Täyttä kesää vielä

Kyllä vain itse kasvatetut tomaatit maistuvat paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut. Sen huomaa vasta itse maistettuaan. On mahtavaa käydä joka päivä kurkistamassa, paljonko uusia tomaatteja on kypsynyt. Tomaatin kasvatus avoterassilla onnistuu näemmä mainiosti, ja vieläpä terassin varjoisammalla puolella, johon aurinko ei montaa tuntia päivässä osu. Kasvien päälle viritetty muovi auttaa varmasti paljon. Joka kerta kun käyn kurkistan muovin alle, sieltä pölähtää kasvihuonemainen tuoksu ja lämpö. Oikeissa kasvihuoneissa ja lasitetuilla parvekkeilla tomaatteja ja muita vihanneksia on saanut korjata jo kauan, mutta todistetusti kasvatuksen makuun pääsee myös ilman kasvihuonetta. Meillä makoisat herkut maistuvat kaikille, karvaisellekin perheenjäsenelle.

Oman karhunvadelman vetäessä henkeä saimme rasiallisen niitä tuliaisena. Näitä meilläkin riitti viime kesänä – ja varmasti taas ensi vuonna pitkäksi venähtäneet pensaat notkuvat komeannäköistä mustaa marjaa.

Pihan kukkaosastolla on tällä hetkellä hiljaista, mutta puutarhan väriläiskänä toimii punamarjainen makeapihlaja. Marjat näyttävät oikein hienoilta, mutta mikähän lie nakertanut sen lehtiä. Meillä väriä pihaan tuovat pääasiassa puut. Vaikka vielä on kesää, niin tavallaan jo odotan rusokirsikan leiskuvanpunaista syysasua.

Runsaista kukkivista kukista nauttiva puutarhuri saa suunnitella pihansa istutukset huomioiden eri lajien kukinta-ajat. Näin saadaan luotua piha, joka kukki keväästä syksyyn. Syksy onkin erittäin hyvää istutusaikaa, joten nyt kannattaa miettiä, miltä halua pihansa näyttävän ensi kesänä.

Istutin muuten kokeen vuoksi huonekasvina olleen, alun perin Kanarialta ostetun aloe veran ulos. Kasvi oli jo ajat sitten menettänyt muotonsa ja näytti niin rumalta, että harkitsin jo monta kertaa sen heittämistä pois. Nyt se on saanut uutta virtaa ja näyttää upeammalta kuin koskaan. Mahtaakohan se talvehtia ulkona.

Ohessa kuvia ruukkuistutuksistani, joissa on lajeina mehitähteä ja hurmesilkkiheinää. Helppohoitoista, ja mielestäni oikein näyttävää. Nämä istutukset siirrän myöhemmin syksyllä maaperään, ja sieltä taas keväällä takaisin ruukkuihin. Puutarhaluonnon kiertokulkua. Heinä on vasta keväällä Viherpeukaloilta ostamaani, ja on päässyt ruukussa näin hyvään vauhtiin. Pistäytyminen lähimetsäänkin kannatti – kuvassa ensimmäiset keräämäni tatit.