Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii Lue koko kirjoitus

Monikäyttöiset maanpeittäjät!

Monivuotiset perennat pärjäävät oikealla kasvupaikalla pienellä hoidolla, kasvavat rehevästi ja kukkivat runsaasti. Maanpeiteperennat ovat luonnollisia maanpinnan kattajia. Ne vehreyttävät ja kukittavat puiden sekä pensaiden alustat ja ovat erinomaisia istutusten reunuksissa ja rinteissä sekä toimivat myös nurmikon korvikkeena. Kukkapenkeissä maanpeiteperennojen avulla saadaan Lue koko kirjoitus

Syyskuun kukkaloistoa

Vaikka syksy jo tekee tuloaan, räiskyvää ruskaa saa vielä odotella. Onneksi puutarhassa riittää yhä kukkaloistoa. Ja osa syyskesän kukkijoista jaksaa kukkia pakkasiin asti. Syyskuun puutarhassa on jo sellaista laissez-faire meininkiä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja niin edelleen. Puutarha ja syksy Lue koko kirjoitus

Upea syyshortensia 'Grandiflora'

Syyshortensia on syyspuutarhan kuningatar, sillä sen suuret ja näyttävät kukinnot koristavat puutarhaa pitkään. Kukintojen väri vaihtelee kukinnan edetessä, joten tylsäksi pensasta ei ainakaan voi kutsua. Syyshortensia on helppohoitoinen ja muhkea koristepensas. Sen kaunis kukinta alkaa usein jo heinäkuun lopulla ja Lue koko kirjoitus

Tomaatillinen terveyttä!

Silmiini on osunut viime aikoina tutkimuksia tomaatin terveysvaikutuksista.

Tiesin jo entuudestaan suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan tomaattien punaisen värin aiheuttava lykopeeni ehkäisee eräitä syöpätyyppejä sekä sydän- ja vesisuonitauteja. Nyt huomioni nappasi eräs kiinalais-japanilainen tutkimus, jonka mukaan tomaatteja 2–6 kertaa viikossa syövillä ihmisillä on 46 % pienempi riski sairastua masennukseen kuin niillä, jotka söivät tomaattia harvemmin kuin kerran viikossa.

Tomaatti myös maistuu hyvältä niin tuoreena kuin kypsennettynä. Kun lisäksi terveyttä edistävä vaikutus painaa jo puntarissa, tässähän on jo syitä kerrakseen alkaa itse omaksi Tomaattitohtorikseen!

Itse kasvatetut tomaatit opettavat myös kärsivällisyyttä – vielä vähän punaa, niin hyvä tulee!

Itse kasvatetut tomaatit opettavat myös kärsivällisyyttä – vielä vähän punaa, niin hyvä tulee!

 

Tomaatti ei onneksi ole kovin nirso kasvi sen suhteen, onko kasvuympäristönä kasvihuone, parveke vai terassi, kunhan aurinkoa riittää ja kasvupaikka on lämmin. Kannattaa muistaa, että punaista väriainetta, lykopeenia ei muodostu liian korkeissa (29-32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa. Kun kasvulämpötila on sopiva, tomaatteja voi puskea ulos vielä pitkään syksylläkin.

Siemenestä asti kasvattava tomaatti-intoilija on toivottavasti jo hoitanut istuttamisen, sillä siemenet pitäisi nimittäin piilottaa multaan maalis-huhtikuussa. Onneksi tomaattia saa kuitenkin helposti myös taimina. Olen itse tänä vuonna haikaillut muun muassa upeiden ”tomaattiputousten” eli amppelitomaattien perään. Tämän bloggauksen kuvat ovatkin Viherpeukaloiden verkkokaupasta, missä olen käynyt tiirailemassa vaihtoehtoisia tomaattien taimia. Hoitaminen on onneksi helppoa ja vaivatonta, kunhan vain muistaa kastella viikoittain laimealla lannoiteliuoksella ja pitää kosteuden tasaisena.

Pienet ja makeat tomaatit saattaisivat toimia myös makeanhimon iskiessä hyvänä korvikkeena. Toiveajatteluna ainakin…

Punaisen ja oranssin amppelitomaatin välillä on vaikea valita. Klikkaamalla kuvaa pääset Viherpeukaloiden verkkokauppaan.

Punaisen ja oranssin amppelitomaatin välillä on vaikea valita. Klikkaamalla kuvaa pääset Viherpeukaloiden verkkokauppaan.

Tomaatti on takuuvarma terveysherkku, joten molemmat ainakin ovat syötävän herkullisia puutarhan väriläikkiä.

Tomaatti on takuuvarma terveysherkku. Syötävän herkullisia värivaihtoehtoja löytyy nykyään runsaasti, mutta punainen tomaatti on klassikko.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Oikotie Chilihuumaan?

Nyt niitä saa, nimittäin Viherpeukaloitten nettikaupasta chili-taimia!! Tässä kaikille ad/hd-oireyhtymästä kärsiville ratkaisu tuskalliseen odotteluun, että lähtevätkö siemenet itämään ja jos lähtevät, pysyykö taimi hengissä. Tilaamalla valmiit taimet säästää myös aikaa puolestatoista kolmeen kuukauteen, sillä taimet ovat tullessaan yli 20 senttiä korkeita ja ainakin minulle tullessa osassa  oli jo nuppuja, sekä yhdessä kukkia.

Chilipaprika-mix, joka sisältää kolme eri laatuista chilin taimea, maksaa 17,95 euroa.
Taimet on nimetty seuraavasti: Hot Banana, Hot Tomato ja Hot Carrot. Kaksi ensiksi mainittua ovat Viherpeukaloitten mukaan keskitulisia ja ”kuuma porkkana” tulinen. Näihin ei nyt kannata kauheasti takertua, tulisuus on vähän kuin ensimmäinen kerta petipuuhissa: yhtään ei tiedä mitä odottaa tai mitä saa, tietenkin sillä erotuksella että näistä chileistä ei isot pojat osaa kertoa yhtään mitään. Palataan tähän aiheeseen kun saadaan ensimmäiset marjat syötyä, niin päästään vertaamaan helpolla yhdestä kymmeneen -asteikolla. Chilin taimia saa tilattua myös yksittäin. Olivat tulisuudet mitä tahansa, on valmiin taimen kasvattaminen helppoa ja antaa hyvän sykäyksen chilihuumaan.

Lähipostista juuri noudettu lähetys.

Lähipostista juuri noudettu lähetys.

 

Sardiinit purkissa, pienet taimenet huutavat kilpaa päästäkseen tilavammille kasvupaikoille.

Sardiinit purkissa, pienet taimenet huutavat kilpaa päästäkseen tilavammille kasvupaikoille.

 

Yritä nyt tässä sitten olla chili, kun akvaariossa joutuu matkustamaan.

Yritä nyt tässä sitten olla chili, kun akvaariossa joutuu matkustamaan.

 

Tilauksen jätön jälkeen tulee puhelimeen ilmoitus kun taimet lähtevät postipekan matkaan. Viestissä on myös seurantanumero, jonka perusteella posti-itellan nettisivuilta voi väijyä paketin liikkeitä. Tämän jälkeen paketti tulee lähimpään postipisteeseen, josta tennarit savuten se kannattaa kiireesti käydä hakemassa pois, sillä paketissa on janoisia kavereita. Kasvit on pakattu hyvin; pahvilaatikon sisältä löytyy muoviset telineet, jotka suojaavat taimia. Taimissa on pienet muoviset taimiruukut, jossa taimien on hyvä olla vähintään muutama päivä rauhoittumassa, ennen kuin ne tulisi siirtää isompiin ruukkuihin.

Uudet tulokkaat rauhoittumassa.

Uudet tulokkaat rauhoittumassa.

 

Ruukun valinnasta puhuttiin edellisessä bloggauksessa, joten käyhän lukemassa.
Taimiruukuista chilit lähtevät helposti irti, vaikka pitääkin sanoa että osassa taimia oli jo todella vahvat juuret. Uudessa ruukussa chilinpoikanen valoisalle paikalle ja sitten vain seurailemaan kasvua silmä kovana.

Osassa taimia oli valmiiksi nuppuja.

Osassa taimia oli valmiiksi nuppuja.

 

Uuteen tilavampaan purkkiin menossa ollut chili alkaa kukkia.

Uuteen tilavampaan purkkiin menossa ollut chili alkaa kukkia.

 

Taimien nimet ovat helposti luettavissa taimiruukuista. Isompiin ruukkuihin siirryttäessä  -varsinkin jos lajikkeita on useampia- kannattaa taimet merkata esim jäätelötikkuihin kirjoittamalla.

Taimien nimet ovat helposti luettavissa taimiruukuista. Isompiin ruukkuihin siirryttäessä -varsinkin jos lajikkeita on useampia- kannattaa taimet merkata esim jäätelötikkuihin kirjoittamalla.

 

Taimet irtoavat taimiruukusta helposti ja taimissa on vahvat juuret.

Taimet irtoavat taimiruukusta helposti ja taimissa on vahvat juuret.

 

Uuteen isompaan ruukkuun, tästä se kasvaminen todenteolla alkaa.

Uuteen isompaan ruukkuun, tästä se kasvaminen todenteolla alkaa.

 

 

Jos oikeasti haluat kasvua nähdä, kannattaa kasvia valokuvata ja kuvia vertaamalla on helppo nähdä kuinka paljon chili on kasvanut.

Paketin mukana tulee istutus- ja hoito-ohjeet, jotka toki löytyy myös Viherpeukaloitten sivuilta.

 

 

Uudet tulokkaat juhlapuvussa ryhmäkuvassa.

Uudet tulokkaat juhlapuvussa ryhmäkuvassa.

 

 

 

Kirjoittanut Monster Naga 1 Kommentti

Kukkia maassa, kukkia puussa

4.kirsikka

Kukkabongarien kannattaa suunnata katseet tähän vuodenaikaan maasta yläilmoihin. Ihanien kukkamerien ja kukkayllätysten lisäksi nyt voi nimittäin nautiskella vaaleanpunaisesta kukkataivaasta, ainakin kirsikkapuun alla. Puut tuovat mihin tahansa pihaan kiinnostavaa monimuotoisuutta, ja kukkivat puut ovat pihan ehdoton kruunu.

1.kirsikka

Upea rusokirsikan kukinta kestää vain pienen hetken, mutta ehkä juuri väliaikaisuuden tuntu tekee siitä sitäkin hohdokkaamman ja on osa ilmiön vaikuttavuutta. Kirsikankukat tuntuvat saavan monet sekaisin ihastuksesta, ja sellaisetkin ihmiset napsimaan kukkakuvia, jotka eivät juuri muita kukkia noteeraakaan.

Japanissa hanami, ”kukkien katseleminen”, kuuluu vuoden merkittävimpiin kansanjuhliin. Juhlan keskeinen sisältö on yksinkertaisuudessaan kirsikkapuun kukkien katseleminen. Ehkä tästä voisi ottaa vähän meilläkin oppia. Elä juuri tässä hetkessä ja rauhoitu katselemaan kukkaa, joka pian katoaa.

5.tulppaani

6.sininen

7.tulppaani

Olen kolmen oman kirsikkapuumme alla edennyt kevään pihatöissä hienosäätöihin, joita tehdään fiiliksen mukaan ja vain hyvällä ilmalla. Kunnostauduin muutaman kalkittoman vuoden jälkeen, ja levittelin urakalla kalkkia ympäri pihaa. Lisäsin sitä kaikkialle muualle paitsi pensasmustikoiden alle, jotka viihtyvätkin happamassa maassa. Kalkki neutralisoi maaperää ja edesauttaa sitä, että kasvit saavat maan ravinteet käyttöönsä. Happaman maan koko lannoitus on turhaa, ellei maata samalla myös kalkita. Hienosäätöihin kuuluvat myös pensselihommat ja siivous, eli pihakalusteiden öljyäminen ja pihan kivialueiden siivous kuihtuneista lehdistä.

1puuoljy

4kivet

 

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Asiasta kukkaruukkuun

Viime bloggauksessa oli hieman asiaa ruukuista, pientä esimakua. Kuten jo tuli kerrottua, ruukun tyypillä ei sinänsä ole väliä mutta umpiruukussa on innokkaimmilla viherpeukaloilla vaarana kastella liikaa. Samoin jos käyttää umpiruukkua pihalla, kannattaa kasvit sijoittaa niin, että sateen tullen ei chili joudu harjoittelemaan uimaliikkeitä. Altakasteluruukut ovat parhaita jos kärsit esimerkiksi dementiasta tai menomonoa vipattaa sen verran rajusti, että keväiset reissut venähtävät. Toki jos matkustelet tai kasvatat chiliä vaikka mökillä, altakastelu on sinun valintasi. Ruukun valinnassa kannattaa miettiä myös käytännöllisyyttä. Jos aloitat keväällä ajoissa pitämään kasveja pihalla ja iltaisin kannat ne takaisin sisälle, saattaa kevyet muoviruukut olla mielekkäämpiä – toki tässä on mahdollisuus hyvään hyötyliikuntaan…

Sisälle jääville chileille riittää alkuun pienemmät ruukut, ja näissä voi hipostella ihan oman maun tai sen puutteen mukaan.

Sisälle jääville chileille riittää alkuun pienemmät ruukut, ja näissä voi hipostella ihan oman maun tai sen puutteen mukaan.

 

 

Ruukun kooksi riittää aluksi halkaisijaltaan 14-19 senttiset. Jos tilaa on käytössä paljon tai tarkoituksena on pitää kasveja pihalla/kasvihuoneessa, voivat ruukut olla 10-20 litraisia. Isompiakin voi käyttää, mutta varsinaista hyötyä ei niistä saa, vain lannoitustarve on vähäisempi. Nyrkkisääntönä: isompi ruukku, isompi sato.

 

Ilmat kun lämpiää, on kiva laitella taimia pihalla multaan (välttyy suuremmalta siivoamiselta). Ruukkujen kokoa kannattaa miettiä sen mukaan paljonko on tilaa ja missä niitä käyttää.

Ilmat kun lämpiää, on kiva laitella taimia pihalla multaan (välttyy suuremmalta siivoamiselta). Ruukkujen kokoa kannattaa miettiä sen mukaan paljonko on tilaa ja missä niitä käyttää.

 

 

Viimevuotisia chilejä isompiin purkkiin. Joku voisi kysyä latvomisestakin jotain, mutta siittä myöhemmin.

Viimevuotisia chilejä isompiin purkkiin. Joku voisi kysyä latvomisestakin jotain, mutta siittä myöhemmin.

 

Isompaan ruukkuun vaihtaessa kannattaa kasvin antaa ensin hieman kuivahtaa ja auttaa kaveria mäessä, siis irroittaa multa kunnolla purkin reunalta esim. pitkällä fileerausveitsellä, jolloin chili irtoaa vanhasta purkista suosiolla.

Isompaan ruukkuun vaihtaessa kannattaa kasvin antaa ensin hieman kuivahtaa ja auttaa kaveria mäessä, siis irroittaa multa kunnolla purkin reunalta esim. pitkällä fileerausveitsellä, jolloin chili irtoaa vanhasta purkista suosiolla.

Multana voi käyttää kukkamultaa, pienillä taimilla kukkamultaa pohjille ja sivuille, taimen ympärille taimimultaa. Näin chilin on helppo kasvattaa hyvät juuret eikä taimi saa liian ravinnerikasta kasvualustaa – mutta kun juuret yltävät kukkamultaan saakka, alkaa kasvupyrähdys. Isoihin ruukkuihin voi käyttää halvempaa puutarhamultaa ja jos haluaa esteettisesti kauniin pinnan, pinnalle voi levittää kukkamultaa.

 

Viimekesäinen kovanonnensoturi, Bolivian Rainbow. Chiliä pääsi ensin peurat maistelemaan ja tämän jälkeen se jäi vielä liian pieneen ruukkuun talvehtimaan (liian vähällä lannoituksella). Kuva otettu 3.4.2014.

Viimekesäinen kovanonnensoturi, Bolivian Rainbow. Chiliä pääsi ensin peurat maistelemaan ja tämän jälkeen se jäi vielä liian pieneen ruukkuun talvehtimaan (liian vähällä lannoituksella). Kuva otettu 3.4.2014.

Hetkinen sanoi BR ja jatkoi kasvamistaan. 13.4.2014.

Hetkinen sanoi BR ja jatkoi kasvamistaan. 13.4.2014.

24.4.2014 kukkii kukkii.

24.4.2014 kukkii kukkii.

30.4.2014. Marjoja kypsymässä kahdeksan kappaletta ja kukkia lähemmäksi 60 kappaletta. Voisi sanoa että ruukun kasvattaminen tekee pienessä ajassa ihmeitä.

30.4.2014. Marjoja kypsymässä kahdeksan kappaletta ja kukkia lähemmäksi 60 kappaletta. Voisi sanoa että ruukun kasvattaminen tekee pienessä ajassa ihmeitä.

 

Kastella chilejä ei tarvitse samana päivänä ruukkuun laiton yhteydessä, vaan mieluummin seuraavana päivänä. Vielä kertauksena (joka on siis opintojen isoäiti), älä kastele liikaa, mieluummin vähän kerralla päivän välein, kun kerta laakilla hukuttamalla. Jos koetinsormesta on tunto mennyt – siis et tunne kuivan ja kostean eroa – niin silmämääräisesti kasvin kunnosta pystyy päättelemään kastelun tarpeen. Jos chilissä alkaa lehdet mennä kurttuun ja niitä roikotetaan väsyneen näköisesti, on kasvi kuiva. Jos taas kasvi alkaa pudottaa lehtiä, lehdet ovat laikukkaat kuin auringon polttamat ja mullan pintaan ilmestyy valkoisia laikkuja, on kastelukannu syytä piilottaa pahempien tuhojen välttämäksi!

 

Nyt kun chilit on saatu purkkeihin, siirrymme kokeiluun: pistetään kolme Aji Cristal- ja kolme Bolivian Rainbow-taimea samaan aikaan samankokoisiin ruukkuihin, saman laatuiseen multaan. Kahta lajiketta seurataan muiden bloggauksien yhteydessä, kasvihuoneessa, pihalla ja sisällä ikkunalaudalla.

Koeputkikutoset, siis kokeilu miten kasvupaikka vaikuttaa kasvamiseen.  Näitä veijareita seurataan tulevissa bloggauksissa.

Koeputkikutoset, siis kokeilu miten kasvupaikka vaikuttaa kasvamiseen.
Näitä veijareita seurataan tulevissa bloggauksissa.

Kirjoittanut Monster Naga Jätä kommentti

Aurinkokylpyjä ja kukkaenergiaa

1.valkoinen

2.sininen

3.narsissi

Kesä alkoi. Täyteen loistoonsa puhjenneet kukat pyyhkivät tieltään kevään harmauden, eikä haittaa yhtään, vaikka lehtiä ei olekaan vielä puissa. Kunhan on kukkia, eri väreissä, erilaisissa ryhmissä ja mahdollisimman paljon. Huomaan nauttivani vuosi vuodelta yhä enemmän kukkien katselemisesta – niistä saa energiaa. Vaikka kuvan yksilöt eivät olekaan oman puutarhan tuotoksia, ei sekään haittaa.

Alkoi se kesäkausi omallakin pihalla, sillä puutarhakalusteet on nyt nostettu esille pehmusteineen päivineen. Houkuttelevista lekottelupaikoista huolimatta tuli pääsiäisviikonloppuna aurinkokylpyjen lisäksi tehtyä vähän muutakin.

5.ruohosipuli

Poistin arkojen kasvien suojana olleet havujen oksat muun muassa viiniköynnös Zilgan juurelta, laventelin ja koristeheinien päältä sekä yrttilaatikon yltä. Aroista yrteistä, rosmariinista ja timjamista, ei näkynyt ikävä kyllä jälkeäkään, mutta ruohosipuli oli lähtenyt havujen suojissa hyvään kasvuun. Vahvistin myös viime keväänä istutetun alppikärhön kiinnityksiä seinämää vasten – tuoreita lehtiä näkyy jo siellä täällä pitkin pitkänhuiskeaa hentoa köynnöstä.

Siistin oksasaksilla kuivia, epäsiistejä alaoksia marjakuusista ja serbiankuusista. Kuuset ovat sen verran tuuheaa tekoa alas saakka, että niiden helmuksiin ei ole tullutkaan katsottua aiemmin näin tarkkaan. Yllättävän paljon kuivia oksia sain saksittua. Uskon, että nyt kuusten alla olevat vuorenkilvet ja pensasmustikat saavat enemmän valoa ja tilaa kasvaa.

Levitin puutarhan kevätlannoitetta kaikille kasveille: koristekasveille, nurmikolle ja hyötykasvimaalle. Lähiaikojen työlistalla on vielä maan kalkitseminen, sillä mäntymetsikköön rajautuva pihamaamme on luonnostaan hapan, mikä näkyy esimerkiksi sammaleen muodostumisena. Maan kalkitseminen tehostaa kasvien ravinteiden saantia, ja erityisen tarpeen se on happamalle maalle.

4.teipit

Viikonlopun touhuihin kuului myös imukärhivilliviinin kiinnittäminen. Tässä olikin pakko ottaa käyttöön epätavalliset konstit, nimittäin ilmastointiteippi. Tietyiltä kohdin pihaamme reunustaa kiviaita, jota pitkin on hienosti kiinnittynyt vihreyttä tuova  imukärhivilliviini. No, loppusyksystä kyseisen aidan päälle teetettiin pellitys, minkä vuoksi villiviinit oli aidan päältä irrotettava. Nyt kiinnitin nämä seinämällä roikkuvat villiviinit takaisin aidan päälle teipillä – kun en muuta keinoa keksinyt. Nähtäväksi jää, alkavatko villiviinit uuden kasvun myötä kiinnittymään. Pisteenä iin päälle puhdistin suihkelähdealtaan, pikkulintujen suosiman juoma- ja kylpypaikan.

7.idut 

Pääsiäisruohosta yli jääneet vehnänjyvät voi idättää. Vehnänoras on muuten juuri valittu vuoden 2014 rohdoskasviksi!

6.katkennur

Kun ulkona tapahtuu paljon, unohtuvat sisäkasvit oman onnensa nojaan. Uusi nuppu nuupahti raukka kastelun puutteeseen. Kastelu kerran viikossa ei nykyisellä valon märällä näköjään riitä.

 

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Pihasuunnittelua osa 4 – Ikivihreää, perennoita ja katetta

Tässä muutamia onnistuneita ostoksia, joihin olen pihassamme erityisen tyytyväinen. Nämä pihan elementit pysyvät paikoillaan vuodesta toiseen ja ovat hyviä tukipylväitä tai niin sanottuja kiinnikekohtia pihasuunnitteluun.

Meidän pihalla on käytetty paljon kiveä ja sen sekaan sopii hyvin ikivihreät havut ja tuijat. Myös ikivihreät on hyvä valita niin, että seasta löytyy niin korkeita kuin mataliakin kasveja. Tämä laakakataja on lähtenyt kivasti matelemaan maata pitkin antaen kasvullansa itse pihalle mielenkiintoisia ulottovuuksia.

HeidiRoth-0924

Muita hyviä ostoksia ovat mielestäni olleet tuiviot, timanttituijat, keltamaljakatajat sekä kääpiövuorimännyt. Näillä olemme päässeet jo pitkälle ja edenneet suhteellisen vaivattomasti pihan arkihuollossa. Hauskoja tuttavuuksia ovat olleet myös koristeheinät, jotka ovat olleet odotettua kauniimpia pihankoristajia.

HeidiRoth-0925

Vesiaiheen vieressä tuuheina edustavat kuunliljat on ihanne perennoita. Ne eivät vaadi kovin kummoista hoitamista, eikä ylimääräisiä kasteluja ja silti ne kukoistavat vuodesta toiseen. Kurjenmiekat ovat myös hyviä kavereita vesielementtien läheisyyteen.

HeidiRoth-0928

Lisäksi on hyvä muistaa erilaiset vaihtoehdot istutuksien ja kasvualueiden katteille. Voi käyttää erilaisia pieniä kiviä, tai sitten vaikka koristekatteita, joita on markkinoilla yllin kyllin. Katteen käytöllä on myös muitakin kuin pelkkiä ulkonäöllisiä hyötyjä, se hidastaa mm. veden haihtumista sekä tasaa lämpötilaeroa kasvualustassa.

Tässä yksi meidän suosikkikuorikate, jota olemme käyttäneet. Sen nimi on kaakaokuorikate ja se on täysin biologinen ja sointuu hyvin meidän metsäiseen maisemaan. Se myös lannoittaa ja suojaa, joten suosittelen kyllä näiden katteiden käyttöä. Niiden avulla saa viimeistellyn näköistä jälkeä pihaan nopeasti ja vaivattomasti. Joidenkin istutusten alle on myös hyvä laittaa suodatinkangas, joka pitää huolen siitä ettei rikkakasvit pääse sotkemaan siistejä istutuksia.

HeidiRoth-0933

Kirjoittanut Heidi Roth 2 Kommentit

Ihanaa aurinkoa ja uhkarohkeita istutuksia

Eipä ollut helppoa palata toimistoon pääsiäisen ainutlaatuisen ihanien ulkoiluilmojen jatkuessa. Toisaalta voimat eivät olisi enää riittäneet monen päivän lapiointiin tai kottikärryilyyn. Paluumuuttajan puutarhassa saatiin kuitenkin pyhien aikana enemmän aikaan kuin osattiin suunnitella. Eikä tuntunut edes työleiriltä!

Ensin vähän pääsiäistunnelmaa verannalta, jossa voi jo nauttia myöhäisen aamukahvin paleltumatta.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

 

Olen suunnitellut keittiöpuutarhaa jo puolitoista vuotta ja tänä kesänä päästään jotenkin enemmän kiinni aiheeseen. Viime kesänä hyötykasvipuoli hoitui yhdellä vanhaan ovenkarmiin tehdyllä kohopenkillä, johon kylvin aivan liian tiiviisti kesäkurpitsaa, papuja, herneitä, salaatteja ja kukkia. Samaan penkkiin sain mahtumaan vielä pari tomaattiakin. Nyt keittiöpuutarhaa on laajennettu kuuden lavakauluksen verran ja ”eteläpäähän” jää vielä tilaa raparpereille, pavuille ja ehkäpä parille mansikalle.

Erilaisia suunnitelmia penkkien sijoittelusta ja kasvien sijoittelusta penkkeihin olen tehnyt tammikuusta lähtien ja nyt, kun lavakaulukset ovat oikeasti paikoillaan, ei järjestys luonnollisestikaan noudata mitään suunnitelmaa. Tällä jaolla kiertoviljelyn suunnitteluun tarvitaan korkeampaa matematiikkaa. No, se ei haittaa menoa tänä kesänä toisin kuin tämä kumppanuuskasviasia. Kasvien järjestystäkin olen siis jo luonnostellut, mutta kun penkit ovat toisin, on suunnitelmat uusittava.  Miten tämä voi olla näin monimutkaista? Ja ihanaa!

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

 

Kitkettävää tässä puutarhassa on sen verran, että penkkien välit laatoitettiin vanhoilla betonilaatoilla, joille ei alkuperäisillä paikoillaan ole käyttöä. Laattoja on vielä lisää, joten penkkien päädytkin saanevat päällysteen.

Piinaviikon ällöttävin löytö oli munakoison taimiruukkuihin ilmestyneet sienet. Googlailin asiaa, mutta en pystynyt tekemään ihan varmaa lajintunnistusta. Sekalaisissa lähteissä kuitenkin vakuuteltiin, että tuulettaminen, mullan kuivahtaminen ja ehkä uusi kerros multaa korjaisivat tilanteen.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

 

Turveruukut, joissa taimia olen kasvatellut, ovat tosiaan olleet aika tiiviisti kylvölaatikoissa, joten ei ihme, jos hometta ja sieniä ruukkuihin ilmestyy. Nyt niistä toivottavasti päästään eroon, sillä suurin osa taimista pääsi auringossa suurempiin ruukkuihin. Tai patojahan nuo pääsääntöisesti ovat, mutta lisää tilaa ja multaa siis kasvaville taimille.

Ihan ite kasvatettuja.

Ihan ite kasvatettuja.

 

Nyt ongelmaksi taitaa muodostua näiden patojen, kattiloiden ja ämpäreiden sijoittelu. Mitään ei voi vielä jättää ulos ja verannallakin saattaa kylminä öinä olla liian kylmää. Pieniin ruukkuihin päätyneet taimet pääsivät vielä sisään, mutta muut saavat olla verannalla. Paleltumisen uhallakin. Laitan vaikka kynttilöitä palamaan, jos meinaa mennä liian kylmäksi. Tuikkuja saan varmaan viritellä myös näille tomaateille, joiden istuttamista ulos en voinut vastustaa.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

 

Viikonlopun aikana tapahtui myös muualla puutarhassa.  Lapset saivat vihdoin hiekkaa hiekkalaatikkoon (kiinnostus kasvoi eksponentiaalisesti) ja loputkin kevättalvella kaadetut puut saatiin pätkittyä ja halottua. Vuohenputki- ja nokkossatoa saa jo kohta alkaa keräämään, mutta onneksi pihassa kasvaa jo jotain kaunistakin.

Idänsinililja

Krookukset

Tämähän siis on

 

 

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Amatööri-siemenkasvattaja

4tuore_ruoho2

Pääsiäisruohoni on syötävää laatua. Vehnänoras maistuu lemmikeille ja on mainio lisäravinne myös ihmisille. Itse leikkaan tätä ravintorikasta viherlisuketta päivittäisen smoothien sekaan, missä marjat ja hedelmät häivyttävät tehokkaasti ruohon maun. Odotan alkavaa villivihannes- ja hortoilukautta jo malttamattomana, sillä lähes kaikki viime kesän sato on hyödynnetty. Vain ripaus kuivattua nokkosjauhetta on viime kesältä enää jäljellä.

Samalla mietin, että onko vehnänoras ehkä ainoa, minkä onnistun saamaan siemenestä kasvuun. Amatööri-siemenkasvattajana en voi kuin ihailla niitä viherpeukaloita, jotka onnistuvat kasvattamaan upeita kukkia ja satoisia vihanneksia siemenistä.

Itse arvioin omat taitoni puutarhurina aika lailla keskitasoisiksi. Siksi minun on satoa ja näyttävää lopputulosta havitellessani panostettava ehdottomasti hyvälaatuisiin valmiisiin taimiin, mukuloihin ja juurakoihin. Muuten lopputulos on täysin arvaamaton, ja harvoin niin kovin kukkea.

Siemenkokeilut ovat toki kiinnostava lisäharrastus, mutta minulle siinä vain tuntuu olevan liian monta lopputulokseen vaikuttavaa muuttujaa: mullan laatu, valo, kastelu, siementen tiheys, taimien koulinta, siirron ajoitus… Miten ihmeessä näissä kaikissa voi onnistua?

4.chilitaimet

Esimerkkinä kokeiluistani yllä olevassa kuvassa ovat helmikuun puolivälissä kylvämäni chilin siemenet. Isossa ruukussa muovipussin alla on vielä elämää, mutta kasvua ei juuri ole ollut kuukauteen. Omiin pikkuruukkuihinsa siirretyt taimet sen sijaan näivettyivät paikoilleen. Vai onko se vain niin, että chilinkasvatus on miesten hommaa?

Chilipaprika_kelt

Yllä olevassa kuvassa on vertailun vuoksi viime vuonna hienosti satoa tuottanut chilipaprika, joka on peräisin Viherpeukaloiden valmiista chilipaprika mix -taimipakkauksesta. Jos minä onnistun jotakin kasvattamaan, niin se on mahdollista kenelle tahansa.

3.talvetetut

Kokeilin myös chilipaprikan ja rosmariinin talvetusta autotallissa. Kuivilta näyttävät. Chili on luokiteltukin erittäin haastavaksi talvetettavaksi, joten uudet taimen pitäisi hankkia joka vuosi. Rosmariini olisi hyvissä olosuhteissa saattanutkin talvehtia. Epäilen, että autotallissamme oli hieman liian korkea lämpötila ja liian hämärää. Välimeren kasvit vaativat selkeästi viileän jakson talvella, mutta ei kuitenkaan pakkasta.

2.mannapuuro

Raparperi kuuluu helppohoitoisiin ja satoisiin kotimaisiin hyötykasveihin. Sopivassa ympäristössä, kuten meidän pihalla, se tuottaa satoa jopa ilman hoitoa. Uusia raparperinalkuja on jo pilkistämässä, ja siksi oli korkea aika käyttää pakastimesta viimeiset raparperit. Teinkin viikonlopun iloksi vanhanajan herkkua: mannapuuroa ja makeaan keittoa. Keiton aineksina raparperia, omenaa ja mansikkaa.

Tässä vinkki raparperisadon aikaistamiseen valveutuneelta viherpeukalolta: laita kumollaan oleva iso saavi raparperin alkujen päälle – saat ensimmäisen ohutkuorisen sadon jo viikossa! Kannattaa kokeilla.

1.huputetut

Nurmikko vihertää jo, joten eiköhän kohta päästä eroon jo näistä kummitusmaisista hupuista ja sallita auringon helliä havujenkin oksia. Touhukasta pääsiäistä kaikille viherpeukaloille!

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kevään juhla

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovella. Rairuoho pitäisi muistaa laittaa kasvamaan ainakin viikkoa ennen pääsiäistä ja olisi paljon kaikkea muutakin pakollista juhlapyhiin liittyvää stressiä, jota me ihmiset tuppaamme ottamaan.

Muistan kuinka pienenä tyttönä kävimme etsimässä pajunkissoja, jotta pikkunoidat pääsisivät virpomaan palmusunnuntaina. Eräänkin kerran lunta oli niin paljon, että toinen jalkani juuttui kiinni lumihankeen ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi naapurin tytöt kävivät hakemassa aikuiset paikalle ja pääsin pinteestä. Trullit pääsivät virpomaan ja voi sitä lapsenriemua kun korit täyttyivät pienistä makeisista. Nykyään ei taida olla enää tuota ongelmaa lumen kanssa. Ajat muuttuvat, mutta jotkut perinteet jäävät.

Yhtenä perinteenä oli myös muun muassa pashan teko ja syönti, joten sen perinteen olen halunnut myös omille lapsilleni jättää. Aika monet juhlapyhät näkyvät ruokapöydässä ja se on aina kivaa vaihtelua, vaikka mämmi ei omiin suosikkeihin kuuluisikaan.

Kananmunien koristelu on ehkä yksi tämän perheen suosikeista, joka ei rajoitu pelkkään pääsiäiseen vaan tätä taidemuotoa pitäisi lapsieni mukaan päästä harjoittamaan useamminkin.

Oikeastaan perinteet ovat siinä mielessä kivoja, että voi itse valita mitä perinteitä haluaa jatkaa ja lisätä myös omia perinteitä tuleville sukupolville. Luulen, että tässä alati muuttuvassa maailmassa ihmiset turvautuvat tulevaisuudessa vielä enemmän traditioihin. Ne ovat kuin elämän kulmakiviä, joihin voi aina luottaa ja niiden tulemisen voi ennustaa päivälleen.

Mutta pääsiäisen tunnelmaa voi etsiä myös pelkästä luonnostakin. Minulle pääsiäinen on ennen kaikkea kevään juhla. Lintujen viserrys, luonnon herääminen, pehmoiset pajunkissat. Niistä on stressivapaampi pääsiäinen tehty.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Sehän elää!

Reilu viikko on vierähtänyt ja lämpö sekä kosteus on tehnyt tehtävänsä. Istutuslaatikossa alkavat hentoiset taimet nostaa päätänsä ja alkavat huutaa valoa.

Taimet näyttävät ensimmäisiä elonmerkkejä

Taimet näyttävät ensimmäisiä elonmerkkejä

Nyt jos on laitettu paljon siemeniä ja vielä monta eri laatua – tai jos sormet ovat istutusvaiheessa tärisseet jännityksestä ja innostuksesta, istutussyvyys on saattanut vaihdella hieman – ei kannata laatikon kantta jättää raolleen, vaan siirtää itäneet taimet valoon ja jättää hämäläiset (= siis mehän emme ole hitaita, vaan vain mietimme muita pidempään) nauttimaan lämmöstä ja kosteudesta. Tämä onnistuu helposti jos käyttää edellisessä jutussa kerrottuja turvepellettejä. Vielä tässä vaiheessa ei ole taimia hengenhädässä pakko istuttaa multaan, vaan riittää että siirtää taimet pellettien kanssa esimerkiksi pakasterasiassa tai uusiokäyttöön otetussa margariinirasiassa (kyllä oivariinikin käy) ikkunalaudalle ottamaan valokylpyjä.

Keskimmäisessä siemenen kuori kiinni, onneksi vain toisessa lehdessä.

Keskimmäisessä siemenen kuori kiinni, onneksi vain toisessa lehdessä.

 

Tietenkin jos idätys tapahtuu syksymmällä on tässä vaiheessa luonnonvalo korvattava keinotekoisilla kasvilampuilla (valoista enemmän juttua sitten pimeämpään vuodenaikaan). Istutuslaatikoa kannattaa tarkkailla ensimmäisten taimien jälkeen päivittäin, sillä päivässä itää kummasti lisää taimia, jotka haluavat happea ja valoa. Yksi huomion arvoinen asia tästä vaiheesta: joskus saattaa käydä niin että taimeen jää kiinni siemenen kuori ja oikein huonolla tuurilla kuori jää kiinni niin, että se jää pitämään heiveröisen taimen lehtiä yhdessä. Silloin on syytä leikkiä oman elämänsä Pamela Baywatchia, eli hengenpelastajaa ja puristaa peukalo-etusormi otteella kuorta auki, jolloin lehdet pääsevät vapauteen. Tällä toimenpiteellä taimi on pelastettu todennäköiseltä kuihtumiselta.

Jos aikaa on tuhlattavaksi enemmänkin, voi taimet istuttaa myös suoraan multaan. Jos olet jalomielisesti päättänyt ilostuttaa vaikkapa ystävää, niin taimille voi tehdä välilaskun turveruukkuun, jossa tuo urhea kasvikuntamme pieni samurai on helppo kiikuttaa noin kuukauden päästä istuttamisesta kaverille. Samalla säästyt varsinaisen ruukun ostolta, sekä ystävä pääsee myös iskemään vihertävät peukalonsa multaan –ja koska istutus tapahtuu suoraan turveruukun kanssa, ei tarvitse pelätä että vihreät peukalot on keskellä kämmentä ja juuret tuhottuna maistuvat chiliherkut jäävät vain haaveeksi.

Välilasku turveruukkuihin

Välilasku turveruukkuihin

Kuten kaikissa harrastuksissa; jos mopo karkaa käsistä, on perheen tuki tärkeä hyvän lopputuloksen kannalta. Ruokapöydän ollessa muusa käytössä, voi aivan mainiosti syödä seisten...

Kuten kaikissa harrastuksissa; jos mopo karkaa käsistä, on perheen tuki tärkeä hyvän lopputuloksen kannalta.
Ruokapöydän ollessa muusa käytössä, voi aivan mainiosti syödä seisten…

 

Taimet lähdössä jakamaan iloista chilisanomaa. Tämä laatikollinen menossa naapuriin jatkamaan kasvua.

Taimet lähdössä jakamaan iloista chilisanomaa.
Tämä laatikollinen menossa naapuriin jatkamaan kasvua.

Turveruukuissa on myös sellainen hyvä puoli, että ne ovat kooltaan pienempiä kuin varsinaiset ruukut, eli niitä mahtuu ikkunalaudoille ja pöydille enemmän – koska tässä vaiheessahan kaikilta on jo mopo karannut käsistä ja muutaman taimenen tilalla onkin muutama kymmenen. Hyviä puolia on myös se, että varsinkin alkuun innostus tahtoo olla sitä luokkaa, että taimia haluaisi kastella koko ajan ja turveruukuilla kastelun tarpeen näkee hieman helpommin, kun vaikka pohjasta umpinaisilla ruukuilla. Varsinaisen ruukun kooksi kannattaa alkuun valita 14-19 senttimetriä halkaisjaltaan. Toki jos on tilaa käytössä paljon ja (tai) tarkoitus siirtää ruukut keväämmällä pihalle tai kasvihuoneeseen, voivat ruukut olla suoraan 10-20 litraisia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä isompi, sitä enemmän satoa. Mutta pienemmät ruukut toimivat myös, kunhan muistaa lisätä ravinteita taajaan. Ruukun tyyppi on ihan omien mieltymysten varassa. Ensimmäinen tykkää tyttärestä, toinen äiteestä ja kolmannelle kelpaa kaikki tikapuista lähtien.

 

Jos taimia tuli pari ”liikaa”, luovasta hulluudesta ja kekseliäisyydestä on apua, jotta kaikki saavat valoa. Uuteen käyttöön päässyt tässä cd-hyllykkö.

Jos taimia tuli pari ”liikaa”, luovasta hulluudesta ja kekseliäisyydestä on apua, jotta kaikki saavat valoa.
Uuteen käyttöön päässyt tässä cd-hyllykkö.

Istutuksessa turveruukkuun kannattaa käyttää kylvö- ja taimimultaa. Tavalliseen ruukkuun istuttaessa kannattaa tehdä hieman sekoitusta, niin että ruukuun pohjalle laittaa kukkamultaa ja päälle kylvö- ja taimimultaa. Tämä siitä syystä, ettei taimi saa alkuun liian rikasta ravintoa ja keskity pelkästään varren kasvattamiseen. Näillä ohjeille eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

Kirjoittanut Monster Naga Jätä kommentti