Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa syyskuussa

Syysmyräkkä on riepotellut puutarhaa pari päivää. Tuulessa lentelevät keltaiset lehdet ovat saaneet syksyn tuntumaan konkreettiselta, vaikka syyskuun keittiöpuutarhassa on vielä paljon sadonkorjuuta ja muuta puuhaa. Kasvihuone on täynnä ihanan värikkäitä tomaatteja. En ole vielä tehnyt ansarin syyssiivousta, joten jokainen auringonsäde Lue koko kirjoitus

Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii Lue koko kirjoitus

Monikäyttöiset maanpeittäjät!

Monivuotiset perennat pärjäävät oikealla kasvupaikalla pienellä hoidolla, kasvavat rehevästi ja kukkivat runsaasti. Maanpeiteperennat ovat luonnollisia maanpinnan kattajia. Ne vehreyttävät ja kukittavat puiden sekä pensaiden alustat ja ovat erinomaisia istutusten reunuksissa ja rinteissä sekä toimivat myös nurmikon korvikkeena. Kukkapenkeissä maanpeiteperennojen avulla saadaan Lue koko kirjoitus

Kasvihuoneen kuulumisia

HeidiRoth-0978

Kasvihuoneessamme kasvaa tällä hetkellä tomaatteja, kurkkuja, chilipaprikaa, yrttejä, sekä käytämme sitä myös taimien kasvattamiseen siemenistä. Pitkulaisissa kasvatuslaatikoissa tulevat hyvin mm. purjon ja kurpitsan taimet. Aikaisemmin keväällä niissä kasvoivat myös nauriin ja parsakaalin taimet.HeidiRoth-0966

Kesälomamatkalle lähtiessämme mieheni asenteli kastelujärjestelmän kasvihuoneeseen. Ideana se, että kasvit pysyisivät koko matkamme ajan kosteana pienen vesitihkun avulla. Tullessamme kotiin kasvit olivat pärjänneet hyvin, eikä niiden takia tarvinnut stressata.kurkun taimia

Olemme monena kesänä ostaneet kurkun ja tomaatin taimet valmiina suoraan taimitarhoilta. Ne kyllä maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin kesän aikana. Ostin myös pienen chilipaprikan taimen, jossa oli jo valmiiksi kasvaneita raakoja chilejä. Saa nähdä miten se tykkää kasvaa tomaatin vieressä. Tomaatti erittää etyleeniä, jonka takia sitä ei kannata laittaa esimerkiksi samaan multasäkkiin kasvin kanssa, joka on etyleenille erityisen arka. Näitä kasviksia ovat mm. munakoisot. Sain huomata tämän viime kesänä kun laitoin samaan multasäkkiin kasvamaan runkotomaatin taimen ja munakoison taimen. Kerron myöhemmin oliko tomaatin läheisyydellä vaikutusta chilin kasvatukseen.

HeidiRoth-0973

Myös Stevia on lähtenyt hyvin kasvamaan kasvihuoneessa. Kokeilimme jo muutama vuosi sitten Stevian lehtiä luonnollisena makeuttajana ja se toimi hyvin. Jos pirtelöt tai leivonnaiset tarvitsivat lisämakeutusta käytin kuivattua Steviaa. Huomasin juuri, että Valiolta oli tullut Stevioliglokosidilla makeutettua Grandi-pillimehua. Mielestäni tämä on erinomainen suunta, koska vastustan aspartamiinin käyttöä elintarvikkeissa. Itse kasvatettua Steviaa voi käyttää vähäkalorisena vaihtoehtona ruoanlaitossa ja leivonnassa hyvin monipuolisesti.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kesäkukkien loistoa

Kesäkukilla saa kauniita yksityiskohtia pihalle, kesäkukkien loistoa. Kokeilin tänä kesänä istuttaa isoihin tynnyreihin valkoisia japaninkelloja ja neilikoita. Japaninkello on runsaasti kukkiva kesäkukka, joka kestää hyvin tuulta ja sadetta. Kukkaloistoa pitäisi riittää siitä koko kesäksi.

neilikkaa ja japaninkelloja

Neilikkaa ja japaninkelloja

 

Aluksi ne näyttivät hieman orvoilta isoissa tynnyreissä, mutta jo muutaman viikon kuluttua ne alkoivat kasvamaan ja täyttämään kauniisti niille suotua tilaa. Myös helpot valmiiksi mietityt ruukkuasetelmat ovat kiva lisä muuten yksilölliseen puutarhaan, jota kootaan kuin palapeliä vuosi vuodelta. Täytin valmiiksi kaupassa suunnitetuilla kesäkukkalajitelmilla toiset isot ruukkuni. Puutarhanlaitossa onkin mielestäni hauskaa kun sitä saa suunnitella myös valmiiksi pureskelluista ideoista. Toteutuspuoleen tarvitaan kyllä myös tietotaitoa, mutta sitä on helppo lähteä nykyaikana etsimään, koska puutarhan ammattilaiset ovat entistä enemmän näkyvillä eri medioissa.

HeidiRoth-0913

Kesäkukkien lisäksi on hyvä, että pihalla on monivuotisia kasveja. Yksi hyvä perenna on kivimuurilla lepäävä lamo- eli pikkuherukka. Kesäisin se tekee pieniä, punaisia marjoja, jotka ovat kuitenkin syömäkelvottomia. Onneksi meidän lapset eivät ole koskaan keksineet syödä niitä, vaikka muuten marjoja paljon kerätäänkin luonnosta. Syksyllä pikkuherukan vihreät lehdet saavat hienot ruskan sävyt, joten se on myös näyttävännäköinen syksyllä.

Meillä on lähellä pääsisäänkäyntiä isohko kohotettu kukkapenkki. Laitoimme pari vuotta sitten siihen havukasveja reunoille ja keväisin siitä ovat tervehtineet narsissit ja tulppaanit. Penkin perälle heittelin (kirjaimellisesti) pari vuotta sitten myös laventelin siemeniä. Ajattelin, että jos noista jotain tulee niin sitten tulee, mutta jos ei tule niin sitten ei tule.

Ensimmäisenä vuotena näyttikin siltä, ettei ideani ihanalta tuoksuvasta laventelipenkistä ottamassa vieraita vastaan taidakaan tulla mitään, mutta jo seuraavana vuotena sain ihmetellä sitkeää sissiä, joka versoi mullasta. Voi olla, että laventeli on saanut hyvän suojan katolta suoraan tippuvasta lumesta ja sen eristyksestä. Se nimittäin kukoistaan nyt suurena pensaana ja levittää rentouttavaa tuoksuaan etupihalle.

Olen myös kuivannut laventelia ja näin saan tuon ikiaikaisen tuoksun sisälle kotiini myös talvisin. Vielä haaveissani siintää valtavien laventelipeltojen kokeminen Etelä-Euroopassa. Laventelissa on todellakin jotain mystistä, joka inspiroi.

HeidiRoth-1021

Laventeli

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja

Jasmiini

Puutarhurin aika ei tule pitkäksi. Aina riittää tekemistä, ja ruumiillisen laiskotuksen iskiessä putkahtelee eteen jos jonkinlaista ihmeteltävää. Tarkkaavaisille silmille puutarha on täynnä suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja. Salapoliisin valmiuksillekin on käyttöä.

Kasvien istutuksen ja hoidon tekee mielenkiintoiseksi se, ettei amatööripuutarhurina koskaan voi tietää, kuinka hommassa loppujen lopuksi käy. Siemenistä kasvattaminen ja hyötykasvit ovat vaativa laji varsinkin. Itselleni on jäänyt mysteeriksi muun muassa se, miksi en onnistunut basilikan kylvössä, kun muilla se kasvaa ja rehottaa. Valmiina yrttinä istutettu basilika onnistuu minultakin.

Ja sitten tuholaiset: mikä on otus, joka söi kesäkurpitsan ja pureksi reiälliseksi rucolan, lehtisinapin ja mansikan lehdet? Muurahainen, kirppa, kirva? Mitään tuholaisjoukkoa en kykene omin silmin erottamaan. Tuleeko tuholainen maasta vai ilmasta? Minkälaisia ansoja ja syöttejä tarvitaan, suurennuslasia nyt ainakin. Onneksi lehtokotilon maailmanvalloitus ei ole vielä yltänyt alueellemme.

Varmin tapa saada kasvit menestymään on panostaa monivuotisiin kasveihin ja hyvälaatuisiin juuriin. Perennat pettävät harvemmin totaalisesti. Niiden hoidossa on enemmän aikaa myös reagoida eteen tuleviin ongelmiin. Jos kasvi on tullut alun perin istutettua väärään paikkaan, on useimmiten aikaa pelastaa se pahimmalta, sillä hyvät juuret voi aina siirtää. Monessa pihassa kasvit tuntuvatkin olevan vähän väliä liikekannalla.

Puutarhurin kesä jatkuu kukkia, kuten yläkuvan tuoksuvaa jasmiinia ihastellessa ja sadon kypsymistä odotellessa. Ensimmäiset metsämustikat on jo maisteltu. Puutarhan marjat, omenat, tomaatit ja chilipaprikat ovat hyvässä vauhdissa. Yksi kesäkurpitsakin on taas puhjennut kukkaan.

mustikka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Salaatit ja yrtit tuoreena pöytään

Jos minulta kysytään niin yksi kesän parhaimmista asioista on tuoreiden yrttien tuoksu. Olen joka kerta hyvin kiitollinen jos kasvatus menee nappiin ja saan salaatit ja yrtit tuoreena pöytään.

Suurin osa yrteistämme kasvaa tänä kesänä kasvihuoneessa. Runsaat yrttipenkit ovat jo niin kukkuroillaan, että keräsin niistä suurimman osan. Pakastin pusseissa osan ja osan kuivasin infrapunakuivurilla. Valmiiksi poimittavia yrttejä meillä oli maustekirveli, persilja ja mammuttibasilika. Aion kokeilla millaisen mausteseoksen saan näistä kolmesta kuivaamisen jälkeen. Ehkä lisään myös joukkoon ruususuolan rakeita ja saan samalla käytännöllisen yrttisuolan keittiön tykötarpeisiin.

yrtti

 

Tänä vuonna kokeilimme kasvulaatikkoa lehtisalaattiin (Australialainen) ja täytyy sanoa, että salaattipenkistä tuli aika näyttävän näköinen lähelle kesäkeittiötämme. Mikäs sen mukavampaa kun käydä hakemassa tuoreet salaatinlehdet herkullisiin kesäsalaatteihin omasta maasta. Talven aikana minua alkoi myös hirvittää salaatin hinta kaupoissa, joten tämä tuo tuntuvaa säästöä myös perheemme kauppakustannuksiin.

Salaatti on sen verran nopea kasvatettava, että sen kasvattamisen voi aloittaa vaikka vielä heinäkuussa jos hyviä ilmoja piisaa. Siemenpussissa sanotaan, että kasvuaika on kuusi viikkoa kylvöstä korjuukelpoiseksi, mutta ainakin täällä etelässä meillä syötäviä salaatinlehtiä tulee hieman nopeammin. Luulen, että kun tämä salaattisatsi on kasvanut ns. ylimittaiseksi ja alkaa tehdä siemeniä, kylvemme vielä uudet siemenet loppukesäksi jos säät vain suovat.HeidiRoth-0829

Mitään muuta tässä hommassa ei tarvita kun kasvulaatikko, multaa, salaatinsiemeniä ja vettä päälle. Jos kasvattaa salaattinsa ulkona, voi sateiden määrää hieman tarkkailla, nimittäin kuivana kituuttava salaatti kitkeröityy nopeasti.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Heidin kesässä kukkivat kivikkokukat

Tervehdys kaikille!

Minun nimeni on Heidi ja kirjoitan tänne Viherpeukaloiden blogiin puutarhaan liittyvistä aiheista, Heidin kesästä. Pieni esittely lienee kuitenkin paikallaan eli olen kahden lapsen
äiti ja innokas puutarhan laittaja mieheni kanssa. Meille kauniin pihamaan pitää olla puhdasta
zeniä eli sellaisen näköinen, että silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Kiinnitämme myös paljon huomiota siihen mitä syömme eli luomuruoka omasta maasta on parhainta mitä tiedämme.

Ostimme seitsemän vuotta sitten omakotitalon Nurmijärveltä peltojen ja metsien keskeltä. Talo oli hyvässä kunnossa, mutta pihalla ei ollut kuin nurmikko. Vuosi vuodelta olemme laittaneet pihaa omanlaiseksemme ja se näyttääkin olevan loputon suo 😉

Mietin mistä kertoisin ensimmäiseksi ja silmiini osui upealta näyttävä harmaa-ajuruoho. Parantelimme pari kesää sitten etupihallamme olevaa luonnonkivimuuria ja etsimme siihen sopivia peittokasveja. Katselin
viherpeukaloiden nettisivuilta eri vaihtoehtoja ja Harmaa-ajuruoho niminen mattomainen maanpeittäjä näytti houkuttelevalta purppurassa värissään. Samalla kertaa ostin myös mehitähtiä kivikkoa kaunistamaan.

Täytin kivikonvälit mullalla ja istuttelin pieniä taimia sinne tänne koloihin. Sen jälkeen kasvi on elänyt niin sanotusti omaa elämäänsä. Vaikka aurinko porottaa todella kuumasti kesäisin etupihallemme ei kasvi tarvitse ylimääräisiä kasteluita, pelkkä luonnonsade riittää. Harmaa-ajuruoho on myös nopea leviämään ja jokaista kivenkoloa ei tarvitse ostetulla taimella aloittaa vaan se leviää itse ajan kanssa valtavan ihaniksi purppuramatoiksi. Suhteellisen vaatimattoman värinen mehitähtikin on nyt kesäkuussa värikkäimmillään tehdessään kauniita kukkia. HeidiRoth-0917HeidiRoth-7

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kukkia, raakileita ja tuholaisia

kesäkurpitsa_kukka

Juhannuksen viettoon lähtiessäni kuvasin komeita kesäkurpitsan kukkia ja peittelin kasvin hellästi harsolla. Palattuani muutaman päivän reissulta kasvimaalla odotti ikävä yllätys: kukat ja lähes kaikki kasvin lehdet olivat kadonneet! Vain yksi pieni lehti on jäljellä. Tästä ei voine syyttää jänistä, sillä verkko ja harso olivat tiiviisti suojana.

Mikä otus on syönyt kesäkurpitsan? Olen asiaa tutkailemalla tullut siihen tulokseen, että syyllinen on jokin pienempi tuholainen, joka on mieltynyt erityisesti tiettyihin kasveihin. Myös mansikan ja rucolan lehdissä on nimittäin nähtävillä pieniä reikiä. Jokin suhteellisen näkymätön tuhohyönteinen sen täytyy olla – kirppako ehkä?

Laitoin kyseiseen kohtaan maassa kompostiseosta, se kun on kuulema kesäkurpitsalle hyväksi. Tämä saattoi olla virhe, joka levitti enemmän tuholaisia kuin ravinteita. Onneksi kesäkurpitsaa on edelleen jäljellä pihan toisilla sivuilla. Tosin yksikään näistä yksilöistä ei vielä kuki.

tomaatti_kukkachilipaprika_nuppu

Terassilla myös tomaatti on aloittanut kukintansa, ja chilipaprikakin on nupulla. Nyt taidetaan tarvita lannoitetta – ostoslistalle siis syötäville kasveille tarkoitettu lannoite.

omena_raakilemustaviinimarjoja_raakile

karhunvadelma_kukkapensasmustikka_raakile

Monivuotisista kasveista omenassa, mustaviinimarjassa ja pensasmustikassa on jo hienot raakileet. Karhunvadelma kukkii, ja jossain kohdin siinäkin taitaa olla marjan raakileita. Kukinnasta päätellen sato jää kuitenkin selkeästi viimevuotista pienemmäksi. Myös toinen kääpiörunkoisista omenapuista pitää tänä kesänä välivuoden, mikä on ehkä ymmärrettävää viimevuotisen ylenpalttisuuden jälkeen.

Nyt hellii lämpö niin kasveja kuin puutarhureja. Alla kuva siitä, miten myös kivikko on puhjennut kukkaan.

Kivikko

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Rikkauksien ja kunnian kukka

Paluumuuttajan puutarhassa ei loputtoman kitkemisen lisäksi ole viime aikoina juuri tapahtunut. Paitsi juhannussunnuntaina, jolloin ensimmäiset pionin kukat avautuivat. Puutarhan ehdottoman valtiattaren kukinta on nyt parhaimmillaan.

P1090540

Lajintuntemus on valitettavasti jokseenkin heikkoa, mutta kiinanpionistahan (Paeonia lactiflora) tässä taitaa olla kyse. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että lajike on ’Festiva Supreme’. Järjettömän kaunis ja ihanan tuoksuinen. Vanha pioni vanhassa pihassa ei juuri hoitoa ole saanut, mutta eipä tuo sitä taida juuri tarvitakaan. Antaa anteeksi parit sekaan eksyneet vuohenputketkin.

Nyt vasta tutuistuin pioneihin yhtään sen paremmin ja mystiikkaan taipuvaista puutarhuria kiehtoo valtavasti pionien itämainen alkuperä ja symboliikka, joka kasviin liittyy. Ilkikuristen nymfien on sanottu piileksivän pionin terälehdissä, joten kukkien kielessä pioni merkitsee häpeää tai ujoutta. Toisaalta Kiinassa pioni merkitsee vaurautta ja kunniaa ja Japanissa maskuliinisuutta ja rohkeutta. Pioni on myös suosittu aihe itämaistyylisissä tatuoinneissa, joissa siihen yhdistyy rohkea, riskejä ottava ja rämäpäinen elämänasenne.

Tässä on kukka Palumuuttajan makuun.

Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Paeonia_%28plant%29

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Hallanarat suojaan

juhannusruusu

Suomen suvi pitää pientilallisen valppaana ja varpaillaan. Juuri kun sain kylmänarat kesäkurpitsat, tomaatit ja chilipaprikat ulos, vaihtuivat helteet matalapaineeseen, koleuteen, sateeseen ja tuuleen. Normaaliahan tämä, ja onneksi aurinkokin silloin tällöin pilkistää.

Päätin varmuuden vuoksi suojata kasvit, kieltämättä vähemmän silmää hivelevillä virityksillä. Toivottavasti tarve suojille jää lyhytaikaiseksi. Osa kesäkurpitsan taimistani on jo suojattu korkeahkolla metalliverkolla jänisten varalta. Viime kesänä herkulliset kukat nimittäin päätyivät järjestään parempiin suihin. Tämän metalliverkon päälle viritin nyt lisäksi lämpöharsoa pitämään kylmää loitolla. Osa kesäkurpitsan taimistani on istutettu pihan suojaisemmalle puolelle, jossa jäniksistä ei ole niin suurta vaaraa. Nämä taimet peittelin ohuella muovilla.

kesäkurpitsa_suoja

Minitomaatin ja chilipaprikan taimeni ovat avoimella terassilla ruukuissa, jotka on sijoitettu vanhan minikasvihuoneen hyllyille. Tämän hyllykön päälle sai helposti kietaistua muovin, jota voi tarpeen mukaan raotella ja vaikka poistaa kokonaan. Hätäratkaisusta syntyi näin jonkinmoinen kasvihuoneen korvike. Tarkoituksenmukaisuus on joskus tärkeämpi asia kuin ilo silmälle.

tomaatti_chili_suoja

Viimekertaiseen postaukseen ja yrttien kuivaamiseen liittyen keksin pienen omatekoisen lahjaidean esimerkiksi jouluksi: Herbes de Provence -tyyppinen ”Pihatontun yrttiseos” omalla etiketillä. Jos sato on runsas, näitä voi tehtailla loppukaudesta. Mutta nyt ei enempää joulusta, vaan juhannusruusujen myötä kohti keskikesän juhlaa…

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ryytimaalta kesä purkkiin

unikko

harakankello–kissankello

Pihatiemme varressa kukkivat sulassa sovussa omilla vakiopaikoillaan kaksi kesän ihastuttavimpiin kuuluvaa sulostuttajaa: unikko ylväänä katseenvangitsija, rinnallaan herkkä harakankello. Puolivilli kaksikko viihtyy vuodesta toiseen toistensa seurassa, ja rennosti omillaan. Soisin unikon kukkivan vain pidempään. Koristeellisia toki ovat nuput ja siemenkodatkin.

Sitten sadonkorjuuasiaan. Ryytimaa ja yrttilaatikko puskevat satoa nyt sellaisella vauhdilla, ettei kaikkea ehdi millään käyttää tuoreena. Satoa kannattaakin säilöä talven varalle vaikka erissä pitkin kesää. Olen todennut, että käytännöllisin säilytysmuoto yrteille on kuivaus. Lasipurkeista niitä on huomattavasti helpompi hyödyntää kuin yrittää löytää pakastimesta juuri oikeaa pussukkaa.

Olen menestyksellä kuivannut uunissa minttua, persiljaa, lipstikkaa, oreganoa ja jopa sitruunamelissaa. Tänä kesänä listalla ovat myös timjami, rosmariini ja ehkä myös basilika. Omia yrttejä tuleekin käytettyä ruuanlaitossa paljon. Ne sopivat tuomaan kesän makua ja aromia melkein mihin tahansa. Erityisen hyviä käyttökohteita ovat tomaattipohjaiset kastikkeet pastalle, uunikasvikset ja keitot. Minttua olen käyttänyt myös sämpylätaikinassa.

Oma reseptini kuivaamiselle on levittää yrttejä uunipellille ja laittaa ne noin 50 asteiseen kiertoilmauuniin niin pitkäksi aikaa, että yrtit ovat täysin kuivia. Kuivausaika riippuu kasvin kosteuspitoisuudesta, mutta yleensä noin tunti riittää. Tavallisella uunilla kuivatessa uunin luukku kannattaa tiettävästi jättää hivenen raolleen, niin kosteus pääsee poistumaan. Rutikuivat yrtit on helppo murustaa käsin hienoksi jauheeksi ja purkittaa jokainen omaan lasipurkkiinsa.

Tämän kesän uusi innostuksen kohteeni ovat villivihanneksista kuivatut viherjauheet, joita kannattaa säilöä erityisesti niiden ravintoarvon vuoksi. Kuivattaviksi sopivat muun muassa nokkonen, vuohenputki, horsma, voikukka… Kuvassa pellillinen nokkosjauhetta. Kuivattaessa nokkosta ei tarvitse edes ryöpätä, sillä polttelu häviää kuivatessa.

nokkonen_kuivattu

Itse tehty pesto on myös mainio tapa hyödyntää tuoreita yrttejä. Klassisen peston pääraaka-aineena on basilika, mutta lisukkeiksi sopivat lähes mitkä tahansa muut yrtit tai jopa villivihannekset. Variaatioita on yhtä monia kuin on makuja ja tekijöitä. Reseptejä löytyy muun muassa netistä.

imukärhivilliviini

Kuvassa imukärhivilliviini, joka sopii hyvin tuomaan vihreyttä ja pehmentämään karuhkoja kivipintoja. Villiviinin punainen syysväri on upea!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kesäillan piirakka

RaparperipiirakkaOmenapiirakka

Pellillinen herkkua helposti:

  • 4 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 200 g margariinia
  • 2 dl maitoa
  • 6 dl vehnäjauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • Päälle raparperia, omenaa tai marjoja (+ sokeria ja kanelia)

Extraa (ei välttämätöntä):

  • 2 dl maitorahkaa
  • 1 muna
  • sokeria maun mukaan
  • vaniljasokeria

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, käsin tai koneella. Sen jälkeen muut aineet lisätään vähitellen taikinaan sekoittaen, mutta ei vatkaten. Leivinjauhe lisätään yhdistettynä jauhojen kanssa ja margariini juoksevana. Valmis löysähkö taikina kaadetaan leivinpaperilla päällystetylle reunalliselle uunipellille. Taikinan päälle levitetään tasaisesti omena- tai raparperipaloja tai marjoja. Pinnalle sirotellaan sokeria + omenaan ja raparperiin myös kanelia. Piirakka paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.

Vielä herkullisempaa piirakasta saa lisäämällä kaiken pinnalle ennen uuniin laittoa vielä hyvin sekoitetun maitorahka-muna-sokeriseoksen. Tämä onnistuu valuttamalla lusikalla seosta läjiin mahdollisimman tasaisesti sinne tänne.

Juuri ennen tarjoilua piirakan pinnalle voi ripotella siivilän läpi tomusokeria. Lisukkeeksi sopii vaniljakastike, jolle löytyy hyvä resepti esimerkiksi:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/84198/Vaniljakastike/

Kuvissa tähän samaan taikinapohjaan tehty raparperipiirakka ja omenapiirakka.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti