Ihanat oxalikset eli kauniit käenkaalit

Kävin viime vuonna Tukholmassa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Siellä ei voinut olla törmäämättä ihaniin oxaliksiin eli käenkaaleihin. Niitä oli ihan kaikkialla, eri värisinä. Osana isompaa istutusta tai yksittäin ruukuissa.

Messumatkat kuljimme lentäen, joten se rajoitti ikävästi kasvien tuomista. Suomalaiset konkarimessuilijat olivat liikkeellä laivalla ja pakettiautolla, kuola valuen ihailin heidän viherostoksiaan.

Messujen jälkeen suuntasin Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Ja voi että ilo oli ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia, ihan tästä kotikulmilta!

Käenkaalit ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona kesäkukkana ruukkuistutuksissa. Keänkaalit nauttivat valoisasta paikasta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta. Multa saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kesällä käenkaaleja kannattaa lannoittaa säännöllisesti.

Itselleni tuottaa päänvaivaa lähinnä kasvin nimi: käenkaali vai onnenapila? Molempia näkee käytettävän.

Käenkaali täyttää ruukun nopeasti kasvullaan. Yllä olevassa kuvassa keväinen ilta-aurinko on saanut tummalehtisen kolmiokäenkaalin hehkumaan kovinkin punaisena.

Käenkaali kestää pitkälle syksyyn, tämä kuva on otettu viime vuoden syys-lokakuun vaihteessa. Talveksi olen siirtänyt käenkaalin viileään varastoon ja unohtanut oman onnensa nojaan. Keväällä nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Tässä kohtaa käenkaali olisi hyvä myös istuttaa uuteen multaan. Ei kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen hentojen versoja nostellen.

Koko kevät on nyt yhtä heräämistä: kasvien, puutarhan ja puutarhurin. Ihanaa alkanutta kesäaikaa!

Ps. Jos harkitset matkaa Nordiska Trädgårdiin, käy vilkaisemassa fiilikset ja kuvat viimevuotisilta messuilta Kanelia ja kardemummaa blogistani täältä. Viime keväänä messuilla korostui kaunis esillepano sekä harkittu huolettomuus. Itse tykkäsin messuista kovasti, toivottavasti pääsen matkaan taas ensi vuonna!