Amarylliksen istuttaminen

Amaryllis eli ritarinkukka on näyttävä joulunajan kukka. Kasvun seuraaminen sipulista pitkänhuiskeaksi kaunottareksi on osa jouluperinteitäni siinä missä pipareiden leipominen. Amarylliksen istuttaminen on helppoa ja onnistuu myös perheen pikkutonttujen kanssa. Minulla oli kaksi amarylliksen sipulia, punainen 'Red Lion' ja valkoinen 'Alfresco'. Lue koko kirjoitus

Ripaus joulua kasvihuoneessa

Nyt kun halloween ja pyhäinmiestenpäivä on ohitettu, voi pikku hiljaa siirtää katseita kohti joulua. Joulu hiipii meillä ensin kasvihuoneeseen ja terassille, ja vasta sitten sisätiloihin. Ripaus joulua kasvihuoneessa piristää marraskuun päiviä ja saa sormet syyhyämään havutöiden pariin. Liian aikaisen jouluähkyn Lue koko kirjoitus

Syyspuuhia puutarhassa

Kelit ovat parin viikon sisällä heitelleet melkoisesti. Hehkuvasta ruskasta on menty monin paikoin ensilumeen ja toisaalta sääennuste lupailee seuraavalle viikolle taas lähes 10 asteen lämpötiloja. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä! Meidän puutarhassa riittää vielä kosolti syyspuuhia, vaikka näitä Lue koko kirjoitus

Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

Parhaimmat kesäkukkamme – osa 3

Kolmas osa artikkelisarjasta Parhaimmat kesäkukkamme esittelee hyvin perinteisen ja tunnetun verenpisaran, sekä viime aikoina suosituksi nousseen maljaköynnöksen. Nämä kesäkukat eivät kuitenkaan ole pelkkiä pihalla viihtyviä kaunokaisia, vaan niitä voi yhtä hyvin kasvattaa huonekasveina.

Verenpisara

Olen aina miettinyt tämän valtoimenaan riippuvan koristekasvin nimeä. Jos oikein kuvittelee, niin ehkä nuput saa todellakin näyttämään tippuvilta verisiltä pisaroilta. Mielenkiintoisen nimensä lisäksi verenpisaralla on mielenkiintoinen historia. Tämä vanhan ajan kukka on lähtöisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Siellä se kasvaa korkealla vuoristolaaksoissa pensasmaisesti. Voin kyllä kuvitella miten kaunis se on villissä luonnossakin.

Verenpisara_lahikuva

Verenpisaraa tapaa lähinnä kesällä ruukuissa ja amppeleissa asustelevana ulkokukkana, mutta se viihtyy myös sisällä. Verenpisara pitää puolivarjoisista paikoista. Muistathan kastella sitä säännöllisin väliajoin, koska kauniit pisaraiset nuput putoavat jos kasvualusta pääsee kuivahtamaan. Ulkona ollessaan se saattaa kestää sadetta aika hyvin, mutta liika tuulen riepotteleminen voi katkoa sen versoja. Jos verenpisaran jättää kesällä sisälle niin sille parhaimpia paikkoja ovat viileämmät länsi- ja itäikkunat.

Jos haluaa maksimoida verenpisaran kasvun, kukinnan jälkeen voi nyppiä siihen muodostuvat ”hedelmät” pois. Tämän jälkeen on myös hyvä viedä se lepäämään johonkin viileään paikkaan. Kun kesän jälkeen verenpisara vaipuu horrokseen, sille sopiva lämpötila olisi 5-10 °C. Talven aikana on hyvä antaa verenpisaran juurakon pysyä suhteellisen kuivana, koska liika kastelu voi pilata hyvin suunnitellun talvehtimisen.

Aikaisin keväällä verenpisaraan on hyvä vaihtaa mullat ja sitä voi myös silloin leikata ihan runsaalla kädellä. Varsinkin keväällä olisi hyvä muistaa antaa kasville myös hieman lisävoimaa kukkalannoitteen muodossa.

Verenpisara

Suositun amppelissa roikkuvan verenpisaran rinnalla on myös saatavana rungollisia versiota. Yksi upeimmista Verenpisara lajikkeista on mielestäni Jättiverenpisara Bella Rosella. Minulla itselläni ei ole siitä kuvaa, mutta tästä Viherpeukaloiden linkistä pääset katsomaan miltä se näyttää ja voit itse katsoa mitä mieltä olet.

Maljaköynnös

Maljaköynnös on monivuotinen kiiltävälehtinen köynnös, joka kasvaa kiertymällä tukeensa. Miten kauniina tämä kasvi kukkiikin. Se on oiva kesäkukka, koska sillä riittää kukkia alkukesästä syksyyn asti. Syksyn tullen sen voi ottaa sisällä ja huolehtia siitä huonekasvina.

Maljakoynnos_laaja

Jos kesäisestä maljaköynnöksestä haluaa nauttia seuraavanakin vuonna, se kannattaa tuoda sisälle hyvissä ajoin ennen kuin ilmat alkavat mennä liian viileäksi. Paras lämpötila maljaköynnöksen talvehtimiseen on 12-15 °C. Jos näin viileää tilaa ei löydy talosta niin huoneenlämpöinenkin paikka käy, mahdollisimman viileimmästä osasta asuntoa tai taloa tietenkin. Sisällä ollessaankin se kaipaa valoa. Kastelemisesta ei tarvitse huolehtia paljon talvenaikana, koska multa saa olla aika kuivaa pimeinä kuukausina. Voit myös hieman parturoida eli leikkailla reippaasti oksia pois maljaköynnöksestä kun talvehtiminen alkaa.

Pieni vinkki. Jos sinulla on talven aikana useampia monivuotisia kukkia kesäpihalta talvehtimassa niin kasvien talvehtiminen saattaa onnistua paremmin jos niille tarjoaa talvella keinotekoista valoa. Markkinoilla on paljon myös kotipuutarhureille suunnattuja LED- kasvivalaisimia ja kasvupaneelivaloja. Vähän niin kuin me ihmisetkin, kasvitkin nuupahtavat pimeässä, joten tätä kannattaa harkita. Näitä valoja voi myös käyttää esimerkiksi chilien tai yrttien sisäkasvatukseen. Kylläpä myös nykyään hyvin suosittuina sisustuselementteinä käytettävät bonsaipuut sekä erilaiset orkideat ilahtuisivat jos saisivat hieman lisävaloa pimeään talveen.

Keväällä on hyvä aika vaihtaa mullat maljaköynnökselle. Miettiessä puutarhan parasta paikkaa maljaköynnökselle vain mielikuvitus on rajana. Tämä upeasti kukkia köynnös käy vaikkapa hyvin amppeleihin, joista se on syksyllä helppo viedä talviteloille. Maljaköynnös-amppeli käy myös hieman huolettomillekin puutarhureille, koska se antaa anteeksi jos sitä sattuu kastelemaan hieman liikaa tai jos yksi kastelukerta jää välistä. Tai miksei antaisi kauniiden köynnösten kasvaa pitkin seinää tai vaikkapa kesäkeittiön puita vasten. Kunhan vain tämä kukka saa tarpeeksi valoa ja taivaalta vettä, niin sillä on hyvä olla.

Tulisiko maljaköynnöksestä sinun ensi kesän suosikkikukkasi? Ainakin minä ihastuin tähän tummanpunaiseen yksilöön, kun sen ensi kertaa näin. Tästä linkistä voit toivoa sitä myyntiin ensi kesäksi.

maljaköynnös, viherpeukalot

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Rohtoja syksyyn

Rohtosuopayrtti

Rohtosuopayrtti on meidän perinneperenna, joka on hyvin näyttävä sen valkoisten tai hennon vaaleanpunaisten kukkiensa ansiosta. Nykyään sitä käytetään lähinnä koristekasvina. Puutarhassa se on varma perhostenviettelijä, sekä myös hyvin miellyttävän tuoksuinen.

Rohtosuopayrtti kannattaa sijoittaa puutarhan aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan. Suopayrttiä ei suositella istuttavaksi vesialtaiden viereen jos niissä on kaloja, koska sen juurista erittyy myrkyllisiä yhdisteitä. Suopayrtin juurakot sisältävät paljon näitä syömättömäksi kelpaamattomia saponiineja. Tämän takia esimerkiksi juuresta tehty raaste pitäisi aina keittää ennen käyttöä. Vaikka ennen aikaan näitä keitoksia on käytetty parantamaan jos jonkinmoisia sairauksia, neuvoisin kuitenkin käyttämään tätä kasvia vain ulkoisesti.

Rohtosuopayrtti

Tämän rohdoksen ulkoiseen käyttöön minulla onkin erinomainen käyttötarkoitus. Nimittäin rohtosuopayrttiä pystyy käyttämään pesuaineena, koska saponiinit muodostavat veteen liuetessaan saippuamaista vaahtoa. Aika uskomaton luonnontuote. Ihmettelen vain miksi nykyään minunkin tietämys tästä kasvista oli niin niukkaa ennen kuin aloin kirjoittaa tätä artikkelia. Ekokaupoissa myynnissä olevat ulkomailta tulevat pesupähkinät, joita käytetään siis luonnonmukaisena pesuaineena, saisivat oivan kilpailijan jos useampi tietäisi, että tämä tuikitavallinen, meidän mullassamme kasvava kasvi ajaisi saman asian. Tässä siis pieni vinkki niille, jotka tähtäävät omavaraistalouteen tai muuten vain ovat kiinnostuneita kasvien monista käyttömahdollisuuksista.

Piparjuuri

Piparjuuri on monivuotinen pihamaan kasvatti, jota voi käyttää monipuolisena mausteena. Kylläpä piparjuurella on myös terveysvaikutuksia ja ennen vanhaan sitä käytettiin nimenomaan lääkekasvina. Varsinkin näin syksyisin tälle rohdokselle olisi varmaan tilausta useampaankin kotiin. Se sisältää paljon C-vitamiinia sekä kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia.

Rohtona piparjuurta voidaan käyttää esimerkiksi sekoitettuna maitoon tai veteen. Flunssalääkkeenä piparjuuri on oiva kumppani valkosipulille. Valkosipulihan on itsessään kuin luonnon oma antibiootti. Teen itse aina omat rohdokseni jos flunssa pääsee yllättämään. Yleensä haudutan vedessä inkivääriä tai piparjuurta sekä kuorittuja valkosipulinkynsiä. Sitten lisään sekaan vielä puristetun sitruunan tai limen mehua ja ruhtinaallisesti hunajaa. Tätä on testattu useasti ja se todella toimii. Piparjuurella voi myös antaa aineenvaihdunnalleen piristävän lähtölaukauksen.

Toisin kuin yleensä luullaan, piparjuuresta voi käyttää juurien lisäksi myös lehtiä. Ne sopivat esimerkiksi kasvismuhennoksiin tai vastaaviin.

piparjuuri

Piparjuuri on siitä hyvä pihamaan kasvi, että sitä voi kerätä ja käyttää koko kesän ja nyt syksyllä viimeistään nostetaan loput juurakosta ylös. Piparjuuri säilyy hyvin esimerkiksi pakastimessa. Sieltä sen voi ottaa pieninä paloina ja raastella talven aikaan tuomaan elinvoimaa kehoon.

Piparjuuresta raastettu höyste on parhaimmillaan raakana. Jos sen kuumentaa, niin se muuttuu hyvin kitkeräksi. Muutamia ideoita piparjuuren käyttöön voisi olla esimerkiksi yksinkertainen piparjuuriraaste suoraan pihvin tai paahtopaistin päälle. Piparjuurituorejuustot ja maustevoit voisivat olla myös kokeilemisen arvoisia.

Piparjuuri käy myös hyvin kalan kanssa. Wasabijuuri on japanilainen piparjuurilajike, josta tehdään japanilaisessa keittiössä käytettävää wasabitahnaa. Piparjuuresta voi siis tehdä hyvin oman suomalaisen piparjuuriwasabi vastikkeen tälle sushirullien kanssa käytettävälle tahnalle.

Piparjuuren kasvatusta suunnitellessa on hyvä muistaa, että kyseessä on korkea monivuotinen kasvi. Se voi yltää jopa puolitoista metriseksi. Kasvualustana sille pitäisi olla kostea ja syvämultainen paikka. Pieni varoituksen sana on myös piparjuurta maahan kaivaville sanottava. Kasvi voi lähteä leviämään hyvinkin nopeasti ja jos sen haluaa vain tiettyyn kohtaan kasvimaataan, niin suosittelen edes jotenkuten rajaamaan sen. Piparjuurella on myös luomukasvimaata viljellessä erinomainen tehtävä, koska se voi lisätä muiden kasvien kasvua ja se torjuu tuholaisia.

Pakuri

Nyt kun päästiin tähän terveysaiheeseen, niin minun on vielä kirjoitettava lyhyesti aiheesta pakurikääpä. Aloin juomaan pakuriteetä jo monia vuosia sitten sen terveysvaikutusten vuoksi. Parastahan tässä on se, että tätä superfoodia voi löytää ihan ilmaiseksi metsästä. Tosin metsänomistajan lupa tarvitaan aina jos löytää tällaisen tumman rykelmän kasvamassa koivun puunrungossa ja haluaa sen omaan rohdoskäyttöön.

Pakuri

Pakuri kannattaa kuivattaa heti esimerkiksi auringonvalossa tai uunissa hyvin miedossa lämpötilassa. Toinen tapa on myös pilkkoa iso pakuri pienempiin paloihin, jolloin sen voi kuivattaa vaikka infrapunakuivurissa. Itse olen tehnyt pakurista n. 4 cm x 4 cm kuivattuja paloja, jotka mahtuvat hyvin teekannuun jossa pakuria voi hauduttaa. Yhtä palaa voi käyttää useamman kerran, joten aina vain uusi kuuma vesi päälle ja haudutus. Pakuri kannattaa jättää liukenemaan kylmään veteen haudutusten välillä.

Syy miksi pakuria kannattaa käyttää on sen sisältämissä antioksidanteissa, jotka tukevat esimerkiksi kehon luontaista puolustusjärjestelmää. Pakurikääpä on siis itse asiassa sieni, jolla on suuret terveysvaikutukset meidän elimistöön. Terveydeksi!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Pihalta sisälle

9.orkidea_tumma

Viilenevät ilmat saavat kotipuutarhurit siirtymään pikku hiljaa sisätiloihin. Onneksi osa puutarhaa tuntuu siirtyneen samaa matkaa kodin seinien sisäpuolelle, kun keittiössä riittää puuhaa muun muassa omenasadon parissa, ja pihalta sisälle nostetut viherkasvit tuovat kotoiluun omanlaistaan viihtyisyyttä.

7.omenat_kulhossa

Kahden oman pihan kääpiöomenapuun sadon lisäksi saamme yleensä runsaan määrän omenaa vanhempieni puutarhasta. Tänä vuonna sadon pääosa koostuu punaisesta ja keltaisesta kaneliomenasta, mitkä ovat mielestäni ehdottomasti parhaat tuoreina syötävät omenalajit. Tällä kertaa niitä vain ei millään ehdi syödä tuoreina, sillä kesälajit eivät säily yhtä pitkään hyvinä kuin myöhäisemmät ns. talviomenalajikkeet.

4.uuniomenat

Uuniomenat on omenaherkuista helpoin.

Tänä syksynä säilön omenat pakastamalla. Joskus on tullut kokeiltua sadon jalostamista tuoremehuksikin, sekä mehuasemalla että mehulingolla. Pakastettavat omenat voi haluttaessa huuhdella, kuoria niitä ei tarvitse eikä kannata. Lohkot teen seuraavasti: omena halkaistaan neljään osaan, jonka jälkeen siemenet ja pieni siemenkota on helppo poistaa veitsellä. Tämän jälkeen osat pilkotaan ohuiksi lohkoiksi/siivuiksi.

6.omenalohkot_kattilassa

Pakastepussiin täytän yleensä yhden leivinpellillisen kokoiseen piirakkaan tarvittavan määrän omenaa. Pussista on helppo ottaa tarvittaessa pienempikin määrä. Huomasin esimerkiksi keväällä, että omenalohkot sopivat mainiosti myös smoothieen. Raikkaan maun lisäksi hieman kohmeiset lohkot tuovat smoothieen hyvää rakennetta.

3.omenat_pehmeä

Soseena omena menee mahdollisimman tiiviiseen muotoon, joten siksi suurin osa tulee säilöttyä soseena. Soseen tekeminen alkaa samalla tavalla lohkomalla omenat neljään osaan ja siemenien poistolla. Isommat omenat voi lohkoa pienempiinkin osiin.

Itse käytän soseen tehtailussa isoa 9 litran kattilaa. Pohjalle lorautan jonkin verran vettä, ehkä reilun desin verran. Sitten kansi päälle ja kattila liedelle. Teho saa olla lyhyen aikaa aluksi täysillä, jonka jälkeen se lasketaan pienelle. Pohjalla oleva vesi alkaa höyrystää ja pehmentää omenoita. Kattila saa olla liedellä reilun tunnin, jonka aikana omenamassaa aika ajoin pyöräytetään ympäri.

2.omenesose

Kun omenat näyttävät pehmenneen riittävästi, ne on helppo soseuttaa sauvasekoittimella.

1.Viherkasvit

Jotkut innokkaista kotipuutarhureista eivät välitä sisätilojen viherkasveista, mutta minusta ne tuovat raikkaan lisän kodin sisustukseen. Omat viherkasvini on vastikään nostettu sisällä, ja nopean suihkutuksen jälkeen ne ovat nyt komeimmillaan.

8.orkidea

Oheinen orkidea on muuten ensimmäinen, jonka olen koskaan saanut kukkimaan uudelleen. Ensimmäinen kukinto oli viime marraskuussa. Hoito-ohjeena on yksinkertaisesti pitkä, ihana kesä raikkaassa ulkoilmassa.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Metsurille töitä tarjolla!

Latvominen on oma taiteenlajinsa, joka ei onneksi (niin kuin mikään muukaan, pienten kasvikuntamme samuraiden kasvatuksessa) vaadi kauheasti osaamista. Eli miltä musta tuntuu, kysyi kylän vanha jäärä blondilta… Joten kun sisäkasvatuksessa alkaa kasvi rönsyillä niin, että on vaikea sohvalta televisiosta salattujaelämiä katsella tai kun katto tulee vastaan, on hyvä tarttua saksiin. Sama jos ulkona tai kasvihuoneessa alkaa vartta olemaan kun koripallokentällä, mutta tasapaino kävelemään opettelevalla lapsella, on hyvä latvoa.

 

Kaverit (vas. Carolina Reaper x2, Bonda Ma Jacque, Birds Eye, Pink Habanero) yrittävät karkuun katon kautta.

Kaverit (vas. Carolina Reaper x2, Bonda Ma Jacque, Birds Eye, Pink Habanero) yrittävät karkuun katon kautta.

 

 

Keväällä liian innokkaasti viety pihalle ja kävi pakkasherra puraisemassa. Näin paljoa ei kannata kasvia leikata kuin hätätilanteessa, vaan jättää aina jäljelle lehtiä vähintään yhden parin verran, mieluummin useamman.

Keväällä liian innokkaasti viety pihalle ja kävi pakkasherra puraisemassa. Näin paljoa ei kannata kasvia leikata kuin hätätilanteessa, vaan jättää aina jäljelle lehtiä vähintään yhden parin verran, mieluummin useamman.

Rajusta leikkauksesta toipuva potilas viikon jälkeen.

Rajusta leikkauksesta toipuva potilas viikon jälkeen.

Latvomisen voi aloittaa helposti jo aikaisemminkin, kun kasvi on kasvattanut useamman lehtiparin. Tarkoituksena on edes auttaa kasvia tekemään enemmän oksia, samalla kasvattamaan varteen lisää paksuutta, ja näin saada mahdollisimman tuuhea ja tuottava chili. Ja tästä näkee tulokset nopeasti, joten tämä touhu sopii myös teille kaikille ylivilkkaudesta kärsiville, sillä parhaimmillaan alta viikossa alkaa uutta lehteä puskemaan mitä mielenkiintoisemmista paikoista. Toki jos olet ihmistyyppiä ”pieni on kaunista”, saa leikkaamisella lajin kuin lajin pysymään pienen kokoisena, joten ei esteettistä silmää ala kirveltämään.

Samana vuonna siemenestä kasvatettu ensimmäisessä latvomisessa, kieltämättä hetken ovat surkuhupaisan näköisiä, vähän kun lentoharvennuksen jäljiltä sähkölinjojen vierustat.

Samana vuonna siemenestä kasvatettu ensimmäisessä latvomisessa, kieltämättä hetken ovat surkuhupaisan näköisiä, vähän kun lentoharvennuksen jäljiltä sähkölinjojen vierustat.

Nopeasti alkaa uutta kasvustoa näkyä.

Nopeasti alkaa uutta kasvustoa näkyä.

Latvomisen jälkeen alkaa nopea kasvupyrähdys.

Latvomisen jälkeen alkaa nopea kasvupyrähdys.

 

Ja mitäpä tehdä niin sanotulle leikkuu jätteelle?! Jos on halua kasvattaa useampaa kasvia, niin kannattaa leikattuja oksia laittaa vesimaljakkoon, sillä suurin osa kasveista alkaa kasvattaa uusia juuria. Eli yhdestä kasvista voikin tulla kuukaudessa useampi kasvi helposti, eikä tarvitse paljon idätellä siemenistä. Ja jos jokainen oksa ei juuria alakaan pukata, niin ei harmita niin julmetusti, kun ne olisivat joka tapauksessa muuten menneet roskiin/kompostiin/biojätteeseen.

 

Leikkuujätteen voi laittaa maljakkoon veteen kasvattamaan juuria. Pienet oksat vesilasiin.

Leikkuujätteen voi laittaa maljakkoon veteen kasvattamaan juuria. Pienet oksat vesilasiin.

Leikkuujätteen voi laittaa maljakkoon veteen kasvattamaan juuria. Pienet oksat vesilasiin.

Leikkuujätteen voi laittaa maljakkoon veteen kasvattamaan juuria. Pienet oksat vesilasiin.

Leikkuujätteen voi laittaa maljakkoon veteen kasvattamaan juuria. Pienet oksat vesilasiin.

Leikkuujätteen voi laittaa maljakkoon veteen kasvattamaan juuria. Pienet oksat vesilasiin.

Pienestäkin se chilikin ponnistaa, eli kyllä pienikin oksa saattaa juuret kasvattaa ja tulla yhteiskuntakelpoiseksi chili-asukkaaksi.

Pienestäkin se chilikin ponnistaa, eli kyllä pienikin oksa saattaa juuret kasvattaa ja tulla yhteiskuntakelpoiseksi chili-asukkaaksi.

Yksikin vahva juuri riittää multaan laittoon, mutta silloin täytyy muistaa kastella kasvia vähän kerralla ja useasti.

Yksikin vahva juuri riittää multaan laittoon, mutta silloin täytyy muistaa kastella kasvia vähän kerralla ja useasti.

Toki mitä enemmän juuria, sen varmemmin kasvi pärjää.

Toki mitä enemmän juuria, sen varmemmin kasvi pärjää.

Latvat maljakoista ruukkuihin.

Latvat maljakoista ruukkuihin.

 

 

Leikkaamista toki tehdään myös bonsaichilin ja kasvin talvehtimista varten, mutta nyt on vielä niin lämpimät kelit, että unohdetaan tyystin, jotta meillä talvea onkaan ja palataan lähempänä loskaa tähän aiheeseen. Nyt sakset käteen ja voima olkoon kanssanne!

Kirjoittanut Monster Naga Jätä kommentti

Parhaimmat kesäkukkamme – osa 2

pikkupetunia

Kesäkukkien aika on jo tältä vuodelta ohi, mutta mielestäni vaihtoehtoja on niin paljon, että niistä kannattaa vielä kirjoittaa. Kun aloitin itse oman pihani kukkakoristelut aikoinaan minulla ei ollut ketään kuka olisi sanonut, että kokeile tätä tai, että tämä on todella hyvä kesäkukka. Joten siitä tämän artikkelisarjan idea lähti. Toivon, että näistä kukkaesittelyistä olisi noviiseille hyötyä sopivien kukkien etsinnässä, mutta että myös te vanhat konkarit saisitte näistä jutuista uusia ideoita!

Lobelia

Enpä tiennyt, että lobeliaa kutsutaan myös nuottaruohoksi. Tuossa sanassa on jotenkin ihana historian kaiku. Ensi kesänä aion laittaa parit nuottaruohot terassille…

Hyvin yleisiä ovat kuitenkin nämäkin kukat, joita enimmäkseen siis tapaa kesäisin amppelissa riippumassa. Suomipojan värisenä on minullakin tässä edustettuna lobelioista kuva. Nämä sopivat oikein hyvin niin mökkien pihamaille, asuntojen edustoille kuin kerrostalojen parvekkeillekin.

lobelia

Lobelioissa on yleensä todella runsaasti kukkia. Tämän kaunokaisen voit asettaa niin aurinkoon kuin puolivarjoonkin. Kestävyytensä ansiosta nuottaruohoa voi myös amppeleiden lisäksi käyttää esimerkiksi ryhmäistutuksissa reunakasvina.

Petunia

Petunioista isompien virallinen nimi on tarhapetuniat. Sitten on olemassa pikkupetunioita, joita kutsutaan myös miljoonakelloiksi tai japaninkelloiksi markkinoilla olevien suosittujen lajikkeiden mukaan. Varsinkin nämä pikkupetuniat loihtivat upeita amppeleita kesäpihallesi jos ne vain saavat tarpeeksi aurinkoa. Tämä kukka siis rakastaa itsensä grillaamista auringossa.

tarhapetunia

Petunialle pitää tarjota tarpeeksi vettä, mutta muista kastella se mieluummin suoraan mullan päälle, niin etteivät kukat kastu. Tämän vuoksi myös kaatosateen sattuessa, pyri nopeasti korjaamaan petunia pois sateen alta.

Tarhapetuniat ovat täydellisiä ryhmäistutuksiin ja pikkupetunioita suosittelen myös kovasti pihoille, koska ne kukkivat taukoamatta koko kesän ajan. Kuten monista muistakin kukista ja kasveista, kuolleet, kuivuneet, ruskeaksi muuttuneet kukat kannattaa nyppiä pois. Tätä sääntöä on hyvä noudattaa melkein kaikkien kasvien kohdalla jos haluaa saada elinvoimaa kukoistaviin ja terveisiin kohtiin. Näin puolikuntoisiin lehtiin tai kukkiin ei mene turhaan ravinteita vaan saadaan kukoistavampia kasveja ja kukkia.

Miljoonakello_petunia

Petunia voi myös kestää hieman hallaa, joten se saattaa kestää yllättävänkin pitkään syksyisellä pihalla. Miljoonat pikkukellot jatkavat siis kukkimistaan kunnes syksyn viiltävä puhuri on niin voimakas, että se puhaltaa ne sammuksiin.

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Lähiruokaherkuttelua

2.omenapuu

Kun ruoka tulee omalta pihalta, se on todellista lähiruokaa. Vaikka lähikaupoissa tarjolla olevasta ruuasta on lähinnä vain runsaudenpulaa, olen aina ollut sitä mieltä, että pihalla pitää kasvaa myös syötävää – sikäli kun tila suinkin antaa myöten. On se niin ylellistä herkutella omalla sadolla.

3.omenapiirakka

Omenaherkkujen makuun on meilläkin jo päästy, vaikka pääsatoa vielä odotellaankin. Silloin tiedossa on omenasoseen ja lohkojen säilöntää pakastimeen asti. Nyt saa kätevä emäntä taiottua piiraan nopeimmillaan vaikka kaupan pakastetaikinasta.

Kolme_marjaa

10.pensasmustikka

9.karhunvadelma_pensas

4.karhunvadelma_maljaMG_0026

Pensasmustikkaa, karhunvadelmaa ja mustaherukkaa tulee hyödynnettyä päivittäin muun muassa smoothieissa. Vitamiineja varastoon!

6.smoothie_siankarsamo

Perusreseptini smoothielle on ripaus jotain villivihannesta kuivattuna tai tuoreena (voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, siankärsämöä tai maitohorsmaa) + marjoja (mustaherukkaa + pensasmustikkaa + karhunvadelmaa) + palanen banaania + loraus makeutettua perusjugurttia + vettä. Yllä olevassa kuvassa tällainen versio, jossa villivihanneksena siankärsämöä. Täyteläistä, maukasta ja pirtelömäistä.

Smoothie_ei_ban

Yllä olevassa kuvassa smoothie ilman makeuttavaa ja pehmentävää jugurtti- ja banaanilisää (kun kotoa ei löytynyt niitä), villivihanneksena vuohenputkea. Vähän kirpakampaa, mutta hyvää.

8.herneenverso

Kylvin jokin aika sitten herneitä ruukkuun tarkoituksena käyttää herneenversoja salaattien ja muunkin ruuan lisukkeena. Sokeriherneelle maistuvassa ruukkuherneenversossa on vihreää voimaa mukavan rapsakassa muodossa. Versot kasvavat parhaiten ulkona (sisällä en juuri koskaan saa niitä onnistumaan), ja vielä on hyvää kasvatusaikaa.

5.tatit

Lähiruokaa kannattaa bongailla myös lähimetsistä.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Syksyllä istutettavia sipulikukkia – liljoja ja laukkoja

Nyt alkaa olla aika toimia jos haluaa toimia kauaskatsoisesti ja päästä nauttimaan syksyllä istutetuista kukista ensi vuonna. Täytyy tunnustaa, että minulle tuo ennakointi jää aina viime tippaan ja tilaan aina syksyn sipulikasvit viime tipassa, mutta vielä ehtii. Nyt on täydellinen aika tilata kukkasipuleita, niin että pääsee vielä syyskuussa istuttelemaan uusia tuttavuuksia pihamaalleen.

Kirjoitin viime maaliskuussa artikkelin Pihasuunnittelua osa 1.

Siinä harmittelin, etten ollut tajunnut tuota ihanaa Jättilaukkaa ennen, mutta juuri nyt on sen istutusaika jos haluaa saada tätä hauskaa pallokasvia pihalleen! Viherpeukaloilla näkyi olevan montaa eri laukkalajiketta myynnissä.

Esimerkiksi Jättilaukka Ambassador tai Koristelaukka Gladiator. Lisäksi Ukkolaukkaa olisi nyt mahdollisuus istuttaa. Tuosta Ukkolaukasta vielä sen verran, että sen sipuleiden hajun sanotaan karkottavan tehokkaasti mm. myyriä ja muita pieniä jyrsijöitä. Ei siis pelkkää pihankaunistusta, vaan jopa jotain muutakin hyötyä.

Nyt on myös aika istuttaa paljon muitakin ihanuuksia pihalle. Liljoja, narsisseja ja tulppaaneja. Näissä lajikkeissa on myös paljon valinnanvaraa värien ja muiden ominaisuuksien mukaan.

vaaleanpunliljat

Liljat ovat yksi suosikeistani. Vuosivuodelta ne jaksavat kukkia uudestaan ja uudestaan. Ja aina kukkiessaan ne saavat minut mykäksi valloittavalla olemuksellaan.

Valkoisetliljat

Tässä yksinkertainen ohje liljojen istuttamiseen nyt syksyllä.

Etsi kukkasipuleille mahdollisimman kuohkea ja humuspitoinen maa eli sellainen paikka, jossa vesi läpäisee maan mahdollisimman hyvin ja on hyvin ravinnepitoinen. Istutussyvyyden voit hahmottaa helposti niin, että kerrot liljansipulin korkeuden kaksi ja puoli kertaa. Tämä on helppo muistisääntö. Niitä voi laittaa maahan harvakseltaan tai sitten luoda niistä omia pieniä ryhmiä. Lisäksi olen kuullut sanottavan, että istutettujen liljojen ympärille olisi hyvä laittaa pieni hiekkakerros päälle. Se suojaa kasvia sienitaudeilta, eikä ikäviä homeyllätyksiä pääse sattumaan. Hiekkaa voi myös laittaa istutuskuopan pohjalle jos maaperä vaikuttaa liian saviselta ja märältä.

Hyviä syksyisiä istutushetkiä!

liljat

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Parhaimmat kesäkukkamme – osa 1

Vaikka joidenkin kesäkukkien loisto alkaa pikku hiljaa hiipua, niin silti ajattelin esitellä niistä vielä parhaimpia ja ehkä kaikkein perinteisempiä. Uskallanpa siis veikata, että useamman pihalta (jos ei omalta niin ainakin naapurin) voi löytää näitä kesäisiä kukkia koristamassa parveketta, terassia tai pihaa.

Pelargonia

Pelargonia (Pelargonium), tuo usein paloauton punaisissa väreissä leimuava ruukkukasvi, merkitsee kreikaksi haikaraa (Pelargos). Kreikasta Pelargoniat eivät kuitenkaan ole kotoisin, vaan niiden jäljet vievät eteläiseen Afrikkaan.

Pelargonia_pun

Pelargonian hyviä puolia ovat mielestäni juuri sen anteeksiantava luonne. Se ei pienistä hätkähdä. Se jaksaa taistella vaikka omistaja olisikin unohtanut kastella sitä säännöllisesti. Se on yllättävän kestävä, mutta myös Pelargonia nauttii jos siitä nypitään kuivahtaneita lehtiä ja nuukahtaneita kukintoja pois aika ajoin.

Pelargonia viihtyy hyvin istutettuna omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, koska se ei siedä hyvin muita kasveja. Aivan pois suljettua ei kuitenkaan ole ryhmäistutuksetkaan, mutta silloin pitää muistaa antaa Pelargonian loistaa tähtenä ja seuraksi vanaveteen sopii esimerkiksi matalampaa reunuskasvia. Pelargonia on mainio, niin sekä huonekasvina, että ulkokukkana. Suosittelen tätä erityisesti niille, joiden kukkasaldo on vielä miinuksella eli heille, jotka kovasti haluaisivat kukkaloistoa, mutta eivät oikein tiedä mistä aloittaa.

Oranssipelargonia

Daalia

Daaliat tulivat meille Meksikosta ja Guatemalasta. Tämä tieto riittää jo meille kertomaan kuinka paljon tämä kukka rakastaa aurinkoa. Se ei myöskään kestä kylmyyttä, joten jos haluaa joka kesä nauttia Daalioistaan niin juurakot olisi parasta viedä esimerkiksi kellariin talvehtimaan. Esille ne voi jo ottaa uudestaan huhtikuussa, jolloin niille tarjotaan ravinteikasta multaa väljissä ruukuissa. Taimet voidaan istuttaa lopulliselle kesäpaikalleen maahan suurin piirtein kesäkuussa, Etelä-Suomessa tosin jo hieman aikaisemmin.

Punaisetdaaliat

Daalioita on joka lähtöön. Niitä voidaan lajitella mm. erilaisten kukintojen perusteella. On perusdaaliaa, joiden kukat ovat kerrotut tai yksinkertaiset. Sitten Daalioissa on myös variaatiota korkeuden mukaan, niin kuin näistä kyseisistä kuvistakin voi havainnoida. Väreissä on myös valinnanvaraa, joten jos parvekkeelta puuttuu vielä jotain väriä niin sen löytää varmasti Daalioita kartoittamalla.

Jos haluaa kasvattaa omat Daaliansa kuin lapsoset konsanaan, niin se onnistuu myös siemenistä. Enpä ole kuitenkaan itse kokeillut, mutta olenpahan kuullut, että keväällä sisätiloissa Daalioiden esikasvatuskin voi onnistua hyvin.

TarhaDaalia

Muistan kun äitini ja isoäitini puhuivat aina Joriineista. Nuorempana ajattelin, että mitähän ne siellä jorisevat, mutta puhe olikin siis Tarhadaalioista, mutta ehkä kansan suuhun paremmin sopivammalla nimellä. Kaikkea sitä siis oppii kun ikää karttuu ja lisää tulee joka päivä.

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että Daalia kukkapenkissä tai ruukussa on kuin pieni vakuutus kun on kyse kylään lähdöstä. Jos ei ehdi käydä kukkakaupan kautta, niin aina voi napata kauniin Daalian mukaansa ja suosio on taattu.

Daalia_lähi

Kirjoittanut Heidi Roth 2 Kommentit

Marjanpoimintaa ja maanparannusta

syysleimu_ja_piisku

Loppukesän silmäiloja ovat syksyyn asti kukkivat syysleimu ja tarhapiisku.

ruusu

Myös hehkeät ruusut ilahduttavat edelleen.

Syyssateet ovat tehneet puutarhalle hyvää. Kastelusta ei tarvitse huolehtia, ruoho näyttää taas vihreältä ja lähiympäristössä riittää värikkäitä silmäiloja.

Omassa pihassa käsillä olevat viikot ovat pienimuotoisen sadonkorjuun aikaa: mustaherukoita riittää vielä päivittäiseen käyttöön, smoothien ja puuron sekaan. Pensasmustikoita ja karhunvadelmia kypsyy lisää joka päivä. Näissä marjoissa koko sato ei valmistu kerralla, vaan marjoja saa poimia joka päivä tai joka toinen päivä. Aktiivinen kannattaa kypsien keräämisessä olla, sillä osuuttaan odottavat valppaina myös ampiaiset ja linnut. Onneksi pahin kausi tuntuu jo olevan ohi. Omenatkin kypsyvä, ja toisen puumme omenoita voi jo maistella. Yrttejä olen kuivannut pitkin kesää. Kesän epäonnistuneena kokeiluna mainittakoon chilin kasvatus siemenestä. Tulipahan kokeiltua.

Chili

En saanut onnistumaan chilin kasvatusta siemenistä. Siemenet olivat peräisin chileistä, jotka sain tuliaisina Saksasta. Tässä kasvusto ”kukkeimmillaan” heinäkuussa.

Chilipaprika_kelt

Tällainen oli lopputulos Viherpeukaloiden taimilla viime kesänä. Kuvassa Chilipaprika Hot Carrot.

omenia

Sadekelin sadonkorjuuta – kesän ensimmäiset omenat.

Käsillä olisi puutarhan syyslannoituksen aika, etenkin jos maa on keväällä jäänyt lannoittamatta. Itse levittelin pihan kasveille ja nurmikolle jo keväällä lannoitteen ja puutarhakalkkia, joten nyt piha saa olla luomulannoituksella. Kesän mittaan olen hyödyntänyt ruohonleikkuusilppua muun muassa yrteille ja tuijien juurille. Raparperin lehtiä en tänä kesänä kiikuttanut kompostiin, vaan levittelin ne suoraan raparperin ja marjapensaiden juurille. Keväältä jätin myös ison osan haravoiduista lehdistä maatumaan serbiankuusten, marjakuusten ja vuorenkilpien juurelle. Eloperäinen puutarhajäte on erinomaista ravinnetta ja maanparannusainetta, ja täysin puhtaaksi siivottu piha tarvitsee enemmän kemiallisia lannoitteita.

Kuulin muuten jännästä maanparannusideasta erityisesti happaman maan kasveille: kahvinporot. Tätä ajattelin kokeilla pensasmustikoille. Sain vastikään hankittua myös pussillisen superlannoitetta: hevosenlantaa. Lanta saa toistaiseksi tekeytyä puutarhakompostissa käyttökuntoon ainakin ensi vuoteen, sillä tuoreena se voi olla nimittäin liiankin vahvaa. Raikkaita loppukesän päiviä puutarhureille!

pallohrtensia?

Pallohortensian näyttävä kukkameri kukkiin pitkään.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Hätäsempi juustokakku

Kesälomat on tuhlailtu ja aika palailla sorvin ääreen. Tähän mennessä on kirjoiteltu chilin kasvattamiseen liittyvistä asioista, mutta koska sopivasti monsteri-nagan marjat kypsyivät samaan tahtiin vattujen kanssa, otetaan tähän väliin jauhopeukaloiden ja chilipäiden symbioosi. Siispä kakkuresepti, vähän hätäsempään makuun.

 

Mettävattuja!

Mettävattuja!

Monster Naga sopii loistavasti makeisiinKIN ruokiin lähes olemattoman maun takia. Tulta kyllä riittää...

Monster Naga sopii loistavasti makeisiinKIN ruokiin lähes olemattoman maun takia. Tulta kyllä riittää…

 

Tämä on olevinaan 8 hengen kakku. Totuus lienee jotain ihan muuta… sokerihiiri kiskaisee puol kakkua kapeisiin kasvoihin helposti illassa…

 

Pohja:

200 g Digestive-keksejä

100 g voita

 

Kaikki mitä tarvitset!

Kaikki mitä tarvitset!

Täyte:

300-400 g vadelmia (ykkösvaihtoehto: metsävadelmia –  jos äitimuori on käynyt keräämässä, kakkosvaihtoehto: puutarhavattuja ja kolmasvaihtoehto, samalla viimeinen oljenkorsi, eli puolalaisia pakastekorvikkeita)

1 reippaan kokoinen naga (hellyydellä ja rakkaudella kasvatettu)

½ sitruunan mehu

10 rkl tomusokeria

3 ½ tl liivatejauhetta (voi niitä lehtiäkin käyttää mutta ne tuntuu ällöltä)

200 g (1 pkt) maustamatonta tuorejuustoa

250 g (1 purkki) Mascarponejuustoa

200 g turkkilaista jugurttia

1 tl vaniljasokeria (aitoa, sitä missä on mustia pilkkuja mukana)

 

Mitä tehdä:

Laita irtopohjavuoan (Ø 21-24 cm) pohjalle leivinpaperi. Murskaa keksit. Sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos vuoan pohjalle tiiviiksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Sekoita kattilassa vadelmat, 3 rkl tomusokeria, silputtu naga ja sitruunamehu. Kuumenna keskilämmöllä n. 8 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella.

Vaahdota mascarpone, lisää tuorejuusto ja jogurtti, vaniljasokeri ja loppu tomusokeri (7 rkl).

Sekoita joukkoon vadelma-nagasose ja pakkauksen ohjeen mukaan käsitelty liivate.

Kaada kakkuvuokaan ja anna hyytyä vähintään 4 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään.

Ole taiteellinen ja koristele kakku vadelmilla. Nauti.

Piece of cake!!!

Piece of cake!!!

Miksi kakkuun on käytetty monster naga, johtuu siittä että kyseinen chilimarja on melkeinpä ilman mitään makua, mutta tulisuutta riittävästi. Näin ollen vattujen maku korostuu, juusto pehmentää polttoa ja tästä kombinaatiosta tulee makuhermoja kutkutteleva sinfonia… Jos kakun pohjaa haluaa tuunata, voi laittaa esimerkiksi nagamorich-jauhetta, jolloin jauheesta tuleva poltto tulee ensin, tämän jälkeen vadelmainen maku ja viiveellä monster naga tulee kutittelemaan.

Kirjoittanut Monster Naga Jätä kommentti