Yrttilaatikko - räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä  p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi! Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon Lue koko kirjoitus

Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen "mummokukkaan."Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon. Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne Lue koko kirjoitus

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä,  pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas.  Oma "Kodin puutarha" -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että "metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään? Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut Lue koko kirjoitus

Valoa kasveille

Hei vaan kaikille! Onko teillä tämän kesän hyötykasvatusprojektit tuottaneet jo satoa? Meidän chililandiaan kuuluu hyvää. Saimme viimein viherpeukaloilta tilaamamme kasvilampun laitettua kattoon. Se ei ollutkaan niin yksinkertainen homma, sillä epähuomiossa valitsimme valaisimen jossa on sokeripalakiinnitys. Olohuoneen ainoa sokeripala oli jo Lue koko kirjoitus

Ihania ikivihreitä

havuryhmä

Ilman ihania ikivihreitä piha olisi suuren osan vuodesta varsin karu näky. Siksi perennojen, lehtipuiden ja pensaiden lisäksi puutarhassa kannattaa aina olla myös havukasveja. Niiden arvon ymmärtää varsinkin tähän aikaan, kun kaikki muu ympärillä on lakastunutta ja lehdetöntä.

Havuja voi istuttaa monilla eri tavoilla, niin yksilöinä, ryhminä kuin aitoinakin. Eri muotoisilla, korkuisilla ja sävyisillä havukasveilla saa luotua komeita ryhmiä. Kun lajit on valittu oikein, on havuryhmä todella helppohoitoinen pihan tai tien vierustan katseenvangitsija. Yksi asia havujen hoidossa täytyy kuitenkin huomioida: osa havuista on varsinkin alkuvuosinaan huomattavan arkoja kevättalven paahtavalle auringolle. Kevätsuojausta ei siis kannata unohtaa. Tällä kertaa napsin silmääni miellyttäviä havukasvien kuvia lähinaapurustosta.

havuryhma–pyorea1

Pyöreää muotoa keskellä pihaa.

havuistutus2

Vihreää vehreyttä muuten niin harmaalla tienvierustalla.

tuijaistutus2

Tuija-aita vastikään istutettuna.

tuija-aita4

Muutaman vuoden vanha tuija-aita – esimerkkitapaus jämptistä leikkauksesta.

pikkutalvio_kukkii

Maanpeitekasvinakin toimiva pikkutalvio on ikivihreä perenna, joka näyttää kukkivan vielä lokakuun lopussa.

linnunpesä

Täydellinen linnunpesä löytyi kesän jäljiltä halkopinosta.

 

Yritän aina saada kasvini talvehtimaan, jos se suinkin vain on mahdollista. Tämä tarkoittaa syksyistä siirtohommaa ruukuista maaperään ja arimpien kasvien juurien suojaamista esimerkiksi pudonneilla lehdillä. Viherpeukaloilta keväällä hankittu hurmesilkkiheinä on ollut ruukkuistutuksena varsinainen menestys. Heinä viihtyi hienosti mehitähden seurana, kasvoi, levisi ja komistui. Viime viikolla siirsin heinät ja mehitähdet talveksi maaperään. Heinien juurille levittelin vielä kerroksen lehtiä peitoksi. Onneksi sateita ja lämpöä on vielä riittänyt juurtumista vauhdittamaan.

Ihania ikivihreitä

Haasteellisempia tapauksia istutusteni joukossa ovat laventeli ja aloe vera. Laventeli on pihassani vasta tämän kesän tulokas, ja toivon todella, että se säilyisi elävänä talven yli. Olen huolella peitellyt lehdillä maata sen ympärillä, ja saatanpa vielä innostua peittelemään sitä myös havuilla. Olen jossain törmännyt ajatukseen kuplamuovista kasvisuojana, mutta siihen en taida sentään lähteä.

Aloe veran suhteen joudun todennäköisesti pettymään, sillä luin juuri äsken, että se sietää alimmillaan +5 asteen lämpötilaa. Mitään ei siis ole tehtävissä, vaikka kuinka sitä suojaisin. Kriittinen lämpötilakin on jo alitettu. Saattaa olla, etten kestä tätä, vaan kaivan ainakin isomman kasvin vierellä kasvavan ”poikasen” maasta sisätiloihin lämpimään.

laventeli

Laventeli näyttää vielä hyvinvoivalta.

aloe vera

Aloe vera todella nautti kesästä ulkona…ikävä kyllä ehkä viimeisestä kesästään.

viirivehka_kukkii2

Sisälle siirretty viirivehka innostui heti kukkimaan.

lehtikaktus_kukkii3

Lehtikaktus on tyypillinen syksyn kukkija – ulkona vietetyn kesän jälkeen. Hallussani on varmasti lajin vaatimattomin edustaja.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Sipuleiden istutusta ja Halloweenia

valkosipuli

Syys-lokakuussa kannattaa istuttaa esimerkiksi valkosipulit ja kukkasipulit kevättä varten. Tässä täytyy tietenkin huomioida se, että muistaa toimia ennen talven tuloa ja maan jäätymistä.

Laitoin etupihan kukkapenkkiin tulppaaneja odottamaan kevättä. Jännityksellä siis joutuu odottamaan, mitä sieltä nousee.

Samalla kun olemme keränneet puutarhan satoa, olemme myös säästäneet osan sadosta uutta satoa varten. Meidän valkosipulit ovat menestyneet erinomaisesti kohopenkeissä, jossa on reilusti multaa ja jotka ovat sijoitettu aurinkoiselle paikalle. Valkosipuleita tuli tänä syksynä runsaasti, mutta niitä kaikkia ei kannata syödä vaan kynsistä kannattaa laittaa uutta kasvamaan takaisin peltoon. Yhdestä valkosipulista kasvaa monta uutta sipulia, kun valmiista valkosipuleista ottaa isot kynnet erilleen ja istuttaa ne maahan. Kynnet kannattaa istuttaa syvälle, noin
viidentoitomaatitsta sentin syvyyteen ja noin kymmenen sentin päähän toisistaan.

Keräsimme myös ennen pakkasöitä loput tomaatit kasvihuoneesta. Kokeilin miten raakojen, vihreiden tomaattien kypsyttäminen onnistuu sisällä. Keksin kesältä ylijääneille grillivuoille uuden tehtävän, ne toimivat hyvin tomaattien kypsytysalustana. Sitä mukaa kun tomaateille alkoi tulla lisää väriä, ne popsittiin pois. Maku ei ollut yhtä makea kuin auringossa kylpeneiden tomaattien, mutta ne olivat silti herkullisia. Vaihtoehtonahan olisi tietenkin ollut vihreiden tomaattien etiikkasäilöntä, mutta minulta ne ovat aina jääneet jääkaapin takahyllylle eli syömättä.

Kolmas asia, mistä haluan myös jakaa tietoa, on kurpitsoiden kasvatus.

Miten helppoa se onkaan. Avain sana on avokomposti! Meillä on puutarhan perällä isohko, noin kolmisen metriä halkaisijaltaan oleva avokomposti. Sinne on helppo viedä kesällä tiuhaan leikattavan nurmikon jätteet ja kaikKerätyt jättikurpitsatki muu biojäte, mitä nyt puutarhasta tulee.

Esikasvatimme muutaman kurpitsansiemenen kasvihuoneessa noin parinkymmenen sentin kokoisiksi taimiksi (näillä muuten hurja kasvuvauhti kesällä, taimet kasvavat silmissä kesä-heinäkuussa) ja veimme ne kompostiin kasvamaan. Siellä ne olivat omissa oloissaan pitkälle lokakuuhun saakka, kunnes kävimme nostelemassa selkävääränä painavat kurpitsat Halloweenia varten. Lapsille kurpitsoiden koverrus ja koristelu olivat mieluista tekemistä. Tässä kuusivuotiaan tyttäreni taidonnäyte. Happy Halloween folks!

kurpitsa

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Väri-ilottelun viimehetkiä

rusokirsikka3

Ruska on ollut tänä syksynä poikkeuksellisen upea. Monin paikoin on tullut eteen niin maalauksellisia maisemia, ettei niitä ole voinut millään ohittaa pysähtymättä. Ruskan värit tuovat myös pihoille ihastuttavan loppuhuipennuksen koko kasvukauden päätteeksi. Ehkä aurinkoisten päivienkin ansiosta ruskaan on tullut tänä vuonna kiinnitettyä aiempaa enemmän huomiota. Harmaan sävyt ovat onneksi pitkään saaneet odottaa tulemistaan.

Etelä-Suomessa on puissa vielä lehtiä, vaikka lehtikasat puiden alla kasvavat jo vauhdilla. Nyt täytyy yrittää imeä itseensä kaikki se värienergia, mitä pihoilla ja ympäristössä suinkin on tarjolla. Tällä pitää pärjätä kevääseen asti.

Siirsin tällä viikolla loputkin huonekasvit pihan perukoilta takaisin sisälle. Runsas viidakkomainen vehreys näyttää sisustuksen piristäjänä taas oikein hyvältä. Olen keskittänyt kasvit käytännössä kotona kahteen paikkaan enkä ripotellut sinne tänne. Tämä lisää niiden vaikuttavuutta entisestään. Nyt täytyy pikku hiljaa alkaa vähentämään kastelua talvea kohti.

lehtiä_maassa

Osa lehdistä kannattaa hyödyntää perennojen ja pensaiden juurilla.

imukärhivilliviini

Imukärhivilliviinissä on rusokirsikkaan sopivat syysvärit.

Marjakuusen pienet punaiset kävyt muistuttavat marjaa. Kannattaa silti muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen.

Marjakuusen pienet punaiset kävyt muistuttavat marjaa. Kannattaa silti muistaa, että koko kasvi on myrkyllinen.

Pensasmustikka_ruska

Pensasmustikka ei ole yhtään hullumpi koristekasvina. Siinä yhdistyy hyöty ja kauneus.

Kuunlilja

Kuunliljat saavat jäädä paikoilleen kevääseen asti. En kaipaa tyhjää tilaa niiden paikalle.

chilipaprikat5

Näin komeiksi chilipaprikani kypsyessään kehittyivät. Ihan näyttäviä myös huonekasveina. Kuvassa keskivahva Hot Banana ja tulinen Hot Carrot.

Yrttilatikko

Yrttilaatikko tyhjenee…

Komposti

…ja komposti täyttyy.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Syyskuun tähtihetket puutarhassa – auringonkukkaa ja lehtikaalia

Auringonkukka

Ikuistin syyskuun tähtihetket puutarhassa valokuvien muodossa ja halusin nyt muistella niitä. Onneksi tänä syksynä olemme saaneet nauttia auringon lämmittävistä säteistä jopa pitkälle lokakuuhun.

Syyskuussa kävin lähes joka päivä ”kaupassa” omassa puutarhassa. Satoa oli runsaasti, jopa niin paljon, että aina kun saimme vieraita käytin heidät puutarhan kautta ja he saivat kotiin viemiseksi tuoreita luomu vihanneksia ja kasviksia.

Heidin puutarha

Ylläolevassa kuvassa näkyy yksi osio puutarhastani. Mieheni teki nämä kasvulaatikot ja aion kertoa ensi keväänä enemmän siitä prosessista.

Oli hyvä idea sijoittaa korkeat auringonkukat keskellä olevaan neliön muotoiseen kasvulaatikkoon, se luo heti tiettyä harmonista symmetrisyyttä kokonaisuuteen. Auringonkukat ovat myös terveellistä lautasella, vaikka kauniitahan ne ovat myös katsoa. Kun kukka alkaa lakastumaan, kannattaa kukinto ottaa talteen ja napsutella siemenet irti. Auringonkukkien siementen kuivatus käy helposti esimerkiksi uunissa tai infrapunakuivurilla. Talven aikana niitä voi sitten vaikka lisäillä salaatteihin tai mysleihin.

Yllättävän kiva uusi tuttavuus minulle oli lehtikaali. Ystäväni, joka oli asunut jo vuosia jenkeissä, osasi vinkata siellä super suosituista lehtikaalisipseistä. Niinpä hänen yllyttämänä ostin kahta eri lajia lehtikaalia (ylläolevassa kuvassa lehtikaali ”black magic”, jota myös mustakaaliksi kutsutaan ja alla olevassa kuvassa on lehtikaali ”westland autumn”) ja istuttelin niitä kasvulaatikoihin. Nyt olen jo lehtikaalisipsien tekemisessä expertti, mutta täytyy myöntää, että parit ensimmäiset sipsikokeilut olivat todellakin kokeiluita. Luin juuri siemenkaupan sivuilta, että lehtikaalin maku muuttuu makeammaksi muutaman pakkasyön jälkeen. Täytyykin käydä hakemassa taas sipsiainekset ja katsoa onko todellakin näin.

lehtikaali

Parasta näissäkin kaaleisssa on se, että satoa voi poimia pikku hiljaa. Esimerkiksi mustakaali kestää hyvin hallaa, joten oikeasti se voi olla pellossa lokakuulle saakka, niin kuin sitä tuolla minun pellollani vielä on. Tuon samaisen mustakaalin käyttöä voisin laajentaa omissa kokkailuissani ja luinkin, että se on hyvin suosittu Italialaisessa keittiössä, mutta sipsi tarkoituksiin suosittelen tätä ryppyistä ”westland autumn” lajiketta.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Pihapuuhia

syyshortensia2

Syksyn eteneminen näkyy pihalla muun muassa siinä, että komposti saa uutta sisältöä. Meillä komposti on yksinkertaisinta mallia laudoista rakennettu kehikko, jonne kerätään puutarhan ”roskat” eli nopeasti maatuvat kasvinosat kuten pudonneet lehdet, perennojen lakastuneet osat, kesäkukat, rikkaruohot ja yksivuotisten vihannesten kasviosat. Olen ottanut tavaksi kasata haravoidut havunneulaset muualle niiden happamuuden vuoksi. Ja meillä havunneulasia satelee maahan reilusti enemmän kuin lehtiä.

viimeinen_pari_kesäkurpitsat

Viimeinen pari uuniin – ja loppu kompostiin

imukärhivilliviini

Imukärhivilliviini on saanut kauniin syysvärin

 

Haravoin ison osan lehdistä kätevästi suoraan puiden ja pensaiden alle, jossa ne saavat suojata kasvien juuria ja mehevöittää maata syksyn ja talven ajan. Jätän paikoilleen myös osan lakastuvista perennoista, kuten kuunliljat ja tarha-alpin. Keväälle siirrettynä työ on selkeäsi pienempi, kun lehdet ovat jo valmiiksi kutistuneita. Tässä tapauksessa laiskuudesta on myös etua, sillä maatuvien lehtien ravinteita pääsee näin liukenemaan suoraan kasvupaikalle puiden, pensaiden ja perennojen juuriston hyväksi.

Varsinainen iso haravointirumba koskee nurmikkoalueita, kulkuväyliä ja kivetyksiä. Nurmikolta on välttämätöntä haravoida, jottei se tukahdu lehtien ja havunneulasten alle. Oravatkin roskaavat melkoisesti syödessään käpyjen siemeniä ja tiputtaessaan kävyn muut osat huolettomasti maahan. Niiden touhuja on kyllä hauska seurailla.

isomaksaruoho

Isomaksaruho kukkii komeasti syksyllä

syysleimu

Syysleimu ilahduttaa naapurustossa

 

Kesä on päättymässä myös viherkasvien osalta. Kannoin viirivehkan ja appelsiinipuun jo pihalta sisälle, suihkun kautta. Pitkä kesä ulkoilmassa tekee kasveille uskomattoman hyvää. Mikään lannoite on saa niitä kukoistamaan niin kuin oleskelu avoimen taivaan alla. Appelsiinipuu on venähtänyt jo 1,80 metrin pituuteen. Osa kasveista saa vielä hetken jatkaa ulkoilua.

Kasvit_suihkussa2

Pihalta sisälle nostetut viherkasvit suihkussa

Kaskvit_suihkussa

Appelsiinipuu on jo 1,80 m korkea

 

Sen verran pidän vielä kesästä kiinni, että puutarhakalusteissa pysyy pehmusteet jonkin aikaa paikollaan. Aurinkovuode on puutarhurin suosikkilepopaikka – edelleen, ja tarvittaessa vaikka viltin alla.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Syksyn värejä

IMG_0022

Lämmin syksy on pitänyt kesäkurpitsan kasvua ja kukintaa yllä. Luulin jo viime viikolla korjanneeni vihoviimeisen sadon, mutta vielä vaan olen bongannut kasvuston seasta komeita keltaisia kukkia. Näistä ei uskoakseni ehdi enää kehittyä mitään, joten herkulliset kukat on voinut hyödyntää sellaisenaan. Kukan voi lisätä melkein mihin tahansa ruokaan. Kannattaa silti aina ensin kurkistaa kukan sisälle, että se on sieltäkin puhdas. Friteerattuina tai öljyssä paistettuina niistä saa suussa sulavia herkkuja. Netistä löytyy ohjeita.

Kesakurpitsa_kukka

Ehkä jo kesän viimeinen

Kasvispannu

Helppo ja nopea kasvispannu

Chilipaprikat_HotBanana- ja HotCarrot

Chilipaprikat Hot Banana ja Hot Carrot ovat hyvällä mallilla – sisälle nosto ja mullan kuivahtaminen pistivät kypsymiseen vauhtia

Tomaatti2

Chilipaprikat ja tomaatti jatkavat kypsymistään sisätiloissa ikkunan vieressä. Chilejä ei juuri enää tarvitse kastella, sillä mullan kuivahtaminen on vain hyväksi sadon kypsymiselle. Tomaattia olen kastellut edelleen, joskin vähemmän kuin kesällä.

Viinikoynnos_ala

Viiniköynnöskin punertaa

Viinikoynnos_yla

Ylhäällä vielä vähän vihreää

 

Orapihlaja_marjat

Orapihlajan marjat väriläiskinä

Ole_hyva

Naapurustossa kriikunoita jaossa

 

Tämänhetkinen harmaa sadekeli on hyvä hetki pohtia, miltä haluaa puutarhansa näyttävän keväällä kun lumet sulavat. Juuri nyt on nimittäin aika istuttaa sipulikukat ja luoda alkukevään väriloisto. Syksy on myös mitä parhainta perennojen istutusaikaa, sillä lämpimässä ja kosteassa maassa juurtuminen onnistuu hyvin, jolloin keväällä kasvilla on käytössään kaikki energia kasvuun ja kukoistukseen. Olisiko ensi kevät pinkki, punainen, valkoinen, sininen, lila, oranssi vai roosa?

Kevään uusista väreistä voi haaveilla vaikka täällä: https://www.viherpeukalot.fi/?s=12&id=120&opt=Syksyll%E4+istutettavat+sipulikasvit

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Risusavotta

Risukasa

Oksasilppurille olisi nyt tarvetta

Viikonlopun lämmin, kesäinen sää innoitti viettämään koko päivän ulkona, ja ajankuluksi pihalla riittää aina puuhaa. Tällä kertaa työlistalla oli harvennushakkuuta, karsimista ja risusavottaa. Koska kasvavat puut valtaavat yhä enemmän tilaa pienehköstä pihastamme, ja koska haluan nauttia ilta-auringon viimeisistäkin säteistä etupihalla sekä avaramman taivaan näkemisestä takapihalle avautuvista ikkunoista, homma oli sillä selvä. Näin siitäkin huolimatta, että hieman ristiriitaiselta tuntuu kajota teräasein sopusuhtaisiin, kauniisti kasvaneisiin puihin.

Ensin olivat vuorossa 5–6 metriset männyn alut, joiden alaoksiston kimppuun kävin sahan kanssa. Osa oksista oli joka tapauksessa kuivia ja neulasiaan varisuttavia. Lisäksi yksi männyistä, tiiviisti toisen kyljessä kasvanut runko päätettiin poistaa kokonaan.

Mannyn-oksia Serbiankuusi_katkaistu
Tuija_ennen

Tuijia ennen leikkausta

Tuija_jalkeen

Takimmainen tuija leikattuna

Muutama noin 15-metrinen serbiankuusi sekä noin 6-metrinen tuija on myös venähtänyt turhan pitkäksi. Näiden suhteen päädyin kokeiluun, jossa molemmista lajeista typistettiin vain yhtä yksilöä. Haluan katsoa ensin rauhassa, kuinka puiden lopulta käy. Teoriassa näiden puiden lyhentäminen pitäisi onnistua, sillä leikataanhan kuusi- ja tuija-aitojakin. Aidanleikkuussa näitä tosin leikataan huomattavasti vähemmän kerrallaan.

Visuaalisella silmällä katsottuna on todettava, ettei latvan katkaiseminen todellakaan puuta kaunista. Toivon hartaasti, että luonto ajan kanssa korjaa vauriot. Aika näyttää, joten yritän malttaa odottaa seuraavien typistysten kanssa ainakin ensi kesään.

Tämä episodi olkoon opetuksena siitä, kuinka tärkeää on ennen puiden, pensaiden ja minkä tahansa kasvien valintaa ja istuttamista selvittää kyseisen lajin lopullinen koko. Näin päästään parhaaseen lopputulokseen – ja huomattavasti vähemmällä vaivalla.

Viherpeukaloiden verkkosivuilta www.viherpeukalot.fi löytyy tuotekohtaisista hoito-ohjeista kyseisen kasvin tärkeimmät tiedot kuten korkeus, kasvupaikka, vyöhyke, talvenkestävyys, kasvualusta ja istutusväli. Ohjeita kannattaa lukea. Puutarhanhoito on nimittäin mitä hienoin yhdistelmä tietoa ja tunnetta.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Sadonkorjaajan kasvispannu

 

Kasviksia_kulhossaKasvispannu

Pääraaka-aineet:

  • Sipuli + valkosipuli
  • Kesäkurpitsa
  • Tomaatti
  • Chili (maun mukainen määrä)
  • Riisi (mausteena kurkuma ja/tai curry)

Maukua ja mausteita:

  • Yrttejä (esim. minttu, oregano, rosmariini)
  • Pippuri
  • Suola
  • Sweetchilikastike ja/tai siirappi

Sopii myös:

  • Fetajuusto

Paista kasvikset paistinpannulla tai wokkipannulla pienessä määrässä öljyä. Lisää mausteet ja kypsäksi keitetty riisi. Paista seosta vielä hetki riisin kanssa. Pinnalle voi lopuksi lisätä fetajuustoa paloina ja antaa niiden hieman sulaa paistoksen joukkoon.

Huom! Maku on sitä herkullisempi, mitä useampi kasviksista on itse kasvatettu.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Niin kaunista

kimppu

Kohtasin pyörälenkillä aivan ihanan näyn: kukkakedon täynnä erilaisia kukkia. Mahtoikohan kyseessä olla hieno ele kaupungilta, sillä samalla paikalla on joskus aiemmin ollut kaupungin kylvämiä kukkia, joita on saanut vapaasti käydä poimimassa. Keräsin joka tapauksessa pellon laidalta pienen kimpun, jotta sain ikuistettua ne kuvaan.

kukkaniittyJPG

Kaunista kaikissa väreissä

Kauneimmillaan ja pisimpään kedon kukat ihastuttavat kuitenkin juuri kasvupaikallaan, jossa mahdollisimman moni pääsee ihastelemaan niitä. Samalla tavalla kauniista pihoista ja puutarhoista saavat nauttia myös lähialueen asukkaat ja ohikulkijat. Itsekin ihastelen ohi kulkiessani naapuruston syysleimuja, syyshortensioita, kultapiiskuja ja pensashanhikkeja, vaikka omalla pihalla ei nyt kuki mikään.

Parhaimmillaan hieno piha saa ihastelujen ohessa innostettua keskinäiseen ajatusten vaihtoon, jos itse puutarhurikin sattuu olemaan paikalla. Puutarhanhoito yhdistää, ja siitä on helppo ammentaa jutunaiheita. Varsinkaan puutarhapalstoilla ja uusilla ryhmäpuutarha-alueilla ei kuuleman mukaan tarvitse olla kysymyksineen koskaan yksin, ja aloittelijakin saa neuvot ja vinkit ihan naapurista.

Jos omassa lähipiirissä ei satu olemaan innokkaita puutarhaharrastajia, voin vinkata, että Viherpeukaloiden Facebook-sivu www.facebook.com/viherpeukalot on hyvä paikka jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoa.

Yöt ovat tulleet jo sen verran viileiksi, että nostin tomaatit ja chilipaprikat sisälle loppukypsytykseen. Paluu osittain takaisin lattiakasvimaalle siis. Kunhan viimeinenkin sato on korjattu, siirrän tomaatin varret kompostiin. Chilipaprikat vien lopuksi autotalliin, sillä ajattelin kokeilla, säilyisivätkö ne hengissä talven yli.

pihamänty_kasvaa

Männyn vuosikasvuja

Ohessa olevassa kuvassa näkyy, kuinka paljon pihamänty kasvoi alkukesän aikana. Meillä niitä on aika monta, ja koska kasvua ei voi pysäyttää, on lähiaikoina edessä tavallista järeämpää puutarhanhoitoa. Pian on sahalla töitä…

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Täyttä kesää vielä

Tomaatit_lahi

Kyllä vain itse kasvatetut tomaatit maistuvat paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut. Sen huomaa vasta itse maistettuaan. On mahtavaa käydä joka päivä kurkistamassa, paljonko uusia tomaatteja on kypsynyt. Tomaatin kasvatus avoterassilla onnistuu näemmä mainiosti, ja vieläpä terassin varjoisammalla puolella, johon aurinko ei montaa tuntia päivässä osu. Kasvien päälle viritetty muovi auttaa varmasti paljon. Joka kerta kun käyn kurkistan muovin alle, sieltä pölähtää kasvihuonemainen tuoksu ja lämpö. Oikeissa kasvihuoneissa ja lasitetuilla parvekkeilla tomaatteja ja muita vihanneksia on saanut korjata jo kauan, mutta todistetusti kasvatuksen makuun pääsee myös ilman kasvihuonetta. Meillä makoisat herkut maistuvat kaikille, karvaisellekin perheenjäsenelle.

Tomaatit_koira Karhunvadelma

Oman karhunvadelman vetäessä henkeä saimme rasiallisen niitä tuliaisena. Näitä meilläkin riitti viime kesänä – ja varmasti taas ensi vuonna pitkäksi venähtäneet pensaat notkuvat komeannäköistä mustaa marjaa.

MakeapihlajaAloe vera

Pihan kukkaosastolla on tällä hetkellä hiljaista, mutta puutarhan väriläiskänä toimii punamarjainen makeapihlaja. Marjat näyttävät oikein hienoilta, mutta mikähän lie nakertanut sen lehtiä. Meillä väriä pihaan tuovat pääasiassa puut. Vaikka vielä on kesää, niin tavallaan jo odotan rusokirsikan leiskuvanpunaista syysasua.

Runsaista kukkivista kukista nauttiva puutarhuri saa suunnitella pihansa istutukset huomioiden eri lajien kukinta-ajat. Näin saadaan luotua piha, joka kukki keväästä syksyyn. Syksy onkin erittäin hyvää istutusaikaa, joten nyt kannattaa miettiä, miltä halua pihansa näyttävän ensi kesänä.

Istutin muuten kokeen vuoksi huonekasvina olleen, alun perin Kanarialta ostetun aloe veran ulos. Kasvi oli jo ajat sitten menettänyt muotonsa ja näytti niin rumalta, että harkitsin jo monta kertaa sen heittämistä pois. Nyt se on saanut uutta virtaa ja näyttää upeammalta kuin koskaan. Mahtaakohan se talvehtia ulkona.

RuukutTatit

Ohessa kuvia ruukkuistutuksistani, joissa on lajeina mehitähteä ja hurmesilkkiheinää. Helppohoitoista, ja mielestäni oikein näyttävää. Nämä istutukset siirrän myöhemmin syksyllä maaperään, ja sieltä taas keväällä takaisin ruukkuihin. Puutarhaluonnon kiertokulkua. Heinä on vasta keväällä Viherpeukaloilta ostamaani, ja on päässyt ruukussa näin hyvään vauhtiin. Pistäytyminen lähimetsäänkin kannatti – kuvassa ensimmäiset keräämäni tatit.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 2 Kommentit