Kevätpäiväntasauksen tällä puolen
Kevätpäiväntasaus ohitettu, eli kevät etenee ainakin kalenterissa. Valoa riittää, vaikka lämmön kanssa onkin ihan toisin. Pienet hiirenkorvat ovat puhjenneet maljakon koivunoksiin, basilikakylvös vihertää ja herneenversoja riittää.
Vehnänoraat lattialla maistuvat ainakin koiralle. Ne ovatkin todellista terveysruokaa. Pitäisi vain keksiä, kuinka ruohon makuisen vehnänoraan saa valmistettua maistuvaan muotoon. Smoothiet lienevät suosituimpia käyttötapoja, pitääpä kokeilla! Vehnänjyvistä idätetyt idut sen sijaan maistuvat ihan vaikka sellaisenaan. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin salaatin joukossa, ihan kuten herneenversotkin.
Nyt on hyvä ajankohta lisätä ja elvyttää vanhoja huonekasveja. Rupsahtaneen kasvin elvyttäminen elävien kirjoihin on hauskaa puuhaa, eikä siinä oikeastaan menetä mitään, vaikkei onnistuisikaan. Itse onnistuin viime keväänä jatkamaan ruman, liian pitkäksi ja honteloksi venähtäneen palmun elämän kahtena tuoreen näköisenä kasvina. Katkaisin palmun varren, ja jonkin ajan kuluttua ruukkuun jäänyt tyvi teki uuden hienon latvan. Lyhennetty varsiosa taas päätyi uuteen ruukkuun tehtyään vesilasissa uudet juuret. Helppoa!
Muistutukseksi myös, että pääsiäisen ja kevään ruukkukukat, esikot ja narsissit, voi kevään tullen istuttaa ulos jatkamaan kasvuaan. Myös jouluasetelmista löytyy usein istutettavaa. Omalla pihalla on jo vuosia viihtynyt alun perin jouluasetelmasta siirretty muratti.
Viikon eksoottisena kokeiluna istutin ruukkuun mangon siemenen, mistä en oikeastaan paljoa odota, saas nähdä… Palmusunnuntaina ainakin on tiedossa väriä katunäkymiin ja kotioville asti. Virpojia odotellessa viikonloppuun!
