Sakset soimaan ja sahat laulamaan

Jippii, nyt pääsee jo puutarhatöihin! Välineiksi vain oksasakset ja saha, ja pihahommat alkakoot. Vanhan puutarhatiedon mukaan kevättalvi on nimittäin parasta aikaa hedelmäpuiden kuten omenan, päärynän, luumun ja kirsikan hoitoleikkauksille. Leikkaamalla parannetaan puun satoisuutta ja vahvistetaan sitä kestämään runsaankin sadon painoa. Samalla hoidetaan puun ulkonäköä, mikä ei ole merkityksetön seikka sekään. Kauniissa, sopusuhtaisissa hedelmäpuissa silmä lepää kaikkina vuodenaikoina.

Karsimalla oksien joukosta kuolleet ja ränsistyneet sekä väärään suuntaan ja liian tiheästi kasvat saadaan puusta elinvoimainen ja vahva. Hedelmäpuu hyötyy siitä, kun sitä leikkaa vähän kerrallaan, tarvittaessa vaikka joka vuosi. Ei siis yhdellä kertaa liian radikaaleja toimenpiteitä. Erityisen tärkeää leikkaus on nuorelle omenapuulle. Kirsikkapuu sen sijaan pärjää vähäiselläkin leikkauksella.

Kannattaa muistaa tuoda leikattuja oksia sisälle maljakkoon, niin saa aikaisen kevään. Itse odottelen parhaillaan omenankukkien puhkeamista, ja kokeiluna maljakossa on myös rusokirsikan oksa. Rusokirsikkaa ei toki koristepuuna muuten tarvitse leikata.

Viiniköynnös Zilgan leikkaaminen neuvotaan ajoittamaan kesään tai syksyyn, sillä kevätleikkaus saa versot vuotamaan liikaa. Oman nuoren viiniköynnökseni leikkasin ensimmäistä kertaa viime syksynä. Aloittelevana viininviljelijänä leikkaamisessa riittää vielä paljon opeteltavaa, joten rypäleet tulevana kesänä olisivat iso yllätys. Ylempi kuva on lähtökohta, alempi tavoite.

Karhunvadelman leikkasin myös ohjeiden mukaisesti jo syksyllä. Siitä leikataan nimenomaan satoa tuottaneet versot kokonaan pois, maanrajaa myöten. Satoa tuottamattomat versot sen sijaan jätetään leikkaamatta. Kesällä karhunvadelman kukkineista versoista neuvotaan myös leikkaamaan noin puolet, mikä edistää marjojen kehittymistä.

Leikkaaminen on tarkkaa puuhaa. Siinä täytyy todella tietää, mitä tekee: mitkä oksat ja versot leikataan, mistä kohdasta ja milloin. Olen kantapään kautta oppinut, että hyvät hoito-ohjeet ovat puutarhurille kullanarvoiset. Ohjeisiin kannattaa tutustua huolella, sillä epäonnistuminen sadontuotannossa selittyy usein juuri väärällä hoidolla. Minulle on käynyt niin esimerkiksi kerran karhunvadelman kanssa. Olin ohjeita katsomatta leikannut kaikki versot maan tasalle – tietämättömänä siitä, että marjat tulevat edellisen kesän versoihin.

Suosittelen lämpimästi lukemaan Viherpeukaloiden hoito-ohjeita useita kertoja, myös kasvin istuttamisen jälkeen. Siitä se puutarhanhoito nimittäin vasta alkaa!

Ajankohtaisena vihervinkkinä vielä: terveellistä vihreää saa helposti versottamalla vehnänorasta. Itse leikkaan pitkäksi venähtänyttä kasvustoa smoothien sekaan, pienenä silppuna ettei terä mene jumiin. Tottumattoman kannattaa aloittaa pienellä määrällä, sillä vehnänoras on hyvin voimakasta. Versoissa on vitamiinien lisäksi mineraaleja, entsyymejä, lehtivihreää, kuituja ja antioksidantteja. Pääsiäistä ei tarvitse odottaa – ruohoa voi kasvattaa jo nyt.