Tomaatin kouliminen

Maaliskuussa on aika kylvää tomaatit. Itselläni suurin osa siemenistä on jo päässyt multiin, muutama mukaan tarttunut siemenpussi odottaa vielä työstöä. Kieltäydyn tässä kohtaa ajattelemasta, mihin taimet tulevat mahtumaan. Tänä vuonna kokeilussa on 13 eri lajiketta. Siinäpä sitten ihmettelen touko-kesäkuussa hujoppien kasvattieni kanssa!

Muutaman lajikkeen olen jo ehtinyt koulia, mutta suurin osa kylvöksistä on vielä liian hentoisia tuohon rupeamaan. Kouliminen tarkoittaa siis pienten taimenalkujen siirtämistä tilavampaan kasvatusastiaan. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua.

Milloin sitten koulitaan? Kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Kastele taimet hyvin ennen koulimista. Taimia siirtäessäsi ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Hento varsi napsahtaa helposti poikki. Kouli tomaatintaimet aina entistä kasvusyvyyttä syvempään, eli alimpaan lehtipariin asti. Silloin taimi kasvattaa juuria koko varren pituudelta ja kasville muodostuu vahva juuristo.

Koulin taimet taimimultaan maitotölkkeihin ja aloitan taimien lannoittamisen laimealla starttilannoituksella muutama viikko koulimisen jälkeen. Erityisen tärkeää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kun taimet kasvavat isommiksi, lisään multaa jälleen alimpaan lehtipariin saakka.

Tänä vuonna käytössäni on ensi kertaa muutama kasvivalo, joten odotan innolla tuleeko taimista vantterampia. Viimeistään uloskaraisun jälkeen hontelotkin taimet kyllä vankistuvat, joten tässä kohtaa ei kannata liiaksi murehtia huojuvaa kasvustoa.

Ostin hiljattain kirppikseltä vuoden 1950 Luonnontieto-koulukirjan. Siellä kehotetaan ”nuoria luonnon ystäviä” tomaattiviljelmien pariin: ”Tomaatti on vaatelias kasvi, mutta se on myös kaikkein maukkaimpia ja terveellisimpiä vihanneksia. Laita sinäkin pieni tomaattiviljely! Saatpa nähdä, että se maksaa vaivan.”

Kylvöastiaksi ehdotetaan ”naulalaatikkoa” ja koulintavaiheessa kehotetaan valitsemaan ”50 parasta tainta”. Että ei mitään piperrystä edes koululaisilla!

Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on varsin hilpeää puuhaa. Opit ovat suurimmalta osin pysyneet samana, mutta aikakaudelle tyypilliset ilmaukset ja värikäs kielenkäyttö nostavat hymyn väkisinkin suunpieliin. Tämäkin luonnontiedon oppikirja päätyy koko kirjan sisällön summaavaan lauseeseen:

”Muista, että vain tyytyväinen ja sovinnollinen ihminen voi olla iloinen ja onnellinen.”

Joten ei muuta kuin tomaatteja kasvattamaan!