Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen "mummokukkaan."Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon. Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne Lue koko kirjoitus

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä,  pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas.  Oma "Kodin puutarha" -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että "metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään? Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut Lue koko kirjoitus

Valoa kasveille

Hei vaan kaikille! Onko teillä tämän kesän hyötykasvatusprojektit tuottaneet jo satoa? Meidän chililandiaan kuuluu hyvää. Saimme viimein viherpeukaloilta tilaamamme kasvilampun laitettua kattoon. Se ei ollutkaan niin yksinkertainen homma, sillä epähuomiossa valitsimme valaisimen jossa on sokeripalakiinnitys. Olohuoneen ainoa sokeripala oli jo Lue koko kirjoitus

Maistuva minipuutarha - yrttilaatikko

Yrttilaatikko on mainio pienen tilan puutarhaan tai vaikka isommankin kasvimaan kaveriksi. Yrttejä voi istuttaa pitkin kesää ja valita laatikkoon juuri omaan kesäkokkailuun sopivimmat. Löysin Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hauskan jalallisen sinkkilaatikon. Salaojitin reilunkokoisen laatikon paksuhkolla kerroksella lekasoraa. Päälle asettelin palan suodatinkangasta, jotta Lue koko kirjoitus

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Pihalle rakennettu vesiaihe

Pihalle rakennettu vesiaihe on suuri rentoutuksen lähde. Kun puro solisee, niin huolet vähenee.

Vedellä on rentouttava vaikutus, jo pelkkä veden kuuleminen rentouttaa. Saman efektin saa aikaan muun muassa meren kohina. Rannalla istuminen ja pelkän veden liikkeen kuuleminen saa sympaattisen hermostomme rauhoittumaan ja stressi vähenee. Tämä meilläkin oli mielessämme kun aloimme kaivata vettä pihallemme. Aluksi tietenkin sai varoa koko ajan kun pihalla juoksenteli taaperoita ja monet sydämen sykähdykset olenkin kokenut kun lapsi on keikkunut vesiaiheen reunalla, mutta on se ollut sen arvoista.

Puroon on käytetty luonnonkiviä ja ylHeidiRoth-1414ijäämä laattoja. Puro lähtee laskeutumaan maakellarin päältä ja päättyy pieneen lammikkoon, jossa on kaunis patsas, nainen joka kylpee vedessä. Puro toimii pumpulla ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi olemmekin ajastaneet sen niin, ettei se ole turhaan päällä esim. yöllä. Nämä kuvat kävin napsimassa aamu viideltä, eikä kuvassa sen takia ole veden virtausta näkyvissä. Aamuaurinko saakin kasvit loistamaan, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy. Punainen liljani oikein loistaa energisoivassa aamuauringossa. Itsekin havahduin mikä voima nousevalla auringolla oli. Ehkä pitäisikin herätä useimmin auringon nousemista katsomaan? Joka tapauksessa ilta-aurinkoakin voi ihailla pihalla. Kun taivas hämärtyy, syttyvät puron reunustoille asennetut LED-valot, jotka vievät tunnelman ihan eri sfääreihin.

Kuunliljat ovat puromme paraatipaikalla. Ne ovat kuin kaksi vartijaa. Ylempänä puron mutkassa on mieheni tekemä koriste, jonka tykötarpeet saimme vanhasta risuaidasta. Mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää omanlaisensa pihan tekemisessä. Joku vieraamme taisikin joskus sanoa, että teillähän on täällä oikein kivenpyörittäjän kylä viitatessaan suureen määrään kiviä pihallamme. Mielestämme niitä ei ole kuitenkaan liian paljon. Kivet ja japanilaistyyppinen puutarhaosiot ovat erittäin helppohoitoisia ja niistä huokuu ikuisuutta. Vaihtelemalla kesäkukkia ja niiden värejä purosta ja kivialueesta saa joka kesä omantyylisensä.

Puron viereen olemme asentaneet maakellarin, joka on maisemoitu kuntalla. Laatoitus on tehty suomalaisista luonnonkivistä ja sen toisessa päässä on kesäkeittiö grilleineen ja pihauuneineen. Vanhoista tukeista tehty perkola on myös valmistumassa kesäkeittiön päälle.

En muista olenko jo maininnut, mutta piha on ikuisuus projekti, valmista ei tule koskaan. Toisaalta, eipä tämä elämäkään ole koskaan valmista ja ihmisen on vain hyväksyttävä se, että hän on koko ajan matkalla. Pääasia on, että osaa nauttia matkasta ja hetkistä.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Vesimeloni

Maaliskuussa 5-vuotias valitsi paikallisen halpamarketin siemenhyllystä pussillisen vesimelonin siemeniä ja mietin, että tuskin niistä mitään tulee, mutta kylvetään kuitenkin. Huhtikuun lopussa ilmeistyi jo pitkäksi venähtäneisiin taimiin ensimmäiset kukat ja siitä alkoi meikkisudilla pölyttäminen. Taimet herättivät humoristista huomiota olohuoneen ikkunalla, kun haaveilimme pikkupuutarhurin kanssa mehukkaista vesimeloneista, joilla syksyn tullen herkuttelisimme. Haaveissa hedelmiä oli niin paljon, että suunnittelimme perustavamme portille arbuusikioskin.

Toukokuussa siirsin neljä tainta vanhoihin emalikattiloihin verannan lämpöön ja aurinkoon ja parin viikon kuluttua meillä oli viidakkotunnelmainen kesähuone, jossa vesimelonit ja tomaatit kurkottelivat kilpaa kohti kattoa. Melonit jatkoivat kukkimista ja minä sutimista. En erota emi- ja hedekukkia toisistaan, joten töpöttelytyylillä pölyttäminen ei tuottanut tulosta. Kesäkuussa luovuin hedelmöitysyrityksistä ja heinäkuussa suunnittelin vesimelonien siirtämistä kompostoriin. Ei mikään yllätys, etten kuitenkaan saanut siirtoa aikaiseksi, vaan jatkoin jo vähän ränsistyneiden melonien kastelua. Onneksi, sillä eilen löytyi kaksi ensimmäistä ja tänään vielä yksi lisää.

kuva(1)kuva(2)

Meille tulee sittenkin vesimeloneja!

Vähänhän ne vielä muistuttaa karviaisia, mutta toiveet ovat nyt korkealla. Onko kenelläkään muuten kokemusta melonien kasvattamisesta? Hyvät neuvot ja vinkit olisivat nyt erittäin tervetulleita.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneesta

Nyt saa tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneesta! Punaiset, mehukkaat tomaatit ja omat jättimäiset kurkut ovat ihanan makeita kaupan kurkkuihin verrattuna. Tiesitkö muuten, että suurinosa kaupan kurkuista kasvatetaan lasivillassa?

HeidiRoth-1439

Nyt alkaa siis olla kaikki salaattiainekset kasassa ja se olikin tavoitteena silloin kun mietittiin, mitä laitetaan tänä vuonna kasvatukseen. Kori vaan mukaan ja sinne löytää tiensä: salaatinlehdet, isot basilikanlehdet, tomaatit ja kurkut.

Joskus on kyllä sellainen olo, että palaa jotenkin juurilleen kun käy hakemassa melkein kaikki ruokatarvikkeet omasta puutarhastaan. Siinä on jotain niin alkukantaista. Onhan se myös hyvin luonnollista meille, koska onhan ihminen tehnyt niin jo melkein koko olemassaolonsa ajan. Kasvattanut oman ruokansa.

Mutta kyllä, myönnän sen, että työtä se vaatii ja että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, eikä myöskään intoa. Itse olen kiitollinen, että olen saanut toteuttaa tätä elämäntapaa jo jonkin aikaa. Mutta aika aikaansa kutakin…paikalleen ei passaa ihmisen (ainakaan tämän) jäädä talsimaan. Onneksi tässä vaiheessa tuo kasvihuonekin on jo niin huoleton. Ei tarvitse kuin muistaa kastella kasvit parin päivän välein ja käydä keräämässä satoa ruokapöytään.

Myös muualla puutarhassa on tapahtunut edistystä. Keräsin tänään ensimmäisiä parsakaaleja höyrytettäväksi. Lisäksi kävin nappaamassa varsiselleriä, kun eilen tein smoothieta. Joukkoon pääsi myös viime vuoden valkosipuleita, inkivääriä, porkkanamehua (laitoin mehuksi pienet porkkanat, kun harvensin porkkanapenkkiä), basilikaa, hamppuproteiinia, spiruliinaa ja vehnänoras jauhetta. Siitä tuli oikea terveyspommi!

Tässä kuva myös kasvulaatikoista, joissa kasvaa papuja ja herneitä. Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä kuvan taustalla meidän kanalan ja muutaman kotkottajan.

HeidiRoth-1451

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Marjat omasta pihasta

Tällä viikolla on ollut oikea aika mennä metsään, koska marjat ovat alkaneet kypsyä. Kannattaa kerätä marjat omasta pihasta, metsästä tai marjatiloilta talven varalle, jotta voi sitten täydentää C-vitamiini varastojaan kun niitä eniten tarvitsee.

Olin jo pitkään haaveillut isoista mehevistä pensasmustikoista pihallani, jotka olisivat kauniita kakkujen päälle koristeeksi sekä aamuisen myslin tai puuron sekaan ripoteltaviksi.

Yksi vanhempi pieni pensasmustikan taimi meillä olikin jo ennestään tekemämme puron vieressä ja se oli antanut jo marjoja monena vuonna. Kaksi vuotta sitten teimme Sine-pensasmustikka lajikkeesta penkereen lähelle taloa, vesiaiheen ja kesäkeittiön lähettyville. Muut hyötykasvit olemme sijoittaneet puutarha puolelle, jossa on kasvulaatikot, kasvihuone, kanala ja pari muuta pientä mökkirakennusta. Ajattelin, että mustikat olisivat kaunis koristeellinen osa parin männyn välissä metsän rajalla. Pensasmustikan taimet olivat aika pieniä silloin kun ne istutimme. Nyt kun olen antanut niiden omissa oloissaan kasvaa tuossa pihalla muutaman vuoden, luulen että ensi vuonna voisimme jo saada niistä ensimmäistä satoa.maakellari

Muutama kesä sitten teimme maakellarin pihallemme ja tilasimme sen päälle kunttaa Pohjois-Suomesta. Nyt voimme kerätä sen päältä myös ”sivutuotteena” luonnonmustikat. Silti mustikoiden suurkuluttajina pensasmustikat ovat tervetullut lisä metsämarjoille.

Joskus luonto myös tuo omaansa pihalle ihan kysymättä. Näin kävi lähellä lasten hiekka-aluetta, kun metsästä työntyi iso vadelmapensas piha-alueelle. En valita, en todellakaan, kun lapset voivat leikkien temmellyksessä pistellä suuhunsa makeita vattuja.

HeidiRoth-1423

Lisäksi istutin ahomansikoita (kuukausimansikka) toissa keväänä myös lähelle lasten leikkialuetta. Ne antoivat paljon ihania metsämansikoita viime kesänä, mutta tänä vuonna sato on jäänyt pieneksi. Nämä kaupasta ostetut lajikkeet, eivät kehitä rönsyjä ja joskus ne ovat yksivuotisia, joten tämäkin voi olla syynä.

HeidiRoth-1430

Mustaherukatkin alkavat olla kohta valmiita poimittavaksi. Niin kuin kaikki marjat, nekin ovat ”etuajassa” tänä vuonna. Ikävä kyllä tyrnipuumme näyttävät nyt siltä, ettei niiden sadosta kannata odottaa suurempia tänä syksynä. Ehkä pölytys ei ole onnistunut niiden kohdalla. Kannattaisikohan hankkia muutama mehiläispesä tuonne tontin takalaitaan?

Joka tapauksessa, kannattaa kerätä kaikki mahdolliset marjat pakkaseen, ettei talvella sitten harmita.

HeidiRoth-1426

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kasvihuoneen kuulumisia

HeidiRoth-0978

Kasvihuoneessamme kasvaa tällä hetkellä tomaatteja, kurkkuja, chilipaprikaa, yrttejä, sekä käytämme sitä myös taimien kasvattamiseen siemenistä. Pitkulaisissa kasvatuslaatikoissa tulevat hyvin mm. purjon ja kurpitsan taimet. Aikaisemmin keväällä niissä kasvoivat myös nauriin ja parsakaalin taimet.HeidiRoth-0966

Kesälomamatkalle lähtiessämme mieheni asenteli kastelujärjestelmän kasvihuoneeseen. Ideana se, että kasvit pysyisivät koko matkamme ajan kosteana pienen vesitihkun avulla. Tullessamme kotiin kasvit olivat pärjänneet hyvin, eikä niiden takia tarvinnut stressata.kurkun taimia

Olemme monena kesänä ostaneet kurkun ja tomaatin taimet valmiina suoraan taimitarhoilta. Ne kyllä maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin kesän aikana. Ostin myös pienen chilipaprikan taimen, jossa oli jo valmiiksi kasvaneita raakoja chilejä. Saa nähdä miten se tykkää kasvaa tomaatin vieressä. Tomaatti erittää etyleeniä, jonka takia sitä ei kannata laittaa esimerkiksi samaan multasäkkiin kasvin kanssa, joka on etyleenille erityisen arka. Näitä kasviksia ovat mm. munakoisot. Sain huomata tämän viime kesänä kun laitoin samaan multasäkkiin kasvamaan runkotomaatin taimen ja munakoison taimen. Kerron myöhemmin oliko tomaatin läheisyydellä vaikutusta chilin kasvatukseen.

HeidiRoth-0973

Myös Stevia on lähtenyt hyvin kasvamaan kasvihuoneessa. Kokeilimme jo muutama vuosi sitten Stevian lehtiä luonnollisena makeuttajana ja se toimi hyvin. Jos pirtelöt tai leivonnaiset tarvitsivat lisämakeutusta käytin kuivattua Steviaa. Huomasin juuri, että Valiolta oli tullut Stevioliglokosidilla makeutettua Grandi-pillimehua. Mielestäni tämä on erinomainen suunta, koska vastustan aspartamiinin käyttöä elintarvikkeissa. Itse kasvatettua Steviaa voi käyttää vähäkalorisena vaihtoehtona ruoanlaitossa ja leivonnassa hyvin monipuolisesti.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kesäkukkien loistoa

Kesäkukilla saa kauniita yksityiskohtia pihalle, kesäkukkien loistoa. Kokeilin tänä kesänä istuttaa isoihin tynnyreihin valkoisia japaninkelloja ja neilikoita. Japaninkello on runsaasti kukkiva kesäkukka, joka kestää hyvin tuulta ja sadetta. Kukkaloistoa pitäisi riittää siitä koko kesäksi.

neilikkaa ja japaninkelloja

Neilikkaa ja japaninkelloja

 

Aluksi ne näyttivät hieman orvoilta isoissa tynnyreissä, mutta jo muutaman viikon kuluttua ne alkoivat kasvamaan ja täyttämään kauniisti niille suotua tilaa. Myös helpot valmiiksi mietityt ruukkuasetelmat ovat kiva lisä muuten yksilölliseen puutarhaan, jota kootaan kuin palapeliä vuosi vuodelta. Täytin valmiiksi kaupassa suunnitetuilla kesäkukkalajitelmilla toiset isot ruukkuni. Puutarhanlaitossa onkin mielestäni hauskaa kun sitä saa suunnitella myös valmiiksi pureskelluista ideoista. Toteutuspuoleen tarvitaan kyllä myös tietotaitoa, mutta sitä on helppo lähteä nykyaikana etsimään, koska puutarhan ammattilaiset ovat entistä enemmän näkyvillä eri medioissa.

HeidiRoth-0913

Kesäkukkien lisäksi on hyvä, että pihalla on monivuotisia kasveja. Yksi hyvä perenna on kivimuurilla lepäävä lamo- eli pikkuherukka. Kesäisin se tekee pieniä, punaisia marjoja, jotka ovat kuitenkin syömäkelvottomia. Onneksi meidän lapset eivät ole koskaan keksineet syödä niitä, vaikka muuten marjoja paljon kerätäänkin luonnosta. Syksyllä pikkuherukan vihreät lehdet saavat hienot ruskan sävyt, joten se on myös näyttävännäköinen syksyllä.

Meillä on lähellä pääsisäänkäyntiä isohko kohotettu kukkapenkki. Laitoimme pari vuotta sitten siihen havukasveja reunoille ja keväisin siitä ovat tervehtineet narsissit ja tulppaanit. Penkin perälle heittelin (kirjaimellisesti) pari vuotta sitten myös laventelin siemeniä. Ajattelin, että jos noista jotain tulee niin sitten tulee, mutta jos ei tule niin sitten ei tule.

Ensimmäisenä vuotena näyttikin siltä, ettei ideani ihanalta tuoksuvasta laventelipenkistä ottamassa vieraita vastaan taidakaan tulla mitään, mutta jo seuraavana vuotena sain ihmetellä sitkeää sissiä, joka versoi mullasta. Voi olla, että laventeli on saanut hyvän suojan katolta suoraan tippuvasta lumesta ja sen eristyksestä. Se nimittäin kukoistaan nyt suurena pensaana ja levittää rentouttavaa tuoksuaan etupihalle.

Olen myös kuivannut laventelia ja näin saan tuon ikiaikaisen tuoksun sisälle kotiini myös talvisin. Vielä haaveissani siintää valtavien laventelipeltojen kokeminen Etelä-Euroopassa. Laventelissa on todellakin jotain mystistä, joka inspiroi.

HeidiRoth-1021

Laventeli

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja

Jasmiini

Puutarhurin aika ei tule pitkäksi. Aina riittää tekemistä, ja ruumiillisen laiskotuksen iskiessä putkahtelee eteen jos jonkinlaista ihmeteltävää. Tarkkaavaisille silmille puutarha on täynnä suuria ihmeitä ja pieniä katastrofeja. Salapoliisin valmiuksillekin on käyttöä.

Kasvien istutuksen ja hoidon tekee mielenkiintoiseksi se, ettei amatööripuutarhurina koskaan voi tietää, kuinka hommassa loppujen lopuksi käy. Siemenistä kasvattaminen ja hyötykasvit ovat vaativa laji varsinkin. Itselleni on jäänyt mysteeriksi muun muassa se, miksi en onnistunut basilikan kylvössä, kun muilla se kasvaa ja rehottaa. Valmiina yrttinä istutettu basilika onnistuu minultakin.

Ja sitten tuholaiset: mikä on otus, joka söi kesäkurpitsan ja pureksi reiälliseksi rucolan, lehtisinapin ja mansikan lehdet? Muurahainen, kirppa, kirva? Mitään tuholaisjoukkoa en kykene omin silmin erottamaan. Tuleeko tuholainen maasta vai ilmasta? Minkälaisia ansoja ja syöttejä tarvitaan, suurennuslasia nyt ainakin. Onneksi lehtokotilon maailmanvalloitus ei ole vielä yltänyt alueellemme.

Varmin tapa saada kasvit menestymään on panostaa monivuotisiin kasveihin ja hyvälaatuisiin juuriin. Perennat pettävät harvemmin totaalisesti. Niiden hoidossa on enemmän aikaa myös reagoida eteen tuleviin ongelmiin. Jos kasvi on tullut alun perin istutettua väärään paikkaan, on useimmiten aikaa pelastaa se pahimmalta, sillä hyvät juuret voi aina siirtää. Monessa pihassa kasvit tuntuvatkin olevan vähän väliä liikekannalla.

Puutarhurin kesä jatkuu kukkia, kuten yläkuvan tuoksuvaa jasmiinia ihastellessa ja sadon kypsymistä odotellessa. Ensimmäiset metsämustikat on jo maisteltu. Puutarhan marjat, omenat, tomaatit ja chilipaprikat ovat hyvässä vauhdissa. Yksi kesäkurpitsakin on taas puhjennut kukkaan.

mustikka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Salaatit ja yrtit tuoreena pöytään

Jos minulta kysytään niin yksi kesän parhaimmista asioista on tuoreiden yrttien tuoksu. Olen joka kerta hyvin kiitollinen jos kasvatus menee nappiin ja saan salaatit ja yrtit tuoreena pöytään.

Suurin osa yrteistämme kasvaa tänä kesänä kasvihuoneessa. Runsaat yrttipenkit ovat jo niin kukkuroillaan, että keräsin niistä suurimman osan. Pakastin pusseissa osan ja osan kuivasin infrapunakuivurilla. Valmiiksi poimittavia yrttejä meillä oli maustekirveli, persilja ja mammuttibasilika. Aion kokeilla millaisen mausteseoksen saan näistä kolmesta kuivaamisen jälkeen. Ehkä lisään myös joukkoon ruususuolan rakeita ja saan samalla käytännöllisen yrttisuolan keittiön tykötarpeisiin.

yrtti

 

Tänä vuonna kokeilimme kasvulaatikkoa lehtisalaattiin (Australialainen) ja täytyy sanoa, että salaattipenkistä tuli aika näyttävän näköinen lähelle kesäkeittiötämme. Mikäs sen mukavampaa kun käydä hakemassa tuoreet salaatinlehdet herkullisiin kesäsalaatteihin omasta maasta. Talven aikana minua alkoi myös hirvittää salaatin hinta kaupoissa, joten tämä tuo tuntuvaa säästöä myös perheemme kauppakustannuksiin.

Salaatti on sen verran nopea kasvatettava, että sen kasvattamisen voi aloittaa vaikka vielä heinäkuussa jos hyviä ilmoja piisaa. Siemenpussissa sanotaan, että kasvuaika on kuusi viikkoa kylvöstä korjuukelpoiseksi, mutta ainakin täällä etelässä meillä syötäviä salaatinlehtiä tulee hieman nopeammin. Luulen, että kun tämä salaattisatsi on kasvanut ns. ylimittaiseksi ja alkaa tehdä siemeniä, kylvemme vielä uudet siemenet loppukesäksi jos säät vain suovat.HeidiRoth-0829

Mitään muuta tässä hommassa ei tarvita kun kasvulaatikko, multaa, salaatinsiemeniä ja vettä päälle. Jos kasvattaa salaattinsa ulkona, voi sateiden määrää hieman tarkkailla, nimittäin kuivana kituuttava salaatti kitkeröityy nopeasti.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Heidin kesässä kukkivat kivikkokukat

Tervehdys kaikille!

Minun nimeni on Heidi ja kirjoitan tänne Viherpeukaloiden blogiin puutarhaan liittyvistä aiheista, Heidin kesästä. Pieni esittely lienee kuitenkin paikallaan eli olen kahden lapsen
äiti ja innokas puutarhan laittaja mieheni kanssa. Meille kauniin pihamaan pitää olla puhdasta
zeniä eli sellaisen näköinen, että silmä lepää ja mieli rauhoittuu. Kiinnitämme myös paljon huomiota siihen mitä syömme eli luomuruoka omasta maasta on parhainta mitä tiedämme.

Ostimme seitsemän vuotta sitten omakotitalon Nurmijärveltä peltojen ja metsien keskeltä. Talo oli hyvässä kunnossa, mutta pihalla ei ollut kuin nurmikko. Vuosi vuodelta olemme laittaneet pihaa omanlaiseksemme ja se näyttääkin olevan loputon suo 😉

Mietin mistä kertoisin ensimmäiseksi ja silmiini osui upealta näyttävä harmaa-ajuruoho. Parantelimme pari kesää sitten etupihallamme olevaa luonnonkivimuuria ja etsimme siihen sopivia peittokasveja. Katselin
viherpeukaloiden nettisivuilta eri vaihtoehtoja ja Harmaa-ajuruoho niminen mattomainen maanpeittäjä näytti houkuttelevalta purppurassa värissään. Samalla kertaa ostin myös mehitähtiä kivikkoa kaunistamaan.

Täytin kivikonvälit mullalla ja istuttelin pieniä taimia sinne tänne koloihin. Sen jälkeen kasvi on elänyt niin sanotusti omaa elämäänsä. Vaikka aurinko porottaa todella kuumasti kesäisin etupihallemme ei kasvi tarvitse ylimääräisiä kasteluita, pelkkä luonnonsade riittää. Harmaa-ajuruoho on myös nopea leviämään ja jokaista kivenkoloa ei tarvitse ostetulla taimella aloittaa vaan se leviää itse ajan kanssa valtavan ihaniksi purppuramatoiksi. Suhteellisen vaatimattoman värinen mehitähtikin on nyt kesäkuussa värikkäimmillään tehdessään kauniita kukkia. HeidiRoth-0917HeidiRoth-7

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti