Pihapuuhia
Syksyn eteneminen näkyy pihalla muun muassa siinä, että komposti saa uutta sisältöä. Meillä komposti on yksinkertaisinta mallia laudoista rakennettu kehikko, jonne kerätään puutarhan ”roskat” eli nopeasti maatuvat kasvinosat kuten pudonneet lehdet, perennojen lakastuneet osat, kesäkukat, rikkaruohot ja yksivuotisten vihannesten kasviosat. Olen ottanut tavaksi kasata haravoidut havunneulaset muualle niiden happamuuden vuoksi. Ja meillä havunneulasia satelee maahan reilusti enemmän kuin lehtiä.
Haravoin ison osan lehdistä kätevästi suoraan puiden ja pensaiden alle, jossa ne saavat suojata kasvien juuria ja mehevöittää maata syksyn ja talven ajan. Jätän paikoilleen myös osan lakastuvista perennoista, kuten kuunliljat ja tarha-alpin. Keväälle siirrettynä työ on selkeäsi pienempi, kun lehdet ovat jo valmiiksi kutistuneita. Tässä tapauksessa laiskuudesta on myös etua, sillä maatuvien lehtien ravinteita pääsee näin liukenemaan suoraan kasvupaikalle puiden, pensaiden ja perennojen juuriston hyväksi.
Varsinainen iso haravointirumba koskee nurmikkoalueita, kulkuväyliä ja kivetyksiä. Nurmikolta on välttämätöntä haravoida, jottei se tukahdu lehtien ja havunneulasten alle. Oravatkin roskaavat melkoisesti syödessään käpyjen siemeniä ja tiputtaessaan kävyn muut osat huolettomasti maahan. Niiden touhuja on kyllä hauska seurailla.
Kesä on päättymässä myös viherkasvien osalta. Kannoin viirivehkan ja appelsiinipuun jo pihalta sisälle, suihkun kautta. Pitkä kesä ulkoilmassa tekee kasveille uskomattoman hyvää. Mikään lannoite on saa niitä kukoistamaan niin kuin oleskelu avoimen taivaan alla. Appelsiinipuu on venähtänyt jo 1,80 metrin pituuteen. Osa kasveista saa vielä hetken jatkaa ulkoilua.
Sen verran pidän vielä kesästä kiinni, että puutarhakalusteissa pysyy pehmusteet jonkin aikaa paikollaan. Aurinkovuode on puutarhurin suosikkilepopaikka – edelleen, ja tarvittaessa vaikka viltin alla.