Risuja ruusujen sijaan
Ei tullut kukkia maljakkoon tuomistani onnenpensaan oksista, kuten ennen. Oksiin avautuikin pelkät lehdet. Näin voi näemmä onnenpensas joskus yllättää. Mahtoiko syynä olla se, että kyseiset oksat olivat liian nuoria? Ja mistähän tämän olisi voinut todeta oksia pensaasta taitellessa? Oppia ikä kaikki, ja yllätyksiä. Käkkäräiset omenapuun oksat ovat myös reilun viikon ajan odotelleet maljakossa puhkeamistaan k u k k a a n.
Samaan aikaan toisaalla, tosi viherpeukaloilla, koti kukkii jo täyttä, kuten kuvista näkyy. Moni lehtikaktuksen omistaja saa parhaillaan nauttia upeasta kukinnasta. Viehättävä perunanarsissi tarjoaa kauniin kukinnan lisäksi myös hyvää tuoksua.
Viimeisetkin pääsiäisruohot on nyt syöty, tai oikeammin juotu. Käytin ravitsevat vehnänoraat terveelliseen ja hyvään smoothieen. Ei maistunut ruoholta. Kuvan juoman resepti on helppo: vehnänorasmehua, banaania, mustikoita ja hiukan marjajugurttia. Vehnänorasmehun tein pyöräyttämällä sauvasekoittimella vehnänoraita pienessä vesimäärässä ja siivilöimällä lopuksi ruohot pois. Ruohoja ei lukemani mukaan kannata syödä, ainakaan isoja määriä. Ihan oikeaoppinen tapa olisi myös ollut käyttää mehun tekoon puristinta.
Kylvin tällä viikolla lisää basilikaa. Edellinen kylvös on voimissaan, muttei vielä kovin vahvassa kasvussa. Osa hennoista taimista kuihtui jostain syystä pois. Olisiko kylvöajankohta ollut liian varhainen tai multa huonolaatuista. Laitoin viikolla myös timjamin ja köynnöskrassin siemenet multaan.
Istuttamastani mangon siemenestä ei näy merkkiäkään mullan pinnalla. Se siitä kokeilusta tällä kertaa siis. Joka tapauksessa hedelmien siemenet ovat kiehtovia kasvatettavia ja kivoja kokeiluja. Olen kokeillut useampaa lajia. Parhaiten on menestynyt sitrushedelmän siemenestä kasvatettu kasvi, joka on ollut ilonamme jo yli 15 vuotta. En edes muista, onko kyseinen kasvi appelsiini, sitruuna, mandariini vai greippi. 130 cm mittainen ”appelsiinipuu” on kuitenkin kodin kasveistamme se, jolla on eniten tunnearvoa ja josta huolehditaan suurimmalla hartaudella.
Viime kevättalvi oli appelsiinipuulle kriisin paikka. Kasvi nimittäin tiputteli lähes kaikki lehtensä ja kasvatti varteensa terävät piikit. Joka päivä lattialla oli kasapäin pudonneita lehtiä. Puu näytti surkealta. Vasta kesä raikkaassa ulkoilmassa sai aikaan ihmeen: puu elpyi, kasvoi hurjasti, teki uusia versoja ja alkoi kukoistaa! Ei se tällä hetkelläkään näytä kuitenkaan viherkasvien kuningattarelta. Tarinan pointti onkin se, että rakkaimmat kasvit eivät välttämättä olekaan ne kauneimmat.
