Vesimeloni

Maaliskuussa 5-vuotias valitsi paikallisen halpamarketin siemenhyllystä pussillisen vesimelonin siemeniä ja mietin, että tuskin niistä mitään tulee, mutta kylvetään kuitenkin. Huhtikuun lopussa ilmeistyi jo pitkäksi venähtäneisiin taimiin ensimmäiset kukat ja siitä alkoi meikkisudilla pölyttäminen. Taimet herättivät humoristista huomiota olohuoneen ikkunalla, kun haaveilimme pikkupuutarhurin kanssa mehukkaista vesimeloneista, joilla syksyn tullen herkuttelisimme. Haaveissa hedelmiä oli niin paljon, että suunnittelimme perustavamme portille arbuusikioskin.

Toukokuussa siirsin neljä tainta vanhoihin emalikattiloihin verannan lämpöön ja aurinkoon ja parin viikon kuluttua meillä oli viidakkotunnelmainen kesähuone, jossa vesimelonit ja tomaatit kurkottelivat kilpaa kohti kattoa. Melonit jatkoivat kukkimista ja minä sutimista. En erota emi- ja hedekukkia toisistaan, joten töpöttelytyylillä pölyttäminen ei tuottanut tulosta. Kesäkuussa luovuin hedelmöitysyrityksistä ja heinäkuussa suunnittelin vesimelonien siirtämistä kompostoriin. Ei mikään yllätys, etten kuitenkaan saanut siirtoa aikaiseksi, vaan jatkoin jo vähän ränsistyneiden melonien kastelua. Onneksi, sillä eilen löytyi kaksi ensimmäistä ja tänään vielä yksi lisää.

Meille tulee sittenkin vesimeloneja!

Vähänhän ne vielä muistuttaa karviaisia, mutta toiveet ovat nyt korkealla. Onko kenelläkään muuten kokemusta melonien kasvattamisesta? Hyvät neuvot ja vinkit olisivat nyt erittäin tervetulleita.