Yhä ahkerasti kukkivat ahkeraliisat

Oli kesä sitten vetinen, hikinen tai kuiva, ahkeraliisat kukkivat ahkerasti aina kesän alusta loppuun asti. Istutin näitä helppohoitoisia kesäkukkia omenapuun alle, niin kuin olen tehnyt jo monena vuonna. Aikaisempi postaus aiheesta löytyy täältä. Alla olevassa kuvassa on tilanne istutuspäivänä, Lue koko kirjoitus

Viiniköynnös tuo iloa myös ruukussa

Minulla on pari syksyä vanha viiniköynnös, jonka sain ilmaiseksi puutarhamyymälästä sen sulkiessa oviaan talven tullen. Olen pitkään haaveillut omasta viiniköynnöksestä, mutta tontilta ei ole tahtonut löytyä sopivaa kohtaa sen kasvattamiseen. Kasvihuoneessa köynnös ei pääsisi maakosketukseen ja muualta en ole Lue koko kirjoitus

Kurkistus kaalimaalle

Kävin pitkästä aikaa kurkkimassa kaalimaalle. Poistin harsot kaalipenkin päältä vasta pari viikkoa sitten ja nyt kaalit ovat saaneet olla takapihan kasvulaatikossa lähinnä itsekseen ja satunnaisen kastelun varassa. Vettä kun ei taivaalta tule vieläkään. Kaalipenkki näyttää onneksi komealta. Lehdet ovat ehjiä Lue koko kirjoitus

Taimien siirto suurempiin ruukkuihin ja kokkailua chileistä

Moi kaikille! Toivottavasti kuumasta paahteesta huolimatta kasvit voivat hyvin ja puutarhat vihertää sekä tuottaa satoa. Meidän parvekkeella chilit voivat erinomaisesti ja kypsiä hedelmiä on saatu jo omaan sekä lähipiirin käyttöön. Heinäkuun alussa siemenestä kasvatetut taimet alkoivat olla jo tarpeeksi suuria Lue koko kirjoitus

Yrttilaatikko - räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä  p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi! Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon Lue koko kirjoitus

Hennot Hattupäät

Elämä voittaa…

Maaliskuu lähestyy loppuaan, mutta talvi pitää sen liepeistä tiukasti kiinni sekoittaen säätilat. Maisema muuttuu minuuttien sisällä hekumallisen kirkkaasta räntää paiskovaksi räkäiseksi nauruksi, kunnes aurinko taas työntyy esiin ja sanoo viimeisen sanan. Jäät sulavat hiljalleen sen raukean katseen alla.

Rannasta rakoilevalla jäällä näkyy silloin tällöin pilkkijöitä..

Viikot ovat menneet nopeasti. Hetket seuraavat toisiaan kiivaasti, juoksevat kuin joku ajaisi takaa, mutta kun aurinko tulee esiin ajan voisi pysäyttää. Sen pehmeä kultainen lämpö lääkitsee kolhuja, voimistaa elämän kilpajuoksun uuvuttamia olentoja.. Lämpö ajaa kylmät ajatukset pakoon, kunnes niitä virtaa mielestä ulos haihtuen tyhjyyteen, ne sulavat kuin jää.  Mutta vielä noille kentille uskaltaa samoilla narraamaan vesien kuninkaita ja hovimestareita. Kairalla porattu reikä kertoo jään paksuudesta ja sinne solahtavat siimat syötteineen.

Edellisyönä pinnasta jäätyneet kairanreiät, joista saattaa milloin tahansa löytyä mahdoton vonkale..

Talvi väistyy takavasemmalle. Parin viikon takaiset persiljansiemenet ovat muuttaneet muotoaan; mullasta pilkistää pienen pieniä hattupäitä, jotka odottavat viereensä lisää kylvettyjä multaruukkuja..

 

Hilpeät hattuset tervehtivät kevättä 🙂

 

 

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Ihanat oxalikset eli kauniit käenkaalit

Kävin viime vuonna Tukholmassa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Siellä ei voinut olla törmäämättä ihaniin oxaliksiin eli käenkaaleihin. Niitä oli ihan kaikkialla, eri värisinä. Osana isompaa istutusta tai yksittäin ruukuissa.

Messumatkat kuljimme lentäen, joten se rajoitti ikävästi kasvien tuomista. Suomalaiset konkarimessuilijat olivat liikkeellä laivalla ja pakettiautolla, kuola valuen ihailin heidän viherostoksiaan.

Messujen jälkeen suuntasin Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Ja voi että ilo oli ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia, ihan tästä kotikulmilta!

Käenkaalit ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona kesäkukkana ruukkuistutuksissa. Keänkaalit nauttivat valoisasta paikasta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta. Multa saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kesällä käenkaaleja kannattaa lannoittaa säännöllisesti.

Itselleni tuottaa päänvaivaa lähinnä kasvin nimi: käenkaali vai onnenapila? Molempia näkee käytettävän.

Käenkaali täyttää ruukun nopeasti kasvullaan. Yllä olevassa kuvassa keväinen ilta-aurinko on saanut tummalehtisen kolmiokäenkaalin hehkumaan kovinkin punaisena.

Käenkaali kestää pitkälle syksyyn, tämä kuva on otettu viime vuoden syys-lokakuun vaihteessa. Talveksi olen siirtänyt käenkaalin viileään varastoon ja unohtanut oman onnensa nojaan. Keväällä nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Tässä kohtaa käenkaali olisi hyvä myös istuttaa uuteen multaan. Ei kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen hentojen versoja nostellen.

Koko kevät on nyt yhtä heräämistä: kasvien, puutarhan ja puutarhurin. Ihanaa alkanutta kesäaikaa!

Ps. Jos harkitset matkaa Nordiska Trädgårdiin, käy vilkaisemassa fiilikset ja kuvat viimevuotisilta messuilta Kanelia ja kardemummaa blogistani täältä. Viime keväänä messuilla korostui kaunis esillepano sekä harkittu huolettomuus. Itse tykkäsin messuista kovasti, toivottavasti pääsen matkaan taas ensi vuonna!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Ruuhkavuositarhurin unelmat…

… ne ne ovat ainakin minun päässäni valtaisia, mutta ei tässä oltaisi nimimerkin väärttejä, ellei todellisuudessa toteutukset olisi, sanottaisiinko, niukempi, sanottaisiinko ruuhkavuosien realiteetteihin muokkaantuvia tai ajoittain jopa nuupahtavia. Niin. Koska lapset. Työt. Se väitöskirja. Purjeveneen yhteisomistus. Koska reissut. Koska päiväkoti, eskari, maksalaatikko, pikkulegot ja joka ilta pyörivät tiskikone ja pyykinpesukone. Elämässä on kaikenlaista mihin sitä aikaansa saa ihan kiitettävissä määrin hassattua. Mutta yksi niistä on puutarha.

Viime syksynä. Ihana rehevä, vähän räjähtäneen näköinen puutarhamme. No okei, heti ruohonleikkuun jälkeen tilanne näytti taas paljon huolitellummalta… 😉

Ja se puutarha onkin sitten tämä meidän perheen suuri yhteinen rakkauden kohde: siirtolapuutarha. Pieni punainen mökki (jatkuvan remontoinnin kohde, kuinkas muuten?) toimii tukikohtana myös talvisaikaan, mutta kesät, voi pojat, ne ne on kaupunkilaismökkeilijän piehtarointiaikaa. Talvisin asumme muutaman kilometrin päässä mökistämme. Esikoisen kanssa puhumme sujuvasti kotikodista ja mökkikodista. Niin paljon luuhaamme mökillä silloin kun ei kylmimmät kuukaudet ole käsillä. Mökiltä kuljemme töihin ja tarhaan, vieraisille, kauppaan, saunaan ja kaupungille. Pikkuisen mökin pikkuiset puitteet eivät ahdista yhtään. Piha on meidän mittapuulla iso ja möngittävää riittää koko perheelle.

Rouvalla niin muikea ilme. Onnellinen syksyinen viikonloppu 2016. Aurinko paistoi ja hellehattu oli ahkerassa käytössä. Omenat kypsyivät vauhdilla ja pojat söivät niitä suoraan puusta. Myös siis taapero. Alimmat oksat notkuivat pikku-ukonkin ulottuvilla.

Puutarhan hoito on meillä sellaisella amatöörimäisellä rakkaudella hallussa. Ruuhkavuositarhurin rakkaudella. Taistelut valitaan sen mukaan kuinka järki päässä ja analyyttisen viileitä strategeja nyt sillä päähänpistohetkellä satutaan olemaan. (Kröhm.) Suuruudenhulluus kulkee käsi kädessä tietämättömyyden kanssa. Sanokaa minun sanoneen. Me kokeillaan ja tartutaan uhkarohkeudella saksiin, pistosahaan (se on kuin raid. Yllättävän kätevä niin kotona kuin puutarhassakin) tai naapurin moottorisahaan (ai kamala! Vuokko, se tosiaan on vieläkin meillä lainassa!!)

 

Rikkaruohoa on välillä niin, että meinaa hermot mennä. Sitä mukaan kuin saa aseteltua kiviä kivaksi asetelmaksi niin taapero käy ne kieputtamassa omalle mallilleen. Kun yksi kohta saadaan kivaksi on seuraava jo hirmuinen. Mutta silti. Hommia tehdään ja puutarha näyttää kotoisalta, ei romuläjältä, mutta ei myöskään upealta. Vaan sellaiselta kivalta, vähän nuhjuiselta, ehdottomasti vanhalta. Sympaattiselta. Rakastetulta.

Tämä on ensimmäinen tekstini tänne Viherpeukaloihin. Hyvä hetki aloittaa. Uuden kevään, uuden alun kynnyksellä.

Isä ja poika ”kylänraitilla”. Sesonkiaikana kaikki pyrkivät mahdollisuuksien mukaan välttelemään auton tuomista puutarhan porttien sisäpuolelle. Välttelyä helpottaa yhteiskäytössä olevat maitokärryt pääportin luona.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Tomaatin kouliminen

Maaliskuussa on aika kylvää tomaatit. Itselläni suurin osa siemenistä on jo päässyt multiin, muutama mukaan tarttunut siemenpussi odottaa vielä työstöä. Kieltäydyn tässä kohtaa ajattelemasta, mihin taimet tulevat mahtumaan. Tänä vuonna kokeilussa on 13 eri lajiketta. Siinäpä sitten ihmettelen touko-kesäkuussa hujoppien kasvattieni kanssa!

Muutaman lajikkeen olen jo ehtinyt koulia, mutta suurin osa kylvöksistä on vielä liian hentoisia tuohon rupeamaan. Kouliminen tarkoittaa siis pienten taimenalkujen siirtämistä tilavampaan kasvatusastiaan. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua.

Milloin sitten koulitaan? Kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Kastele taimet hyvin ennen koulimista. Taimia siirtäessäsi ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Hento varsi napsahtaa helposti poikki. Kouli tomaatintaimet aina entistä kasvusyvyyttä syvempään, eli alimpaan lehtipariin asti. Silloin taimi kasvattaa juuria koko varren pituudelta ja kasville muodostuu vahva juuristo.

Koulin taimet taimimultaan maitotölkkeihin ja aloitan taimien lannoittamisen laimealla starttilannoituksella muutama viikko koulimisen jälkeen. Erityisen tärkeää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kun taimet kasvavat isommiksi, lisään multaa jälleen alimpaan lehtipariin saakka.

Tänä vuonna käytössäni on ensi kertaa muutama kasvivalo, joten odotan innolla tuleeko taimista vantterampia. Viimeistään uloskaraisun jälkeen hontelotkin taimet kyllä vankistuvat, joten tässä kohtaa ei kannata liiaksi murehtia huojuvaa kasvustoa.

Ostin hiljattain kirppikseltä vuoden 1950 Luonnontieto-koulukirjan. Siellä kehotetaan ”nuoria luonnon ystäviä” tomaattiviljelmien pariin: ”Tomaatti on vaatelias kasvi, mutta se on myös kaikkein maukkaimpia ja terveellisimpiä vihanneksia. Laita sinäkin pieni tomaattiviljely! Saatpa nähdä, että se maksaa vaivan.”

Kylvöastiaksi ehdotetaan ”naulalaatikkoa” ja koulintavaiheessa kehotetaan valitsemaan ”50 parasta tainta”. Että ei mitään piperrystä edes koululaisilla!

Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on varsin hilpeää puuhaa. Opit ovat suurimmalta osin pysyneet samana, mutta aikakaudelle tyypilliset ilmaukset ja värikäs kielenkäyttö nostavat hymyn väkisinkin suunpieliin. Tämäkin luonnontiedon oppikirja päätyy koko kirjan sisällön summaavaan lauseeseen:

Muista, että vain tyytyväinen ja sovinnollinen ihminen voi olla iloinen ja onnellinen.”

Joten ei muuta kuin tomaatteja kasvattamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Maaliskuun Valot ja Varjot

Lopputalven tunnelmaa..

 

Tänään on maanantai, kolmastoista kolmatta, kello lähestyy keskipäivän tunteja, aamupäivän arka valo on kasvanut kovemmaksi, kirkkaammaksi ja taivaalla tiukasti istuvat pilvimassat pitävät sitä vaivoin takanaan. Valon itsepintainen luonto tunkee maahan asti metallinharmaana taittuen rantakaislikon kellertävään pehkoon kuin sudenhampaat. Kohmeista maata peittävä rapea lumikuori on repeillyt menneen viikonlopun paahteessa paljastaen maaemon savenharmaata, polveilevaa povea. Pintaa, jonka poljetuissa uurteissa on yhä voimaa. Se on kovin hiljaa ja paikoillaan, mutta melkein kuulen sydämensä tasaiset lyönnit, kun mielessäni painan korvan sitä vasten.

 

Mahdollinen paikka kasvimaalle..

 

Ehkä juuri tuonne, kauemmas koivuista, voisin laittaa härkäpapua ja liperiä kasvamaan Sitten myöhemmin, kun maa on muokattavissa. Käsissäni on pieniä paperikuoria, joissa on muitakin siemeniä. Pinaattia, rucolaa, ruohosipulia, persiljaa.. Ohjeissa kehotetaan esikasvattamaan lipstikkaa ja härkäpapua ainakin huhtikuun alusta, persiljaa ja ruohosipulia jo nyt, maaliskuussa. Tarvitsen siis esikasvatusruukkuja ja multaa, sekä tilaa. Olohuoneen ja keittiön pitkä ikkunarivistö tarjoaisi ainakin valoa, joten päätän virittää niiden alle pienen esikasvattamon. Tänään.

 

Ihmemaan yrtit.. Persilja tulee kätevässä kasvunauhassa.. Siemenpussin tekstit ovat kääntyneet hassusti peilikuvaksi.. eikä taida löytyä palindromeja!

 

Tyhjistä muovisista grilliboxeista tuli siemenille ”ensikoti”. Ylempään laatikkoon on viilletty veitsellä ylimääräiselle vedelle valutusrakoja.

 

Google päätti tyylitellä pilvisen päivän kuvasta aurinkoisen..

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Latva-artisokan lumoissa

Taas on se aika vuodesta, kun meillä kylvetään latva-artisokat. Moni on aloittanut tässä hommassa jo tammikuun puolella, mutta itse aloitan kylvöpuuhat vasta hiihtolomareissujen jälkeen. Vähän myöhäisemmästä kylvöajankohdasta huolimatta latva-artisokat ovat viime vuosina ehtineet tuottaa makoisan sadon kasvulaatikoissa, 2-vyöhykkeellä.

Latva-artisokan kylvövaihe on helppo, mutta kasvi vaatii pitkän esikasvatuksen. Taimi on myös sen verran rapsakka varreltaan ja hento juuristoltaan, että napsahtaa helposti poikki koulintavaiheessa. Siitä huolimatta ihmettelen latva-artisokan kasvattamiseen liittyvää haasteellisen kasvin leimaa. Itselleni ainakin oli yllätys miten helppoa koko homma oli, kun sitä ensi kertaa kokeilin. Ihan turhaan olin pelännyt tätä vaikeana pidettävää kasvia.

Koska olen laiska ja koska latva-artisokan on hieman nirppanokka koulinnan suhteen, kylvän aina siemenen per kylvöpurkki. Näin latva-artisokka saa rauhassa vankistua ennen ensimmäistä koulintaa. Latva-artisokan itämistä voi nopeuttaa liottamalla siemeniä vedessä vuorokauden ennen kylvöä. Tämä pätee kutakuinkin kaikkiin suurikokoisiin siemeniin.

Kylvä latva-artisokan siemenet 1-2 cm syvyyteen kostutettuun taimimultaan. Peitän kylvökset muovikuvulla tai rei’itetyllä muovilla ja nosta itämään lämpimään, esimerkiksi kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle. Kun siemenet ovat itäneet, kylvöastia siirretään valoisaan paikkaan. Itämisaika on vajaa viikko.

Koulin taimet isompiin ruukkuihin, kun ne ovat tehneet sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset lehtensä. Myöhemmin keväällä latva-artisokka tarvitsee hellää karaisua eli totuttamista ulkoilmaan. Itse suojaan artisokat hallaharsolla vielä kasvulaatikoissakin, sillä se vaatii paljon lämpöä ja suojaa tuulilta.

’Green Globe’ on ryhdikäs ja komea pystykasvuinen latva-artisokka. Huolehdi, etteivät nuoret taimet jää muiden kasvien jalkoihin. Kasvuun päästyään latva-artisokka tarvitsee paljon tilaa, hyvä istutusetäisyys on vähintään 60 cm.

Olen käyttänyt katteena ruohosilppua, joka sitoo kosteutta, ravitsee ja helpottaa hoitoa. Kasvupaikan olisi hyvä olla suojaisa ja aurinkoinen ja kasvualustan ravinteikas. Ensimmäisenä kokeiluvuonna oli poikkeuksellisen kylmä kesä ja olin aivan varma, ettei latva-artisokka ehdi muodostaa kauniita kukintojaan. Vaan toisin kävi! Kukintoja tuli jokaiseen varteen useampi ja kasvi ilostutti lämpöisenä syksynä pitkään.

Istutin pari taimea kokeilumielessä myös ruukkuihin. Niissä satoa ei ehtinyt tulla. Osasyynä voi tosin olla vähän laiska kastelija, sillä ruukuissa multa kuivahtaa kasvimaata nopeammin. Artisokkaruukut olivat hauska lisä puutarhassa, mutta satoa ajatellen suosittelen multavaa ja lannoitettua maata.

Jos siis haaveilet tästä kasvimaan kuninkaallisesta herkusta, kylvä siemenet heti just nyt ja ehdit vielä kasvattaa komean sadon itsellesi.

Peukut pystyyn suotuisalle artisokka-kesälle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Kohti kylvöjä

Hiihtoloman kunniaksi saatiin kunnon kerros lunta. Lasten mielestä tämä on tietenkin aivan mahtavaa, mutta itselläni katseet ovat jo tiukasti kohti kylvöjä. Helmi-maaliskuun vaihde on oikein hyvä hetki istahtaa alas ja pohtia, mitä tulevalta kasvukaudelta haluaa. Onko aikeissa kylvää pidemmän esikasvatuksen vaativia kasveja, kuten chiliä tai latva-artisokkaa, vai täyttyykö kasvimaa tänä vuonna suorakylvöistä?

Itse suosin kasvimaalla suorakylvettäviä lajeja, sillä keväisin ikkunan edustat täyttyvät meillä tomaatintaimista. Hyötytarhasta löytyy ikisuosikkeja, mutta joka vuosi kokeilen myös jotakin uutta. Osa näistä jää repertuaariin, osa haudataan yhden kerran kokeiluiksi kaikessa hiljaisuudessa.

Yksi varsin veikeä kokeilu on ollut ’Harlequin mix’ porkkanat. Sekoitus sisältää neljää eriväristä lajiketta; violettia, keltaista, oranssia ja valkoista. Suosikkini oli tämä kaunis violetti porkkana, joka kyllä valitettavasti menettää upean värinsä kypsennyksen aikana. Eli nämä kaunokaiset kannattaa rouskutella tuoreeltaan.

Lehtikaalit tuovat kasvimaalle näyttävyyttä ja runsautta. Tänä kesänä kokeiluun lähtee koristeellinen ’Black Magic’ -lajike. Sen lehdet ovat pitkät ja suipot ja kasvavat kuin palmun latvus. Lehtikaalit hyötyvät lyhyestä esikasvatuksesta. Tärkeintä on suojata kaalintaimet kasvimaalla heti istutuksen jälkeen esimerkiksi hallaharsolla, jotta kaalikasvien monet tuholaiset eivät popsi nuoria taimia poskeensa. Pidä harsoa kasvuston päällä heinäkuulle asti.

Lehtisalaatit ovat ihanan helppoja ja nopeakasvuisia ja satoa voi napsia läpi kesän. Kuvassa oikealla oleva lehtisalaatti ’Australischer Gele’ on maukas ja takuuvarma kasvatettava. Sen voi suorakylvää aikaisin, heti kun maa on muokattavissa. Koska salaatinlehdet ovat parhaimmillaan nuorina ja rapeina, kannattaa uusintakylvöjä tehdä pitkin kesää.

Tomaateista ehdoton suosikkini on juovikas ’Tigerella’. Se on hauskannäköinen jo vihertävänä, kypsyessään tomaatti saa kullankeltaisia raitoja punaiseen kylkeensä.

’Tigerella’ on aikainen lajike, eli se ehtii tehdä satoa myös suojaisalla ja lämpimällä seinustalla. Tämä kuva on viime vuoden elokuulta, varaston takaseinältä.

Jos kasvattaa tomaattia, on melkeinpä pakko kasvattaa myös basilikaa, niin klassinen makupari ne ovat! Itse kylvän basilikat yleensä suoraan kasvihuoneeseen ruukkuihin, josta sitten siirrän niitä tarpeen mukaan sekä tomaatin kasvukumppaneiksi että erikokoisiin istutuspusseihin- ja ruukkuihin. Jos haluat ottaa varman päälle, esikasvata lämpöä rakastava basilika sisällä. Kunhan basilikaa muistaa latvoa ahkerasti, saa tuuhean kasvuston ja maukkaan sadon.

Viherpeukaloilla on juuri nyt siemenlajitelma tarjouksessa: setti sisältää maustebasilikan, timjamin, rosmariinin ja baby leaf -salaattisekoituksen. 4 pussia siemeniä yhteensä 7,95€. Löydät tarjouksen täältä.

Uskomattomaltahan se tuntuu, mutta enää pari kuukautta ja pääsemme nauttimaan lämmittävästä auringosta. Kohta hyötypuutarha pullistee salaatteja ja juureksia, ja kasvihuone täyttyy kohti kattoa kurkottelevasta vihreästä seinämästä. Ihanaa, että tämä kaikki on taas edessäpäin!

Ps. Jos kylvöt jo kutkuttavat, käy osallistumassa hauskojen esikasvatussettien arvontaan Kanelia ja kardemummaa -blogissani. Pääset arvontaan tästä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

Iki-ihanat kurjenpolvet

Kurjenpolvet kuuluvat jokaiseen puutarhaan vaatimattomuutensa sekä helppohoitoisuutensa ansiosta. Ne ovat erinomaisia maanpeitekasveja kivikkoon, kasviryhmien reunuksiin sekä puiden ja pensaiden alle. Kurjenpolvet sopivat täydellisesti myös perennapenkkeihin. Lajikevaihtoehtoja riittää, joten kurjenpolvista löytyy varmasti mieleinen vaihtoehto. Yhdistelemällä eri lajikkeita saat jo pelkästään kurjenpolvilla kukintaa koko kesäksi! Esittelemme nyt muutamia suosituimpia kurjenpolvia.

Kurjenpolvia on valtavasti eri lajikkeita. Yhdistelemällä näitä saat kukintaa koko kesäksi!

 

Kiitollinen harmaakurjenpolvi sopii mataluutensa ansiosta erinomaisesti esimerkiksi perennaryhmän reunuskasviksi tai kivikkoon. Kasvupaikan suhteen vaatimaton harmaakurjenpolvi kukkii erittäin runsaasti ja pitkään kesä-syyskuussa. Tämän kevään kuumimpiin uutuuksiin kuuluvat Jolly Jewel -harmaakurjenpolvet!

Jolly Jewel -harmaakurjenpolvet hurmaavat väreillään.

 

Verikurjenpolvet ovat vaivattomia ja kuivuutta sietäviä, ihanteellisia maanpeittokasveja. Runsas- ja tiheäkukkainen verikurjenpolvi sopii erinomaisesti niin aurinkoiseen kivikkopuutarhaan kuin puolivarjoon kukkapenkin reunuskasviksikin. Koristeellinen lehdistö saa syksyllä punaisen ruska-asun tuoden väriä talveen valmistautuvaan puutarhaan. Sopivia naapuruskasveja verikurjenpolville ovat esimerkiksi maksaruohot, ajuruohot, neilikat ja mirrinminttu.

Valkoinen verikurjenpolvi raikastaa istutuksia.

Elke-lajikkeen avautuvilla pinkeillä kukilla on valkea silmä ja kukkia reunustaa ohut juova.

 

Jalokurjenpolvi on tuuheakasvustoinen ryhmäperenna. Se on parhaimmillaan perennapenkeissä tai kukkapenkin reunuskasvina. Jalokurjenpolvet sopivat erinomaisesti muiden kurjenpolvien joukkoon.

Jalokurjenpolvet ovat hyvin monikäyttöisiä perennoja.

 

Kurjenpolvista löytyy niin matalia kuin korkeitakin lajikkeita. Suurin osa kurjenpolvista viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, mutta esimerkiksi metsäkurjenpolvi on oiva perenna puutarhan katveisille alueille puolivarjoon ja jopa varjoisellekin paikalle. Kaiken lisäksi kurjenpolvet ovat talvenkestäviä ja menestyvät Suomen oloissa erinomaisesti. Kevään valikoimastamme löytyy useita eri lajikkeita, tutustu kurjenpolvivalikoimaamme tästä.

 

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Rakkauspuisto yhdistää kukkien ja taiteen kauneuden!

Rakkauspuisto, Peukaloisen puutarha, tarjoaa elämyksiä luonnon- ja taiteenystäville. Se yhdistää tunnelmallisesti kukkien ja taiteen kauneuden.

Vuonna 2016 avautuneessa puutarhassa yhdistyvät kuvanveisto, roomalaiset kivetykset ja kukkaistutukset.

Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon sisäpihalla sijaitseva puutarha kukkii vuosittain äitienpäivästä lokakuun loppuun. Upeista kivetyksistä muotoiltu puutarha houkuttelee rauhoittumaan kukkien ja taiteen kauneuden keskellä.

Puutarhan kasvillisuus koostuu erilaisista ruusuista, perennoista, kesäkukista sekä 5000 kukkasipulista.

Puutarhassa on esillä veistoksia, Mm. kuvanveistäjä Arvo Siikamäen toteuttama pronssinen Rakkauden jumalatar.

LUKITSE LIITTOSI

Puutarha tarjoaa virallisen paikan kohtaamisiin ja rakkauslukkojen ripustukseen. Niin pariskunnat kuin ystävätkin ovat tervetulleita kiinnittämään rakkauden ja ystävyyden kestävyyttä symboloivan lukon kuvanveistäjä Heikki Häiväojan toteuttamaan  Koivu ja tähti -veistokseen. Veistos on saanut innoituksensa kirjailija Sakari Topeliuksen saman nimisestä sadusta.

Olemme olleet mukana tukemassa paikallista kulttuuritoimintaa suunnittelemalla puiston istutukset sekä toimittamalla kaikki Rakkaudenpuiston  kasvit.

Rakkauspuisto Peukaloisen puutarha on avoinna 3.6.-27.8.2017. Lue lisää osoitteesta kulttuurivuohijarvi.fi

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Kevät mielessä

Helmikuun aurinkoisina päivinä ajatukset karkaavat jo väkisin kevätkukkiin. Vaikka ulkona paukkuisi napakka pakkanen. Kevään tullen tulppaaneista ensimmäisinä ilostuttavat suloiset kasvitieteelliset tulppaanit eli villitulppaanit. Perennapenkeistäni löytyy keltaista melko harvakseltaan. Mutta kevääseen keltainen kyllä kuuluu! Vai mitä sanotte tästä ihanuudesta, kuvan ’Tulipa tarda’ -parvitulppaanista?

Kasvitieteelliset eli villitulppaanit ovat aikaisin kukkivia matalia kaunottaria. Ne ovat jalostettuja tulppaaneja kestävämpiä ja kasvupaikkavaatimusten suhteen huomattavasti vaatimattomampia.

Ihanteellinen istutuspaikka on hyvin vettä läpäisevä ja aurinkoinen. Käsittääkseni nämä sopisivat hyvin esimerkiksi kuivahkoon tai kivikkoiseen rinteeseen. Meidän tasaisella savimaalla villitulppaanit viihtyvät erityisen hyvin aurinkoisen singelipolun reunustalla.

Kukinta-aika villitulppaaneilla on huhti-toukokuussa, lajikkeesta ja paikasta riippuen. Omassa puutarhassa tulppaanikauden aloittaa yleensä kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’.

Tämä kaunotar muodostaa monta kukkaa samaan varteen ja jaksaa kukkia pitkään, keväisistä rajuista säävaihteluista huolimatta.

Välillä ensimmäiseksi kiilaa lyhytvartinen lummetulppaani ’Ancilla’.

Lummetulppaani aukeaa aurinkoisella säällä lähes vaakatasoon ja muuttuu kukinnan edetessä hauskasti hennon punertavaksi. Voisin vaikka vannoa, että olen istuttanut myös suloista vaaleanpunaista Kreetantulppaania, vaan nyt et löytänytkään siitä yhtään kuvaa. Ja istutusmuistiinpanotkin ovat enemmän siellä mappi Ö:n osastossa…

Tässä lummetulppaani ’Ancillan’ kavereina aurinkoa kohti kurkottelevat kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’ ja kirjokevättähdet. Kuvasta näkyy hyvin lajikkeiden kokoero.

Mieluisan kasvupaikan löydettyään villitulppaanit leviävät ja muodostavat vuosien kuluessa näyttäviä kasvustoja. Toisaalta taas välillä nämä herttaiset kaunottaret ovat hävinneet joko kokonaan tai ilmaantuneet tauon jälkeen. Kohta voikin taas alkaa jännittää, miltä puutarhassa tänä keväänä näyttää!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti