Viherseinä

Viherseinät ovat juuri nyt kovin suosittuja. Tiedättehän, niitä hotelleissa ja toimistotiloissa näkyviä sisustuselementtejä, jossa seinään (tai muuhun pystysuoraan pintaan) on asennettu runsaasti kasveja. Meille syntyi tänä kesänä viherseinä puutarhaan vähän vahingossa, tosin tämä ei kyllä ole kovinkaan kompakti tai käytännöllinen.

Olen kertonut muun muassa täällä, miten olen valjastanut talomme joka kulman hyötyviljelykäyttöön. Niin myös varaston takaseinän, joka normaalikesänä on ihanan lämpöisä ja suojainen. Tila varaston ja raja-aidan välissä on kapea, mutta se on riittänyt mainiosti esimerkiksi runkotomaateille ja maissiruukuille.

Tomaatteja siellä on viljelty tänäkin kesänä, mutta nyt koristekurpitsa näyttää valtaavan koko tilan. Esikasvatin valkoisessa viljelylaatikossa erilaisia kurpitsoja ja vanhoista koristekurpitsan siemenistä iti vain yksi, sekin kituliaasti. Jätin sen kasvamaan laatikkoon lähinnä säälistä.

Koska kelit ovat olleet viileät, taivaalta on tullut kasteluvettä ja elokuun kiireet ovat vieneet mukanaan, en ole vähään aikaan käynyt varaston takana. Hämmästys olikin melkoinen, kun vastassa oli villiintynyt viherseinä.

Koristekurpitsa ja malabarinpinaatti risteilevät seinälle kiinnitetyssä raudoitusverkossa sulassa sovussa. Tosin molemmat ovat levittäytyneet myös kulman taakse, kohti kattoa, työkaluihin, tomaatteihin…

Sadonkorjuukori täyttyy varmasti kohta kurpitsoista ihan itsekseen ja vesiämpäri tyhjenee köynnösten kurkotellessa sitä kohti. Liikkuminen kapeassa tilassa alkaa olla vähän haastavaa, mutta onhan tällaista kasvua kerrassaan upeaa seurata kylmän kesän jälkeen.