Orapihlaja – uhka vai mahdollisuus?
Meillä pihan ja suureen maailmaan vievän tien välissä on perinteinen orapihlaja-aita. Alue, jolla asumme on pääosiltaan rakennettu heti sotien jälkeen, joten orapihlaja rajaa montaa muutakin pihapiiriä. Olemme lapiomiehen kanssa pohdiskelleet suhtautumistamme aitaan ja itse orapihlajaan. Onko orapihlaja uhka vai mahdollisuus?
Pirulliset piikit repivät kaiken, joka käy lähelläkään aitaa. Aidan leikkausyritykset ovat tuhoon tuomittuja, ellei pukeudu haarniskaan. Mikäli leikkuujätteessä on mukana kovettuneita piikkejä, sen voi luokitella ongelmajätteeksi, sillä esimerkiksi hakettimeen työnnettäessä vammoja tulee varmasti. Ja haketin ei muuten tee niille piikeille mitään.
Mikä tahansa aita vaatii hoitoa. Orapihlajaa pitää leikata säännöllisesti ja meillä se tarkoittaa ainakin kahta leikkuukertaa vuodessa. Jokunen vuosi sitten tehty alas leikkaaminen toteutettiin hieman liian ylhäältä, joten aidan alaosa jäi harvaksi. Täällä vuohenputken taivaassa aidan alustaakin pitää siis kitkeä säännöllisesti. Toisaalta, mitään muuta hoitoa aita ei vaadi.
Ehkä orapihlajaa pidetään myös vanhanaikaisena. Ainakin uusilla omakotialueilla aitakasviksi valitaan usein jotain muuta. Mutta mikä on hienompi raja tontille, kuin siististi leikattu orapihlaja-aita?
Kuva täältä.
Orapihlaja on myös aivan käsittämättömän kestävä. Talvisin aita taipuu lumen ja aura-auton käsittelyssä, mutta kukoistaa entiseen malliin kesän tullen. Orapihlaja kesää kuivuuden, huonon kasvualustan, tuholaiset ja taudit, eikä sitä tarvitse varjella kevättalven auringolta. Orapihlaja kestää voimakasta leikkaamista, joten taitava puutarhuri voi muotoilla sitä mielensä mukaan. Engelin puisto Etelä-Helsingissä on hieno muiltakin osiltaan, mutta myös orapihlaja-aidat ovat mykistäviä.
Kuva täältä.
Mikäli orapihlajaa ei leikkaa voimakkaasti, se kukkii todella kauniisti valkoisin kukin. Meillä ei kukista päästä nauttimaan, mutta olen miettinyt pitäisikö aidan eteläpään parin pensaan antaa kasvaa rungollisiksi puiksi ja myöhemmin myös kukkia.
Kuva täältä.
Meillä toteutetaan pientä portin seudun kohennusta tänä keväänä ja siihen liittyen jouduimme hieman siirtämään pienen pätkän aitaa. Parin pensaan siirtäminen viimeistään sinetöi sen, että meillä orapihlaja aita on ja pysyy. Siitä pidetään niin hyvää huolta kuin suinkin ja nautitaan sen perinteisestä kauneudesta. Parinkaan pensaan siirtäminen ei nimittäin ollut ihan vähäpätöinen projekti. Siirrettävässä kohdassa orapihlajan seassa kasvaa myös lumimarjaa ja molemmilla on ihan kunnioitettavat juuret.
Orapihlaja alla, lumimarja yllä. Juuret on molemmilla.
Orapihlaja näyttää vielä tähän aikaa harmaalta risukolta, mutta onneksi kevään ensimmäiset kukkijat tuovat jo väriä puutarhaan.
