
Hennot Hattupäät


Elämä voittaa…
Maaliskuu lähestyy loppuaan, mutta talvi pitää sen liepeistä tiukasti kiinni sekoittaen säätilat. Maisema muuttuu minuuttien sisällä hekumallisen kirkkaasta räntää paiskovaksi räkäiseksi nauruksi, kunnes aurinko taas työntyy esiin ja sanoo viimeisen sanan. Jäät sulavat hiljalleen sen raukean katseen alla.

Rannasta rakoilevalla jäällä näkyy silloin tällöin pilkkijöitä..
Viikot ovat menneet nopeasti. Hetket seuraavat toisiaan kiivaasti, juoksevat kuin joku ajaisi takaa, mutta kun aurinko tulee esiin ajan voisi pysäyttää. Sen pehmeä kultainen lämpö lääkitsee kolhuja, voimistaa elämän kilpajuoksun uuvuttamia olentoja.. Lämpö ajaa kylmät ajatukset pakoon, kunnes niitä virtaa mielestä ulos haihtuen tyhjyyteen, ne sulavat kuin jää. Mutta vielä noille kentille uskaltaa samoilla narraamaan vesien kuninkaita ja hovimestareita. Kairalla porattu reikä kertoo jään paksuudesta ja sinne solahtavat siimat syötteineen.

Edellisyönä pinnasta jäätyneet kairanreiät, joista saattaa milloin tahansa löytyä mahdoton vonkale..
Talvi väistyy takavasemmalle. Parin viikon takaiset persiljansiemenet ovat muuttaneet muotoaan; mullasta pilkistää pienen pieniä hattupäitä, jotka odottavat viereensä lisää kylvettyjä multaruukkuja..

Hilpeät hattuset tervehtivät kevättä 🙂