Iloiset jäähyväiset talvelle
Se kävi nopeasti. Kaikkien aikojen pisimmästä talvesta on enää muisto vain. Vaikea uskoa, että kaksi viikkoa sitten hiihdin hyväkuntoisilla laduilla ja olin varma, että lunta on pihalla vielä juhannuksena.
Ensi alkuun kuvaterveisiä toissa viikon puutarhamessuilta: kukkia täydessä loistossaan, väriterapiaa, siemeniä joka lähtöön, kasoittain hauskan näköisiä mukuloita ja juurakoita. Tästä se lähtee.
Pihalla tapahtuu isoja asioita. Raparperi on hurjassa vauhdissa, ja viimeisten lumien alta paljastuu monenmoista. Ihmeellisiä muuten nuo ikivihreät. Pikkutalvio ei ole raskaasta lumikuormasta ja aurasta hätkähtänyt. Syksyllä ruukusta maahan siirtämäni timjami vaikuttaa olevan voimissaan. Ammoisesta jouluasetelmasta kotoisin oleva muratti kurottautuu muuria vasten. Vuorenkilpi oikoo raukeana lehtiään. Matalat havut odottavat vielä täyttä paljastumistaan…
Siemenkylvöksistäni köynnöskrassit ovat jo noin parikymmentä senttiä pitkiä, joten tukikeppejä tarvitaan jo. Basilika on vaatimattoman oloista edelleen, mutta timjamista ei näy jälkeäkään. Onneksi kasvimalle siirretty, ystävältä saatu timjamin alku kesti kuin kesti kovan talven. Haluaisin lempiyrttejäni pihalla kuitenkin moneen paikkaan, kasvimaan lisäksi ainakin myös uuteen istutuslaatikkoon, joka sijoitetaan kätevästi mahdollisimman lähelle keittiötä.
Vaikka maa on vielä jäinen, pääse pihalla jo haravaa heiluttamaan, mukavaa. On aika siirtyä asteittain lattiakasvimaalta puutarhaan!