Loppukesän kauniit kukkijat
Kuten viime postauksessa totesin, yksivuotiset kesäkukat porskuttavat yhä täysillä eteenpäin. Onneksi niin tekevät myös loppukesän kauniit perennat.
Minulla oli pitkään aukko puutarhassa näihin aikoihin. Keväällä tulppaanit aloittivat puutarhakauden varsin näyttävästi ja suuria lupaillen. Kukkailoa riitti heinäkuun lopussa alkavaan syysleimujen loistoon asti. Mutta helteiden taittuessa syyskesään penkit alkoivat näyttää tylsiltä. Kunnes löysin kaunopunahatut!
Kaunopunahatut ovat pystykasvuisia ja tukevavartisia, eivätkä säikähdä tuulta ja sadetta. Kukinta-aika on todella pitkä ja kukat pysyvät kauniina myös maljakossa. Kaunopunahatut houkuttelevat luokseen runsaasti perhosia.
Valkoinen kaunopunahattu ’Alba’ raikastaa syksyn väriloistoa. Nyt minulla on hakusessa kaunopunahatun muita värisävyjä valkoisen ja purppuranpunaisen lisäksi, niillä saisi puutarhaan aivan mahtavaa loppukesän hehkua!
Komeamaksaruohot kukkivat loppukesästä pitkälle syksyyn. Rakastan erityisesti sitä vaihetta, kun raikkaan vihreä kasvi aloittelee värjäytymistään syksyyn täydellisesti sopivalla punasävyllä. Tämä mätäsmäisesti kasvava perenna on tukevaa tekoa ja kaunis myös leikkokukkana.
Helppohoitoinen kellopeippi viihtyy aurinkoisella paikalla. Se kukkiin heinäkuusta syyskuulle ja on vaivaton ja sitkeä kasvi. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset tai vaaleanpunaiset, tässä ’Bouquet Rose’.
Punaväriminttu edustaa värinsä puolesta vähemmistöä puutarhassamme. En ole vieläkään aivan varma miten innoissani sen punaisuudesta olen. Väriminttu kuitenkin viihtyy paahteisella kasvupaikallaan, joten on saanut toistaiseksi olla rauhassa. Väriminttu kukkii hauskasti, sillä se tekee uusia kukkia kerroksittain vartta pitkin. Lisäksi sen tuoksu on ihanan aromaattinen ja vahva.
Loppukesän perennat hehkuvat upeasti ilta-auringossa. Monet niistä ovat helppohoitoisia, kestäviä ja niiden kukinta-aika on pitkä. Ne tuovat väriä ja lämpöä pikku hiljaa tyhjenevään perennapenkkiin.
Nautitaan syyskesän syvistä väreistä ja runsaudesta. Tämä on puutarhakauden loppuhuipennus!
Kylläpä sinulla kukkii kauniisti edelleen pihalla. Tuota itsekkin tavoittelen, että olisi keväästä syksyyn kukkaloistoa. Vielä on vähän vaiheessa, mutta ehkä joskus.
Kaunopunahattua kerran kokeilin mutta se ei viihtynyt pihallani, ainakaan sillä paikalla mille sen pistin. Pitää kyllä kokeilla vielä, kaunis se on! Syysleimuja pitää laittaa ostoslistalle myös.
Mullakin uuteen penkkiin suunnitteilla useita syksyllä kukkivia perennoja, punahattujakin, vaikka meillä ne ovat olleet aika lyhytikäisiä. Tällä kertaa ajattelin laittaa niille hiekkaisempaa kasvualustaa.
Hei Mari!
Pikku hiljaa tämä on itsellänikin edennyt. Tänä vuonna sää on ollut varsin suotuisa näille loppukesän / alkusyksyn kukkijoille. Kukkailoa on riittänyt pitkään. Ja juuri eilen huomasin, että rhodot ovat alkaneet kukkia nyt! Ne ottivat talvesta nokkiinsa ja jättivät kukinnan välistä, mutta aukovat kukkanuppujaan nyt syyskuussa. Ihan elävät omassa aikataulussa, ei voi kuin puutarhuri vierestä ihmetellä ja ihastella! 😀
Hei Pieta,
Meilläkin osa kaunopunahatuista on ollut melko lyhytikäisiä (tontti on kunnon savijöötiä). Mutta istuttelen niitä aina lisää vähän eri paikkoihin, koska kukinta-aika on ihanan pitkä. Ja onneksi sentään viihtyvät tuossa aurinkoisella etupihalla.
Heippa Pioni!
Sama homma meillä, tuolla savisemmassa penkissä eivät punahatut kovin pitkää viihtyneet, mutta etupihan olosuhteen ovat toistaiseksi olleet passelit. Niiden kukinnan eri vaiheetkin ovat niin kauniita, että tuntuu kuin se olis kukassa aina vaan!