Luonnonhelmassa, aamukasteessa

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa luonnonkukista. Olen yrittänyt jättää omaan pihaani myös tilaa luonnon omalla jäljelle. Parhaassa tapauksessa se vain täydentävää pihaa, huonoimmassa tapauksessa joutuu tekemään paljon töitä, että tätä jälkeä saa muokattua.

Joka kesäiseen taisteluun esimerkiksi voikukkia vastaan olen ottanut parina viimeisenä vuotena eri asenteen. Nykyään voikukat voivat päätyä meillä ruokapöytään. Voikukat kannattaa kerätä ennen kuin ne aukeavat eli nuppuina. Nuput vaan pannulle yhdessä laadukkaan oliiviöljyn ja valkosipulin kanssa. Makua voi aina piristää puristamalla esimerkiksi happamaa limeä tai sitruunaa sekaan, myös hunajaa voi kokeilla kuullottamisen loppuvaiheessa. Tämän jälkeen voikukannuput voi lisätä vaikka vuohenjuustosalaattiin, johon ne sopivat erityisen hyvin.

Luonnonkukkien positiiviset puolet ajavat kyllä selvästi ohi pienet vastoinkäymiset, joita joudumme kohtaamaan itse muokatuissa pihoissamme.

Parasta aikaa ihastella tai kuvata luonnon omaa kädenjälkeä on aamukasteessa. Nämä kuvat on otettu todella aikaisin aamulla, kun luonto on vielä koskematon ja se huokuu elinvoimaa.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä upeasta luonnonkukasta on herkkä kissankello. Se on monivuotinen ruoho, joka on hyvin yleinen. Onpa kissankello päätynyt myös Keski-Pohjanmaan maakuntakukaksi.

Miten kauniita ovatkaan tuomet ja syreenit puoli viiden aikaan aamulla tai pelto täynnä kiiltäviä sadepisaroita? Itse luonto myös on paras apu pihasuunnittelussa. Se on vinkkejä täynnä, kun vain osaa etsiä. Tätä ”luonnonpihaa” meillä Suomessa riittää ja mikä parasta, se on meidän kaikkien ulottuvilla.