Ken on heistä kaikkein kaunein?

Kukat tekevät keväästä kevään, ja ensimmäisten kukkien ihastelu saa sydämen sykähtelemään aivan erityisellä tavalla. Mutta mikähän olisi kevään kukkasista se kaikkein kaunein?

Heti kun viimeiset lumilaikut sulavat maasta aloittaa kukintonsa sähäkän sininen, pelottavaan Skylla-jumalattareen liitetty idänsinilija. Vanha kansantieto kertoo, että jos haluaa pysyä henkiolennon kanssa hyvissä väleissä, ei kukan päälle pidä astua. Pieni, sitkeä sipulikukka leviää helposti komeaksi kukkamatoksi, mutta tämä matto on tarkoitettu vain ihasteltavaksi, ei tallottavaksi.

Entä kevätauringon kanssa kilpaa keltaisena hehkuva narsissi, olisiko se kevään merkeistä se kaikkein odotetuin ja kaunein? Kerrotaanhan Kreikan mytologiassa narsissin esikuvan, lähteelle juomaan kumartuneen Narkissoksen ihastuneen omaan kuvajaiseensa ikihyväksi. Ennen pitkää kuvajaistaan ihailemaan jäänyt nuorukainen muuttui narsissiksi.

Voiko kauneudessa piillä myös merkittävää vaikutusvaltaa, sellaista, joka pistää sekaisin talouselämän ja pörssin? Tällaista valtaa ovat pitäneet hallussaan ainakin tulppaaninsipulit, jotka saivat 1630-luvulla Alankomaissa aikaan ilmiön, joka tunnetaan historiassa nimellä tulppaanimania.

Sittemmin tulppaanit ja muut sipulikukat ovat vakiinnuttivat asemansa Alankomaiden taloudessa tärkeänä vientituotteena. Tänä päivänä maassa tuotetaan noin 65 % maailman kukkasipuleista. Kukkien jalostustyö jatkuu aktiivisena ja uusia, entistäkin kauniimpia lajikkeita kehitetään jatkuvasti.

Onko hätkähdyttävintä kuitenkin sellainen kauneus, joka puhkeaa ylipursuavan huikeaan kukintaansa aivan yhtäkkiä peittäen kukkapaljouden taakse jopa suuren omakotitalon? Suoranaista liiottelun makua on monien hedelmäpuiden ja koristehedelmäpuiden kukinnassa. Upeaa kukintaa kestää vain joitakin päiviä, ja ennen kuin huomaakaan, ovat kukat lentäneet tuulen mukana tiehensä.

Nyt kannattaa olla valppaana, sillä kirsikat ovat jo paikoin aloittaneet kukintansa.

Kaikista puutarhojen kaunottarista huolimatta ei kevät ja kesä tuntuisi samalta kuin lapsuudessa ilman tienposkessa kukkivia leskenlehtiä ja voikukkia.