Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa syyskuussa

Syysmyräkkä on riepotellut puutarhaa pari päivää. Tuulessa lentelevät keltaiset lehdet ovat saaneet syksyn tuntumaan konkreettiselta, vaikka syyskuun keittiöpuutarhassa on vielä paljon sadonkorjuuta ja muuta puuhaa. Kasvihuone on täynnä ihanan värikkäitä tomaatteja. En ole vielä tehnyt ansarin syyssiivousta, joten jokainen auringonsäde Lue koko kirjoitus

Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii Lue koko kirjoitus

Monikäyttöiset maanpeittäjät!

Monivuotiset perennat pärjäävät oikealla kasvupaikalla pienellä hoidolla, kasvavat rehevästi ja kukkivat runsaasti. Maanpeiteperennat ovat luonnollisia maanpinnan kattajia. Ne vehreyttävät ja kukittavat puiden sekä pensaiden alustat ja ovat erinomaisia istutusten reunuksissa ja rinteissä sekä toimivat myös nurmikon korvikkeena. Kukkapenkeissä maanpeiteperennojen avulla saadaan Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

 

Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Uuni on päällä ja miehen hautumaan laittama lihapata valmistuu hiljalleen.

Tällaiset päivät ovat täällä siirtolapuutarhalla aivan ihania. Syyssää ja takkatuli, keinutuoli ja rauha maassa, laiskanpulskeaa syystöiden suunnittelua. Mökillä ollessa ihan vaan sohvalla makaaminenkin palvelee jotain: tietoisena rauhoittumisena ja ajan ottamisena itselleen. Miten sama toiminta voikin tuntua kotona vain, no jumittamiselta ja vetelehtimiseltä?

Paljon puhutaan siitä kuinka puutarhan hoitaminen vaikuttaa suotuisasti mielenterveyteen (kokeile vaikka googlettaa puutarhanhoito ja mielenterveys). En ihmettele, kukkapuskassa möyriessä tulee harvemmin ajateltua muuta kuin edessä näkyvää rikkaruohoa tai aivot raksuttaa uusien puutarhaideoiden parissa. Mutta ei vain se puutarhassa puuhastelu vaan koko tämä ympäristö on minusta se joka tuo rauhaa ja vapauttaa stressistä. Olen huomannut, että jos illalla on vaikea rauhoittua nukkumaan, alan tietoisesti suunnitella puutarhaan uusia kukkapenkkejä tai miettiä milloin ehdittäisiin mökistä se ja tuo kohta kunnostaa nuin ja näin. Sillä kuinka realistisia nämä suunnitelmat ovat, ei ole mitään merkitystä, tärkeintä on keskittyä miettimään puutarhaa ja antaa mielen lentää. Uni tulee helpommin, kiristävä tunne helpottaa ja hengitys tasaantuu.

 

Meillä on täällä siirtolapuutarha-alueella ihmisiä joka lähtöön, lapsiperheitä entistä enemmän, osa jo teinilasten perheitä, on yksin asuvia, on mökin kimppaomistuksia, on eläkeläisiä ja keski-ikäisiä. Pikkulapsiperheissä tappikansalaiset syödä natustavat multaa, hiekkaa, kaikkea vihreää mitä käsiinsä saavat ja isommat pörräävät menemään pitkin aluetta, kiipeillen ja nujakoiden kuin konsanaan ”vanhoina hyvinä aikoina”. Me aikuiset kyykimme kukkapenkeissämme tai nautiskelemme takkatulesta, käymme yhteisillä saunavuoroilla kartanolla ja ostamme elomarkkinoilla omalla alueella tuotettua hunajaa. Kaikille jotain, puuhailu pihalla pitää terveyttä ja mielenterveyttä yllä, mullan syöminen kasvattaa tappikansalaisista kestävämpiä maailman flunssamyrskyjä vastaan ja lapset oppivat kiipeilemään puissa kuin pienet apinat sekä tietävät mistä ruoka tulee.

Vaikka kaikilla täälläkin välillä otsapanta kiristää ja naapurit sapettaa, niin kuitenkin väittäisin, että olemme täällä kaikki niin onnellisia. Sekalainen seurakuntamme eri taustoilla, yhteisenä rakkauden kohteena kuitenkin kaunis siirtolapuutarha.

No menipä sentimentaaliseksi. Mutta kun onni on oma siirtolapuutarha keskellä ruuhkavuosien kaoottisuutta. Niin se vaan on.

 

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä.

Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin aika istutuspuuhiin, sillä syksyn kosteus auttaa kasveja juurtumaan. Kohta on myös aika miettiä keväistä kukkaloistoa ja kaivella kukkasipuleita maahan. Hiljalleen nuupahtavat kesäkukkaistutukset piristyvät syyskasveilla uuteen loistoon.

Tarjolla on jotakin joka makuun. Seesteisen harmonista tai syksyistä väriloistoa.

Kukonharjat leiskuvat, koristeelliset pensastädykkeet eli hebet kaunistavat minkä tahansa ruukkuistutuksen ja syysasterit tarjoavat hempeitä sävyjä.

Skimmia pysyy kauniina pitkälle syksyyn ja erilaiset keijunkukat leiskuvat ruskan sävyissä.

Tähän pallomereen minäkin haluaisin sukeltaa! Pallokrysanteemit pitävät tasaisesta kosteudesta, mutta menestyvät parhaiten vesisateelta suojassa parvekkeella tai terassilla. Lannoittamalla pallokrysanteemia kesäkukkalannoitteella iloa riittää pitkään.

Aina ihanat mehitähdet sopivat yhtä lailla ruukkuun kuin kukkapenkkiin. Näissä on jotakin tavattoman suloista.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä löytyy myös sisäkasveja, kuten herkkiä herttalyhtyjä ja veikeitä ilmakasveja.

Ulkona on vielä tarjolla puita, pensaita ja perennoja. Itse iskin silmäni tähän näyttävään punaperuukkipensaaseen. Huikean värinen vai mitä!

Ja eihän sitä tietenkin tyhjin käsin päässyt poistumaan tällä(kään) kertaa. Pensastädyke, keijunkukkia, kuparisara, ruukkuja, ihan vaan jotain pientä tarttui mukaan…

Värikästä syksyn aloitusta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Chilien kypsymistä ja ensimmäistä satoa

Kesä alkaa olla ohi ja chilinkasvattajat odottavat vesi kielellä hedelmien kypsymistä. Sato tuntuisi olevan hieman myöhässä, joka johtunee kylmästä kesästä. Raakileita on valtavasti mutta kypsiä hedelmiä ollaan saatu vasta muutamia. Ne ovatkin sitten olleet sitäkin maukkaampia, etenkin koska joukossa on monia meille aiemmin tuntemattomia lajikkeita. Kasvatusoperaatio on onnistunut, sillä kaikki yksilöt ovat alkaneet tuottamaan hedelmänalkuja. Seuraamme säiden kehittymistä ja harkitsemme sadon loppuun kypsyttämistä sisätiloissa.

 

Starflame

Pikkuruinen kasvi tuottaa paljon kauniin keltaisia chilejä. Polte on yllättävän kova ja se sopii maultaan erinomaisesti tomaattisalsaan.

 

Piriz

Edellisvuosien suosikkimme. Raakileet ovat ensin valkoisia, sitten violetteja, kunnes saavat lopulta oranssin värin.

Nagamorich

Emme ole vielä päässeet maistamaan tätä hurjimusta. Pudotti kaikki ensimmäiset kukkasensa, mutta toiselta kierrokselta alkoikin sitten jo kehittyä chilin alkuja.

Jalapa

Nämä pötkylät odottelevat vielä punaista väriä. Mainioita juustolla täytettynä ja grillattuna!

Orange Habanero

Pitkät oksat valtaavat tilaa parvekkeella. Mieletön määrä raakileita! Nagan tavoin pudotteli ensin kukkasia, jonka jälkeen vasta alkoi muodostaa hedelmää. Innolla odotamme näiden pommien kypsymistä.

 

Apache

Rönsyilevä, pienilehtinen, kaunis kasvi. Miedohko maultaan.

Chiliamppeli

Todella mieto, paprikan makuinen. Iloa silmälle, etenkin pieni koko on plussaa ahtaalla parvekkeella.

 

Eipä sitten muuta, erittäin hyvää syyskuuta kaikille viherpeukkuilijoille!

Kirjoittanut Chilijutunjuuri Jätä kommentti

Ravinteet ovat kasvin ruokaa

Muistathan huolehtia kasviesi riittävästä ravinteiden saannista, niin ne voivat paremmin ja tuovat sinulle iloa pidempään.

Puulilja ’Lavon’ kukkii näin ihanasti täällä Valkealassa myymälämme edustalla!

Riittävän vedensaannin lisäksi kasvit tarvitsevat pää- ja hivenravinteita vahvaan kasvuun sekä runsaaseen kukintaan ja sadontuotantoon. Sopiva pH-taso helpottaa kasvien ravinteiden ottoa ja pH-tasoon vaikutetaan kalkitsemalla. Listasimme alla olevaan kuvaan kasvien yleisimpiä ravinteiden puutosoireita puutarhureiden avuksi.

Yleisimpiä ravinteiden puutosoireita.

Syksyllä käytetään typettömiä lannoitteita, ettei tuleentuminen eli kasvien talveen valmistautuminen häiriinny. Huonosti tuleentunut kasvi talvehtii heikommin. Kevätlannoitus, kesän hoitolannoitus ja syyslannoitus takaavat kasvien riittävän ravinteidensaannin.

Talvehtivat maksaruohot.

 

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Omenahommissa

Puolet tämän vuoden sadosta. Tavoitteena tehdä yksi piirakka. Nih.

Omenat alkavat olla valmiita. Varma syksyn merkki. Ja varma syksyn merkki on myös se, että omenasadon hyödyntäminen alkaa kuumotella. Kahdeksan siirtolapuutarhavuotemme aikana on soseutettu, hillottu, lohkottu ja survottu. Tehty valtavia omppopiirakoita, tehty mainioita omenaisia ja tuntikausia haudutettuja lihapatoja ja huonoina omenavuosina varmisteltu jo hyvissä ajoin, että paremman vuoden sadosta on vielä soseita jäljellä huonon vuoden jouluksi. Pakko kun on olla a) omaa omenahilloa juustojen kanssa syötäväksi b) pakko olla omaa omenasosetta joulukakkuun laitettavaksi. Mutta ollaan myös mietitty yksin ja yhdessä naapurien kanssa, että mihin näitä omanoita enää tunkee sen jälkeen kun omat varastot on täynnä…

Tänään, lauantaina 2.9. oli Helsingin Sanomissa iso juttu yrittäjästä joka on pistänyt pystyyn Omenasieppariyrityksen. Ideana on kerätä ylijäämäomenat pihoilta pois, puristaa ne mehuksi ja työllistää osatyökykyisiä henkilöitä. Briljantti idea, jonka yrittäjä Susanna Pykäläinen oli bongannut Norjasta. Tässä liikeideassa on jotain niin kovin tätä päivää. Yhteisöllisyyttä, vastuunkantoa työllistämisestä, ravinnon hyötykäyttöä jotta se ei päädy roskikseen jne…

Mehujen myyntipaikoista vinkeinpänä jäi mieleen Kansallismuseon kauppa. Kansallismuseon pihalla on kaksi isoa omenapuuta joiden sato on tähän mennessä aina mennyt hukkaan, nyt se kerätään talteen ja museovieraat voivat ostaa sadon mehuna! Ajatelkaa miten mahtava tarina omenamehulla!

Surettaa vain yrittäjän puolesta sama kuin mitä hän itsekin lehtijutussa harmittelee: tämän vuoden omenasato kun on kituinen versio viime vuoden ennätyksistä. Vaikka näinhän se menee, monella hirmusatoa tuottaneella puulla on nyt ansaittu vuosiloma käynnissä.

Vaikka omenasato on kehno, niin AINOA pupukatastrofista kasvimaalla selvinnyt kesäkurpitsan taimi on nyt tuottanut satoa. Vähän itkettää, mamin kultu. Sitkeä ja reipas.

Meillä on täällä siirtolapuutarhalla valtavasti omenapuita, meidänkin pihassa 5 vanhusta, naapurilla vain kaksi, mutta valtavan satoisia yksilöitä. Viime vuonna kun omenaa oli aivan hervottomia määriä, täälläkin kiitettävästi välitettiin Stadin omenapörssin kautta yksityisviestillä tietoja mökkipihoista joista sai käydä poimimassa omenoita.

Meillä omenasatoa kyllä pyritään hyödyntämään parhaamme mukaan, mutta huono omatunto on väistämätöntä, aina menee hukkaan. Omenoita pitäisi olla poimimassa päivittäin, suurin osa pudokkaista kun on pilalla jos vain viikonlopuksi tulee mökille.

Viime vuonna soseutimme omenaa taas kymmeniä litroja. Hillosimme muutaman litran ja pussitimme omenalohkoja sellaisenaankin pakastimeen vaikka muffinssitaikinan tai sen alussa mainitun lihapadan sekaan heitettäviksi. Yhtenä vuonna hauskuutimme itseämme pakastamalla tuorepuristettua mehua 3 litran hanapusseissa joita nimitimme virtsapusseiksi. “Otatko uuden virtsapussin sulamaan, aamulla juotiin edellinen loppuun”. Ahhahaha. Vitsi, hämmästyttävää kyllä, kantoi kevääseen asti. Kertonee jotain sekin. Meistä. Siis. #väsynyttäläppää.

Mutta siis jotenkin toivoisin, että tällaiset Omenasieppariyritykset ja omenapörssit ynnä muut ottaisivat kunnolla tuulta alleen. Kyllä se ruuan heittäminen roskiin kirpoo niin kovasti, että kaikki käyttöideat otetaan kyllä avosylin vastaan. Keinot on monet jotta omenoista saa hyödyn irti.

Ei muuta kuin reippaita omppoviikkoja kaikille!

Sade yllätti taaperon. Tai vanhemmat, mutta pienellä juoponnapilla isoveljenkin takki on justiinsa passeli. Ei ole niin nökönuukaa näin mökillä!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Elävä aidanne – kaunis ja käytännöllinen

Pensaat rajaavat ja suojaavat pihaa luonnollisesti. Kiitolliset ja talvenkestävät pensasaidat tarjoavat pitkäikäisen näkö- ja tuulensuojan puutarhallesi. Lehtipensaiden ilahduttava kukinta ja hehkuva syysväritys tuovat koristearvoa.

Marja-aronia.

Sopivaa aitapensasta miettiessä on hyvä ottaa huomioon kasvuolosuhteet ja -vyöhyke sekä käyttötarkoitus. Istutetaanko aita näkösuojaksi vai pelkästään rajaamaan alueita? Millaiseen ympäristöön aidanne tulee? Haluatko geometrisen, leikattavan aidan vai vapaasti kasvavan aidanteen? Halutaanko aidasta kukkiva vai ikivihreä?

Geometrinen aita rajaamassa alueita.

Muhkeakukkainen, syksyllä kukkiva syyshortensia.

Viherpeukaloiden valikoimasta löytyy aitataimia lukuisiin käyttötarkoituksiin ja ne kaikki ovat helppohoitoisia ja vahvakasvuisia. Aidan tyvelle voi levittää oman maun mukaan erilaisia koristekatteita tai juuristoalueen voi kattaa kätevällä, rikkakasveja torjuvalla aitakankaalla. Lannoittamalla saadaan aita kasvamaan vahvasti ja tasaisesti. Hyvinvoiva pensasaita myös talvehtii hyvin.

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Viherseinä

Viherseinät ovat juuri nyt kovin suosittuja. Tiedättehän, niitä hotelleissa ja toimistotiloissa näkyviä sisustuselementtejä, jossa seinään (tai muuhun pystysuoraan pintaan) on asennettu runsaasti kasveja. Meille syntyi tänä kesänä viherseinä puutarhaan vähän vahingossa, tosin tämä ei kyllä ole kovinkaan kompakti tai käytännöllinen.

Olen kertonut muun muassa täällä, miten olen valjastanut talomme joka kulman hyötyviljelykäyttöön. Niin myös varaston takaseinän, joka normaalikesänä on ihanan lämpöisä ja suojainen. Tila varaston ja raja-aidan välissä on kapea, mutta se on riittänyt mainiosti esimerkiksi runkotomaateille ja maissiruukuille.

Tomaatteja siellä on viljelty tänäkin kesänä, mutta nyt koristekurpitsa näyttää valtaavan koko tilan. Esikasvatin valkoisessa viljelylaatikossa erilaisia kurpitsoja ja vanhoista koristekurpitsan siemenistä iti vain yksi, sekin kituliaasti. Jätin sen kasvamaan laatikkoon lähinnä säälistä.

Koska kelit ovat olleet viileät, taivaalta on tullut kasteluvettä ja elokuun kiireet ovat vieneet mukanaan, en ole vähään aikaan käynyt varaston takana. Hämmästys olikin melkoinen, kun vastassa oli villiintynyt viherseinä.

Koristekurpitsa ja malabarinpinaatti risteilevät seinälle kiinnitetyssä raudoitusverkossa sulassa sovussa. Tosin molemmat ovat levittäytyneet myös kulman taakse, kohti kattoa, työkaluihin, tomaatteihin…

Sadonkorjuukori täyttyy varmasti kohta kurpitsoista ihan itsekseen ja vesiämpäri tyhjenee köynnösten kurkotellessa sitä kohti. Liikkuminen kapeassa tilassa alkaa olla vähän haastavaa, mutta onhan tällaista kasvua kerrassaan upeaa seurata kylmän kesän jälkeen.

Oikein hyvää syyskuun aloitusta ja toivon mukaan runsasta sadonkorjuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kostean kesän yllättäjät

Tuntuu, että koko kesä on ollut kylmää ja kosteaa. Vaikka eihän se tietenkään niin ole. Mielikuvan huomaa vääräksi viimeistään siinä vaiheessa, kun selailee kesän aikana otettuja kuvia. Onhan siellä toki paljon sadepäiviä ja kumppareita, mutta myös aurinkoisia aamuja, kuulaita iltoja ja ennen kaikkea kauniita kesäkukkia.

Kesän yllättäjiin kuuluvat muun muassa ahkeraliisat. Oletin niiden liiskaantuvan limaiseksi mössöksi taivasalla sadekesää viettäessään. Vaan lähes priimalta nuo yhä näyttävät, kunhan välillä muistaa siistiä kesäkukkaistutuksia huonoksi menneitä kukkia pois nyppimällä.

Myöskään verenpisara ei ole ollut kelistä moksiskaan. Tämä puolivarjosta varjoon viihtyvä kesäkukka on selvästi nauttinut kuluneesta kesästä. Ei ole ainakaan suora paahde kiusannut.

Verenpisaran kaverina kasvava sirokesäkynttilä on sekin kasvanut huiskeaksi kaunottareksi. Ilmavan kasvutapansa ansiosta se on kestänyt tuulet ja tuiverrukset niiden mukana myötäillen. Sirokesäkynttilä, jota myös gauraksi tai herrasväenkauraksi kutsutaan jää nyt kesäkukka-vakkarilistalle, niin mukava tuttavuus tämä siro ja keveä kesäkukka on ollut.

Sähäkän värinen tarhaverbena on ollut hauska lisä muuten niin hempeään kesäkukkakavalkadiin. Tarhaverbenat ovat helppohoitoisia ja kestävät jopa hetkellistä kuivuutta. Se tuli todistettua kesälomareissun aikana, joka osui sille kesän toiselle aurinkoiselle viikolle.

Tarhaverbenaa löytyy monen värisenä ja siinä on mukavan mausteinen tuoksu.

Talon etuterassin ilta-auringossa hehkuu sekalainen kokoelma kesäkukkia. Koska luonto on pääsäätöisesti pitänyt huolen kastelusta, kesäkukkien lannoittaminen kastelulannoitteella on jäänyt vähäiseksi. Sen huomaa huomattavasti hillitympänä kasvuna.

Vieläkö kesäkukat porskuttavat teillä täysillä, vai onko kukat jo vaihtuneet syyskrysanteemeihin?

Siinäpä sitä värikirjoa sitten piisaakin, vähän jo sormia syyhyttää päästä syysistutusten pariin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia.

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. ’Sungold’-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja herkullisia kuin muistinkin. Ei näistä vielä säilykkeitä tarvitse tehtailla, mutta maistiaisia sentään saa jo joka päivä.

Tähän aikaan satokaudesta olen yleensä jaellut kesäkurpitsoja naapureille ja kadunmiehille ihan kyllästymiseen asti. Vaan tänä vuonna ei ole tarvinnut. Meillä grillattiin ensimmäiset ’Latino’-kesäkurpitsat vasta viime viikonloppuna. Kukkia ja pieniä alkuja on kyllä lupaavasti, kunhan kelit vain pysyisivät hyvinä.

Mustaherukat sen sijaan yllättivät positiivisesti todella runsaalla sadolla. Niitä on herkuteltu tuoreeltaan ja leivonnaisissa, hillottu ja pakastettu. Rungollisen punaherukan marjat puolestaan katosivat rastaiden suuhun ennen kuin ehdin keräyskulhoa hakea. Jospa ensi vuonna muistaisin viritellä verkot tai linnunpelättimen hyvissä ajoin.

Avomaankurkku ’Profi’ on vasta pääsemässä vauhtiin. Tästäkin on ehditty popsia vain muutama herkullisen rapea kurkku. ’Profi’ on yleensä ollut varsin satoisa lajike, joten toiveet ovat nyt korkealla.

Tämän kesä on suosinut kuvan mangoldia sekä lehtikaaleja. Ne ovat olleet ötökkävapaita ja suorastaan kukoistaneet viileässä ja kosteassa säässä.

Yhtä onnekkaita eivät puolestaan ole olleet latva-artisokat ja maissit. Kesään nähden hyvän alun jälkeen tuli Kiira ja katkaisi lähes kaikki kasvustot. Nyt yritän selvitellä, voiko maissia jälkikypsentää kuten vihreitä tomaatteja sisätiloissa vai oliko sato nyt tässä, katkenneissa tähkäpäissä?

Keittiöpuutarha tarjoaa siis yhä jännitysnäytelmää: miten käy kukkakaalien, maistuuko maissi, ehtivätkö kaikki tomaatit punastella? Nyt peukut pystyyn lämpimän syksyn puolesta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

Mahtavat ja monipuoliset laukat

Laukkojen suku (Allium) on rikas ja mielenkiintoinen. On matala- ja korkeakasvuisia, suuri- ja sirokukkaisia laukkoja. Laukkoja voisikin käyttää puutarhoissamme paljon nykyistä ahkerammin.

Supersuosittu uutuuslaji kainolaukka (Allium roseum)

Kuten muutkin sipulikasvit, laukat ovat parhaimmillaan perenna- ja pensasryhmissä. Sipulien lepokauden alkaessa lehdet alkavat kellastua usein jo upean kukinnan aikana, joten senkin vuoksi korkeat laukat kannattaa istuttaa peittävien kasvien seuraan.

Koristelaukka Gladiatorin valtavat kukat vangitsevat huomion takuuvarmasti!

Laukat ovat hyvä vaihtoehto tuholaisiin kyllästyneelle viherpeukalolle, sillä myyrät ja jänikset eivät pidä laukkojen hajusta ja mausta, joten ne saavat yleensä kasvaa rauhassa puutarhassa..

Sinilaukalla (Allium caeruleum) on ihanat taivaansiniset pallokukat.

Laukkojen kukinta on omaa luokkaansa. Värikkäät ja matalat pikkulaukat ilahduttavat kivikoissa sekä puiden ja pensaiden alla. Ja mikä olisikaan komeampi näky, kuin koristelaukkojen valtavat pallokukat kesäisessä puutarhassa!

Pikkulaukka mix sisältää pirteän värilajitelman matalia laukkoja.

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti