Inhokista ihastukseksi – verenpisara

Jos vanhemmiten alkaa vaivata ikänäkö, niin onko olemassa myös ikäkukkia? Tiedättekö, niitä joista on aikaisemmin vannonut, että tätä ei ainakaan tule omaan pihaan. Eikä ainakaan tämän värisenä! Ja sitten iän karttuessa inhokit laimenevat ja muuttuvat parhaassa tapauksessa uusiksi suosikeiksi. Itselleni on käynyt näin verenpisaran kohdalla. ”Ei ikinä!” onkin nyt uusin ihastus.

En tiedä miksi olen pitänyt verenpisaraa vähän tylsän tätimäisenä kukkana. Tästä eksoottisesta kaunottaresta on nimittäin tylsyys kaukana! Kukkahan on oikeasti varsin näyttävä, eikä todellakaan mikään seinäruusu vaan kaiken huomion keskipiste.

Tämän verenpisaran kukat ovat mahtavan kokoiset ja nuppuvaihekin kaunis. Minulle tulee nupuista mieleen kiinalaiset paperilyhdyt.

Verenpisara viihtyy puolivarjosta varjoon. Poista kuihtuneet kukat säännöllisesti, jotta saat nauttia kukinnasta ilman taukoja. Kastelun suhteen verenpisara on vähän kranttu: multa ei saa olla liian märkää eikä toisaalta päästä kokonaan kuivumaan. Löydät hoito-ohjeita verenpisaralle täältä.

Nuokkuvakukkaisella verenpisaralla on rento kasvutapa. Istutin sen korkeaan ruukkuun terassille, jossa kaartuvat versot pääsevät oikeuksiinsa tummaa ruukkua vasten. Kaverina ruukussa on kaunis sirokesäkynttilä. Sen hento olemus ja vaaleanpunaiset pystyt kukinnot keventävät runsasta verenpisaraistutusta.

Lisäksi laitoin ruukkuun sulkahirssin, joka pystykasvuisena tuo lisää elävyyttä istutukseen. Erilaiset koristeheinät ovat nyt kovin suosittuja ja niiden tarjonta on jo lisääntynyt mukavasti.

Minä nautiskelen uudesta suosikistani verenpisarasta. Ja lupaan etten sano enää koskaan ”ei koskaan”. Tällä listalla on ollut muun muassa punakukkainen palavarakkaus. Katsotaan, milloin se hiipii puutarhaamme…

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Bloggaaja

Marian hyötytarhassa

Marian hyötytarhassa kokeillaan, kokataan ja kuvataan. Viherpeukaloiden blogin vieraskynäilija on innokas kotipuutarhuri, joka haluaa ruokkia perheensä luomusti ja opettaa lapsilleen kasvun ihmeitä. Rakkaan harrastuksen äärellä ollaan pilke silmäkulmassa ja opitaan usein kantapään kautta. Maria kirjoittaa arjen iloista myös Kanelia ja kardemummaa –blogiin.

6 Responses to Inhokista ihastukseksi – verenpisara

  1. Between

    Minulle on käynyt samoin. Ajattelin joskus, että ei kiitos, ei verenpisaraa meille. Ja nyt niitä on ollut jo useampana kesänä ja yhden sain jopa talvetettua viime talven yli. Kasvatin omani pistokkaista ja odottelen nyt nuppujen avautumista.

  2. Marian hyötytarhassa

    Ooh, eli ne todellakin vievät mukanaan! Missä talvetit verenpisaran, ihan kotona sisätiloissa vai jossakin viileässä tilassa? Ihanaa kukinnan odottelua!

  3. Kati

    Miten ois yksi mustasilmäsusanna? 😀

  4. Anu

    En tiedä onko kyseessä ikä vai puutarhamaun kehittyminen, mutta olen parina viime vuonna alkanut tykätä mm. punalehtisistä kasveista, joita aiemmin syvästi inhosin. Nyt harkitsen omaan puutarhaani, mutta haluan olla paikasta varma, ennen kuin laitan mitään. Sama on käynyt muuten hopean värisille kasveille kuten nukkapähkämö! Mihin tämä vielä päätyykään 😀

  5. Marian hyötytarhassa

    Kati, hmmmm…tätä täytyy mietiskellä… Jospa se sitten ensi kesänä 😀

  6. Marian hyötytarhassa

    Anu,

    ihan sama homma täällä! Ja olen vakuuttunut, että se johtuu juurikin tuosta mainitsemastasi sofistikoituneesta puutarhamaun kehittymisestä eikä suinkaan vanhenemisesta 😀

Jätä kommentti