Yhä ahkerasti kukkivat ahkeraliisat

Oli kesä sitten vetinen, hikinen tai kuiva, ahkeraliisat kukkivat ahkerasti aina kesän alusta loppuun asti. Istutin näitä helppohoitoisia kesäkukkia omenapuun alle, niin kuin olen tehnyt jo monena vuonna. Aikaisempi postaus aiheesta löytyy täältä. Alla olevassa kuvassa on tilanne istutuspäivänä, Lue koko kirjoitus

Viiniköynnös tuo iloa myös ruukussa

Minulla on pari syksyä vanha viiniköynnös, jonka sain ilmaiseksi puutarhamyymälästä sen sulkiessa oviaan talven tullen. Olen pitkään haaveillut omasta viiniköynnöksestä, mutta tontilta ei ole tahtonut löytyä sopivaa kohtaa sen kasvattamiseen. Kasvihuoneessa köynnös ei pääsisi maakosketukseen ja muualta en ole Lue koko kirjoitus

Kurkistus kaalimaalle

Kävin pitkästä aikaa kurkkimassa kaalimaalle. Poistin harsot kaalipenkin päältä vasta pari viikkoa sitten ja nyt kaalit ovat saaneet olla takapihan kasvulaatikossa lähinnä itsekseen ja satunnaisen kastelun varassa. Vettä kun ei taivaalta tule vieläkään. Kaalipenkki näyttää onneksi komealta. Lehdet ovat ehjiä Lue koko kirjoitus

Taimien siirto suurempiin ruukkuihin ja kokkailua chileistä

Moi kaikille! Toivottavasti kuumasta paahteesta huolimatta kasvit voivat hyvin ja puutarhat vihertää sekä tuottaa satoa. Meidän parvekkeella chilit voivat erinomaisesti ja kypsiä hedelmiä on saatu jo omaan sekä lähipiirin käyttöön. Heinäkuun alussa siemenestä kasvatetut taimet alkoivat olla jo tarpeeksi suuria Lue koko kirjoitus

Yrttilaatikko - räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä  p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi! Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon Lue koko kirjoitus

Kesätaikurin Paikka Avoin

Komea kukonharja rinteessä kuin vimmainen roiskaus väriä maalarin siveltimestä…

 

Jos olisin syksy…hidastelisin nyt. Laahaisin jalkoja, pysähtelisin muina naisina pitkin matkaa. Silkasta myötätunnosta. Seisoskelisin eteerisenä patsaana niityn heinillä, pehmeänä ilmanpyörteenä pientareen poskessa.  Makaisin metsän siimeksessä kuin menninkäinen, mustikat ja puolukat heinänkorressa laskemassa lampaita. En tulisi vielä. Silmäluomien välistä salaa katselisin kesän uurastusta ja antaisin olla. Heittäisin kellon kaivoon. Antaisin niin paljon lisäaikaa, että kadonnut kevät ja kylmä alkukesä unohtuisivat kokonaan! Pyyhkiytyisivät olemattomiin, kunnes kesäilma saisi tehdä tehtävänsä loppuun asti. Se saisi kaikessa rauhassa lämmittää kamaraa, lainetta, kasveja, eläimiä. Ihmisen kohmeista kotia. Jos taas olisin kesä, jonka sydänystävä syksy viivyttelisi vuokseni, lämmittäisin elokuulle ja koko syyskuulle sellaisen sylin, joka ei unohtuisi kahteentoista kuukauteen, jos silloinkaan..

 

Tomaatintaimet pärjäävät yllättävän hyvin säkissäkin..

Kylmät muistot kalpenisivat. Keväällä esikasvatetut ja alkukesällä maahan istutetut pikkutaimet, jotka kuolivat kasvimaalle riivatun raekuuron alle, olisivat enää hauska huuli tarhurin iloisessa puheessa. Pitsikuvioisiksi nakerretut rucolasalaatit enää harmiton närästys tuhohyönteisten vatsoissa. Rankkasateisiin hukkuneet parsat hupaisa välikohtaus kasvimaan arkipäivässä.

 

Rubiininpunaiset viinimarjat..

Itseasiassa, heitänkin konditionaalimuodon sinne kaivoon, sillä sitähän nämä kaikki ovat! Iloisia elämänpisaroita galaksin vahvoilla oksilla! Viivytteli syksy tai ei! Tuo kesän kylkiäinen. Oranssin ja punaisenhehkuinen lieska. Sanaton välilyönti vuodenaikojen kulkueessa, aataminaikaisessa marssijärjestyksessä. Olen puhunut😊.

 

Kesäkuussa maahan istutetut härkäpavun siemenet ovat kasvaneet pystypäisiksi ja pullistelevat nyt voimaa, uhmaten ajoittaisia rankkasateita..

 

Yksinäinen maissi menetti vieruskaverinsa, mutta kurkottaa kaikesta huolimatta kohti taivaita..

 

Kirjoittanut Flora Fiona Jätä kommentti

Perhosia puutarhaan

Kouvolasta löydettiin viime viikolla uusi perhoslaji. Artikkelin Helsingin Sanomista luettuani havahduin toteamaan, että tänä kesänä perhosia on näkynyt todella vähän. Artikkelin mukaan kylmä kesä on ollut perhosille haasteellinen ja sen on myös huomannut kotipuutarhassa.

Perhosia voi houkutella puutarhaan valitsemalla kasveja, joista hennot siivekkäät erityisesti pitävät. Monet yrtit ovat tällaisia. Esimerkiksi kauniisti kukkiva oregano täyttyy loppukesästä perhosista.

Oregano viihtyy aurinkoisella paikalla, tässä se kasvaa viljelylaatikon takanurkassa. Samassa laatikossa on muun muassa rungollinen mustaherukka, tupsulaventelia, amppelimansikkaa ja timjamia . Oregano sopii mainiosti kasvatettavaksi myös ruukussa terassilla tai parvekkeella. Perhoset kyllä löytävät sinnekin.

Erilaiset timjamit houkuttavat perhosia ja mehiläisiä. Erityisesti sitruunatimjami on näyttänyt olevan näiden suosiossa.

Pitkänhuiskea jättiverbena, yksivuotinen kesäkukka, on hyvä perhoskasvi sekin. Tässä keittiöpuutarhan puolella kasvava jättiverbena kurottelee kohti taivaita elokuisessa ilta-auringossa.

Perhoset suosivat runsasta kasvustoa, jossa on helppo liikkua kukasta toiseen. Pitkään kukkiva iisoppi tarjoaa oivan apajan perhosille.

Tillimäisen varren päässä tuulessa heiluva kosmoskukka sopii niin perennapenkkiin kuin hyötypuutarhaankin. Tämä yksivuotinen kesäkukka on perhosten suosiossa.

Edellä mainittujen lisäksi perhosten suosimia kasveja löytyy niin hyötykasvien, kukkien, pensaiden kuin puidenkin joukosta. Perennoista perhosia houkuttelee muun muassa komeamaksaruoho.

Tutustu siis tarjontaan, tee ekoteko ja luo perhosystävällinen puutarha.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Upeat hortensiat

Pallohortensioiden kukinta puutarhoissa alkaa olla upeimmillaan. Nuoret kukinnot ovat aluksi limenvihreitä, mutta vaihtavat väriä puhtaan valkoiseen kukintojen muuttuessa suuriksi ja pallomaisiksi. Suuret ja painavat kukinnot saavat oksat usein nuokkumaan, erityisesti sateen jälkeen.

Pallohortensia on näyttävä pensas, joka sopii kasvatettavaksi sekä omana ryhmänään että yhdistettynä muihin kasveihin. Runsaan kukinnan aikaansaamiseksi pallohortensia olisi hyvä leikata keväisin. Se sietää jopa vuosittaisen alasleikkaamisen, sillä kukat kehittyvät saman vuoden versoihin. Toisin sanoen pallohortensia kukkii joka vuosi, vaikka sen leikkaisikin alas keväisin.

Pallohortensia viihtyy happamassa maassa, joten se on luonteva kaveri erilaisten havujen ja rhodojen kanssa. Tässä se antaa ilmettä pitkään penkkiin, jossa on tuijien lisäksi alkukesän kukkijoita: erilaisia angervoja ja syreenejä.

Hortensioiden kukinta ajoittuu heinäkuulta pitkälle syksyyn, lajikkeesta riippuen. Pallohortensia ja mustilanhortensia tuovat ilmettä ja näyttävyyttä kuvan suurehkoon istutusalueeseen. Mustilanhortensian kukinta on pysty, pitsimäinen ja kermanvalkea.  Se kukkii runsaasti eikä tarvitse vuosittaista leikkausta.

Syyshortensia on upea pystykasvuinen pensas, jonka kukinnot ovat kookkaat ja kartiomaiset. Syyshortensia ei vaadi säännöllistä leikkaamista, mutta sitä kannattaa nuorentaa keväisin ennen silmujen puhkeamista. Jos pensaan antaa kasvaa vapaasti leikkaamatta sitä, kukintoja muodostuu enemmän, mutta ne jäävät kooltaan pienemmiksi. Löydät hoito-ohjeita syyshortensialle esimerkiksi täältä.

Syyshortensian kukinta alkaa elokuussa ja jatkuu aina syyspakkasiin asti. Suuret kukkatertut avautuvat ensin valkoisina, mutta muuttuvat hiljalleen syksyn edetessä punertaviksi. Kauniina syksyn lähes burgundinpunaisiksi.

Kaikki hortensiat ovat näyttäviä myös leikkokukkina, joten jos pihaltasi löytyy jonkin sortin hortensia, tuo iloa myös sisätiloihin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Mansikkapaikka

Puutarhaan on mukava sijoitella erilaisia taukopaikkoja varsinaisen terassiryhmän lisäksi. Sellaisia, mihin voi istahtaa ihailemaan ilta-aurinkoa tai nauttia aamuauringosta ja kupposesta kahvia juuri siinä kohtaa, mihin säteet sattuvat osumaan.

Jossa levähtää puutarha-askareiden lomassa virkistävää kesäjuomaa hörppien. Jossa uppoutua pääkopassa villinä laukkaaviin puutarhasuunnitelmiin tai vain katsella kaunista maisemaa. Vilvoitella varjossa helteisenä kesäpäivänä tai jonne hakeutua suojaan tuulelta.

Tuoleja, penkkejä ja pieniä pöytäryhmiä voi sijoitella kasvihuoneeseen, ison puun katveeseen, viljelykaatikoiden kupeeseen. Juuri sinne, missä puutarha näyttää parhaat puolensa ja voit nauttia puutarhan tarjoamasta rauhasta. Keskittyä hetkeksi kasvien kauneuteen ja niiden tuoksuihin.

Jos sinulle ei ole mahdollisuutta ripotella yksittäisiä tuoleja tai penkkejä pitkin puutarhaa, valitse kevyt ja siro kaluste. Sitä on helppo siirrellä eri paikkoihin mielialan ja puutarhan kauneimman kohdan mukaan.

Tosiasiahan on, että sen kerran kun alas istahtaa, huomaa välittömästi penkissä rehottavan rikkaruohon. Tai valo osuu juuri kohdilleen ja on kirmattava hakemaan kamera. Kahvi jäähtyy kuppiin ja näitä kupposia saattaa hyvinkin löytyä ympäri puutarhaa erilaisten taukopaikkojen ja istutuspöytien läheisyydestä.

Siitä huolimatta on mahtavaa rakentaa oma mansikkapaikka ilta-aurinkoon, aamuaurinkoon, varjoon, hedelmäpuun alle, tuoksuvan perennapenkin viereen. Juuri sinne missä haluaisi istua, jos joskus malttaisi.

Kun se rauhallinen hetki jonakin päivänä koittaa, on hyvä että tunnelmallinen taukopaikka on jo valmiina!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Puutarhaterveisiä Englannista!

Piipahdimme pikaisesti saarivaltiossa ja yritin ahmia puutarhakohteita sen minkä tiukalta aikataululta ehdin.

Oli tavattoman mielenkiintoista pongata tuttuja kasveja ja kasviyhdistelmiä, mutta myös pähkäille ja yrittää tunnistaa itselle uusia ihmeellisyyksiä.

Silmiinpistävän yleinen (tai ainakin juuri nyt eniten kukkinut) kasvi oli syyssyrikkä. Tässä Wikipediasta lainattu kuva, sillä jotenkin käsittämättömän kätevällä tavalla onnistuin poistamaan osan matkakuvista jo reissun päällä. Kaikki syyssyrikkäkuvat niiden mukana…

Syyssyrikkä, kuva Wikipediasta.

Muistan ihailleeni kasvia aikaisemmin Viherpeukaloiden puutarhamyymälässä, mutten ole toistaiseksi uskaltanut ostaa sitä, sillä olen ollut epävarma kasvin talvehtimisesta näillä seuduin (II-vyöhyke). Mutta niin ihana tuo perhosia houkutteleva kasvi oli, että onhan se nyt pakko ottaa kokeiluun! Syyssyrikän kukinta alkaa suomessa elokuun loppupuolella ja se voi talvehtia II-vyöhykkeellä tai pohjoisempanakin lämpimällä ja tuulensuojaisella paikalla. Alla olevassa kuvassa on (todella) pienen pieni pilkahdus syysyrikästä eli syyssyreenistä kuvan vasemmassa reunassa. Tunnistat sen syreenin lailla nuokkuvista violeteista kukinnoista. (Jos siis näkösi on parempi kuin minulla ja edes erotat sitä kuvasta).

Kuvan oikeassa reunassa olevat kaatuilevat hattivatit sen sijaan ovat itselleni ihan vieraita. Tunnistaako joku teistä kasvin?

Lontoon keskusta-alueen puistot ja puutarhat tarjosivat monenlaisia tyylejä ja värejä. Oli tarkkaan kantattuja ja harkittuja väriläiskiä sekä luonnonmaisemaa jäljittelevää niittymäisyyttä.

Oli eksoottisempaa kasvitarjontaa,

ja perinteisiä kesäkukkia ja köynnöksiä.

Yksi hyvin yleinen kasvi oli viehko jättiverbena, joka tuo kerroksellisuutta ja keveyttä kukkapenkkiin. Sen kumppaneiksi oli usein istutettu koristeheiniä ja sinipallo-ohdaketta.

Kardoni eli villiartisokka eli ruotiartisokka koristi perennapenkkejä niin kaupungin keskustassa kuin perinteisissä englantilaisissa kartanopuutarhoissa. Tämä kookas kasvi on latva-artisokkaa nopeakasvuisempi ja sitä kasvatetaan nykyään lähinnä koristetarkoituksissa.

Sinisarja on hienostunut kasvi, joka henkii kartanotunnelmaa. Se sopii yhdistettäväksi yhtä lailla ruusuihin kuin käytettäväksi moderneissa, yksinkertaisissa istutuksissa. Sinisarjat ovat monivuotisia, mutta ne tarvitsevat talvetuksen viileässä ja valoisassa paikassa.

Joko sinun puutarhastasi löytyy jotakin näistä englantilaisen puutarhan yleisimmistä kasveista? Omaan ostoslistaani sujahti juuri syysyräkki ja valkoinen sinisarja, katsotaan onnistunko vielä löytämään näitä jostakin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuoneen alkukesä on ollut rauhallinen. Yölämpötilat ovat kovin alhaisia, joten odottelen yhä lämpöaallon tuomaa kasvuspurttia. Jotain sentään ansarin suojissakin tapahtuu.

Tomaattien ja yrttien kasvatuksen lisäksi kokeilussa on uusia tuttavuuksia.

Kasvihuoneen perällä komeilee persikka ’Bonanza’. Tämä on hillittykasvuinen ja itsepölytteinen lajike, eli se tuottaa hedelmiä ilman toista lajikumppania. Talvetusta kellarissa tai vastaavissa oloissa suositellaan, omani yritän talvettaa syksyn tullen varastossa.

Kiiviköynnös Jenny sopii hyvin ruukkuviljelyyn ja tuottaa aurinkoisella ja lämpimällä paikalla pieniä ja maukkaita hedelmiä. Köynnöksen pitäisi olla voimakaskasvuinen, mutta ainakin tämän vuoden kasvulämpötiloissa se on edennyt kovin verkkaiseen tahtiin. Tämäkin pääsee talveksi varastoon odottamaan uutta, lämpimämpää kesää.

Sitruunaruoho on sekin kokeilussa ensi kertaa. Tämän esikasvatus on kuulemma tolkuttoman hidasta, joten olin oikein tyytyväinen löytäessäni reilun kokoisen taimen. En ole varma, tulenko käyttämään sitruunaruohoa ruoanvalmistuksessa, mutta kasvi oli mielestäni kuin kaunis koristeheinä. Joten siellä se nyt majailee kasvihuoneessa, persikan kyljessä.

Banaanista olen kirjoittanut blogiin ennenkin, esimerkiksi täällä. Nyt purkkiin pääsi taas uusi banaanivauva, katsotaan millainen jättiläinen tästä tällä kertaa kasvaa!

Onko kenelläkään teistä kokemuksia kiiviköynnöksen tai persikan kasvatuksesta? Kuulisin mielelläni lisävinkkejä hoitoon ja talvetukseen liittyen.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Rikkariesat

Kesä kulkee ja ruuhkavuositarhuri on ollut niin kovin hiljaa. Uusi työpaikka. Tarvitseeko oikeastaan muuta sanoa? Vaikka työ on ollut ihanaa, kivaa ja ajatukset ovat pulpuilleet, olen samaan aikaan ollut iltaisin aivan naatti. Ei puhettakaan, että olisin kesäkuun aikana saanut konetta auki iltaisin, pääkopassa suhisi lähinnä tuuli eikä ajatukset. Mutta nyt uuteen kukoistukseen ja heti kiinni lempivalitusaiheeseeni: rikkaruohoihin ja erityisesti lemppariinhokkiini vuohenputkeen.

Ensimmäisenähän keväisin maasta nousevat rikkaruohot. Erityisellä terhakkuudella muutenkin niin vähään tyytyvä ja reippaasti leviävä vuohenputki. Se on kuulemma hyvää syötynä. Niin sanovat lähinnä ihmiset jotka eivät taistele koko päivänkiertoa sen vihulaisen kanssa perennapenkissä. Sellainen sotatanner taas olleet meidänkin kukkamaat kun olen veri korvissa kohisten repinyt, raastanut, kaivanut ja tonkinut juurakkoa juurakon perään. (Oletteko kohtalontoverit huomanneet, että erityisen vuohikkaan päivän jälkeen juurakot vilistävät silmissä kun ne sulkee?)

Isäntä perunapellon kimpussa. ”Vähän” päässyt rikkaruohot rehottamaan, joten käärittiin pelto pakettiin. Pelastettiin ulkokehältä mansikat talteen lavakauluksiin, mutta muuten tuo pelto on kyllä kirjo erilaisia rikkakasveja. Kunnoitettavan laajasti erilaisia rikkakasveja kylläkin, se on sentään myönnettävä…

Ah. Muhikoot siellä pari vuotta ja tuottakoot muhevan mullan meille. Ei se nätti ole noin, mutta siististi laitettu kuitenkin.

No rehellisyyden nimissä, olen minä vuohenputkea salaattiin joustanut laittamaan ja ihan hyvääkin se oli. Mutta ihan totta, vaikka tässä vähän vitsailen, niin kyllä tuo vihulainen on sellainen jota ei syömällä tästä maasta hävitetä. Pittoreski tuohikori kädessä salaattiin niitä nyhtäessä ei ehkä tajua kuinka paljon kyseinen kasvi on jo vienyt elintilaa muilta kasveilta. Oman pihamme takana on rinne jossa vielä muutama vuosi sitten kasvoi valkovuokkoa valkoisenaan. Ei kasva enää. Nyt kasvaa salaattiainesta. Vuohenputken juuret leviävät rihmastona ympärilleen ja pienikin pala lehteä, juurea, vartta riittää antamaan kimmokkeen uuteen kukoistukseen. Niinpä jatkan tätä omaa toivotonta taisteluani sitäkin sinnikkäämmin. Minun puutarhaani et niele rikkariesa, saat elää kun eroonkaan ei pääse, mutta valloittaminen? Ei. Se ei käy.

Hahaa. Kuka tunnistaa mikä vihulainen se siinä on ruukkuun nakattuna? Eihän tuo varsinaisesti rikkakasvi ole, mutta tavattoman terhakka leviäjä. Tasan ainakin meidän puutarhassa juuri niihin kohtiin mihin EN sitä halua. Nämä tupot nyhdin yhdestä lavakauluksesta ennen kuin laitoin mansikkaa tilalle. Hyvin ovat kestäneet ruukussa täysin ilman hoitoa. Kas vain…

Onhan meillä sitten näitä vieraslajikkeita jotka ovat vieläkin ikävämpiä kuin vuohenputki. Mökkinaapuri on jo vuosia pitänyt jättiputkien kitkentätalkoita lähimetsiimme, jotta ne saataisiin pois. Ne ne vasta hirviökasveja ovatkin ja olen tavattoman kiitollinen sinnikkäälle mökkinaapurille työstä jota hän ilmeisesti varsin usein on joutunut tekemään yksin kun kukaan meistä muista ei ole ehtinyt talkookaveriksi. (Omatunto soimaa tästäkin.)

Toinen hankala kasvi jonka meidänkin pihaan on joku joskus istuttanut on Japanintatar. Onneksi se on meillä alapihalla ja onneksi alapihalle on myös tehty meidän toimesta näitä muovilla peittelemisen iskuja, jonka seurauksena sen määrä on vähentynyt meillä merkittävästi. Nyt viimeiset tietämäni kasvustot muhivat juurikin tuolla kuvissa olevassa paketoidussa perunapellossa. En julista voittoa, mutta erävoittoa kyllä.

Eläköön! Sieltä nousee kesäkurpitsan taimea! Ja eikun. Seuraavana yönä tästä oli citykani käynyt könyämässä taimet ns. parempiin suihin. Kesäkurpitsasaagani ei ole vieläkään loppuun taputeltu näemmä.

Meille ei vieläkään ole hankittu lämpökompostoria (joka vuosi kyttään alennuksia ja joka vuosi todetaan, että tänäkään vuonna ei päässyt investointilistalla kärkikahinoihin mukaan.) Järkevin paikka rikkaruohoille on tietenkin tuo lämpökompostori, tavallisessa kompostissa tai avokompostissa ne eivät hengiltä lähde, saastuttavat vaan hyvän kompostin. Siksi me olemme ottaneet käyttöön mädättämisen. Tämän kesän aikana on jo, tätä kirjoittaessa, neljä jätesäkillistä vuohenputkea ja voikukkaa (ah, vanha hyvä voikukka, niin viaton, niin helppo kitkeä…) pussitettu ja pussi tiukasti suljettu. Loppukesästä nuhjaisen auringossa hionneen massan voikin sitten jo kaataa jätesäkeistä kompostiin, jossa ne nyt eivät enää pääse tekemään tuhotöitä.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut ”kunnon” kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata sadon olevan vielä tuotakin ”epäkesää” jäljessä. Auringon osuessa kohdalle on siis otettava ihan kaikki ilo irti, sekä puutarhurin että kasvisten.

Kesähuoneen viljelylaatikot lepäilivät hallaharson alla juhannukseen asti, aika lailla omissa oloissaan.

Juhannuksen tienoilla huomasin harsojen pullottavan lupaavasti ja kurkkaus harsotunneliin osoitti tilan käyvän ahtaaksi. Pitkänhuiskea koreanminttu nousi jo kaarien yläpuolelle.

Koreanminttu onkin hauska kasvi. Se on samalla sekä mintun että aniksen makuinen, koristeellinen ja pystykasvuinen. Tämä yksilö talvehti kasvimaalla nyt toista talvea.

Vihdoin myös keittiöpuutarha syötävät kukkaset ovat alkaneet kukkia, pitkän odottelun jälkeen. Yläkuvassa reunan yli kurkottelee kääpiösamettikukka ’Golden Gem’ ja alakuvassa itsestään siementänyt tarhakehäkukka.

Nyt laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin, jotta sää vihdoin lämpenisi ja keittiöpuutarhan kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin. Maissit, tomaatit, latva-artisokat ja muut lämpöä vaativat kasvit ovat vielä kovin alkutekijöissään.

Aurinkoista heinäkuun alkua siis toivotellen ja toivoen!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Chilien istutusta ja parvekkeelle siirto

Moi taas kaikki hyötykasvattajat ja muutkin puutarhurit!

Heinäkuu alkoi, ja chilinkasvattajille kuuluu oikein hyvää. Chilit on siirretty ulos parvekkeelle ja ne näyttävät viihtyvän siellä mainiosti. Kaikki kasvit ovat alkaneet kukkimaan ja joissakin on näkyvissä jo raakileita. Etenkin Viherpeukuilta tilattu Starflame on alkanut tuottaa jo ihan mukavasti hedelmää muuten pieneen kokoonsa nähden.

Ensimmäisiä soiroja..

 

Ensimmäinen hedelmänalku Viherpeukkujen Chiliamppelista. Mielenkiinnolla odotetaan maistiaisia

Kesäkuun alussa vaihdettiin kasvit isompiin altakasteluruukkuihin ja muutama päivä sen jälkeen alkoi jo yölämpötilakin olemaan tarpeeksi korkea ulossiirtoa varten.

Soralla peitetty pohja, ja multaa päälle..

 

Pienestä isompaan ruukkuun, mielestämme helpoin tehdä kuivana. Vähän kun purkkia puristelee, niin multapaakku irtoaa aika helposti.

 

Pöheikkö valtasi noin puolet parvekkeen pinta-alasta..joukossa myös pari tomaattia (Green envy ja Tiny Tim)

Molemmat Kevätmessuilta hankkimamme yksilöt, Orange Habanero ja Naga Morich pudottivat ensimmäiset kukkansa kantoineen toukokuussa. Tähän ilmiöön emme ole aiemmin törmänneet, mikä tuntuu yllättävältä, sillä pienen perehtymisen jälkeen tulee vaikutelma että todella usein chilit pudottavat ensimmäiset ns. harjoittelukukkansa. Meilläkin nyt uusi kierros kukintoja jo tuloillaan, joten ei kai tässä syytä huoleen. Kyllä niitä hedelmiäkin vielä saadaan.

Kuulemma kukkien tippumista voi myös vähentää pienentämällä ravinneliuoksen typpipitoisuutta. Meidän tapauksessa se tarkottaisi uuden liuoksen hankkimista, tähän saakka tunnuttu pärjäävän ihan hyvin Viherpeukaloiden omalla liuoksella. Ehkä jos tämä toinenkin kierros vielä pudottaa kukat, niin etsimme sitten vähemmän typpipitoisen lannoitteen. Muutenhan tämä chilinkasvatus on aika letkeää hommaa tähän aikaan vuodesta. Lähinnä saa vain kastella ja ihailla nopeaa kasvuprosessia. Lisäksi niitä kukkia pitää muistaa pölyttää esim vanupuikolla.

Ei kai muuta tällä erää. Erinomaista kesänjatkoa kaikille!!

Kirjoittanut Chilijutunjuuri 1 Kommentti

Helpot ja kauniit tarha-alppikärhöt

Reheväkasvuisilla ja vaivattomilla tarha-alppikärhöillä on helppo luoda puutarhaan näyttävyyttä ja kerroksellisuutta. Meillä hyötytarhan portinpielessä kasvaa säleikkövilliviinin kaverina sekä tarha-alppikärhö ’Pink Flamingo’ että tarha-alppikärhö ’Albina Plena’.

Säleikkövilliviini lähtee hitaasti käyntiin keväisin, tänä vuonna ihan poikkeuksellisen rauhalliseen tahtiin. Alkukesästä kukkivat tarha-alppikärhöt saavat silloin loistaa kaikessa rauhassa.

’Pink Flamingon’ kukat ovat kellomaiset ja hennon vaaleanpunaiset. Kukissa on kaunis valkoinen keskusta. Köynnös kurkottelee kohti kasvihuonetta heinäseivästä pitkin. Minulla on ollut haaveissa kasvarin ovenpieliä ja etuosaa kauniisti varjostava viherseinä. En tosin tiedä miten tuo tulee käytännössä onnistumaan vai ohjaanko kasvun jossakin kohtaa toisaalle?

Pergolanseinämässä kiipeilevä valkoinen ’Albina Plena’ on kaunis kerrottukukkainen lajike. Sen kellomaiset kukat nuokkuvat viehkosti alaspäin.

Tarha-alppikärhöt viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Kasvi sopii esimerkiksi näkösuojaksi säleikköön, kasvamaan puunrunkoa vasten tai vaikka maanpeitekasviksi. Tarha-alppikärhöt ovat kestäviä ja helppohoitoisia, itse en ole suojannut näitä talvisin mitenkään.

Kukkimisen jälkeen köynnöstä koristavat hauskat hahtuvapallot eli hopeahohtoiset siemenkodat.

Usein tarha-alppikärhöt innostuvat kukkimaan uudestaan vielä syksyllä, tosin alkukesään verrattuna huomattavasti vaatimattomammin. Tässä kuvassa kukat pilkistävät vihreän lehtimassan keskeltä elo-syyskuun vaihteessa.

Tarha-alppikärhöt ovat ihanan helppoja ja vaivattomia kukkivia köynnöksiä! Hoito-ohjeita tarha-alppikärhöille löytyy muun muassa täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit