Punaposkista joulua
Punaposkinen omena on joulun perinteinen herkku. Kotimaiset omenat ovat talvellakin mielestäni paras tapa nauttia tästä vitamiinipommista. Näin hedelmän voi syödä kuorineen päivineen. Kotimaisia omenoita on joulun aikaan enää harvoin tarjolla, mutta onneksi itselläni riittää syksyn satoa vielä monessa eri muodossa.
Kuivattujen omenarenkaiden lisäksi pakastimesta löytyy sekä sosetta että raasteen kaltaista omenamurskaa. Vinkkinä omenamurskaan: koettuani raastamisen työlääksi päädyin omenalohkojen murskaamiseen sauvasekoittimen lisäosakipolla, jossa on pyörivä terä pohjassa. Paljon kätevämpää ja nopeampaa. Tuoreena pakastettu omenamurska on nimittäin mitä mainion raaka-aine mehevään jouluiseen kuivakakkuun.
Jouluomenakakku
- 150 g margariinia
- 1,5 dl sokeria
- 0,5 dl siirappia
- 2 munaa
- 4 dl vehnäjauhoa
- 2 tl leivinjauhetta
- 4 dl omenaraastetta
- 1 dl maitoa
- 2 tl kanelia
- 2 tl kardemummaa
- ripaus jauhettua neilikkaa ja muskottia
Huom. Tein itse yllä olevan taikinan puolitoistakertaisena 1,8 litraa vetävään vanhan ajan kakkuvuokaani.
Voitele kakkuvuoka ja lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, hyvin vatkaten. Sekoita seokseen lopuksi kaikki muut aineet varovasti. Paista kakku uunin alimmalla tasolla noin tunnin ajan. Jäähtyneen kakun voi tarjolle laitettaessa koristella päälle sirotetulla tomusokerilla.
Jouluun kuuluvat perinteisesti kaukaisista maista kotoisin olevat mausteet, joista en ole kuullut yhtäkään kasvatettavan pohjoisissa puutarhoissamme. Kakkuun lisättyjen kanelin, kardemumman, neilikan ja muskotin lisäksi jouluista makua ja tuoksua kotiin tuovat neilikka, inkivääri, pomeranssi ja tähtianis.
Löysin muuten kirjoituksia siitä, että joulun mausteilla voi olla myös terveysvaikutuksia. Niiden kerrotaan muun muassa auttavan ruoansulatusta ja helpottavan ylensyönnin oireita sekä alentavan rasva- ja sokeriarvoja. Tiedä sitten, mikä on oikea annostus… Lisää voit lukea vaikka tästä.
Viherkasvipuolella iloa vuoden pimeimpään aikaan tuovat viirivehkan auennut kukka sekä kukintaansa työhuoneessa edelleen jatkava orkidea. Muuten kodin kasvit elävät ankeinta kitukauttaan, ja useimmissa on selviä merkkejä kunnon jatkuvasta rapistumisesta.
Appelsiinipuummekin pudottelee taas lehtiä. Uskon sen kaipaavan Välimeren talveen kuuluvia viileitä 5 asteen öitä, aamusumua, tihkusadetta, auringonpaistetta, leppeitä tuulia.
Kotikasvattamisen tarpeet on tyydytettävä ituja idättämällä ja herneitä versottamalla. Herneenversotkaan eivät juuri jaksa tehdä lehtiä, honteloa vartta vain. Tulkoon valkeus ja valoisammat päivät, ja pian. Rauhallista joulun aikaa kaikille viherpeukaloille, ja katse kohti kevättä.
