Maasta ne pienet ponnistaa
Jos on kevät oikukas, niin on myös kasvien alkutaival huteraa ja perin epävarmaa. Kevään kasvatuskokeilujen myötä on todettava, että minusta ei taida olla taimikasvattajaksi. Siemenen saattaminen kasvuun on haasteellisempi tehtävä kuin arvaisi.
Tärkeitä ratkaisujen ja epäonnistumisen paikkoja on paljon: siementen laatu, mullan laatu, mullan tiiviys, kylvöastian koko, siemenkylvön tiheys, kylvö mullan päälle vai mullalla peitettyä, kylvön peitto muovilla, kastelun määrä, valon/pimeyden tarve, lämpötila, koulinta, uudelleenistutus, lannoitus, ulkoilmaan karaisu. Saldona olen kevään aikana saanut enemmän oppia kuin satoa, tärkeää toki sekin.
Jätän tästedes kylvötyöt ja koulimiset suosiolla osaavampiin käsiin ja keskityn puolivalmisteisiin eli juurakoihin, mukuloihin ja sipuleihin. Näillä on kenen tahansa helppo onnistua.
Puutarhassa sentään tapahtuu parhaillaan ja paljon. Vielä rujon ja hoitamattoman näköisestä kasvimaasta ponnistaa jo ruohosipulia, sitruunamelissaa ja persiljaa. Myös liljat ja tulppaanit ovat voimissaan. Kuvissa näkyvät vakoiset rakeet ovat lannoitetta, joka on hyvä levittää kevätkosteaan maahan.
Maailman helppohoitoisin ruukkuistutus on muuten mehikasvi, jota siirrän suoraan maasta ruukkuihin. Hoidoksi riittää kastelu silloin tällöin, eikä sekään ole loppujen lopuksi niin kovin tarkkaa.
