Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa syyskuussa

Syysmyräkkä on riepotellut puutarhaa pari päivää. Tuulessa lentelevät keltaiset lehdet ovat saaneet syksyn tuntumaan konkreettiselta, vaikka syyskuun keittiöpuutarhassa on vielä paljon sadonkorjuuta ja muuta puuhaa. Kasvihuone on täynnä ihanan värikkäitä tomaatteja. En ole vielä tehnyt ansarin syyssiivousta, joten jokainen auringonsäde Lue koko kirjoitus

Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii Lue koko kirjoitus

Monikäyttöiset maanpeittäjät!

Monivuotiset perennat pärjäävät oikealla kasvupaikalla pienellä hoidolla, kasvavat rehevästi ja kukkivat runsaasti. Maanpeiteperennat ovat luonnollisia maanpinnan kattajia. Ne vehreyttävät ja kukittavat puiden sekä pensaiden alustat ja ovat erinomaisia istutusten reunuksissa ja rinteissä sekä toimivat myös nurmikon korvikkeena. Kukkapenkeissä maanpeiteperennojen avulla saadaan Lue koko kirjoitus

Risusavotta

Risukasa

Oksasilppurille olisi nyt tarvetta

Viikonlopun lämmin, kesäinen sää innoitti viettämään koko päivän ulkona, ja ajankuluksi pihalla riittää aina puuhaa. Tällä kertaa työlistalla oli harvennushakkuuta, karsimista ja risusavottaa. Koska kasvavat puut valtaavat yhä enemmän tilaa pienehköstä pihastamme, ja koska haluan nauttia ilta-auringon viimeisistäkin säteistä etupihalla sekä avaramman taivaan näkemisestä takapihalle avautuvista ikkunoista, homma oli sillä selvä. Näin siitäkin huolimatta, että hieman ristiriitaiselta tuntuu kajota teräasein sopusuhtaisiin, kauniisti kasvaneisiin puihin.

Ensin olivat vuorossa 5–6 metriset männyn alut, joiden alaoksiston kimppuun kävin sahan kanssa. Osa oksista oli joka tapauksessa kuivia ja neulasiaan varisuttavia. Lisäksi yksi männyistä, tiiviisti toisen kyljessä kasvanut runko päätettiin poistaa kokonaan.

Mannyn-oksia Serbiankuusi_katkaistu
Tuija_ennen

Tuijia ennen leikkausta

Tuija_jalkeen

Takimmainen tuija leikattuna

Muutama noin 15-metrinen serbiankuusi sekä noin 6-metrinen tuija on myös venähtänyt turhan pitkäksi. Näiden suhteen päädyin kokeiluun, jossa molemmista lajeista typistettiin vain yhtä yksilöä. Haluan katsoa ensin rauhassa, kuinka puiden lopulta käy. Teoriassa näiden puiden lyhentäminen pitäisi onnistua, sillä leikataanhan kuusi- ja tuija-aitojakin. Aidanleikkuussa näitä tosin leikataan huomattavasti vähemmän kerrallaan.

Visuaalisella silmällä katsottuna on todettava, ettei latvan katkaiseminen todellakaan puuta kaunista. Toivon hartaasti, että luonto ajan kanssa korjaa vauriot. Aika näyttää, joten yritän malttaa odottaa seuraavien typistysten kanssa ainakin ensi kesään.

Tämä episodi olkoon opetuksena siitä, kuinka tärkeää on ennen puiden, pensaiden ja minkä tahansa kasvien valintaa ja istuttamista selvittää kyseisen lajin lopullinen koko. Näin päästään parhaaseen lopputulokseen – ja huomattavasti vähemmällä vaivalla.

Viherpeukaloiden verkkosivuilta www.viherpeukalot.fi löytyy tuotekohtaisista hoito-ohjeista kyseisen kasvin tärkeimmät tiedot kuten korkeus, kasvupaikka, vyöhyke, talvenkestävyys, kasvualusta ja istutusväli. Ohjeita kannattaa lukea. Puutarhanhoito on nimittäin mitä hienoin yhdistelmä tietoa ja tunnetta.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Sadonkorjaajan kasvispannu

 

Kasviksia_kulhossaKasvispannu

Pääraaka-aineet:

  • Sipuli + valkosipuli
  • Kesäkurpitsa
  • Tomaatti
  • Chili (maun mukainen määrä)
  • Riisi (mausteena kurkuma ja/tai curry)

Maukua ja mausteita:

  • Yrttejä (esim. minttu, oregano, rosmariini)
  • Pippuri
  • Suola
  • Sweetchilikastike ja/tai siirappi

Sopii myös:

  • Fetajuusto

Paista kasvikset paistinpannulla tai wokkipannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää mausteet ja kypsäksi keitetty riisi. Paista seosta vielä hetki riisin kanssa. Pinnalle voi lopuksi lisätä fetajuustoa paloina ja antaa niiden hieman sulaa paistoksen joukkoon.

Huom! Maku on sitä herkullisempi, mitä useampi kasviksista on itse kasvatettu.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Niin kaunista

kimppu

Kohtasin pyörälenkillä aivan ihanan näyn: kukkakedon täynnä erilaisia kukkia. Mahtoikohan kyseessä olla hieno ele kaupungilta, sillä samalla paikalla on joskus aiemmin ollut kaupungin kylvämiä kukkia, joita on saanut vapaasti käydä poimimassa. Keräsin joka tapauksessa pellon laidalta pienen kimpun, jotta sain ikuistettua ne kuvaan.

kukkaniittyJPG

Kaunista kaikissa väreissä

Kauneimmillaan ja pisimpään kedon kukat ihastuttavat kuitenkin juuri kasvupaikallaan, jossa mahdollisimman moni pääsee ihastelemaan niitä. Samalla tavalla kauniista pihoista ja puutarhoista saavat nauttia myös lähialueen asukkaat ja ohikulkijat. Itsekin ihastelen ohi kulkiessani naapuruston syysleimuja, syyshortensioita, kultapiiskuja ja pensashanhikkeja, vaikka omalla pihalla ei nyt kuki mikään.

Parhaimmillaan hieno piha saa ihastelujen ohessa innostettua keskinäiseen ajatusten vaihtoon, jos itse puutarhurikin sattuu olemaan paikalla. Puutarhanhoito yhdistää, ja siitä on helppo ammentaa jutunaiheita. Varsinkaan puutarhapalstoilla ja uusilla ryhmäpuutarha-alueilla ei kuuleman mukaan tarvitse olla kysymyksineen koskaan yksin, ja aloittelijakin saa neuvot ja vinkit ihan naapurista.

Jos omassa lähipiirissä ei satu olemaan innokkaita puutarhaharrastajia, voin vinkata, että Viherpeukaloiden Facebook-sivu www.facebook.com/viherpeukalot on hyvä paikka jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoa.

Yöt ovat tulleet jo sen verran viileiksi, että nostin tomaatit ja chilipaprikat sisälle loppukypsytykseen. Paluu osittain takaisin lattiakasvimaalle siis. Kunhan viimeinenkin sato on korjattu, siirrän tomaatin varret kompostiin. Chilipaprikat vien lopuksi autotalliin, sillä ajattelin kokeilla, säilyisivätkö ne hengissä talven yli.

pihamänty_kasvaa

Männyn vuosikasvuja

Ohessa olevassa kuvassa näkyy, kuinka paljon pihamänty kasvoi alkukesän aikana. Meillä niitä on aika monta, ja koska kasvua ei voi pysäyttää, on lähiaikoina edessä tavallista järeämpää puutarhanhoitoa. Pian on sahalla töitä…

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Täyttä kesää vielä

Tomaatit_lahi

Kyllä vain itse kasvatetut tomaatit maistuvat paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut. Sen huomaa vasta itse maistettuaan. On mahtavaa käydä joka päivä kurkistamassa, paljonko uusia tomaatteja on kypsynyt. Tomaatin kasvatus avoterassilla onnistuu näemmä mainiosti, ja vieläpä terassin varjoisammalla puolella, johon aurinko ei montaa tuntia päivässä osu. Kasvien päälle viritetty muovi auttaa varmasti paljon. Joka kerta kun käyn kurkistan muovin alle, sieltä pölähtää kasvihuonemainen tuoksu ja lämpö. Oikeissa kasvihuoneissa ja lasitetuilla parvekkeilla tomaatteja ja muita vihanneksia on saanut korjata jo kauan, mutta todistetusti kasvatuksen makuun pääsee myös ilman kasvihuonetta. Meillä makoisat herkut maistuvat kaikille, karvaisellekin perheenjäsenelle.

Tomaatit_koira Karhunvadelma

Oman karhunvadelman vetäessä henkeä saimme rasiallisen niitä tuliaisena. Näitä meilläkin riitti viime kesänä – ja varmasti taas ensi vuonna pitkäksi venähtäneet pensaat notkuvat komeannäköistä mustaa marjaa.

MakeapihlajaAloe vera

Pihan kukkaosastolla on tällä hetkellä hiljaista, mutta puutarhan väriläiskänä toimii punamarjainen makeapihlaja. Marjat näyttävät oikein hienoilta, mutta mikähän lie nakertanut sen lehtiä. Meillä väriä pihaan tuovat pääasiassa puut. Vaikka vielä on kesää, niin tavallaan jo odotan rusokirsikan leiskuvanpunaista syysasua.

Runsaista kukkivista kukista nauttiva puutarhuri saa suunnitella pihansa istutukset huomioiden eri lajien kukinta-ajat. Näin saadaan luotua piha, joka kukki keväästä syksyyn. Syksy onkin erittäin hyvää istutusaikaa, joten nyt kannattaa miettiä, miltä halua pihansa näyttävän ensi kesänä.

Istutin muuten kokeen vuoksi huonekasvina olleen, alun perin Kanarialta ostetun aloe veran ulos. Kasvi oli jo ajat sitten menettänyt muotonsa ja näytti niin rumalta, että harkitsin jo monta kertaa sen heittämistä pois. Nyt se on saanut uutta virtaa ja näyttää upeammalta kuin koskaan. Mahtaakohan se talvehtia ulkona.

RuukutTatit

Ohessa kuvia ruukkuistutuksistani, joissa on lajeina mehitähteä ja hurmesilkkiheinää. Helppohoitoista, ja mielestäni oikein näyttävää. Nämä istutukset siirrän myöhemmin syksyllä maaperään, ja sieltä taas keväällä takaisin ruukkuihin. Puutarhaluonnon kiertokulkua. Heinä on vasta keväällä Viherpeukaloilta ostamaani, ja on päässyt ruukussa näin hyvään vauhtiin. Pistäytyminen lähimetsäänkin kannatti – kuvassa ensimmäiset keräämäni tatit.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 2 Kommentit

Köyhän naisen viiniköynnös

Luulin ensinnäkin, että keittiön ikkunasta näkyvä, toissa talven lumikuorman alla painunut kuivakka raaska on luumu. Toisekseen olen pariin otteeseen kesän aikana raapinut olkapään verille vaakatasossa sojottavaan oksaan ja kironnut kaatotuomiota koko käppyrälle. Ja nyt, ihan yht’äkkiä, kypsyvät hedelmät saavat puun jotenkin muistuttamaan viiniköynnöksiä (mielikuvitusta kyllä tarvitaan) ja se alkaakin tuntua jotenkin ihanan hellyyttävältä. Ainakin ehdottoman säästettävältä.

kuva(3)Kyseessä on siis kriikuna (Prunus domestica subsp. insititia), luumun pienenpi alalaji.

Kriikunapuita puutarhassa on kaksi kuten myös luumupuita, jotka tuottavat ihanan makeita keltaisia luumuja. Pääosin sekä kriikunat että luumut ovat edelleen raakoja, joten vielä on pari viikkoa aikaa miettiä miten tulevan sadon hyödyntää. Perheen jälkikasvu vetelee luumut varmasti mielellään, mutta jotain olisi kiva säilöä talveksikin. Hillo- & hyytelöohjeet siis esiin, vai jotain muuta?

kuva(4)Kollegan mielestä muuten tämä raaka luumu näytti sitruunalta. Niin pieleen ei kyllä tämänkään sunnuntaidendrologin lajintunnistus mene, että tästä sitruunamehua puristettaisiin.

Puutarha on isovanhempieni perustama ja sato on aina hyödynnetty tarkkaan. Joskus niinkin tarkkaan, että ihan kaikkia säilykkeitä ja mehuja ei ole käytetty. Niinpä kesän aikan kellaria siivotessa viemärin uumeniin uhrattiin mm. kriikuna-, karviais- ja kirsikkamehua niiden tavanomaisten viinimarjamehujen lisäksi. Reilusti vuosikertaa kasvattanut kriikunamehu oli väriltään ruskehtavan purppuraista ja muistutti vähän tynnyrissä kypsytettyä portviiniä – siis väriltään. Maistaminen ei tullut mieleenkään.

Tuon yhden kriikunan viiniköynnöstä muistuttava olemus ei muutenkaan johda aivan harharaiteille, sillä kriikunoita käytetään paisi viinin, myös maustetun ginin ja vodkan raaka-aineena erityisesti Britteinsaarilla ja Itä-Euroopassa. Viini on lukemani mukaan parhaimmillaan 1-3 vuotiaana ja gini valmistuisi sopivasti jouluksi. Lähipiiri varokoon.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Pihalle rakennettu vesiaihe

Pihalle rakennettu vesiaihe on suuri rentoutuksen lähde. Kun puro solisee, niin huolet vähenee.

Vedellä on rentouttava vaikutus, jo pelkkä veden kuuleminen rentouttaa. Saman efektin saa aikaan muun muassa meren kohina. Rannalla istuminen ja pelkän veden liikkeen kuuleminen saa sympaattisen hermostomme rauhoittumaan ja stressi vähenee. Tämä meilläkin oli mielessämme kun aloimme kaivata vettä pihallemme. Aluksi tietenkin sai varoa koko ajan kun pihalla juoksenteli taaperoita ja monet sydämen sykähdykset olenkin kokenut kun lapsi on keikkunut vesiaiheen reunalla, mutta on se ollut sen arvoista.

Puroon on käytetty luonnonkiviä ja ylHeidiRoth-1414ijäämä laattoja. Puro lähtee laskeutumaan maakellarin päältä ja päättyy pieneen lammikkoon, jossa on kaunis patsas, nainen joka kylpee vedessä. Puro toimii pumpulla ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi olemmekin ajastaneet sen niin, ettei se ole turhaan päällä esim. yöllä. Nämä kuvat kävin napsimassa aamu viideltä, eikä kuvassa sen takia ole veden virtausta näkyvissä. Aamuaurinko saakin kasvit loistamaan, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Punainen liljani oikein loistaa energisoivassa aamuauringossa. Itsekin havahduin mikä voima nousevalla auringolla oli. Ehkä pitäisikin herätä useimmin auringon nousemista katsomaan? Joka tapauksessa ilta-aurinkoakin voi ihailla pihalla. Kun taivas hämärtyy, syttyvät puron reunustoille asennetut LED-valot, jotka vievät tunnelman ihan eri sfääreihin.

Kuunliljat ovat puromme paraatipaikalla. Ne ovat kuin kaksi vartijaa. Ylempänä puron mutkassa on mieheni tekemä koriste, jonka tykötarpeet saimme vanhasta risuaidasta. Mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää omanlaisensa pihan tekemisessä. Joku vieraamme taisikin joskus sanoa, että teillähän on täällä oikein kivenpyörittäjän kylä viitatessaan suureen määrään kiviä pihallamme. Mielestämme niitä ei ole kuitenkaan liian paljon. Kivet ja japanilaistyyppinen puutarhaosiot ovat erittäin helppohoitoisia ja niistä huokuu ikuisuutta. Vaihtelemalla kesäkukkia ja niiden värejä purosta ja kivialueesta saa joka kesä omantyylisensä.

Puron viereen olemme asentaneet maakellarin, joka on maisemoitu kuntalla. Laatoitus on tehty suomalaisista luonnonkivistä ja sen toisessa päässä on kesäkeittiö grilleineen ja pihauuneineen. Vanhoista tukeista tehty perkola on myös valmistumassa kesäkeittiön päälle.

En muista olenko jo maininnut, mutta piha on ikuisuus projekti, valmista ei tule koskaan. Toisaalta, eipä tämä elämäkään ole koskaan valmista ja ihmisen on vain hyväksyttävä se, että hän on koko ajan matkalla. Pääasia on, että osaa nauttia matkasta ja hetkistä.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Vesimeloni

Maaliskuussa 5-vuotias valitsi paikallisen halpamarketin siemenhyllystä pussillisen vesimelonin siemeniä ja mietin, että tuskin niistä mitään tulee, mutta kylvetään kuitenkin. Huhtikuun lopussa ilmeistyi jo pitkäksi venähtäneisiin taimiin ensimmäiset kukat ja siitä alkoi meikkisudilla pölyttäminen. Taimet herättivät humoristista huomiota olohuoneen ikkunalla, kun haaveilimme pikkupuutarhurin kanssa mehukkaista vesimeloneista, joilla syksyn tullen herkuttelisimme. Haaveissa hedelmiä oli niin paljon, että suunnittelimme perustavamme portille arbuusikioskin.

Toukokuussa siirsin neljä tainta vanhoihin emalikattiloihin verannan lämpöön ja aurinkoon ja parin viikon kuluttua meillä oli viidakkotunnelmainen kesähuone, jossa vesimelonit ja tomaatit kurkottelivat kilpaa kohti kattoa. Melonit jatkoivat kukkimista ja minä sutimista. En erota emi- ja hedekukkia toisistaan, joten töpöttelytyylillä pölyttäminen ei tuottanut tulosta. Kesäkuussa luovuin hedelmöitysyrityksistä ja heinäkuussa suunnittelin vesimelonien siirtämistä kompostoriin. Ei mikään yllätys, etten kuitenkaan saanut siirtoa aikaiseksi, vaan jatkoin jo vähän ränsistyneiden melonien kastelua. Onneksi, sillä eilen löytyi kaksi ensimmäistä ja tänään vielä yksi lisää.

kuva(1)kuva(2)

Meille tulee sittenkin vesimeloneja!

Vähänhän ne vielä muistuttaa karviaisia, mutta toiveet ovat nyt korkealla. Onko kenelläkään muuten kokemusta melonien kasvattamisesta? Hyvät neuvot ja vinkit olisivat nyt erittäin tervetulleita.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneesta

Nyt saa tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneesta! Punaiset, mehukkaat tomaatit ja omat jättimäiset kurkut ovat ihanan makeita kaupan kurkkuihin verrattuna. Tiesitkö muuten, että suurinosa kaupan kurkuista kasvatetaan lasivillassa?

HeidiRoth-1439

Nyt alkaa siis olla kaikki salaattiainekset kasassa ja se olikin tavoitteena silloin kun mietittiin, mitä laitetaan tänä vuonna kasvatukseen. Kori vaan mukaan ja sinne löytää tiensä: salaatinlehdet, isot basilikanlehdet, tomaatit ja kurkut.

Joskus on kyllä sellainen olo, että palaa jotenkin juurilleen kun käy hakemassa melkein kaikki ruokatarvikkeet omasta puutarhastaan. Siinä on jotain niin alkukantaista. Onhan se myös hyvin luonnollista meille, koska onhan ihminen tehnyt niin jo melkein koko olemassaolonsa ajan. Kasvattanut oman ruokansa.

Mutta kyllä, myönnän sen, että työtä se vaatii ja että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, eikä myöskään intoa. Itse olen kiitollinen, että olen saanut toteuttaa tätä elämäntapaa jo jonkin aikaa. Mutta aika aikaansa kutakin…paikalleen ei passaa ihmisen (ainakaan tämän) jäädä talsimaan. Onneksi tässä vaiheessa tuo kasvihuonekin on jo niin huoleton. Ei tarvitse kuin muistaa kastella kasvit parin päivän välein ja käydä keräämässä satoa ruokapöytään.

Myös muualla puutarhassa on tapahtunut edistystä. Keräsin tänään ensimmäisiä parsakaaleja höyrytettäväksi. Lisäksi kävin nappaamassa varsiselleriä, kun eilen tein smoothieta. Joukkoon pääsi myös viime vuoden valkosipuleita, inkivääriä, porkkanamehua (laitoin mehuksi pienet porkkanat, kun harvensin porkkanapenkkiä), basilikaa, hamppuproteiinia, spiruliinaa ja vehnänoras jauhetta. Siitä tuli oikea terveyspommi!

Tässä kuva myös kasvulaatikoista, joissa kasvaa papuja ja herneitä. Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä kuvan taustalla meidän kanalan ja muutaman kotkottajan.

HeidiRoth-1451

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Marjat omasta pihasta

Tällä viikolla on ollut oikea aika mennä metsään, koska marjat ovat alkaneet kypsyä. Kannattaa kerätä marjat omasta pihasta, metsästä tai marjatiloilta talven varalle, jotta voi sitten täydentää C-vitamiini varastojaan kun niitä eniten tarvitsee.

Olin jo pitkään haaveillut isoista mehevistä pensasmustikoista pihallani, jotka olisivat kauniita kakkujen päälle koristeeksi sekä aamuisen myslin tai puuron sekaan ripoteltaviksi.

Yksi vanhempi pieni pensasmustikan taimi meillä olikin jo ennestään tekemämme puron vieressä ja se oli antanut jo marjoja monena vuonna. Kaksi vuotta sitten teimme Sine-pensasmustikka lajikkeesta penkereen lähelle taloa, vesiaiheen ja kesäkeittiön lähettyville. Muut hyötykasvit olemme sijoittaneet puutarha puolelle, jossa on kasvulaatikot, kasvihuone, kanala ja pari muuta pientä mökkirakennusta. Ajattelin, että mustikat olisivat kaunis koristeellinen osa parin männyn välissä metsän rajalla. Pensasmustikan taimet olivat aika pieniä silloin kun ne istutimme. Nyt kun olen antanut niiden omissa oloissaan kasvaa tuossa pihalla muutaman vuoden, luulen että ensi vuonna voisimme jo saada niistä ensimmäistä satoa.maakellari

Muutama kesä sitten teimme maakellarin pihallemme ja tilasimme sen päälle kunttaa Pohjois-Suomesta. Nyt voimme kerätä sen päältä myös ”sivutuotteena” luonnonmustikat. Silti mustikoiden suurkuluttajina pensasmustikat ovat tervetullut lisä metsämarjoille.

Joskus luonto myös tuo omaansa pihalle ihan kysymättä. Näin kävi lähellä lasten hiekka-aluetta, kun metsästä työntyi iso vadelmapensas piha-alueelle. En valita, en todellakaan, kun lapset voivat leikkien temmellyksessä pistellä suuhunsa makeita vattuja.

HeidiRoth-1423

Lisäksi istutin ahomansikoita (kuukausimansikka) toissa keväänä myös lähelle lasten leikkialuetta. Ne antoivat paljon ihania metsämansikoita viime kesänä, mutta tänä vuonna sato on jäänyt pieneksi. Nämä kaupasta ostetut lajikkeet, eivät kehitä rönsyjä ja joskus ne ovat yksivuotisia, joten tämäkin voi olla syynä.

HeidiRoth-1430

Mustaherukatkin alkavat olla kohta valmiita poimittavaksi. Niin kuin kaikki marjat, nekin ovat ”etuajassa” tänä vuonna. Ikävä kyllä tyrnipuumme näyttävät nyt siltä, ettei niiden sadosta kannata odottaa suurempia tänä syksynä. Ehkä pölytys ei ole onnistunut niiden kohdalla. Kannattaisikohan hankkia muutama mehiläispesä tuonne tontin takalaitaan?

Joka tapauksessa, kannattaa kerätä kaikki mahdolliset marjat pakkaseen, ettei talvella sitten harmita.

HeidiRoth-1426

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti