Niin kaunista
Kohtasin pyörälenkillä aivan ihanan näyn: kukkakedon täynnä erilaisia kukkia. Mahtoikohan kyseessä olla hieno ele kaupungilta, sillä samalla paikalla on joskus aiemmin ollut kaupungin kylvämiä kukkia, joita on saanut vapaasti käydä poimimassa. Keräsin joka tapauksessa pellon laidalta pienen kimpun, jotta sain ikuistettua ne kuvaan.
Kauneimmillaan ja pisimpään kedon kukat ihastuttavat kuitenkin juuri kasvupaikallaan, jossa mahdollisimman moni pääsee ihastelemaan niitä. Samalla tavalla kauniista pihoista ja puutarhoista saavat nauttia myös lähialueen asukkaat ja ohikulkijat. Itsekin ihastelen ohi kulkiessani naapuruston syysleimuja, syyshortensioita, kultapiiskuja ja pensashanhikkeja, vaikka omalla pihalla ei nyt kuki mikään.
Parhaimmillaan hieno piha saa ihastelujen ohessa innostettua keskinäiseen ajatusten vaihtoon, jos itse puutarhurikin sattuu olemaan paikalla. Puutarhanhoito yhdistää, ja siitä on helppo ammentaa jutunaiheita. Varsinkaan puutarhapalstoilla ja uusilla ryhmäpuutarha-alueilla ei kuuleman mukaan tarvitse olla kysymyksineen koskaan yksin, ja aloittelijakin saa neuvot ja vinkit ihan naapurista.
Jos omassa lähipiirissä ei satu olemaan innokkaita puutarhaharrastajia, voin vinkata, että Viherpeukaloiden Facebook-sivu www.facebook.com/viherpeukalot on hyvä paikka jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoa.
Yöt ovat tulleet jo sen verran viileiksi, että nostin tomaatit ja chilipaprikat sisälle loppukypsytykseen. Paluu osittain takaisin lattiakasvimaalle siis. Kunhan viimeinenkin sato on korjattu, siirrän tomaatin varret kompostiin. Chilipaprikat vien lopuksi autotalliin, sillä ajattelin kokeilla, säilyisivätkö ne hengissä talven yli.
Ohessa olevassa kuvassa näkyy, kuinka paljon pihamänty kasvoi alkukesän aikana. Meillä niitä on aika monta, ja koska kasvua ei voi pysäyttää, on lähiaikoina edessä tavallista järeämpää puutarhanhoitoa. Pian on sahalla töitä…