listalla on ollut muun muassa punakukkainen palavarakkaus. Katsotaan, milloin se hiipii puutarhaamme…