Hallanarat suojaan
Suomen suvi pitää pientilallisen valppaana ja varpaillaan. Juuri kun sain kylmänarat kesäkurpitsat, tomaatit ja chilipaprikat ulos, vaihtuivat helteet matalapaineeseen, koleuteen, sateeseen ja tuuleen. Normaaliahan tämä, ja onneksi aurinkokin silloin tällöin pilkistää.
Päätin varmuuden vuoksi suojata kasvit, kieltämättä vähemmän silmää hivelevillä virityksillä. Toivottavasti tarve suojille jää lyhytaikaiseksi. Osa kesäkurpitsan taimistani on jo suojattu korkeahkolla metalliverkolla jänisten varalta. Viime kesänä herkulliset kukat nimittäin päätyivät järjestään parempiin suihin. Tämän metalliverkon päälle viritin nyt lisäksi lämpöharsoa pitämään kylmää loitolla. Osa kesäkurpitsan taimistani on istutettu pihan suojaisemmalle puolelle, jossa jäniksistä ei ole niin suurta vaaraa. Nämä taimet peittelin ohuella muovilla.
Minitomaatin ja chilipaprikan taimeni ovat avoimella terassilla ruukuissa, jotka on sijoitettu vanhan minikasvihuoneen hyllyille. Tämän hyllykön päälle sai helposti kietaistua muovin, jota voi tarpeen mukaan raotella ja vaikka poistaa kokonaan. Hätäratkaisusta syntyi näin jonkinmoinen kasvihuoneen korvike. Tarkoituksenmukaisuus on joskus tärkeämpi asia kuin ilo silmälle.
Viimekertaiseen postaukseen ja yrttien kuivaamiseen liittyen keksin pienen omatekoisen lahjaidean esimerkiksi jouluksi: Herbes de Provence -tyyppinen ”Pihatontun yrttiseos” omalla etiketillä. Jos sato on runsas, näitä voi tehtailla loppukaudesta. Mutta nyt ei enempää joulusta, vaan juhannusruusujen myötä kohti keskikesän juhlaa…
