Oikotie onneen

Kun on koko kevään puuhastellut tomaatintaimien ja muiden esikasvatettavien vihannesten parissa, tuntuu melkein huijaamiselta ostaa valmis ja tanakka taimi. Parhaimmillaan sadonkorjuusta pääsee nauttimaan saman tien.

Erilaiset ”pick-&-joy” -kasvit ovat yleistyneet puutarhamyymälöissä ja helpottavat etäiseltä tuntuvaa sadonkorjuun odottelua. Erityisesti näin kylmänä kesänä, kun kaikki (myös puutarhuri) laahaa kovasti jäljessä. On ihanaa päästä nauttimaan sadonkorjuun ilosta ja samalla saa näköä ja väriä kasvihuoneeseen, parvekkeelle tai terassille.

Olen aikaisemmin kokeillut munakoison kasvatusta siemenestä, mutta koleana kesänä satoa tuli niukasti ja homma oli muutenkin hieman turhauttavaa. Viime kesänä valmiina ostettu kasvi tarjosi satoa tasaiseen tahtiin ja oli hieno lisä terassille. Joten tänäkin vuonna edettiin hyväksi havaitulla kaavalla.

Munakoison muoto vaihtelee pallomaisesta pitkulaiseen lajikkeen mukaan. Tällaiset pienihedelmäiset lajikkeet sopivat ruukkukasvatukseen ja pienen tilan keittiöpuutarhaan. Munakoiso nautiskelee lämpimästä ja suojaisesta kasvupaikasta. Se pitää myös ravinteista ja kasvia olisin hyvä lannoittaa aina kastelun yhteydessä.

Munakoison lehdet ovat hauskan nukkaiset ja harmaanvihertävät, kukat yleensä violetit. Kukkien pölyttymistä voi varmistaa täristämällä kasvia hellästi. Alimpia lehtiä voi poistaa, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja sato kypsyy tasaisesti. Itse hedelmä on kauniin kiiltäväpintainen.

Olen hieman huono käyttämään munakoisoa monipuolisesti. Munakoison mieto maku pääsee oikeuksiinsa vasta kypsennettäessä hedelmälihaa. Yleisin tapa lienee paistaa tai grillata suolalla ”itketetyt” munakoisoviipaleet oliiviöljytilkassa.

Kaunis kasvi on mainio lisä keittiöpuutarhaan ja sopii tällaisessa muodossa loistavasti kärsimättömälle köökkipuutarhurille. Oman yksilöni löysin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälästä, jossa oli myynnissä myös ”puolivalmiita” paprika- ja napostelukurkkuruukkuja.