Keittiöpuutarhassa syyskuussa

Syysmyräkkä on riepotellut puutarhaa pari päivää. Tuulessa lentelevät keltaiset lehdet ovat saaneet syksyn tuntumaan konkreettiselta, vaikka syyskuun keittiöpuutarhassa on vielä paljon sadonkorjuuta ja muuta puuhaa. Kasvihuone on täynnä ihanan värikkäitä tomaatteja. En ole vielä tehnyt ansarin syyssiivousta, joten jokainen auringonsäde Lue koko kirjoitus

Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii Lue koko kirjoitus

Monikäyttöiset maanpeittäjät!

Monivuotiset perennat pärjäävät oikealla kasvupaikalla pienellä hoidolla, kasvavat rehevästi ja kukkivat runsaasti. Maanpeiteperennat ovat luonnollisia maanpinnan kattajia. Ne vehreyttävät ja kukittavat puiden sekä pensaiden alustat ja ovat erinomaisia istutusten reunuksissa ja rinteissä sekä toimivat myös nurmikon korvikkeena. Kukkapenkeissä maanpeiteperennojen avulla saadaan Lue koko kirjoitus

Syyskuun kukkaloistoa

Vaikka syksy jo tekee tuloaan, räiskyvää ruskaa saa vielä odotella. Onneksi puutarhassa riittää yhä kukkaloistoa. Ja osa syyskesän kukkijoista jaksaa kukkia pakkasiin asti. Syyskuun puutarhassa on jo sellaista laissez-faire meininkiä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja niin edelleen. Puutarha ja syksy Lue koko kirjoitus

kotipuutarhuri

Voiko alkukesään kyllästyä?

lilja

Mahtaako sireenin ja kielon tuoksusta voida saada yliannostuksen? Alkaako linnunlaulu ja liverrys pidemmän päälle ärsyttämään? Tuntuvatko sisätiloista kaduille, poluille, puistoihin ja pihoille siirtyneet kanssaihmiset liiankin hyväntuulisilta? Vaikuttavatko ulkoleikeistä kantautuvat lasten riemunkiljahdukset teeskentelyltä? Voiko luonnon ja puutarhojen yltäkylläiseen kauneuteen turtua?

sireeni

Kyllästymisen riskistä huolimatta olisin itse valmis vaihtamaan neljä vuodenaikaa tähän yhteen.

Piha elää kukoistustaan. Kotipuutarhurina mieluisa tehtäväni on nyt vain olla ja ihmetellä kasvien kasvua ja ihanuutta. Lokoisa pihaoleskelu on mielipuuhiani, sillä pihan ei mielestäni tarvitse todellakaan olla tiptop. Puutarha muuttuu ja muotoutuu jatkuvasti, ja kasveille on annettava pieniä vapauksia löytää oma, optimaalinen paikkansa ja tapansa kasvaa.

Pientä puuhaa kaivatessani aktiviteetteja on silti mukavasti käden ulottuvilla: on kastelua, kitkemistä, ruohonleikkuusta syntyneen silpun levitystä katteeksi kasvien juurille, kasvupakkojen keksimistä uusille taimille, muun muassa kesäkurpitsalle, vinoon kasvaneen kääpiöomenapuun tukemista, nopeakasvuisen karhunvadelman oksien sitomista, yölämpötilan tarkkailua siltä varalta, että kesäkurpitsa sekä terassilla ruukuissa kasvavat tomaatti ja chilipaprika tarvitsevat yöksi ylleen lämpöharsoa, pihakompostin möyhimistä…

Iloisena yllätyksenä totesin vastikään, että syksyllä istuttamani viiniköynnös on epäilyksistä huolimatta sittenkin lähtenyt kasvuun. Kuvittelin sen nimittäin menehtyneen liian myöhäisestä istutusajankohdasta johtuen. Istutusviikolla satoi ensilumi ja alkoivat pakkaset. Nyt köynnös on ylhäältä eloton, mutta se puskee tyvestä uutta kasvua. Ensimmäinen rypälesato olisi Viherpeukaloiden kuvaston mukaan tiedossa kasvin ollessa 3–4-vuotias. Viinitilallisia siis ollaan.

viiniköynnöspensasmustikka_kukkii

kuunliljatkuunlilja_yksi

pihlaja_kukkiipihlajapuu

yrttilaatiko_yrtitkasvimaalla

Kuvissa viiniköynnös, kukkiva pensasmustikka, kuunlilja, kukkiva makeapihlaja, yrttilaatikko yrtteineen ja ruukkusalaatteineen – keskellä myös kolme itse kasvattamaani kesäkurpitsan tainta – sekä kasvimaa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti