Yrttilaatikko - räjähdys keittiöpuutarhassa

Kerroin aikaisemmin (täällä) kauniista sinkkisestä yrttilaatikosta, jonka istutin alkukesästä. Koska rakastan yrttejä ja meillä kuluu niitä kesäkeittiössä  p a l j o n, keittiöpuutarhasta löytyy myös toinen, suurempi yrttilaatikko. Joka on nyt heittäytynyt vallan villiksi! Kesähuoneen vieressä on neljän viljelylaatikon Lue koko kirjoitus

Hurmaavat pelargonit

Pelargonit ovat varmasti suosituimpia kesäkukkia. Eikä ihme. Nykyään erilaisia lajikkeita löytyy jo helposti eikä ole pakko tyytyä siihen perinteiseen punaiseen "mummokukkaan."Ostin toukokuussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä hurmaavia pelargoneja, joissa ihastuin sekä hempeään väriin että kukan muotoon. Pelargonit viihtyvät valossa ja lämmössä. Ne Lue koko kirjoitus

Suloiset jasmikkeet koristavat puutarhaa

Jasmikkeet ovat vanhoja koristepensaita Suomessa. Yleisin niistä,  pihajasmike (Philadelphus coronarius), on tiettävästi saapunut näille main jo 1700-luvulla. Se oli perinteinen puistojen ja puutarhojen koristepensas.  Oma "Kodin puutarha" -kirjani vuodelta 1933 tietää kertoa, että "metsäjasmiini (joka siis nykyisin tunnetaan nimellä pihajasmike) Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa juuri nyt

Kasvimaalla on vihdoin alkanut näyttää siltä kuin tässä kohtaa kesää kuuluukin. Salaatit, rukolat, retiisit ja yrtit antavat nyt yltäkylläisesti satoa. Keittiöpuutarhassa on siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään? Lähempi tarkastelu paljastaa melkoisia aukkopaikkoja. Äärimmäisen kuiva ja kuuma alkukesä on kurittanut Lue koko kirjoitus

Valoa kasveille

Hei vaan kaikille! Onko teillä tämän kesän hyötykasvatusprojektit tuottaneet jo satoa? Meidän chililandiaan kuuluu hyvää. Saimme viimein viherpeukaloilta tilaamamme kasvilampun laitettua kattoon. Se ei ollutkaan niin yksinkertainen homma, sillä epähuomiossa valitsimme valaisimen jossa on sokeripalakiinnitys. Olohuoneen ainoa sokeripala oli jo Lue koko kirjoitus

Mansikkapenkin uudelleenistutus ja suut makiaksi parilla ohjeella

Pihastamme löytyy noin 13 metrin mittainen aidanpätkä, jonka juurelle on istutettu samalta matkalta mansikoita. Mukavan ergonomisen poiminta-asennon takaa vielä muutamalla muurikivellä nostettu penkki. Mansikkapuskien ollessa parhaimmassa kasvussaan rönsyt riippuivat nätisti muurikiveltä ja sen lisäksi, että mansikat tuottavat satoa, ovat ne myös nätin näköisiä.

Viime kesänä funtsin jo vakavissani, että pitäisi leikata mansikoista rönsyjä ja pistää koko penkki uusiksi, kun jo viime kesänä sato ei ollut enää huippuluokkaa. Se kuitenkin jäi ja kun tänä kesänä mansikat eivät oikein jaksaneet enää lähteä kunnolla kasvuun, niin ei auttanut muu, kuin ottaa nokka kohti puutarhamyymälää ja laittaa uudet taimet kasvamaan.

IMG_4675

Aikaisemmat mansikat olivat 90 % lajiketta Polka, joskin penkkiin mukaan oli eksynyt sinne istuttamiani eri lajikkeita amppelimansikoita ja ananasmansikoita. Nyt uudistaessani penkkiä revin vanhat kasvustot lähes kokonaan pois, kitkin rikkaruohot huolellisesti, lisäsin mukaan uutta multaa ja vähän lannoitetta. Osan olemassa olevista kasvustoista jätin paikalleen, jotka eivät olleet niitä vanhimpia, vaan varmaankin viime vuoden rönsyistä juurtuneita.

IMG_4677

Penkkiin istutin puolet lajiketta Polka, joka on ainakin oma ehdoton suosikkini mansikkalajikkeista ja toinen puoli onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Ennakkoluulottomasti penkkiin on nyt istutettu lajiketta Kulkuri. Lajikkeen pitäisi olla kestävä, hieman myöhäisempi, kuin Polkan, marjan voimakkaan makuinen.

IMG_2073

Itse tykkään syödä mansikoita tuoreina ja vaikka tuosta omasta pihastani satoaikana tuleekin mansikkaa aivan tarpeeksi omiin tarpeisiin, eli heti syötäviksi, leivontaan ja säilöntään, voisi mansikkakausi kuitenkin olla mielestäni paljon pidempi. Vaikka läpi vuoden 😉

Ja näppärästi tästä päästiin aasinsiltana leivontaan, joka on yksi rakkaista harrastuksistani. Ei ole kesää, etteikö keittiössä syntyisi ainakin yksi mansikkakakku ja -piirakka. Vaikka oma leivonta nykyään painottuukin enemmän hieman terveellisemmälle puolelle mm. raakaleivonnaisiin, ovat nämä kaksi alla olevaa leivonnaista silti omalla top10-listallani. Ensimmäinen sen helppouden vuoksi ja toinen sen vuoksi, että maut vain kohtaavat niin hyvin yhteen; suklaata, vaniljaa ja marjoja.

IMG_6924

MANSIKKA-OMENAPIIRAS

Pohja
100 g kylmää voita
1½ rkl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl  kylmää vettä

Täyte
n. 1½ dl omenahilloa
mansikoita paloiteltuina

Muruseos
50 g kylmää voita
½ dl sokeria
1½ dl  vehnäjauhoja
2 rkl kookoshiutaleita
½ dl kaurahiutaleita

Laita uuni 200 asteeseen. Nypi  pohjan kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi ja lisää vesi. Painele  pohja voidellun piirakkavuoan  pohjalle ja reunoille.
Levitä omenahillo pohjalle ja mansikat paloina  päälle.
Yhdistä muruseoksen aineet keskenään ja ripottele se  mansikkapalojen päälle.
Paista uunin alatasolla 20-30 min. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

IMG_0410

VANILJAKAKKU TUOREILLA MARJOILLA

Pohja
125 g sokeria
4 munaa
100 g suklaata
100 g jauhoja
vajaa tl leivinjauhetta
25 g tummaa kaakaojauhetta

Vaniljamousse
150 g sokeria
6 munanvalkuaista
1 vaniljatangon siemenet
8 liivatetta
5 dl kermaa
2,5 dl vispautuvaa vaniljakastiketta

Pohja: Vaahdota sokeri ja munat. Sulata suklaa ja lisää vaahtoon. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi. Laita irtokakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja kaada seos vuokaan. Irtokakkuvuoka saa olla suhteellisen iso. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa. Paista 200 asteessa n. 10-15 min. Pohja saa jäädä aavistuksen pehmeäksi.

Vaniljamousse: Vatkaa valkuaiset, sokeri ja vanilja kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kermat ja vaniljavispi eri astiassa. Liota liivatteet ja sulata pienessä määrässä (max 1 rkl) kiehautettua vettä. Ota valkuaisvaahdosta osa eri astiaan ja sekoita liivate siihen. Lisää loput valkuaisvaahdosta. Yhdistä valkuaisvaahto ja kermavaahto toisiinsa. Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Koristele marjoilla. Nauti.

IMG_6164

 

Kirjoittanut Terhi Jätä kommentti

Virikkeitä puistoista, oppia ammattilaisilta

5.syreeni

Kun liikkuu silmät auki arkiympäristöä havainnoiden, saa omaan puutarhanhoitoonsa helposti vinkkejä ja virikkeitä ammattitason tekijöiltä. Oman lähialueen ja lähikaupunkien puistoja voi vapaasti käyttää inspiraatio lähteenä. Tässä ideasatoa Helsingin Tähtitorninmäeltä.

3.käytavarajaus

Selkeästi rajatut alueet erityyppisille istutuksille, nurmikolle ja kulkukäytäville tekevät alueesta suunnitellun ja viimeistellyn näköisen.

4.perennarymmä

Ryhmässä on voimaa. Suunnitellun näköinen alue syntyy istuttamalla joko vain yhtä lajia tiettyyn paikkaan tai yhdistämällä lajit perennaryhmiksi yhteensopivuusperiaatteella. Lähtökohtana voi olla esim. yhteensopivat ja toisiaan täydentävät värit, kasvien korkeudet tai kukkimisajat.

8puuryhmä

Yhdessäolo tuo näyttävyyttä myös puuistutuksille. Puistoissakin on syytä huolehtia puiden runkojen suojaamisesta. Peurat, jänikset ja city-kanit syököön muuta kuin istutettuja kasveja.

6puunrunko

7puunrunko

Vanha puunrunko on kiehtova katseenvangitsija ja jopa veistosmainen yksityiskohta, joka lisää puutarhan monimuotoisuutta. Puunrunkoja voi hyödyntää oivaltavasti myös pihan rakenteissa kuten istumapaikkoina tai lasten leikkipaikkana. Lahoavalle rungolle voi istuttaa myös kukkasia. Lahoava puu tuo pihaan uusia kiinnostavia lajeja kuten kääpiä, sieniä, hauskoja kuoriaisia ja muita hyödyllisiä pölyttäjiä. Runsas lajisto sinällään ylläpitää alueen luonnollista vakautta. Lahopuutarha onkin viime aikoina noussut esiin ehkä jopa pienimuotoisena trendinä.

8kallio

Kivet ja kalliot kannatta hyödyntää luontevina osina maisemaa. Sopivien kalliokasvien rinnalla kiven kauneus pääsee kukkaansa.

1pensasmustikka_kukkii

Omalla pihalla kukkivat parhaillaan muiden muassa makea-pihlaja, pensasmustikka, omena ja karhunvadelma. Kunhan pölytys onnistuu, on tiedossa loistava satovuosi.

Iltalenkillä huumaavien kielon ja syreenin tuoksujen keskellä en voi muuta toivoa kuin ajankulun hidastusta tämän hetken näkymiin ja tuoksuihin. Vaan luonnolla on aina kiire eteenpäin, vaikka itse haluaisin vielä pitkään pitää omenankukat kiinni puun oksissa.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Chilit pihalle

Kelit senkun paree, ajatellen chilien ulko- sekä kasvihuonekasvatusta. Ensimmäiseksi kannattaa pitää maltti mukana, ettei käy kuin allekirjoittaneelle, joka lahjakkaasti palellutti useamman pikku samurain. Eli silmä kovana katso lämpötilan osoittavaa mittaria ja sääennustuksia jos aiot saada kasvatuksen onnistumaan. Parhaan tuloksen saa, kun yölämpötila alkaa pysytellä yli kahdeksan plusasteen. Kasvihuonetta voi lämmittää (siis jos ei satu omistamaan porvarimallia) esimerkiksi muutamalla niin sanotulla myrskylyhdyllä tai jos lämpöä tarvitsee saada useampi aste,  nestekaasulla toimiva säteilijä on suhteellisen halpa ja toimiva ratkaisu. Helpommalla kuitenkin pääsee jos malttaa odottaa.

 

Osa chileistä ulkoruokinnassa navetan seinustalla.

Osa chileistä ulkoruokinnassa navetan seinustalla.

 

 

Kevyt auringonsuoja, helppo yhdellä kädellä kaataa kastelun ajaksi ja nostaa takaisin, silti pysyy pystyssä tukevammallakin tuulella.

Kevyt auringonsuoja, helppo yhdellä kädellä kaataa kastelun ajaksi ja nostaa takaisin, silti pysyy pystyssä tukevammallakin tuulella.

 

 

Täällä on tilaa kasvaa ja asustaa.

Täällä on tilaa kasvaa ja asustaa.

 

 

Kasvihuoneessakin hallaharsoa kannattaa alkuun käyttää.

Kasvihuoneessakin hallaharsoa kannattaa alkuun käyttää.

 

 

 

Toinen sudenkuoppa on aurinko. Vanhemmat kasvit, saati tämänvuotiset taimet eivät kestä suoraa auringonvaloa, vaan niille käy samalla tavalla kuin suomalaiselle turistille aurinkorannoilla, eli palaminen on taattu ja rapujuhlilla ei syöjää syötävästä ainakaan värin perusteella pysty erottelemaan. Palamisen ehkäisyyn paras apu on hallaharso, jota voi omien mieltymysten mukaan viritellä kasvien päälle. Monet alan harrastajat käyttävät alkuun jopa kolmea kerrosta harsoa ja vähentävät viikoittain yhden kerroksen pois, mutta oman kokemuksen mukaan edellä mainittu menee hätävarjelun liioitteluksi. Yksi kerros riittää ja sen voi jättää pois kolmen – neljän viikon jälkeen.  Omat chilit majailevat navetan päädyssä, johon aurinko paistaa koko päivän ja yhdellä kerroksella hallaharsoa voivat loistavasti. Harsotuksessa kannattaa panostaa helppokäyttöisyyteen, sillä kastelua joutuu lisäämään samaa tahtia nousevan lämpötilan kanssa. Myös lajikkeiden välillä on suuria eroja, jotkut pärjäävät paremmin suorassa valossa, jopa nauttivat, toiset taas eivät suoraa valoa juurikaan kestä. Tässä pätee vertaus äidistä ja tyttärestä… Kokemuksen kautta tietää parhaiten ja tietoa voi hakea chiliwiki.fi:stä jossa jonkin verran lajikkeista on kerrottu.

Yksinäinen Aji Cristal on hunnutettu muutamalla tukikepillä, muovitetulla rautalangalla ja hallaharsolla.

Yksinäinen Aji Cristal on hunnutettu muutamalla tukikepillä, muovitetulla rautalangalla ja hallaharsolla.

 

 

Toki Chilit pärjäävät ilmankin harsoa, jos paikan valitsee hyvin.

Toki Chilit pärjäävät ilmankin harsoa, jos paikan valitsee hyvin.

 

Jos kasvi paleltuu, muuttuvat lehdet tummiksi ja nahistuneiksi, aivan kuin olisivat kokeneen ennenaikaisen syksyn. Vaikka kaikki lehdet olisivat tummuneet ja ulkomuoto muistuttaa raatoa, kannattaa chili yrittää pelastaa. Kaverit selviävät todella pahoistakin paleltumisista, jos ne leikataan lyhyiksi, jopa ilman lehden lehteä saattavat virkistyä uudelleen sisällä jo viikossa. Jos kasvi saa liikaa suoraa valoa, alkavat sen lehtien kärjet muuttua vaaleanruskeaksi. Tästä pääsee eroon joko harsottamalla tai siirtämällä kasvi varjoisampaan paikkaan. Jos lehtiä alkaa muuttua kokonaan ruskeaksi, on syynä liika kastelu. Silloin on syytä piilottaa kastelukannu ja vaihtaa ruukun tyyppiä. Näissä kaikessa kolmessa ongelmassa kasvu hidastuu todella raa’asti. Taimella saattaa mennä kuukausi hukkaan tervehtyessä ja se on pitkä aika meirän vihreässä talvessa.

 

”Syksy saa, minä en”. Pikkupakkasen tuhoja.

”Syksy saa, minä en”. Pikkupakkasen tuhoja.

 

Pakkasen jälkiä korjaillaan saksilla.

Pakkasen jälkiä korjaillaan saksilla.

 

Kolme viikkoa leikkaamisen jälkeen.

Kolme viikkoa leikkaamisen jälkeen.

 

”Tule sellaisena kun olet?”

”Tule sellaisena kun olet?”

 

Viikko leikkaamisen jälkeen. Sisällä olo tekee ihmeitä ja jo kuolleeksi julistetussa on jälleen elämää.

Viikko leikkaamisen jälkeen. Sisällä olo tekee ihmeitä ja jo kuolleeksi julistetussa on jälleen elämää.

 

 

 

 

Jos ajattelet kasvattaa chilejä pihalla, kannattaa paikan valintaan kiinnittää huomiota myös siltä kantilta, että esimerkiksi peurat tykkäävät käydä maistamassa, jotta mitä hyvää ne kaksijalkaiset tällä kertaa ovat keksineet kasvattaa. Myös pitkäkorvaiset talttahampaat ymmärtävät hyvän päälle (totuus on kuitenkin se, että sama yksilö ei toista kertaa käy napostelemassa, varsinkaan jos puskassa sattuu olemaan marjoja – sen verran tuliset terveiset ovat ulostullessaan). Eli jonkinlainen aitaus tai muu vastaava este on syytä kyhätä. Linnuista ei ainakaan vielä ole ollut haittaa ja samoin tein koputan puuta. Pihalla kasvatetut chilit saavat yleensä varteensa enemmän paksuutta ja kestävyyttä kuin kasvihuoneessa tai sisällä, johtuen tuulesta. Samoin myös pölyttäminen käy luonnon omilla pörriäisillä. Toki niitä riittää myös kasvihuoneessa ja sisällä, muttei kuitenkaan siinä määrin kuin pihalla. Seinän vierusta on hyvä paikka ajatellen myös rankempaa sadetta, jolloin suurimmat sateet menevät ohi.

 

Tekevälle sattuu. Keväästä hullaantuneena myös kokeeseen osallistunut bolivian rainbow otti kipeetä auringosta.

Tekevälle sattuu. Keväästä hullaantuneena myös kokeeseen osallistunut bolivian rainbow otti kipeetä auringosta.

Tuhoa myös kasvihuoneessa.

Tuhoa myös kasvihuoneessa.

 

Koekasveista näkee hyvin kuinka paljon virheet verottavat kasvua. Takimmaiset kaksi kasvia ovat olleet sisällä koko ajan ja etummaiset neljä ensin ulkona/kasvihuoneessa kolme viikkoa ja tämän jälkeen neljä viikkoa elpymässä sisällä (nyt taas pihalla ja kasvihuoneessa).

Koekasveista näkee hyvin kuinka paljon virheet verottavat kasvua. Takimmaiset kaksi kasvia ovat olleet sisällä koko ajan ja etummaiset neljä ensin ulkona/kasvihuoneessa kolme viikkoa ja tämän jälkeen neljä viikkoa elpymässä sisällä (nyt taas pihalla ja kasvihuoneessa).

 

Kirjoittanut Monster Naga Jätä kommentti

Orkidean loistoa ja lepoa

orkidea

Kämmekkäkasvit (Orchidaceae) eli kansankielellä orkideat ovat vallanneet monen kukkaharrastajan sydämen. Suomessa on jopa Orkideayhdistys, joten se jo kertoo kuinka suosittu kyseinen kasvi on.

Suomenkielinen nimi ”kämmekkä” on annettu kämmekkäkasvien liuskaisten juurimukuloiden muodosta, jotka muistuttavat kahta kämmentä. Kämmekkäkasvien eri lajeja on todella paljon, enkä ainakaan minä erota kuin pari peruslajia. Perhoskämmekät, joista käytetään myös nimeä Perhosorkideat (Phalaenopsis) ovat ehkä kaikkein suosituin tästä trooppisesta lajista, joita myydään huonekasveina.

orkidea

Tropiikissa orkideoiden ruukkuina näkee käytettävän mm. puolikasta kookospähkinää. Suomessa orkidean ruukkuun voisikin suositella vaikka männynkaarnaa, joka ajaa samaisen asian eli se on luonnon huokoinen materiaali, joka sitoo myös kosteutta. Tämä on tärkeää orkidealle, koska ylimääräinen vesi pitäisi aina valuttaa pois kastelun jälkeen. Olenpa jopa lukenut vinkeistä, joissa suositellaan orkidean kastelua sadevedellä. Tätä niksiä käytän myös muille kasveille. Jos kesällä en saa tarpeeksi sadevettä talteen niin ainakin varmistan, että valutettu kraanavesi seisoo päivän-pari ennen kasvien ja varsinkin yrttien kastelua. Sanotaan, että kraanavesi on liian kovaa kasveille ja kukille ja tämän takia sen pitää ”hapettua”.  Jotkut myös vannovat hapettuneen veden nimeen kun on kyse omasta juomavedestä.

perhoskammekka

Täytyy tunnustaa, ettei minulla ei ole oikein aiemmin onnistunut orkidean kasvatus. Olen ostanut perhoskämmeköitä huonekasviksi, mutta noin parin kuukauden jälkeen kukat kuihtuvat ja tipahtavat pois. Ensin ajattelin, että ehkä vika on kovasti jalostetuissa kasveissa, jotka ovat tarkoitettukin lyhytikäisiksi. Mutta, nyt kun tutkin asiaa tarkemmin niin tajusin, että orkideoillakin on niin sanottu ”lepokausi”, jolloin ne eivät kuki. Tämä kukkatarhuri on ehkä vaan ollut liian hätäinen ja luullut, että tappoi kukkansa vaikka ne olivatkin vain menossa lepäämään.

Mitäpä tästä opimme? Tunne siis kasvisi edes perustasolla ja tiettyjä lainalaisuuksia on vaan pakko noudattaa jos haluaa pitää kukkia elossa kuukaudesta, saati sitten vuodesta toiseen. Tietenkin on myös hyväksyttävä, ettei orkidean kukat ole koko ajan kaunistamassa sitä parvekkeen reunaa vaan aivan kuten me ihmisetkin, sekin tarvitsee vaatimattomampaa hiljaiseloa, jotta sitten jaksaisi taas ilahduttaa loistollansa.

orkidea

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Pihan pölyttäjät ja kylpijät

1.rhodo_ampiainen

2.rhodo_manty

Nyt käy pihoilla ja luonnossa melkoinen kuhina. Ruoho kasvaa silmissä, kukkien nuput aukeavat sarjatulena, pikkulintujen ja pölyttäjähyönteisten elämä on touhua auringon noususta auringon laskuun.

Luonto ei lepää, mutta onneksi kotipuutarhuri voi ottaa halutessaan ihan rennosti. Innostavan puutarhatyön lomassa kannattaakin välillä hengähtää ja viettää hetkiä ihan vain katselemalla ympärilleen ja nautiskelemalla ympäristön ihmeistä. Puutarhahan ei ole koskaan valmis, joten puutarhahommien kanssa ei ole mitään syytä hoppuilla. Omalla pihalla töitä tehdään hiljalleen ja nautiskellen.

Monen muun alkukesän kukkijan joukossa alppiruusu eli rhododendron on parhaillaan upeassa kukassa. Alppiruusu kuuluu pihojemme rakastetuimpiin ja vaalituimpiin kaunottariin, ja lukuisat rhodo-kerhot ja -seurat kertovat siitä, kuinka kiinnostavaa ja kiehtovaa rhodon kasvattamien on. Rhodolajeja on suuri määrä eri näköisiä ja eri värisiä, joten se sopii siksi hyvin erilaisten pihojen koristeeksi.

Perusasioita rhodon menestymiselle ovat hapan ja hyvin vettä läpäisevä maa ja tuulensuojainen paikka. Erityisen hyvin rhodo viihtyy männyn vieressä. Rhodoja voi istuttaa pitkälle syksyyn asti.

phpThumb_generated_thumbnailjpg-1

Viherpeukaloiden alppiruusu Mikkeli on saanut nimensä Mikkelin kaupungin mukaan selviydyttyään siellä 1980-luvun ennätyspakkasista

phpThumb_generated_thumbnailjpg-4

Alppiruusu Haaga on myös kotimainen, hyvin ilmastoamme kestävä lajike. Sen runsaat kukat ovat suorastaan herkullisen väriset.

3.alppiruusu_mikkeli

Alppiruusut lähdössä matkaan jonnekin päin Suomea.

7.nokkonen

Sadonkorjuuvinkkinä: nyt jos koska kannattaa säilöä nokkosta. Itse sekä kuivaan että pakastan tätä ravinteikasta takapihan superfoodia. Kumihanskat kädessä kerääminen onnistuu aloittelijaltakin, mutta oikealla tekniikalla ei hanskoja edes tarvita.

Piha on oivallinen paikka rauhoittumiselle arjen kiireistä. Levollisuutta ja harmoniaakin kannattaa säilöä, tankata reilusti varastoon. Se onnistuu parhaiten ihan vain oolemalla, katselemalla ja aistimalla. Näin tulee eteen myös hienoja tilaisuuksia tehdä havaintoja vaikka pörröisestä perhosen toukasta, kukkaselle pysähtyneestä ampiaisesta tai pihan vettä keräävässä kallionkolossa virkistäytyvästä västäräkistä.

4.vastarakki_juo

9.vastarakki

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Ruusun aikaa ja taikaa

ruusut, ruusu

Tarinassa mies antaa naiselle tummanpunaisen ruusun ja me kaikki tiedämme hänen aikeensa. Mikä näissä ruusuissa oikein on, että ne lähestulkoon huumaavat meidät kauneudellaan? Yhden tunnetun legendan mukaan punainen ruusu on tullut Kreikkalaisen rakkauden jumalattaren Afroditen verestä. Afroditen rakkauden pojan nimi Eros on muuten anagrammi sanasta rose, ruusu.

Intohimon ilmentymä ja monissa paikoissa symbolina käytetty ruusu tunnetaan ympäri maailmaa. Eri väriset ruusut saattavat kuitenkin tarkoittaa eri asioita eri kulttuureissa. Myös meillä Suomessa on kautta aikojen viestitty ruusujen kautta. Mitähän sen kuuluisan rentunruusun saajan on sitten pitänyt oikein ajatella?

desert_rose

Mutta tunnetteko tätä ”ruusua”?
Adenium obesum eli Adenia on itse asiassa mehikasvi, mutta yleisesti puhutaan aavikkoruususta.

Täytyy myöntää, että ennen tätä vuotta ainut assosiaatio, mikä minulle tuli sanasta aavikkoruusu oli Stingin laulu, Desert Rose. Nyt olen päässyt ihastelemaan tuota kaunokaista ihan elävänä. Uutena tietona minulle myös tuli se, että tätä aavikoiden kuningatarta voi kasvattaa Suomessakin sisällä.

Aavikkoruusuja yleisempiä meillä Suomessa ovat juhannusruusut ja muut pensasruusut. Yksi muutaman kesän takainen suosikkini oli runsaasti tumman punaisia ruusuja kukkiva köynnösruusu. Onneksi se ei ollut kovin herkkä aloittelijan virheille ja se kukki anteliaasti pari kesää terassilla ristikoiden välissä.

DSC_0050 (3)

Ilahduin muuten kerran kovasti kun sain ystävältäni istutettavan ruusun lahjaksi. Mielestäni se on kovin ihana lahjaidea vaikkapa kesän juhliin! Tässä tosin kuva perinteisestä leikkoruususta.

Monena kesänä haaveilin sellaisesta ruusuportista, joka olisikin ollut ehkä tällaisen romanttisen puutarhurin unelma. No, turha varmaan sanoa, ettei sellaista ole vielä pihalla, mutta osa tätä puutarhurointia onkin haaveilu ja ajatus millaisessa ympäristössä haluaisimme viettää aikaa.

Ruusunkukista saa ylellisiä koristeita jos makealta tuoksuvia ruusunterälehtiä ripottelee sängylle tai kylpyyn. Ruusunlehtiä voi myös kuivattaa ja näin ne toimivat hyväntuoksun lähettiläänä pidempäänkin.

Myös perinteisistä kurtturuusuistakin saa kovasti iloa sekä ravintoa. Monesti unohtuukin ruusun hyötykäyttö ruoanlaitossa. Ruusunmarjoista saa tehtyä esimerkiksi herkullisia kiisseleitä, soseita tai hilloja.

Kyllä. Elämä on ruusuilla tanssimista. Välillä jalat osuvat kipeästi piikkeihin ja suremme haavojamme. Välillä taas ruusun huumaavat tuoksut sekoittavat päämme ja tanssimme pehmeillä ruusunlehdillä yhtä kevyesti kuin perhoset kesäillassa. Ruusuisia aikoja.

Punainen_ruusu

Kirjoittanut Heidi Roth 2 Kommentit

Kukkaturistina

10_bougaivilleG_0149

9_kukka_alkuun

4_valkea_lilja

Kukkaterveiset subtrooppisesta vyöhykkeeltä Välimereltä. Toukokuussa alueen puutarhat ja luonto näyttävät parhaat puolensa, kun ympäristö on vihreän vehreä, lukuisat kukat kukkivat, eikä paahtava aurinko ei ole vielä päässyt kuivattamaan maaperää.

Kyproksen saaren sanotaan olevan kasvitieteilijän paratiisi, ja laulun sanoin sitä kuvataan myös siniseen Välimereen lennähtäneenä kullanvihreänä lehvänä. Tyypillisiä alueen puutarhakasveja ovat muun muassa ihmeköynnökset, palmut, banaanipuut, nahkealehtiset kasvit, mehikasvit ja kaktukset. Tässä otos Välimeren toukokuusta puutarhaharrastajan silmin.

8_kivikkopuutarha

Taidolla viimeistelty kivikkopuutarha on ilo silmälle, niin talon asukkaille kuin ohikulkijoillekin. Pienet kivet suojaavat maan pintaa myös kuivumiselta.

13_palmu_ruukussa

Jo yksi pienikin palmupuu on komea ilmestys näyttävässä ruukussaan. Viherpeukaloiden kääpiöpalmustakin saisi kesäksi upean välimerellisen piharuukun.

15_mehikasvi_kukkii

7_kaktus_kukkii

Kukassa ovat myös kaktukset ja maan pintaa myötäilevät matalat mehikasvit.

14_puun_runko

5_puu

6_puu

Vanhoja puiden rungot ovat huikean kuvauksellisia. Ne toimivat katseenvangitsijoina sellaisenaan ja luovat rouhean lisän ryhmiin, joissa muut kasvit ovat vihreitä, köynnöstäviä ja kukkivia. Käkkärältä rungolta voi löytyä paikka jopa kukkaruukulle.

12_ryhma_kukkiva

11_vihrea_ryhma

Näyttävä istutusryhmä syntyy yhdistämällä eri korkuisia kasveja, joista suurilehtiset ja puumaiset kasvit luovat kukille rehevän vihreän taustan. Jos ryhmä koostuu pelkistä vihreistä kasveista, niin vihreän eri sävyt ja lehtien erilaiset muodot tuovat siihen elävyyttä ja kiinnostavuutta.

Hullummin ei juuri nyt mene kukkarintamalla kotimaassakaan. Näkymiä voinee kuvailla kukkien alkuräjähdyksenä, eikä kukkabongari kohta enää tiedä, mihin pitäisi katsoa ja mistä upeuksista pitäisi kuvia napsia. Naapurissa ovat kauniissa kukassa jo omenapuut, vuorenkilvet, angervot, orvokit… Omatkin omenankukat ovat ihan sillä hilkulla…

18_omenankukka

19_vuorenkipli

17_angervo

20_orvokit

 

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Pihasuunnittelua osa 5 – Kesäkukat

kesä_istutus

Kesäkukkien valitseminen taitaa olla pihasuunnittelun viimeisin työvaihe, jonka avulla pitäisi olla jo aika valmis paketti kasassa. Kukat ja kukkaistutukset antavat pihalle sen kuuluisan viimeisen silauksen, pisteen i:n päälle.

Sitä voi pitää hyvänä ja huonona asiana, että nimensä mukaisesti kesäkukat kestävät yleensä vain yhden kesän pihalla. Homma on siis vastassa joka vuosi, mutta se myös tarkoittaa sitä, että jokainen kesä voi valita mieleisensä kukat koristamaan pihaa. Yleensä kesäkukista tulee ainakin minulle mieleen valtavana röykkiönä riippuvat petuniat ja muut amppelikasvit. Mutta kesäkukkia kannattaa hankkia myös muihinkin istuksiin ja yhdistellä niitä rohkeasti vaikkapa hieman ”rouheampaan materiaaliin” kuten heiniin tai vaikkapa tuivioihin.

Ruukkuistutuksissa kannattaa myös kiinnittää huomiota itse ruukkuihin. Mitä isompi ruukku, sitä näyttävämmän istuksen voi saada aikaan. Tietenkin pieniinkin ruukkuihin saa hienoja istuksia, mutta sitten niitä kannattaa varata useampia ja ripotella esimerkiksi ympäri pihaa. Itse olen halunnut suhteellisen isot kesäkukkaistukset lähelle pääovea. Ikään kuin toivottamaan tervetuloa vieraille.

tynnyri_istutus

Helpoimmalla pääsee jos ostaa suoraan valmiiksi paketoituja kesäkukka-lajitelmia. Muita hyviä ja helppohoitoisia kesäkukkia ovat muun muassa Marketat, Pikkupetuniat, Neilikat, Orvokit ja Verenpisarat muutamia mainitakseni.

lilja_istutus

Liljojen heräämistä odotan yleensä kuin kuuta nousevaa. Eikä turhaan. Korkeina kasveina liljoja on myös kiva yhdistellä lisukekasveihin kuten murattiin tai lumihiutaleeseen, jotka kasvavat ruukusta yli tehden istutuksesta runsaan näköisen.

Toivon, että saitte pihasuunnitteluun ideoita ja inspiraatiota näiden viiden pihasuunnittelujuttuni perusteella.

Suunnittelun ja toteuttamisen riemua!

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Puutarhan kevät starttaa pinkein kukin

Jo talvella koiralle pihalla palloa heitellessäni katse osui yhden pensaan lukuisiin karvapalleroihin. Hyvänen aika, nehän voisivat olla pajunkissoja, jos tuo pensas nyt olisi paju. Mutta kun ei ollut. Koko kevättalven kävin säännöllisesti tarkistamassa, ovatko nuo pallerot vielä kiinni pensaassa ja odotin, koska mahtaa ensimmäinen kukka aueta. Jossain vaiheessa kuitenkin vähän niinkuin unohdin koko kasvin, kunnes vappuaattona katse osui taas pensaaseen. Ja siellähän niitä kukkia nyt sitten oli.

 KUVA1

Siinä kohtaa ei harmittanut yhtään, että ei tullut yhtään vappupalloa puhallettua tai serpentiinejä kotiin laiteltua. Innosta puhkuen raahasin myös muun perheen tätä pientä kasvunihmettä katsomaan. Vaikka kukat herättivät ihastusta myös muissakin perheenjäsenissä, jotenkin minusta tuntui, että tämä kukkahehkuttelu taitaa olla kuitenkin pääsääntöisesti tässä perheessä vain minun juttuni. Heh. Mies katselee huvittuneena päätään pyöritellen omaa möyrimistäni kameran kanssa, kun yritän milloin selällään tai mahallaan löytää mahdollisimman hyviä kuvakulmia kasvien kuvaamiseen.

Olen vuosien saatossa keräillyt omaan puutarhaani kasvin sieltä ja toisen täältä ja erityisesti nämä vähän erikoisemmat pensaat ovat se minun juttuni. Oma pihani on suhteellisen edullinen kasvupaikka aremmillekin kasveille. Asumme vyöhykkeellä II, mutta uskoisin mikroilmaston olevan monessa kohtaa puutarhaani hyvinkin paljon ”trooppisempi”. Suurin osa istutuksista on loivassa rinteessä suojaisella paikalla joko metsän vieressä tai etelän puolella.

KUVA2

Magnolioitakin minun pihastani löytyy viisin kappalein. Tosin tämä nyt kukkiva (Magnolia x loebneri ’Leonard Messel’) on näistä suurin ja ollut aina innokkain kukkimaan. Tulevina vuosina odottelen myös muista pihani magnolioista (Japaninmagnolia (M. kobus), Tähtimagnolia (M. stellata ’Royal Star’), Pensasmagnolia (M. sieboldii), Magnolia ’Susan’ (M. liliiflora) ja josko nekin innostuisivat edes pari kukkaa ilokseni tekemään.

Jotenkin tämä näinkin herkän näköisen kukan kukkiminen näin aikaisin keväällä jaksaa hämmästyttää joka vuosi. Melkein tekisi mieli mennä sanomaan, että malta nyt vähän, kun täällä on vielä niin kylmäkin ja nämä meidän keväät kun tulevat niin keikkuen, että varmasti sataa vielä luntakin. Mutta ei. Joka vuosi ne kilpailevat jouluruusujen kanssa, kumpi kukkii ensimmäisenä. Tänä vuonna taisi tulla aika tasapeli.

KUVA3

Magnoliat olen tarkoituksella istuttanut suojaisiin paikkoihin. Kolme magnolioista asuu syvämultaisessa maassa aivan metsän reunassa, jossa metsän puusto on suojana. Yksi on istutettu etelänpuoleiselle kasvupaikalle erilaisten havujen ja hortensioiden joukkoon. Tämä nyt kukkiva ’Leonard Messel’ taas on löytänyt paikkansa terassin vierestä pihan länsipuolelta. Eli omien empiiristen kokeilujen perusteella voisin suositella magnolian kasvupaikaksi suojaisaa, mutta kuitenkin valoisaa, hieman hapanta, kuohkeaa maata. Ainakaan omat yksilöni eivät ole ottaneet nokkiinsa siitä, että ihan lähinaapurissa kasvaa muitakin kasveja, kuten havuja, hortensioita, euroopansorvaripensas, syriköitä, erilaisia koristeheiniä ja sinihibiskus. Sen kummempaa leikkaamista magnoliat eivät tarvitse. Talvi palelluttaa joskus oksan sieltä tai täältä, jotka leikkelen pois pensaita rumentamasta.

 KUVA4

 Itse en ole kokenut, että magnoliat vaatisivat kovinkaan erikoista huolenpitoa. Riski siihen, että kasvupaikka ei olekaan pensaalle otollinen, on tietysti olemassa, mutta kokeilemallahan sekin selviää.

 Kevään ihmeiden kummastelu puutarhassani jatkuu ja mikäs se mahtaa olla tuo alla oleva kiekura?

 KUVA5

Kirjoittanut Terhi 2 Kommentit

Tomaatillinen terveyttä!

Silmiini on osunut viime aikoina tutkimuksia tomaatin terveysvaikutuksista.

Tiesin jo entuudestaan suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan tomaattien punaisen värin aiheuttava lykopeeni ehkäisee eräitä syöpätyyppejä sekä sydän- ja vesisuonitauteja. Nyt huomioni nappasi eräs kiinalais-japanilainen tutkimus, jonka mukaan tomaatteja 2–6 kertaa viikossa syövillä ihmisillä on 46 % pienempi riski sairastua masennukseen kuin niillä, jotka söivät tomaattia harvemmin kuin kerran viikossa.

Tomaatti myös maistuu hyvältä niin tuoreena kuin kypsennettynä. Kun lisäksi terveyttä edistävä vaikutus painaa jo puntarissa, tässähän on jo syitä kerrakseen alkaa itse omaksi Tomaattitohtorikseen!

Itse kasvatetut tomaatit opettavat myös kärsivällisyyttä – vielä vähän punaa, niin hyvä tulee!

Itse kasvatetut tomaatit opettavat myös kärsivällisyyttä – vielä vähän punaa, niin hyvä tulee!

 

Tomaatti ei onneksi ole kovin nirso kasvi sen suhteen, onko kasvuympäristönä kasvihuone, parveke vai terassi, kunhan aurinkoa riittää ja kasvupaikka on lämmin. Kannattaa muistaa, että punaista väriainetta, lykopeenia ei muodostu liian korkeissa (29-32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa. Kun kasvulämpötila on sopiva, tomaatteja voi puskea ulos vielä pitkään syksylläkin.

Siemenestä asti kasvattava tomaatti-intoilija on toivottavasti jo hoitanut istuttamisen, sillä siemenet pitäisi nimittäin piilottaa multaan maalis-huhtikuussa. Onneksi tomaattia saa kuitenkin helposti myös taimina. Olen itse tänä vuonna haikaillut muun muassa upeiden ”tomaattiputousten” eli amppelitomaattien perään. Tämän bloggauksen kuvat ovatkin Viherpeukaloiden verkkokaupasta, missä olen käynyt tiirailemassa vaihtoehtoisia tomaattien taimia. Hoitaminen on onneksi helppoa ja vaivatonta, kunhan vain muistaa kastella viikoittain laimealla lannoiteliuoksella ja pitää kosteuden tasaisena.

Pienet ja makeat tomaatit saattaisivat toimia myös makeanhimon iskiessä hyvänä korvikkeena. Toiveajatteluna ainakin…

Punaisen ja oranssin amppelitomaatin välillä on vaikea valita. Klikkaamalla kuvaa pääset Viherpeukaloiden verkkokauppaan.

Punaisen ja oranssin amppelitomaatin välillä on vaikea valita. Klikkaamalla kuvaa pääset Viherpeukaloiden verkkokauppaan.

Tomaatti on takuuvarma terveysherkku, joten molemmat ainakin ovat syötävän herkullisia puutarhan väriläikkiä.

Tomaatti on takuuvarma terveysherkku. Syötävän herkullisia värivaihtoehtoja löytyy nykyään runsaasti, mutta punainen tomaatti on klassikko.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti