
Voiko alkukesään kyllästyä?

Mahtaako sireenin ja kielon tuoksusta voida saada yliannostuksen? Alkaako linnunlaulu ja liverrys pidemmän päälle ärsyttämään? Tuntuvatko sisätiloista kaduille, poluille, puistoihin ja pihoille siirtyneet kanssaihmiset liiankin hyväntuulisilta? Vaikuttavatko ulkoleikeistä kantautuvat lasten riemunkiljahdukset teeskentelyltä? Voiko luonnon ja puutarhojen yltäkylläiseen kauneuteen turtua?
Kyllästymisen riskistä huolimatta olisin itse valmis vaihtamaan neljä vuodenaikaa tähän yhteen.
Piha elää kukoistustaan. Kotipuutarhurina mieluisa tehtäväni on nyt vain olla ja ihmetellä kasvien kasvua ja ihanuutta. Lokoisa pihaoleskelu on mielipuuhiani, sillä pihan ei mielestäni tarvitse todellakaan olla tiptop. Puutarha muuttuu ja muotoutuu jatkuvasti, ja kasveille on annettava pieniä vapauksia löytää oma, optimaalinen paikkansa ja tapansa kasvaa.
Pientä puuhaa kaivatessani aktiviteetteja on silti mukavasti käden ulottuvilla: on kastelua, kitkemistä, ruohonleikkuusta syntyneen silpun levitystä katteeksi kasvien juurille, kasvupakkojen keksimistä uusille taimille, muun muassa kesäkurpitsalle, vinoon kasvaneen kääpiöomenapuun tukemista, nopeakasvuisen karhunvadelman oksien sitomista, yölämpötilan tarkkailua siltä varalta, että kesäkurpitsa sekä terassilla ruukuissa kasvavat tomaatti ja chilipaprika tarvitsevat yöksi ylleen lämpöharsoa, pihakompostin möyhimistä…
Iloisena yllätyksenä totesin vastikään, että syksyllä istuttamani viiniköynnös on epäilyksistä huolimatta sittenkin lähtenyt kasvuun. Kuvittelin sen nimittäin menehtyneen liian myöhäisestä istutusajankohdasta johtuen. Istutusviikolla satoi ensilumi ja alkoivat pakkaset. Nyt köynnös on ylhäältä eloton, mutta se puskee tyvestä uutta kasvua. Ensimmäinen rypälesato olisi Viherpeukaloiden kuvaston mukaan tiedossa kasvin ollessa 3–4-vuotias. Viinitilallisia siis ollaan.
Kuvissa viiniköynnös, kukkiva pensasmustikka, kuunlilja, kukkiva makeapihlaja, yrttilaatikko yrtteineen ja ruukkusalaatteineen – keskellä myös kolme itse kasvattamaani kesäkurpitsan tainta – sekä kasvimaa.